Jotain tekemismerkintöjä.

Tiistaina ja tänään ollan nyt pitkästä aikaa tehty jotain treenintapaista. Käytännöntunneilla nimittäin.

Tiistaina aloiteltiin näyttämällä mitä ollaan tehty. Eli meijän kohalla ihan ei oota.. Kesäkuun tokokokeet veti hihnajatkeen tokoiluhalut ihan jäihin, eikä homma oikein vieläkään innosta. Heinäkuulta syyskuun alkuun olikin sitten jo hankalaa senkin suhteen, että olin vain viikonloppuisin kotona ja viikot vietin Maavedellä. Vaikka olinkin suuresti epäileväinen, niin Helka sentään suostui juoksuista ym. huolimatta seuraamaan jonkinmoisen pätkän ja meni vielä liikkeestä maahankin. Tokopuuhien jälkeen käytiin tekemässä jäljet pellolle. Edellisestä jäljestä taisikin olla lähemmäs vuosi aikaa. :P Sain tallottua sellaisen 70 askeleen jäljen, kun aika oli hieman rajallinen, ja sitten ajettiin se heti tuoreeltaan. Namuja oli joka askeleella, mutta eipä Helka kaikkea edes syökään, vähän sieltä täältä vaan, joten voisipa niitä varmaan alkaa hieman harventamaan. Innoissaan se meni ja ihan jälkeen keskittyen. Olin vähän yllättynyt, että niinkin hyvin. Iltapäivällä otettiin vielä pari hakua traktorihallin takana Helin toimiessa maalimiehenä, eikä jääny Heli piiloon koneiden taa pusikkoon kummallakaan kertaa.

Tänään sitten tehtiin suurehkolla alueella sellainen harjoitus, että kaksi maalimiestä piiloutui koiran näkemättä ja lähdettiin sitten vaan tuulen alapuolelta kävelemään vaakasuunnassa siksakkia aluetta läpi koiralle mitään käskyä antamatta. Jonkin aikaa käveltyä Helkan olemus muuttui totaalisesti laahustelusta ja nuuhkuttelusta laukaksi ja nenä nousi ylös kovasti nuuhkutellen. Siinä se pyöri hieman huvittavan näköisesti pitkän aikaa pienehköä ympyrää ja koetti saada selville mistä haju on lähtöisin. Suunta sitten löytyikin ja ensimmäinen mättään taa piiloutunut löytyi. Toinen maalimien löytyi myös matkaa jatkettua hyvin ja silloinkin oli huomattavissa hyvin selkeät merkit siitä, milloin Helka sai hajun nenäänsä. Kyllähän sillä nokka ihan kivasti toimii(juoksuistakin huolimatta), mutta sitä ilmaisua edelleen uupuu. Jotain sille asialle pitäisikin nyt kyllä tehdä tämän syksyn aikana. Hakuilun jälkeen tehtiin sitten tarkkuusetsintää 3x3m tallatulla alueella. Noh, ehkeivät nämä valitsemani etsittävät esineet aivan tarkkuusetsintäkokoa olleet, mutta pieniä kuitenkin. Ihan kivasti niitä löytyikin, mutta pieni mytty mätsärinauhan pätkää aiheittikin vaikeuksia. Sitä ei sitten saatu sieltä nostettua, mutta tehtiin sitten vielä yksi onnistunut etsiminen hiukka isommalla esineellä.

Illalla piilottelin Helkan iloksi vielä hämärään olkkariin muutaman lelun ja voi kun Helkalla oli kivaa niitä etsiä. Viimeinen tuotti päänvaivaa ja lopulta Helka saikin sitten päähänpiston ja painu vauhdilla eteiseen. Ihmettelin jo, että mihin se lähti kesken kaiken, mutta sieltähän se sitten heti kohta riensikin pehmolelun riekale suussaan! :D Voi sen aivotuksia. Päätti sitten keksiä jotain muuta, kun ei löytyny esine olkkarista. ^^ Lopulta saatiin kuitenkin viimeinenkin esine olkkarista löydettyä. Jostain syystä Helka on kyllä alkanut kovasti tykkäämään tuollaisesta etsiskelystä, vaikka se tuottikin meille vielä kovasti paljon harmaita hiuksia vielä viime syksynä.

Juoksuilu jatkuu edelleen ja pojat olisi kovin kiinnostuneita Helkasta jo. Helka on katsonut parhaaksi pitää innokkaita kosijoita vielä loitommalla, mutta välillä on sekin steppaillut hyvin kiinnostuneesti poikien ympärillä. Severiin se suhtautuu ehkä jo hieman myötämielisemmin, vaikkeivat vielä olekaan samalla puolen aitaa oikeastaan olleet. Muutenkin meillä mökki nyt ollut kovin lokeroitunut, kun on joutunut tuon juoksuilunkin takia taloa aitailemaan. Ollaan todettu, että Iisakkila on oikea tilaihme ja kompostiaidat kyllä edelleen maineensa veroisia! ;)

Ei voi olla totta... Juoksu!

No niin, pitikö se taas mennä kirjoittelemaan blogiin juoksujen lähestymisestä.. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä samanlainen kaava on käynyt toteen ennenkin. Kirjoitan blogiin, että juoksu tulee varmaan lähiaikoina ja sitten bling! ja huomaankin, että juoksu on alkanut.

Eilen klo 23 jälkeen huomasin nimittäin veritiplan huoneen lattialla ja tarkastin sitten peräpään. Joo ei epäilystäkään mistä tipla oli peräisin. Ystävämme juoksuhan se. Huoooh.

Mutta kyllä tuo koira vaan aina niin tuon ajoituksen osaa.. Miksi juuri nyt kun ollaan Kannuksessa ja koulukin alkaa?! Tai ehkä se on vaan niin viisas, että haluaa maksimoida mahdollisuutensa ja on siksi pantannut juoksuaan tänne saakka. Täällä kun on niitä uroksia jo niinkin lähellä kuin samassa taloudessa. Jokusen päivän päälle 5 kuukautta nyt siis edellisen juoksun alkamisesta.

Joo, mutta tämmöisissäpä merkeissä nyt sitten vietellään seuraavia viikkoja..

Paluu Pohjanmaalle suoritettu

Juu eli ollaanpa nyt oltu tässä jo keskiviikosta saakka Kannuksen maisemissa. Hetken tässä ehtiikin totutella maisemanvaihdokseen, ennen kuin koulu sitten taas maanantaina alkaa. Mitään niin mainittavaa ei oo toistaiseksi kertyny. Helka ei oo ollu vielä tähän asti kovinkaan innostunu velipuolestaan Severistä, mutta toivottavasti se alkais sulattaa sen jossain vaiheessa.. Juoksua on myös varmaankin tekeillä piakkoin. Eemeli viihtyis Helkan takamuksella ja merkkailua esiintyy pihalla melko paljon. Saipahan Helka tietenkii pantattua juoksunsa tänne tuloon saakka..

Helka ottamassa uusinnan hieronnasta

Tänään käväistiin taas Helkan kanssa Kuopiossa hieronnan merkeissä. Oli nyt kuulemma paljon parempi tuo selkä jo, vaikka vieläkin sieltä löytyi joitakin jumittavia kohtia. Voisin kyllä itsekin jotenkin kuvitella sen liikkeiden muuttuneen hieman rennoimmiksi. Tosi kivasti se kyllä taas rentoutui hierottavaksi, vaikka hieronnan lomassakin täytyi välillä hieman sanoa pöh käytävässä kolistelleille.

Hierottavana

Molemmat tytöt pääsi tänään käymään Kuopiossa Lemmikkiasemalla Pirjo Heikkisen hierottavana. Ensiksi koirien liikkeet katsottiin pihalla edestakaisin käynnissä ja ravissa sekä sitten myös sivusta nähden. Kerttu kuulemma liikkuu hyvin, eikä siitä liikkeessä huomannut mitään kummempaa. Helkan liikkeistä Pirjo sanoi, että ovat ahtaat takaa ja edestä, eikä taka-askeleella ole oikein ulottuvuutta. Ja sehän on ihan totta se, takaosan liike ei minunkaan silmään ole ollut mitenkään erinomaista.

Kerttu pääsi sitten ensiksi käsittelyyn ja etupäässä oli taas kiristyksiä. Erityisesti siinä jokunen vuosi sitten kipuilleessa vasemmasta etujalassa kainalon ja lapojen tienoilla. Reisistä löytyi myös hieman jumitusta. Kerttu sai mainintaa hyvästä kunnostaan ja on kuulemma nuorekkaan oloinen niin henkisesti kuin fyysisesti. Noin 6-vuotiaaksi olisi kuulemma Kerttua arvellut, jos ei olisi ikää tiennyt.

Helkalla oli selkä ihan jonkun verran jumissa, mutta muuten siitä ei mitään suurempaa löytynyt. Mietin vähän, että mitenhän Helka mahtanee rentoutua hierottavaksi, mutta sehän kävikin yllättävän hyvin ja Helka nautti käsittelystä oikein silmät ummessä välillä. Sen verran oli Helkan selässä pehmiteltävää, että otettiin vielä toinen aika viikon päähän maanantaille, jotta sitten saadaan ehkä vielä jonkin verran lisää selkälihaksia rentoutumaan.

Kiitos!

Kiitos mukavasta, työntäyteisestä ja opettavaisesta kesästä Anna-Maijalle ja Jormalle sekä tietenkin karvaisille työtovereille! :) Näissä kuluneessa parissa kuukaudessa riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa ja taisipa sieltä tarttua jotain hyödyllistä mieleen mukaankin.

Ikimuistoisesta kesästä kiitos Miskalle, Huiskulle, Jassulle, Riinalle, Oonalle, Turrelle, Sallalle, Hillalle ja Sateelle, unohtamatta kuutta pientä virkeää Olki-lasta: Mimmiä, Ekiä, Nallea, Severiä, Taikaa ja Nelliä! Heidät kaikki löydät kutakuinkin järjestyksessä ylläolevasta kuvasta.