Tuusniemellä näytelmäpuuhissa + Kertun kuulumisia

Tänään käytiin katselemassa näyttelymeininkiä Tuusniemellä. Aamusta piti jo lähteä varhain ajelemaan, kun lapinkoirien kehä alkoi jo klo 9 ja paikan päällä oltiin jo kahdeksan maissa. Helka esiintyi seitsemän muun nartun kera nuorten luokassa. Tuomarina toiminut Raimo M Viljanmaa mittasi alkuun kaikki kehän tultua ja katsoi samalla purennan. Helkan osalta sujui hyvin, vaikka vähän siitä lähettyä se vilkuilikin tuomariin päin epäilevästi. Yksittäisarvostelussa ravattiin kehä ympäri ja sitten mitattiin vielä kerran. Muutenkin tuomari kopeloi koiran läpi. Helkaa vähän jännitti, mutta kesti kuitenkin tilanteen hyvin. Arvostelu Helkasta kuului tällä kertaa näin:

"Harmooniset liikkeet omaava narttu. Kaunis nartun pää. Hieman kookkaat korvat. Rungoltaan tiivis, jäntevä, vielä hieman kevyehkö. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Musta turkki saisi olla runsaampaa. Häntä kovin korkea-asentoinen."

Ja tuloksena NUO H. Arvostelussa ei siis juurikaan mitään huonoa ja muutenkin esiintymiset sujui suhteellisen hyvin. Ei valittamista.

Katselin siinä taas kehät loppuun ja urosten lisäksi kuvailin muutaman nartunkin. Sää ei kyllä ollut kuvaamista ajetellen paras ja kuvissa näkyy mukavasti pienet lumihiutaleet, joita leijaili vähäisesti koko ajan.

Kerttu kävi myös eilen uusimassa rabies-rokotuksensa ja näytettiin samalla silmäluomessa olevaa näppyä lääkärille. Lääkäri totesi sen hyvänlaatuiseksi "rauhasjutuksi", joksikin näärännäpyksi, ja oli sitä mieltä ettei sille vielä tarvitse tehdä mitään. Sitten jos se vielä tuostaan paljonkin kasvaa ja alkaa hiertämään silmää, niin sitten sitä voi kuulemma jotenkin tyhjentää. Lääkäritäti kuunteli myös sydämen ja eikä sielä kuulunut mitään erikoista. Kehui myös Kertun hampaita ja turkkia hyväksi tämän ikäiselle. Silmistä hänkin totesi, että ovat vähän sameat, kuten ollaan itsekin huomattu.

Kerttu Ystävänpäivämätsärissä Lemmikkiareenalla

Kerttu oli eilen kisaillut Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajien match show'ssa Kuopion Lemmikkiareenalla. Veteraaneja oli ollut kilpailemassa yhteensä viisi ja Kerttu oli taas loistanut esiintyen punaisen nauhan saaneiden voittajaksi. Best In Show'ssa ei tällä kertaa sijoituksia tullut.

Onnea Kerttu! <3 Muutaman päivän päästä nähdään taas!

"Kun taivaalta satoi karkkia!"

Kerttu oli eilen ollut mukana seurailemassa siskoni penkkareita Siilinjärven keskustassa ja se oli luullut olevansa suorastaan taivaassa, kun karkkeja lenteli sinne tänne. :D Voin vaan kuvitella miten intona ja touhuissaan Kerttu on nameja kytännyt. Muutaman karkin papereineen oli kuulemman saanut Kertun kitusista kaivella, sen verran ovela se oli osannut olla. :P

Me Helkan kanssa vietetään vielä viikon verran Kannuksessa, ennen kuin sitten hiihtoloman alkaessa suunnataan taas koti Siilinjärveä. Eilen vietettiin koko koulupäivä koirien kanssa hallilla. Tehtiin kaikenlaisia pieniä harjoituksia ja tutustuttiin myös Tellington Touch -menetelmään ja testailtiin sitä koiriin. Helka ainakin tykkäsi ja rentoutui mukavasti lopuksi, vaikka välillä tulikin pieniä häiriöitä, joille piti pöhistä. Vaan kyllä oli koira väsynyt tuon päivän jälkeen - kuten myös allekirjoittanut.

Noin viikon päästä on sitten myös Tuusniemen ryhmis, jossa pyörähdetään kehässä. Helkan oli tarkoitus kehäillä myös syntymäpäivänään Kuopion ryhmiksessä, mutta minulla oli lievästi ilmaistuna ongelmia tekniikan kanssa, enkä saanut sitten täällä Kannuksessa tulostelluksi ilmoittautumislomaketta ja saati sitten maksukuittiakaan. Jäipä sekin sitten, mutta ei mahda mitään..

Treenimerkintöjä viimein

Eemeli, Haru ja Helka: yhdessäolon riemua

Vauhti-Helka

Nyt taas Kannuksen maisemissa. Eilen aloiteltiin uutta jaksoa näyttämällä taitoja hallilla ja sitä missä mennään. Ööh, me oltiin tottakai aivan mahdottoman paljon edistytty jakson aikana, mutta esiteltiin nyt sitten seuraamista kaikenlaisilla käännöksillä ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa kyllä näkyi se ettei olla pitkilleen pistetty tikkua ristiin asian eteen ja semmoista kovin löysähköä se oli vaikkakin kontakti kyllä pysyi alusta saakka. Täyskäännös ja vasemmalle kääntymiset sujui ihan jees, vaikka vähän ylimääräistä väljyyttä niissäkin havaittavissa. Kääntyminen oikealle ei edelleenkään ole niin hyvä kuin vasemmalle. Mun kammotukseen, liikkeestä seisomiseen, haettiin myös vähän jotain vinkkiä ja ehkä siitä nyt pitäis taas jatkaa.

Tänään sitten suunnattiin taas hallille käytännöntunnilla ja harjoiteltiin ketteryysesteitä. Esteiden oikeista nimistä ei juuri ole hajua, mutta tunnelia, vaakatikapuita, keinulautaa ja sellaista edestakaisin heiluvaa estettä testailtiin(osaa joskus aiemminkin muutamaan kertaan koitettu) ja ne meni ihan kivasti. Keinu vähän jänskäsi Helkaa aluksi, mutta oli kuitenkin koko ajan reippaasti makkaran perässä siihen menossa ja muutamat viimeiset kerrat olivat jo hyvin onnistuneita. "Pituushyppyeste" taas tuotti vähän hankaluuksia, vaikka nyt tarvitsikin hypätä vain puolet siitä, mitä normaalisti. Helka ei millään meinannut tajuta, että täytyy hypätä, vaan se mieluummin käpsytteli nauhojen yli kävellen. ;) Nooh, saatiin siinä sitten jokunen onnistunut hyppääminenkin aikaan, kun vähän mietittiin ja testailtiin.

Hallilta suunnattiin sitten vielä autioituneelle vanhalle koululle, jossa ensin käytiin koirien kanssa tutkimassa paikkoja. Helka oli innoissaan mielenkiintoisista hajuista ja purjehti mielellään ympäri rakennusta ja katsellen paikkoja. Otettiin sitten vielä hieman etsintää. Päästin Helkan ukkojen etsintään heti ovelta sisään tultua ja se lähtikin heti oikeaan suuntaan ja nosti kohta nokkansa yhden huoneen kohdalla. Ja sieltähän se ensimmäinen eksynyt sitten löytyikin. Käytiin sitten vielä yksi alakerran huoneista läpi ja sitten Helka halusi suunnata portaita pitkin yläkertaan. Siellä Helkan nenä liimautui heti yhteen komeroon ja siellä se nuuhkutteli pitkään edellisten piiloutujien hajuja(ja lisäksi toi sieltä tultuaan golfpallon suussaan :D). Käytiin sitten vielä tarkastelemassa pari huonetta, ennen kuin tärppäsi taas ja viimeinenkin piiloutunut paikallistui. Näköjään nenänkäyttökin on vielä muistissa, vaikka aikaa viime kerrasta on rutkasti.

Jalostuspäivänäyttelyssä ja edessä paluu arkeen

Tänään vietettiin päivä Kuopiossa Maxi-Kodintukun pihalla pidetyssä pystykorvien Jalostuspäivänäyttelyssä. Yhdeksän maissa aamulla oltiin jo paikan päällä ja katseltiin urosten esiintymiset. Tuomari oli arvosteluissaan napakka ja aikataulut pitivät hyvin, niin että puoli kahdentoista aikaa pääsivät kehään jo nartut.

Helka esiintyi nuorten luokassa, jossa kilpaili yhteensä 14 koiraa. Esiintyminen sujui hienosti eikä tällä kertaa ollut perässävedettävää lapinkoiramallia matkassa. ;) Kotiinviemisiksi pätkä sinistä nauhaa ja arvostelu, joka kuuluu näin:

"Kevyt narttu hyvillä mittasuhteilla. Kevyt kuono. Kookkaat tyvileveät korvat. Suuret pyöreät silmät. Purenta ok. Kevyet rintakehä ja raajaluusto. Voimakkaat kulmaukset. Lyhyt runkoturkki. Suhteellisen suora häntä. Kevyet tehottomat liikkeet. Rauhallinen käytös."

Tulos tänään siis NUO H.

Ilmakin onneks edellisiltä päiviltä hieman lauhtui ja näyttelysäänä vallitsi pieni pakkanen. Vähän meinasi välillä pakkanen kipristellä, kun loppuun saakka tuli lapinkoirakehä katseltua, mutta mukava päivä oli kaikkinensa taas kerran. Seurasta kiitokset erityisesti Helille ja Riialle! :D

Huomenna sitten olisikin taas edessä Kannukseen matkustus, kun uusi jakso alkaa ja koulu sen myötä. Voi olla, että hieman vaatii opiskelu taas totuttelua lomailujen jälkeen, mutta eiköhän siihen taas pääse kiinni. Tai olisi ainakin hyvä päästä. ^^ Ja jospa sitä taas tuolla Kannuksessa saisi löydettyä sen kadonneen treenimotivaationkin, kun täällä Siilinäjärvellä sitä ei nyt pariin kuukauteen juuri ole näkynyt..