Helka Siilinjärven ryhmiksessä

Tänään oli Helkan vuoro näytelmöidä pitkästä aikaa ja niin suunnattiin oman kylän ryhmikseen. Näyttelypaikalle päästiin Helin ja porukoittensa kyydillä ja Helka oli mielissään Helin näkemisestä. Velipuoli-Severiä (Miskajasmin Olkihattu) ja Eemeliä taisi myös olla ihan kiva nähdä sen mielestä. ;)

Näyttelypäivä oli aurinkoinen, muttei onneks ihan niin paahtava kuin mitä joskus aiempina vuosina on ollut. Ennen lappalaiskoirien esiintymisvuoroa käväisin kehässä Murre-pohjanpystykorvan kanssa ja sitten vietinkin aikaa kehän reunalla kuvaillen. Helka odotteli rauhassa kevythäkissään vähän matkan päässä. Ennen kehää sitten, kun koitettiin etsiä pissapaikkaa Helkalle, upposin aika lahjakkaasti ojaa ylittäessäni mutaan ja kengät vaihtoivat väriä mustasta ruskeiksi. ;D Mutta eipä me annettu kenkien häiritä ja kehässä esiintymiset meni oikein hienosti. Juostessa Helka oli ehkä hieman laiska, mutta seistä malttoi hienosti ja tuomaritätikin sai tutkia ilman ongelmia. :) Tanya Ahlman-Stocmari arvioi Helkan lopulta H:n arvoiseksi arvostelulla:

"Lyhytrunkoinen, narttumainen kokonaisuus, jolle toivoisi lisää raajaluustoa, samoin kuin itse runkoa. Kookkaat leveäkantaiset korvat. Vaaleat silmät. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä. Riittävästi kulmautunut takaa. Kapealinjaiset liikkeet. Avoin häntä liikkeessä. Esiintyy hyvin."



Mikäpäs siinä, tyytyväisiä ollaa ja kyllähän se arvostelu Helkasta kertoo. :) Ensimmäistä kertaa tosin taisi nyt tulla maininta lyhytrunkoisuudesta. :D Ja turkista sen verran, että Helkahan on nyt aikalailla parhaimmassa turkissaan - kaulalta ainoastaan on karvankasvu vielä karvanlähtöjen jälkeen kesken. ;D

Mukavaa oli nyt myös nähdä, miten Helka suhtautui Justiinaan (Fihtolas Justiina), jonka kanssa ei olla treffailtu ties kuinka pitkään aikaan. Helka heittäytyi Justiinan nähdessään oikein selälleen ja oli muutenkin hyvin mielissään Justiinasta, vaikka harvoinhan se varsinkaan narttukoirista tykkää. Kai se vaan vieläkin muistaa Justiinan kevana kaverina. :)

Oikein onnistunut päivä: kiva esiintyminen, mukava seura, hyvä sää ja ennen kaikkea hienoja lappalaiskoiria! :)

Kerttu mätsärissä veteraanien 1. ja BIS4

Kerttu esiintyi eilen match show'ssa Kuopiohallin kentällä siskoni kanssa ja kivasti esiintyikin kamalasta paahteesta huolimatta! :) Muutamaan otteeseen meinasi hieman villiintyä liikkeessä haukahtelemaan jne., mutta muuten oikein kivaa esiintymistä. ;) Itse olin samaisessa mätsärissä työpuuhissa järjestäjän ominaisuudessa. Veteraaneja oli kilpailemassa Kerttu mukaan luettuna viisi ja Best In Show -kehässä kilpaili yhteensä yhteensä yhdeksän koiraa.

Samalla puolen aitaa ja Kerttu mätsäröimässä

Nyt ollaan tässä parin päivän ajan jo elelty ilman taloa kahtia jakavaa aitaa. Helkaa ja Oilia pystyy nyt siis pitämään samassa tilassa irti. Helka nyt ei edelleenkään ole Oilista hirmuisen riemastunut eikä sitä paljon Oili kiinnosta, mutta Oili on alkanut viimein tajuta, ettei Helkaan kannata rynnätä kiinni ihan noin vaan ja se osaa nyt melko hyvin pitää siihen etäisyyttä, jos Helka niin tahtoo. Mutta oikein hyvältä tuntuu jo tämäkin ja onhan elämä hieman nyt helpottunut ilman aitauksia! Valoa tunnelin päässä siis jo melkoisen kivasti. :)





Oili tuntuu kasvattavan kovasti jalkoja itselleen ja tuntuu että se on välillä kuin hämähäkki kun viipottaa pihalla (tai sisällä) menemään. ;) Sellainen neiti pitkäjalka. Oili jaksaa kyllä aina vaan yllättää ja toissa iltana se onnistui kaatamaan päälleen kaksi komposti aitaa niin, että oikein vingahdus kuului, mutta eipä se ole tuntunut lainkaan jäävän pikkuneidin mieltä kaivelemaan, mikä on toki hieno asia. Tarhassa oloa sekä yksikseen ja Kertun kanssa on tullut myös harjoiteltua ja erinomaisestihan tuo siellä viihtyy.

Lauantaina 8.5. käytiin sitten pitkästä aikaa mätsärissä, kun Kuopion Seudun Kultaiset sellaisen olivat Kuopiohallin kentälle järjestäneet. Mukaan lähti Kertun lisäksi myös Oili, joka suurimmaksi osaksi oli siskoni narunjatkeena. Oili oli mielissään, kun riekkukaverit Rymy ja Priitakin olivat paikalla ja muutenkin se suhtautui erinomaisesti koko tapahtumaan. Oilista oli vaan hurjan mukavaa, kun oli paljon koiria ja ihmisiä! Kertun mieli oli myös iloinen, kun pitkästä aikaa pääsi mukaan johonkin tuollaiseen. :) Kehässä se esiintyi jokseenkin vähän villisti, mutta tuomari tykkäsi siitä ja sen erinomaisesta kunnosta kovasti sijoittaen sen lopulta parhaaksi veteraaniksi. BIS-kehässä Kerttu oli jo rauhoittunut, mutta keskittyminen meinasi liikkeessä olla aika paljon kentän pinnassa. Seisomiset meni erinomaisesti. BIS-kehästä saatiin sijoitus 4. ja siihen ollaan toki hurjan tyytyväisiä. :) Muutenkin oli todella mukava, vaikkakin hieman kylmähkö, päivä kun oli menossa mukana tuttuja ja muutkin lapinkoirat menestyivät hienosti! Zeke (Dagolas Naavaparta) nuorissa punaisten 1. ja BIS4 sekä Oilin Priita-kaveri (Miskajasmin Priitta) pennuissa punaisten 4!

Paula napsi muutamat erittäin hienot kuvat Kertusta ja tässä yksi seisomakuva BIS-kehästä ja kehän jälkeen.



Ja tässä kiva yhteiskuva Kertusta ja Oilista. :)

Ulkomuotoon uudistusta

Hih, viimein sai blogikin hieman jotain uudistusta ulkomuotoonsa sekä Oilikin vihdoin nimensä ja kuvansa näkyviin otsikkokuvaan. ;) Saahan nähdä miten isoksi Oili ehtiikään kasvaa ennen seuraavaa otsikkokuvan päivitystä, kun näin hurjan aktiivinen olen. ;D Itse kotisivuillekin pitäisi jotain tehdä edes otsikkokuvalle, mutta saas nähdä milloin into sen päivittämiseen iskee. Muutenkin sivuilla on joitakin vanhoja gallerioita, jotka eivät enää toimi, että pitäisi niihinkin puuttua. Oilin kasvugalleria päivittyy sivuille nyt sentään noin viikon välein ja myös galleriaan olen saanut ihmeen paljon (ja nopeasti!) kuvapäivityksiä viimeaikoina. Katsotaan miten tämä aktiivisuustaso tässä nyt sitten säilyy.



Muuten ei mitään suurempaa ihmettä kuulu. Minä sain kuin sainkin sitten huhtikuun viimeisenä päivänä eläintenhoitajan paperit ja käväisin sen pohjalta päiväreissun Kannuksessa. Ihan ennallaanhan tuo paikka oli ja kevät edempänä kuin täällä Savossa. Mahtaneekohan sitä koskaan enää tulla Kannuksessa käytyäkään tämän jälkeen.. Oili kasvaa kovasti ja alkaa pikkuisen jo käsissä tuntua, jos sitä joutuu kantelemaan vähänkin pidempään. Helkan suhteen välit ovat ehkä ihan aavistuksen verran lämmenneet. Kertun kanssa olisi suunnitelmissa mahdollisesti pyörähtää mätsärissä pitkästä aikaa lauantaina Kuopiohallilla, jos vaan sää suinkin on semmonen siedettävä. Helka taas on ilmoitettu näytille Punttisilimään ryhmikseen. Kehässä se onkin viimeksi ollut Tuusniemellä helmikuussa 2009, eli aikaa on viime käynnistä ihan jonkin verran ehtinyt vierähtää. Muistuukohan kehäkäytös enää edes mieleen.. ;)

Oilin ensimmäiset rokotukset ja muuta yleistä elämää

Voi kun sitä joskus saisikin aktiivisesti kirjoitettua! Sitä päivää odotellessa.. Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo useampi viikko ja tässä välissä on ehtinyt taas tapahtua yhtä sun toista. Suurinpana maininnan arvoisena asiana voisin omalta kohdaltani todeta paljolti työtunteja vieneen päättötyön palauttamisen sekä myös pitkään koontiaan odottanut trimmausportfolio koki tavoitteena olleen ulkomuodon saamisen ja palautuksen. Näitten palauttamisen jälkeen minulla onkin vihdoin ollut jotain elämäksi kutsuttavaa ja ihanaa kun on saanut nauttia keväästä. Lumetkin tuntuvat kadonneen pois aivan hetkessä ja lumilämpäreitä on enää vain siellä täällä. Leskenlehdetkin kukkivat ja kuovit kovasti huutelevat, ettei järven jäälle ole enää mitään asiaa. Nyt tulevaille perjantaille, 30.4., olisikin sitten tiedossa reissu Kannukseen ja päättäjäisjuhlat.

Oilin kanssa ollaan käyty silloin tällöin vähän tekemässä kävelylenkkejä ja hihnassakulkemisharjoituksia lähialueella ja haettu häiriötä läheisen ala-asteen laitamilta sekä Siilinjärven keskustasta. Se tuntuu suhtautuvan aivan loistavasti kaikkeen ympärillä olevaan ja tapahtuvaan. Kylillä käydessäkin se vaan katseli kiinnostuneesti ohitse vilistäviä autoja, peräkärryjä, mopoja ym. Kaikkia ihmisiä se on tähän mennessä tykännyt ja halunnut kovasti tervehtiä ja muihin koiriinkin se suhtautuu rennon kiinnostuneesti. Hassua miten se onkaan niin erilainen pentu kuin mitä Helka oli. Sisätiloissa se on hyvin touhukas ja tykkää puuhailla lelujensa kanssa. Leikkiminen ihmisten kanssa sujuu myös hienosti, vaikkei sitä pahemmin olla harjoiteltukaan ja tällä hetkellä se tulee oikein haastamaan leikkiin lelunsa kera ja välillä vetoleikeissä on tehosteina oikein murinatkin. ;) Ulkona Oili viipottaa edelleen menemään rohkeasti ja luoksetuloja koitetaan koko ajan edelleen työstää. Sitä itsenäisyyttä kun löytyy, eikä välttämättä olla aina niinkään riippuvaisia omistajasta. Kynsienleikkuut ja harjaukset ovat nyt viimeaikoina saaneet aikamoista venkoilua ja kaameaa huutoakin aikaan, mutta nyt tässä pari päivää sitten kaikki sellaiset sujui jo hyvin ja melko rauhassa. Jospa se hikinen työ siitä vielä palkitaan!



Kerttu on saanut kestää Oililta kyllä aikamoista käsittelyä ja pentu vaan roikkuu parrassa kiinni muristen. Välillä Oilin menoa tässä asiassa joutuu kyllä vähän rajoittamaan. Kerttu sitä niin harvoin itse komentaa kunnolla. Leikkikaverikseen Kerttu on kyllä nyt alkanut Oilin hyväksyä ja välillä se saa sellaisen leikkimispuuskan ja viikottaa tuhatta ja sataa pihalla ympyrää antaen Oilille välillä oikein kunnolla leikkikuritusta. Tästähän Oili tietenkin on kovasti mielissään, kun Kerttu sen kanssa intoutuu leikkiin!



Helkan ja Oilin totutusprojekti on sillä mallia menossa, että Helka pystyy erittäin hyvin olemaan samassa tilassa Oilin kanssa, jos sen tunkeilevat pääsyt vain Helkan luo estetään. Tämä on tapahtunut nyt niin, että Oili on hihnassa ja sitten ollaan vaan oltu samassa tilassa. Haistella Oili saa Helkaa jos sen kohteliaasti ja enempiä höösäämättä tekee. Yhtenä päivänä, kun Oili oli tarhaelämää opettelemassa, Helka oli siskojen mukaan kuulemma leikkinyt Oilin kanssa häkkiverkon läpi. Hitaanlaisestihan tämä edelleen etenee, mutta toivottavasti sitten totutus tuottaakin hedelmää jossain vaiheessa. Eilen, 27.4., tuli muuten myös kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Helka haettiin uuteen kotiin kasvattajan luota.

Tänään käytiin sitten Oilin kanssa vierailemassa eläinlääkärisedän luona ja se sai nyt sitten ensimmäisen rokotuksensa, joka sitten kuukauden päästä tehostetaan. Oili käyttäytyi tapansa mukaan reippaasti. Odotushuoneessa se olisi halunnut hirveästi tutustua sekarotuiseen koirapoikaan, joka sekin oli ensimmäisiä rokotuksiaan tulossa hakemaan. Lääkärisetä oli Oilin mielestä hurjan mukava tyyppi, kuten myös avustajansa, eikä piikkiä nahkassakaan huomattu lainkaan siinä sedän tarjoamia kuivanappuloita pöydältä suuhun imuroidessa. Puntarilla käytiin samalla ja se näytti 6,6kg. Hieman nousua ilmeisesti siis sitten viime perjantain tullut, jolloin kotivaaka näytti 6,3kg. Huomenna tuleekin sitten jo huimat kolme kuukautta ikää Oilin mittariin!



Viikon sisään Oili on nyt myös saanut samanmielistä leikkiseuraa, kun tavattiin Siilinjärven maastoissa ensin kuukautta vanhemman suomenlapinkoiranarttu Priitan (Miskajasmin Priitta) kanssa painien ja juoksentelujen merkeissä sekä nyt eilen illalla Priitan lisäksi Antikkalan metsissä Kuopiossa oli painimassa myös Oilin veli Kuopiosta, eli Rymy-poika (Dagolas Quumakalle). Ihanan oloinen lapsukainen tämä velipoikakin, kuten myös Priita! Oililla on ollut kovasti hauskaa niiden kanssa leikkiessä. Eilen ulkomuotokin oli melkoinen tapaamisen jälkeen, kun tietenkin vesisade sattui treffiajankohdalla. Oli melkoisen näköisiä lapinvesikoiria, mutta pääasiahan se että hauskaa piisasi! :)

Paluu Savoon

Niinpä sitä sitten sain tiistaina loppuun työssäoppimiseni koulun koirahoitolalla ja tehtyä kaikki valmistumiseen vaadittavat näytöt. Tulihan siinä vietettyä useempi viikko Kannuksessa koiria hoidellen ja vaikka viikot oli raskaitakin, niin kovasti paljon antoisia! Eiköhän sitä taas tarttunut lisää uutta kokemusta erilaisten koirien suhteen ja tuli tutustuttua moneen uuteen ihmiseenkin paremmalti. :) Hirveän nopeasti viikot meni ja pakko on sanoa, että oli kyllä mukavaa ja viihdyin erittäin hyvin. Keskiviikkona sitten tehtiin arvioinnit näytöistä ym. ja suoritin vielä viimeiset pakkailut ja siivoukset kämpillä ja neljän jälkeen jätettiin sitten hyvästit Kannukselle. Seuraavan kerran Kannukseen palataan 30.4., jolloin olisi valmistumispäivän aika. Kotona oltiin sitten illasta seitsemän jälkeen ja matka sujui joutuisaan, kun kesänopeudetkin oli jo vaihtuneet! Oili matkusti aivan yllättävän hienosti autossa, vaikkei olekaan autoillut kuin matkan Kempeleestä Kannukseen! Rauhottui heti autoon päästyä kevythäkkiin(jossa ei koskaan aiemmin ollut edes ollut!), makoili ja nukkui koko matkan - ihan hiljaa. :) Eikä pahoinvointiakaan tai mitään.

Kotiin kun päästiin, niin Oili tapansa mukaan alkoi heti reippaasti tutkia pihaa ja hyökkäsi kiusaamaan Kerttua. :D Helkakin tietenkin oli erittäin riemuissaan Kertun näkemisestä ja voi sitä vauhtia, kun se taas vilisti menemään pitkin pihaa innoissaan. :) Helkasta oli myös erittäin ihanaa, kun kotona on vielä hurjan paljon enemmän lunta kuin mitä Kannuksessa oli ja se kieri oikein turkkinsa märäksi innostuksissaan.

Sisätilatkin Oili otti ihan heti omakseen ja yöt on nukuttu uudessa kodissa erittäin hyvin. Peppi-kilppari on herättänyt Oilissa ihmetystä ja mielenkiintoa kovasti. Peppiä olisi kiva hieman nuoleskella ja maistellakin sekä läpsiä sitä hieman tassulla. :P Hienosti se kyllä uskoo, kun asiasta sitä kieltää. Muuten ollaan Oilin kanssa käyty vähän hihnakäveleksimässä tässä ihan lähialueella ja reippaasti se kulkee.



Tänäänhän Oilille tuli nyt 10 viikkoa ikää ja painoi oli nyt 4,7kg ja korkeutta 29,5cm, eli sitten viime viikon on tullut kilo painoa lisää ja sentti korkeutta. Hieman se on pienempi kuin mitä Helka saman ikäisenä, mutta hitusen verran vaan. Jännää nähdä miten kasvu menee samaan muottiin Helkan kanssa jatkossa. Nyt on mukavaa, kun on yhdestä koirasta jo jonkinlaista "tilastoa", johon voi sitten vähän vertaillakin kasvun kehitystä. :)



Niin ja täytynee tänne blogiinkin Oili-neidistä mainita, että on kyllä melkoinen kaveri aitojenkin pidätellä, kun tyyppi tulee kepeästi yli 70-senttisistä kompostiaidoista, kun hän ei tahdo aitauksessaan olla. :D Luulin ensiksi sen tunkevan itsensä jostain väliköstä, kun se pariin kertaan löytyi muualta kuin pentuaitauksestaan, mutta sitten sain sen Kannuksessa tavaroita pakkaillessa itse teosta kiinni ja näin, että ylihän se siitä tulee! Hyppää ensialkuun niin, että saa etutassunsa reunan yli ja kiipeää siitä sitten lopun matkaa ja pomppaa ketterästi alas. Saas nähdä tarvitaanko isompana millaisia esteitä neitiä pidättelemään, vai unohtuvatko nämä taidot ajan kanssa. ;)

"Oilii, Oilii..."

Niin se vaan kävi, että muutamien kuukausien odotus palkittiin ja minulla on nyt pentu! Pieni musta riiviö ja halutessaan hyvin äänekäs Oili. Oili on kotoisin Dagolas-kennelistä ja viralliselta nimeltään häntä voi puhutella Dagolas Qultsiksi. Viikko sitten maanantaina haettiin Helin ja Saijan kera Oili uuteen kotiinsa. Sitä ennen käytiin viisiviikkoisena Oilia ekan kerran tervehtimässä kasvattajan luona.





Jos aloitetaan alusta, niin matka Kempeleestä Kannukseen meni todella hyvin. Oili ei vinkunut (taikka kiljunut!), ei oksentanut tai mitään muutakaan. Keskittyi vaan luovuttamaan itsestään ihanan pennuntuoksun ympäri autoa. Kämpille päästyä Oili tutustui heti aluksi Severiin, Haruun ja Andoon todella reippaasti. Hetken päästä saatiin ensimmäinen pissakin tehtyä pihalle ja tutustuttiin uuteen kotiin ja pentuaitaukseen. Helka oli pihaillut tarhassa pennunhakureissun ajan ja kylläpä sillä taisi silmät entisestään pyöristyä, kun näki mikä kumma huoneessamme aitauksessaan odottikaan. Sille piti sanoa "murr" ja muutenkin tutkailla sitä epäileväisesti. Ilta meni ok, pissoja ja kakkoja tehtiin hienosti ulos ja muuten Oili oli melko väsynyt matkailun ja elämänmuutoksen jäljiltä.

Ensimmäinen yö, hmm, se oli aika karmea. Sain tunnin parin välein herätä hirmuiseen kiljuntaan ja ryminään, kun Oili tahtoi pois aitauksestaan ja työnteli aitaustaan pitkin huonetta. Kuuden aikaan aamusta piti sitten nousta ylös, kun huudosta ei tullut enää loppua. Oili sai ruokaa, kävi pihalla asioillaan ja siinä sitten tunnin verran leikittiin ja touhuttiin. Minä puolestaan sidoin sitten villalangan pätkillä pentuaitausta kiinni kirjahyllyyn ja patteriin, jottei Oili saisi sitä raivoissaan työnnettyä pois paikaltaan. Sitten saatinkin taas hetki levätä rauhassa. Muuten tiistai meni ihan vaan ollessa ja tutustuessa. Oili tuntui jo leikkivän hurjia leikkejä Severin kanssa ja pihalla kuljeksi erittäin reippaasti kuin myös itsenäisesti! Oudolta tuntui, miten pentu uskalsi yksin niin etäs minusta, kun ei Helka ollut lainkaan noin rohkea pentuna. Helka tuntui suhtautuvan Oiliin jo melko hyvin, ei murissut sille enää aitauksen takaa ja nuuhki sitä useampaan kertaan päivän aikana hyvin ystävällisesti sylistäni.



Keskiviikkoa vasten yönä kuultiin taas lähes samanlainen huutokonsertto kuin edeltävänä yönä ja jäipä kyllä allekirjoittaneen unet taas hieman vähille. Sitten kun taas aamutouhujen jälkeen muutaman tunnin nukuttua tapahtuikin jotain ikävää, mitä todellakaan ei olisi toivonut.. Otin Helkan ja Oilin molemmat yhtäaikaa pihalle, kun ajattelin hyvin menneitten viime päivien valossa katsoa miten Helka suhtautuisi Oiliin ulkona vapaana ja puolueettomammalla maaperällä, jossa ei ole leluja, ruokaa tms. Siinä ne vähän aikaa sitten kuljeksivat kumpikin omia reittejään ja sitten Oili meni Helkaa lähelle ja naps. Helka nappasi Oilia niin, että huomasin heti silmien välissä runsaasti vuotavan haavan ja kiikutin pennun sisälle. Siinä sitten meni hetki vuotoa tyrehdytellessä ja haavakin osoittautui lähemmän tutkiskelun perusteella vain pieneksi hampaanjäljeksi. Oilin oikea silmä aiheutti myös oikean säikähdyksen, kun siitä tihkui hieman verta, vaikka pinta näyttikin ehjälle. Pian naamaan nousi melko kivasti turvotustakin. Soitin eläinlääkärille ja kysyin mitä pitäisi tehdä ja sain ohjeeksi seurata tilannetta ja antibioottikuurireseptin apteekkiin odottelemaan varmuuden vuoksi. Oili siinä sitten nukkui jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen ja iltapäivällä se sitten jo touhusi leikkiä ja ruokakin maittoi normaalisti. Severinkin kanssa se jo leikki, eikä tuntunut sitä ollenkaan arastelevan. Huomasin lisäksi suustakin posken sisäpinnalta yhden osuman, josta ei ilmeisesti juurikaan ollut verta tullut tapahtuneen jälkeen. Silmämunassa oli jonkinlainen verenpurkauma, että läheltä oli liipannut silmän kannalta.. Iltapäivällä sitten putsailin haavaa, laitoin siihen antibioottista voidetta ja Oili sai särkylääkettä.

Seuraava yö meni nukkuen kokonaan kuuteen saakka(!), jolloin minulla oli herätys ja nousu valmistautumaan hoitolalle lähtöä varten. Oilikin pääsi mukaan, jotta minun olisi sitä helpompaa pissatella ja kakatella siinä muitten koirien hoitamisten välissä. Naaman turvotus oli laskenut jo hyvin. Poskessakin oli jonkin verran nyt turvotusta. Haava silmien välissä oli jo kuivahtanut aivan umpeen. Helkaakaan se ei tuntunut arastelevan ollenkaan, kun Helka taas aitauksen läpi ja sylistäni Oilia haisteli häntäänsä heilutellen.

Sen jälkeen meni viikko Oilin haavoja seuraillessa ja äkkiä ne turvotukset siitä katosivatkin ja silmäkin lakkasi rähmimästä hieman verestävää rähmää. Hoitolalla se oli mukanani ja siellä kovasti alkuun venytteli äänijänteitään yksikseen jäädessään. Hihnassa kävelyä ollaan myös opiskeltu ja se onkin alkanut jo ihan mukavasti sujua, vaikka maailma onkin niin täynnä kaikkea ihmeellistä tutkittavaa ja maisteltavaa, niin että matkanteko tahtoo välillä olla hidasta. Leluista ja leikkimisestä Oili tuntuu paljon tykkäävän ja kyllä tuntuu työstä vauhtia löytyvän. Ja kyllähän se tuntuu luonteeltaan olevan aivan erilainen kuin Helka pienenä. Olihan Helkakin vilkas ja leikkisä, mutta Oili on paljon rohkeampi ja tuntuu ottavan uusia asioita, kuten autoja, erikoisempiä ääniä ym. paljon rennommin. Nimeä ollaan kovasti tässä koitettu opiskella ja luoksetulemista olen vahvistanu nameilla kutsuessani sitä luo ja omaehtoisestakin kontaktin hakemisesta ja luokse tulemisesta. Se onkin alkanut tuottaa jo mukavasti hedelmää ja luoksetulo ja lähellä pysymisasioita tuon kanssa saakin varmasti nyt pitää erittäin tärkeinä, kun pennulta tuntuu tuota itseluottamusta ja rohkeutta menemiseen löytyvän. Yöllä huutelut ja kiljumiset se on jättänyt jo lähes täysin ja jos niitä tuleekin joskus, niin ne loppuvat jo suhteellisen nopeasti.

Erittäin mukavalle pakkaukselle Oili kyllä kaikkineen vaikuttaisi näin viikon tutustumisten perusteella! :) Aivan ihana otushan se on, vaikka äänekkyytensä suhteen välillä hieman hermoja riipiikin. ;) Helkan kanssa ollaan jatkettu niin, että tutustuttu siihen edelleen sylistä käsin ja aidan lävitse, vaikkei Helkaa ole nyt enää tuntunutkaan niin Oili kiinnostavan.. Täytyy koittaa nyt työstää tätä tälleen hiljalleen ja rauhassa, jotta Helkakin ehtii tottua ajatukseen Oilista eikä tunne sitä uhkaavaksi. Jospa tämä vielä tästä ajan kanssa..





Nyt kohta puoliin, viikon päästä, olisikin meillä sitten taas edessä muutto takaisin kotiin Siilinjärvelle, kun saan nyt viikon sisään tehtyä viimeiset työssäoppimiseni hoitolalla, jossa onkin lähemmäs pari kuukautta vierähtäny todella nopeasti. Kovasti tällaisessa työssä viihdyn, vaikka se onkin kovasti kuluttavaa ja väsyttävääkin.

Semmoista meille nyt siis, kun blogikin on ollut kiireitten takia hiljaisena jo pidemmän aikaa. Oili päätti tänään jo alkaa muutoksensa pystykorvaksi ja sillä oli aamulla oikea korva pystyssä, kuten jo vähän aavistelinkin eilisillan perustella, jolloin korva oli enää hyvin vähäisesti taitossa. Veikkaanpa, että vasen korva seuraa perässä huomenissa, tai ainakin hyvin piakkoin. Tässä vielä kuvatodistetta puolipystykorvasta, jolla ikää nyt 8vko 4vrk: