Karvaa, karvaa, karvaa... = bikinikuntoisia koiria

Meillä tytöt on nyt vasta nyt loppukesästä alkaneet kunnolla heräilemään kesään ja laittautumaan kesäkuntoon. Viikonloppuna kesälomareissulle Helsinkiin on lähdössä mukaan kaksi enemmän ja vähemmän bikinikuntoista.

Kerttu nyt siis pudotti pitkästä aikaa aikalailla kaiken pohjavillansa kyljistä ja jaloista. Viime vuodelta en muista, että se olisi villaa vaihtanut lainkaan. Leikkaamisen jälkeenhän Kertun turkki muuttui sellaiseksi, että laatu hieman pehmeni, karvaa tuli lisää ja hiukan pidemmälti. Lisäksi mukana tuli sellainen ominaisuus, että pohjavilla ei vaihdu enää yhtä usein kuin aiemmin ja vaikka villasta näkee sen vaihtuessa, että se on selkeästi irti ihosta, ei sitä tahdo saada helposti irtoamaan kammalla. Nytkin tietyistä paikoista sai tehdä oikein kunnolla töitä, että sai kammattua tumpukkaat irti. Mutta lähtihän ne sitten työn (ja hieman tuskankin) jälkeen ja nyt Kerttu on kovin naku pohjavillan osalta. Muoto sillä muuttui nyt hieman pitkulaisemman näköiseksi ja kapoisemmaksi. Muuten ei karvanlähtöä juuri huomaa ellei kokeile turkkia.

Helkakin pudotteli villojaan tässä samaisen viikonlopun aikana ja pepun päältä ja takajaloista lähti lähes kaikki villat. Kyljistä ei lähtenyt tuppoina ainakaan vielä, mutta sieltäkin lähti kammalla paljon irtonaista iksittäistä karvaa. Helkan siis voisi sanoa olevan jonkin sorttisissa puolibikineissä. ;)

Mätsäriesiintyminen Nilsiässä

Tänään suunnattiin sitten taas noin viinkon tauon jälkeen taas vaihteeksi mätsäripuuhiin, tällä kertaa Nilsiään Kivojen Kirsujen match show'hun. Helka lähti taas kannustusjoukoiksi matkaan ja Kertun ilmoitin esiintymään.

Veteraaniluokka olikin tällä kertaa vuorossa heti ensimmäisten joukossa lapsi&koira-kilpailun jälkeen. Kaikki kuusi veteraania otettiin yhtäaikaa kehään ja näistä sitten valikoitiin neljä parasta. Yksi toisensa jälkeen koiria sijoitettiin ja niinpä kävi, että Kerttu sitten lopulta osoitettiin ykköspaikalle.

Kerttu kehän laidalla, tosin vähän nuupollaan olevan näköisenä ;)

Helka mätsäritouhua katselemassa

Kovin helteisessä ja aurinkoisessa säässä siinä sitten odoteltiin vielä jonkin aikaa Best In Show'ta. BIS-kehässä esiintyi neljä luokkavoittajaa Kerttu mukaanlukien. Kerttu ei kyllä jaksanut enää aivan niin pirteästi esiintyi kuin veteraanikehässä aiemmin, mutta eipä siinä nyt erityistä moitetta kuitenkaan. Neljänneksi sijoittui newfoundlandinkoira, kolmanneksi ihanan iloisesti ja kauniisti esiintynyt kelpiepentu, toiseksi Kerttu ja näyttelyn kauneimman -tittelin sai punainen irlanninsetteri, joka sekin oli kauniisti esiintyvä ja nätti koira. :)

Kerttu kotona mätsärin jälkeen

Palkintoa tuli taas jos jonkinlaista. Koiranherkkuja, jotka tietenkin Kerttua miellyttävät ja sitten vähän erikoisempi palkinto: lahjakortti 2h:n islanninhevosvaellukselle. Mielenkiintoista kyllä päästä sellaista koettamaan, kun en ole koskaan tällaiseen tutustunut ja muutenkin hyvin vähän hevosotusten kanssa tekemisissä ollut. :) Saas nähdä milloin tuo tulis sitten käytettyä..

Kerttu esiintyi Lapinlahdella

Tehtiin eilen Kertun kanssa reissu Lapinlahdelle IKSY:n mätsäriin. Kerttu esiintyi veteraaniluokassa ja kilpailemassa oli viisi muutakin veteraania. Kertun parina esiintyi Santtu-cockeri, joka vei tällä kertaa punaisen nauhan nätisti esiintyen. Ei Kertunkaan esiintymisissä valitettavaa ollut ja sillä oli kivaa. Pikkuisen hienosäätöä kaipaisi kyllä seisomiset. Sinisen nauhan saaneiden kehässä sijoitettiin kaksi ja Kerttu sitten voitti luokan. Se toivotettiinkin siten tervetulleeksi vielä Best In Show'hunkin. BIS-kehässä oli yhteensä kahdeksan osanottajaa luokkavoittajia, joista neljä sijoitettiin. Kerttu esiintyi sitten lopulta neljännelle sijalle. Kivasti meni. :)

Kertun palkintoja mätsäristä. Helka halusi ihan välttämättä kuvan laitaan poseeraamaan.

Helka oli myös mukana kannustamassa Kerttua, mutta Helkan päivä Lapinlahdella ei ollu aivan niin kiva. Sitä nimittäin pisti ampiainen suuhun(ilmeisesti kieleen lipomisesta päätelleen), kun sellainen lenteli Helkan lähelle ja tämä sitten tietenkin haukkasi sen suuhunsa.. Sitten pörriäinen tipahti pois suusta ja alkoi kova kielen lipominen. Vettäkin tykkäsi juoda kovasti, kun suussa varmaan tuntui oudolle. Piston jälkeen ohitse lennelleet kärpäsetkin saivat Helkan vaihtamaan suuntaa, sen verran jäi tapaus ilmeisesti mieleen ainakin hetkellisesti. Seurailin tilannetta siinä sitten päivän mittaan, mutta onneksi Helka ei mitä ilmeisimmin ole pistoille kauhean herkkä, sillä mitään normaalista poikkeavaa silmin havaittavaa ei suussa näkynyt. Mutta hyvä tietenkin näin.