keskiviikko 27. elokuuta 2008

Tokoa, jälkeä ja epäepäepäonnistuneita ilmaisuharjoituksia


Käytännöntunnilla tänään ohjelmassa tokoilua, jäjestystä ja hakua.


Tokot: Ensin otettiin paikallaoloa ja saatiin häiriöksi talutusharjoituksissa ollut vasikka! :D Helka katsoi vasikkaa silmät pyöreänä ja pysyi välipalkkauksilla hyvin paikoillaan silloin kun se oli etupuolella. Sitten vasikka kiersi koirien taa ja silloin Helkan oli sitten pakko kääntyä pariin kertaan taakse katsomaan. Laitoin sen sitten maahan takaisin ja vasikan poismenon jälkeen maattiin vielä vähän aikaa. Luoksepäästävyys kokeenomaisesti seuraavaksi - ei ongelmaa. Sitten tehtiin odotellessa muutamia seuraamispätkiä vaihtelevilla matkoilla. Kontakti pysyi taas kivasti, mutta paikka oli vähän väljä. Ehkä intoa olisi saanut tekemiseen olla hiukka lisää. Sain Helkan jopa leikkimään pitkästä aikaa kentällä, kun otin kissanleluhiiren esiin! :D Se tuntui olevan kovasti mieleen ja leikkien välissä tehtiin muutama seuraaminenkin hiiripalkalla. ^^ Sitten vielä kaukoja. Lähinnä istu-maahan -juttuja muutaman metrin matkalta, mutta seisomisiakin istumasta ja maasta testailtiin myös. Nekin näyttäisi siitä nyt ihan kivasti lähtevän, vaikka minulla onkin ollut vähän alkuvaikeutta sen suhteen, että miten saan koiran ohjattua seisaalleen niin etteivät takajalat liiku. Seisomasta istumaan -juttuun pitää myös panostaa enempi. Siinä tahtoo liikuttaa takajalkojaan etujalkojen sijaan.


Jälki: 80 askelta multaisella hyvin niukkaheinäisellä pellolla. Namit joka askeleella ja tuulensuunta lähes vastatuuli(jaa, miten niin ei en hokaissut taas katsoa suuntaa tarkkaan ennen jäljen tekoa :P). Alku lähti hyvin: Helka rauhoittui ja keskittyi hyvin jäljen alkuun ja lähti hyvin syömään nameja jäljeltä. Jossain vaiheessa vetäisin vähän liian kovaa hihnasta ja Helka jä tuijottamaan minua --> lähti "jälki"-vihjeellä jatkamaan. Pari kertaa se sitten vielä pysähtyi ennen loppua ja tuijotti edessä kuulunutta jonkin koneen meteliä päin. Loppu sujui taas ok jaloppu löytyi. ;)


Ilmaisut: Haetutin Helkalla rullaa ensin maasta ja toi minulle ihan kivasti. Sitten siirryttiin metsän puolelle ja rulla ilmaistavalle muutaman metrin päähän meistä. Helka lähti hyvin ja vauhdilla hakemaan, mietti ukolla vähän aikaa ja otti rullan suuhunsa. Kutsuin sitä luo ja tulemaanhan se lähtikin, vaan pudottipa rullan sitten puoleen väliin. Noh, otettiin sitten uusiksi ja Helka otti rullan taas suuhunsa, mutta se tippui taas vähän ennen edellistä tiputuspaikkaa. Viimeinen yritys ja se jäi vielä edellisiäkin laihemmaksi ja rulla tippu suusta jo heti ukon viereen.. Ääh, että taas sujuu niiiiiiin valtavan hyvin!! Pitää vaan yrittää vielä jatkaa häiriöttömämmässä paikassa. Kotonahan tuo on toiminut jo tosi hyvin.


Muuten Helka on nyt tällä viikolla ollut jo paljon virkeämpi, eikä ole enää tarvinnut tehdä pesää tai hoitaa vauvoja. Suht helpolla taidettiin tästä sittenkin päästä vaikka aika voimakkaalle alkuun näyttikin.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Helka ja Helkan vauvahaaveet...


Helka on nyt viimeisen viikon ajan ollut kovin masentunut, lähtee etenkehtaisesti ulkoilemaan ja lymyillyt vaan sängyn alla. Perjantaina käytännöntunnilla sitä ei kiinnostanut lainkaan hakea esineitä minulle, vaikka sitä onkin nykyisin ihan mielellään tehnyt. Ensin olin kieltämättä jo hieman kauhuissani, että mikä sillä on, mutta kuulin erään tutun puhuvan koiransa valeraskaudesta, yhdistyivät viimeaikaiset outoudet juhannuksen tienoilla pidettyyn juoksuun. Ilmiselvää valeraskauttahan tuo on. Kai se oli vaan niin vaikeaa tajuta, kun Kertunkin valeraskauksista on jo jokunen vuosi aikaa.


Nyt kotona viikonlopun vietossa ollessa Helka on kaivanut pesää sänkyihin ja sänkyjen allakin on viihtynyt. Lelut ovat myös kulkeutuneet "pesiin" ja olen niitä sieltä yrittänyt poistaa. Tänä aamuna Helka oli huvittava yhden "pentunsa"(vinkulelubeagle, joka tosin enää vain suhisee) kanssa: ensin se yritti tyrkyttää sitä minulle ja minä luulin sitten sen haluavan heittää sitä. Heitin sitten lelun lattialle ja Helkalle tuli hätä, että miten se hänen "vauvaansa" kohtelee ja meni vinkuen sen hakemaan. Tämän jälkeen se kömpi sohvalle ja peitteli ensin "vauvan" viltin alle, muokkaisi vilttiä mukavaksi ja käpertyi sitten itse vahingossa lelun päälle. "Pennusta" kuului sitten suhina, kun Helka litisti sitä ja Helka siirtyi "pennun" viereen viltille makaamaan. ;) Nyt päivällä Helka oli sitten ulkona kaivanut vimmatusti pesää aitan alle ja sisälle tullessaan oli kovin hengästynyt kovasta työstä. ^^


Hmm, että sellaista vaihetta elellään tällä hetkellä ja odotellaan vaiheen ohimenoa. Jokseenkin erilaistahan tuo on kuin mitä Kertulla aikoinaan ja sanoisin, että jonkin verran voimakkaampaa. Kertulla pentuhaaveilut jäivät pesäntekoon ja maidontuotantoon ja se pystyi kuitenkin touhuamaan ja lenkkeilemään normaalisti. Helkalla taas ilmenee pesätekoa, lastenhoitoa sekä mieli on maassa ja lenkkeily ja ulkoilu ei hirveämmin jaksa kiinnostaa. Maitoa siltä ei vaikuttaisi tulevan eikä nisätkään ole kasvaneet. Hassua, kun minun pieni koirani tuntee nyt olevansa kovin aikuinen ja äiti.

torstai 14. elokuuta 2008

Käytännöntunnilla


Tänään käytännöntunnilla koulussa aloiteltiin näyttämällä opettajille mitä oltiin kesän aikana saatu aikaan. Helkan kanssa pari lyhyttä seuraamispätkää, eteentuloja ja liikkeestä maahanmenemisiä. Seuraamispätkissä se oli innolla mukana, paikka pysyi hyvänä jne. Ei moittimista. Eteentuloissa tein harjoituksia vähän eri matkoilta ja yhden kerran Helka taisi kovasti kuvitella tekevänsä kaukoja, kun napsahti pariin otteeseen mahaan. :D Istutin sen uudelleen ja saatiin eteentulo tehdyksi, vaikkakin minusta Helka vaikuttikin tullessaan vähän hölmistyneeltä siitä, ettei nyt tehtykään sitä mitä se kuvitteli.. ;) Maahanmenoja loppuun niin, että kävelin vaan koira mukana ei-käskynalla ja sanoin "maahan"-käskyn. Jokainen kerta meni nappiin ja toiminta oli nopeaa. Maahanmeno onkin kyllä oikein Helkan lemppari. :) Seuraamispätkät näytti kuulemma sen verran hyvälle, että voitaisiin alkaa vähän pidentämään.


Kun kaikki olivat taitonsa näyttäneet, lähdettiin maastoon. Tehtiin jäljet ja esineruututreeniä. Helkalle tein 60 askeleen jäljen ja vanhemtumista ennen sen ajamista ehti tapahtua puolisen tuntia. Ensiksi Helka oli jäljen alussa vähän kysymysmerkkinä, mutta sitten muistui mieleen että mikä juttu tämä oli. Loppu meni hyvin ja joka askeleelta taisi tulla veriplätyt syödyksi. Itselläni parannettaavaa hihnankäytössä jäljellä, vaan kai sitä joskus vielä oppii.. ^^ Helka käyttää nenäänsä kuulemma todella hyvin ja sehän sille aina on mieleistä ollutkin.


Jäljen jälkeen esineruututreeniä, joka ei meidän osalta kyllä ollut kovinkaan hohdokasta. Helkalla oli alkuun taas vaikeuksiapäästä jutun juoneen mukaan kun heitin etsittävää hanskaa hihnanmitan päähän ja piti heittää vielä uusiksi ennen kuin sain sen tuomaan. Toisella kerralla heitin vähän kauemmas ja koira lähti innolla hakemaan, nappasi hanskan suuhunsa ja lähti tulemaan kohti --> vaan mitä tekee ohjaaja --> päättää lähteä suorituksen vauhdittamiseksi hieman juoksemaan taaksepäin ja kompastuu takanaolleeseen putkikasaan!! Helka tietenkin säikähti ja pudotti hanskan sammalikkoon. Kun sain kömmittyä putkikasasta ylös se mielisteli kummissaan. Tehtiin loppuun sitten vielä yksi onnistunut hanskantuonti hihnanmitan päästä, mutta siihen ei saanut enää sitä ripeyttä mitä oli tuossa minun tyrimässäni. Pitää vaan yrittää tehdä tuota enempi. Jokseenkin hankalaa tuntuu olevan.

maanantai 11. elokuuta 2008

Kannus kutsuu taas


Viime päivät on menneet ohti sateisina ja jostakin syystä touhun täyttäminä. Tänään pitäisi sitten taas kasata kimpsut ja kampsut kasaan, tehdä rästiinjääneet hommat(tai ainakin yrittää ^^) ja huomenna lähdetään varmaan puolen päivän tienoilla ajelemaan kohti Kannusta Helkan kanssa.


Loma meni taas nopeasti ja on kiva päästä taas kouluun. Viime päivinä onkin mielenpäällä ollut sellainen mukava tunne, jonka muista ala-asteen ensimmäisiltä luokilta kesäloman loppuessa. Silloin tosin lomakin kului hitaasti koulun alkua odottaessa, mutta nyt taas monen vuoden tauon(ja hyvin päinvastaisten tunnelmien) jälkeen tämä samainen tunne on palannut. Mukavaa kun koulu alkaa! Tosin mukavaa tästä tekee myös mielenkiintoisen oppimisen lisäksi mukava seura, josta suurin kiitos Ii(k)sakkilan porukalle! ;)


Helka varmaankin on vielä autuaan tietämättömänä pian tapahtuvasta paikkakunnan vaihdoksesta.. Voi kun tietäisi mitä sillä on ajatuksissa kunhan huomenna autoon pakkaudutaan! :D

perjantai 8. elokuuta 2008

Lappalaiseurassa treenimässä ja treenailuja muutenkin


Oltiin Helkan kanssa illalla Siilinjärvellä Saharan kaukalolla treenailemassa n. 7 muun innokkaan kanssa. Menossa mukana myös yksi "vääränrotuinen" lapinkoirien lisäksi. ;) Kontaktitreeniä tuli mukavasti, kun mentiin yhdessä ympyrää ja vastakkain toisten kanssa. Helka haki innolla kontaktia ja yritin palkkailla hyvistä seuraamispaikoista. Jokunen vauhtiluoksetulo ja eteentuloharjoituksia. Ihan jees. Vauhtiluoksetuloista voisin iloita sellaista, että jätin Helkan vain paikoilleen istumaan ja juoksin karkuun - ja Helka pysyi hienosti paikoillaan lähtien kutsun kuultuaan tulemaan! :D Tein myös puolen minuutin ja minuutin mittaisia paikkamakuita ja jossain välissä vaikeutin kiertelemällä ympäriinsä, kävelemällä kauemmas ja pysyin jopa kiertämään Helkan ympäri niin että se pysyi paikoillaan! Ehkä tuo paikallaolokin tuosta vielä suttaantuu, vaikka se(kin! :D) tuntui jossain vaiheessa niin ylivoimaisen vaikealle.


Muuten Helka oli koirajoukossa suht korrektisti. Alkuun sitä taas vähän jänskäsi, kun tultiin viime minuuteilla ennen aloitusta mukaan ja jouduttiin suoraan hommiin. (Jos ei olisi onnistunut ajatuksissaan ajelemaan yhden tienhaaran ohi mennessä, niin olisi ehtinyt tekemään ne tavanomaiset rauhalliset treeneihin valmistautumiset..) Jäykisteli, tuijotti muita ja sitten kun joku tuijotti takaisin niin piti pörrätä. Nooh siitä se sitten taas meni, kun päästiin tekemään. Rinkiä kiertäessä yhdessä muiden kanssa sitä ahdistaa jos joku tulee liian lähelle taakse ja sitten pitää vilkuilla pahalla silmällä. Muutenkin toisten koirien tuijotus on yleensä sellainen asia joka saa Helkan tuntemaan olonsa epävarmaksi.


Niin ja eilenkin muuten treenailtiin ja jopa kummankin otuksen kanssa! Käytiin Millan ja Wagnerrin & Napin luona Räisälässä kyläilemässä. Alkuun käytiin pitkällä parin tunnin mittaisella lenkillä, jonka jälkeen paluumatkalla pysähdyttiin sorakentälle treenaamaan. Otin alkuun Kertun puuhailemaan Millan tehdessä juttuja Wagnerin kanssa. Paikallaoloa, seuraamista, luoksetua ja liikkeestä maahanmenoa. Paikallaolo oli aika fiasko.. Tähtäsin minuutin paikallaanoloon, mutta se olikin aivan supervaikeaa Kertulle tänään! Ties kuinka monesti palautin sen takaisin makuupaikalle sen lähtiessä innoissaan minua kohti ja aloitettiin minuutti uusiksi.. Viimein rouva uskoi ja pysyi paikoillaan. Itse kyllä piti jo melkein laskea kymmeneen. ;) Seuraamisissa paikka on sillä nykyään hyvin epäpätevä ja edistää innoissaan paljon. Intoa siinä kyllä on ihan kamalasti! En ole niin jaksanut sen kohdalla enää nipottaa edistämisistä ja vinoista perusasennoista, kun ei tokoiluilla enää ole sen kummempaa tavoitetta kuin tehdä Kerttu iloiseksi. Liikkeestä maahan menee vauhdilla ja luoksetulo sujuu edelleen.


Kertun jälkeen pääsi vuoroon Helka, jonka kanssa aloittelin seuraamispätkillä. Tein useamman askeleen mittaisia ja vau että oli kerrankin hienoa seuraamista Helkalta!! Paikka oli kiva ja silmistä paistoi ilo tekemiseen! :) Tein ihan vain muutaman pätkä välillä vapauttaen perusasennosta ja välillä lennosta. Eteentuloja eri matkoilta tehtiin taas ja Helkasta on mukavaa tulla eteen istumaan(alkuun sekin oli niin hankalaa ja ällöttävää). Se saattaa jopa tarjoilla eteentuloja muulloinkin. Sitten hömpöteltiin maahanmenojen ja istumisten kanssa. Kävelin eteenpäin ja koira ei käskyn alla --> käsky "maahan" tai "istu". Maahan on edelleenkin hyvin varma ja istumisissa saattaa tarjota maahanmenoa. Lopuksi paikallaoloa parin alle minuutin ja minuutin kestoilla. Odottaa hyvin ja pysyy valppana, paitsi yhdellä kerralla lopussa yritti yllätyksekseni nousta perusasentoon ennen kuin vapautin. Tätä kummastelen siksi, että en ole montaakaan kertaa käskenyt sitä maasta perusasentoon paikallaolon jälkeen( - ja ihan juuuri tuosta syystä). Hmm, eipä noista koirien aivotuksista aina tiedä.


Rullatreenejä ollaan Helka kanssa tehty myös lähes päivittäin viime aikoina kotipihassa ja muutama metsikössä. Rulla alkaa tarttumaan suuhun jo ihan automaattisesti ja sitten juostaan kovaa minun luo. Rulla tipahtaa matkan varrelle vieläkin joskus, mutta olen sitten vaan käskenyt tuomaan loppuun saakka. Näytölle menon se on alkanut nyt tajuta oikein kunnolla ja yrittää jopa varastaa sinne käskyä odottaessa.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Lisää kehäilyä (Sawo Show'ssa jälleen)


Sawo Show -viikonloppu sai tänään päätöksensä ja käväistiin Helkan kanssa vielä toiseenkin kertaan kehässä. Tänään tuomarina lappalaiskoirissa melko uusi tuttavuus Unto Timonen. Helka esiintyi kauniisti ja sai tänään EH:n hyvällä arvostelulla. Kilpailuluokassa sijoittui kolmanneksi ERI:n ja EH:n saaneiden jälkeen. Arvostelu:


"Hyvät mittasuhteet. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Etuosa tarvitsee vielä aikaa. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Pohjavilla voisi olla runsaampi. Liikkuu hyvin ikäisekseen."


Myös Kerttu pääsi tänään käymään lappalaiskehän ajan näyttelypaikalla ja olihan se mielissään ja tärkeänä, kun oli päässyt mukaan! :) Helkan kanssa vietettiin sitten loppupäivä kehän jälkeen alueella kojuja kierrelle ym. ja sitten seurailtiin ryhmäkilpailut ja Best In Show't ennen kotiinlähtöä. Tai noh, Helkalla kehien seurailut tosin menivät nukkumiseen rankan päivän jälkeen. ;)


Helkan arvosanasaldossa H:t ja EH:t ovat tasoissa jälleen. Kolme kumpaakin ja sitten toki se yksi yllätys-ERI joukossa. :D

perjantai 1. elokuuta 2008

Litimärkänä Sawo Show'ssa


Tänään oli sitten kolmipäiväisen Sawo Show'n aloituspäivä ja Helkalla kehäänmeno. Aamu alkoi pahaenteisesti sateella ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun sade taukosikin ennen lähtöä. Ei vaan olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa! Sade jatkui taas puolessa välin matkaa Sorsasaloon. Rokotusten tarkastukseen oli pitkät jonot ja jouduttiin siinä sateessa sitten odottelemaan pitkä tovi ennen kuin saatiin tarkastuasia hoidetuksi. Sadetta riitti ja tuntui, että minulta meinasi kerrassaan loppua kädet koiran ja tavaroitten kanssa! Onneksi Satu oli jelppimässä Helkan ja kevythäkin kanssa sen aikaa - ISO kiitos! Noh olihan siinä sitten jo vesilätäkössä uimassa hetken aikaa niin Helkan rekisteripaperit kuin sunnuntain numerolappukin.. :S Löydettiin sitten lapinkoirien kehälle ja siinä vaiheessa sateen vieläkin jatkuessa rivakasti oli Helka jo ihan litimärkä ja samoin myös hihnanpään housut ja kengät(sateenvarjo onneksi suojasi muuten). Helka sitten odotteli häkissään urosten arvostelun ajan, jossa Helkan veljet Onni(M. Kuunloiste) ja Kassu(M. Kuunlumo) pärjäsitä hyvin saaden erinomaiset! Teki kyllä jo mieli jättää tämä hyvin märkä olio sinne häkkiin piiloon, mutta pääsipähän sekin sitten kuitenkin esille. Tavallisestikin ohuen jalat näyttivät nyt viimeistenkin tassukarvojen kastuttua entistäkin ohuemmilta ja korvakarvojen kastuttua Helkan kauniit suipot ja teräväkärkiset korvatkin olivat edukseen. Esiintymiset sujuivat hienosti, niin liikkumiset kuin seisomisetkin. Helkan arvosana tanään JUN H eli hyvä.


Jari Forsin arvostelu Helkasta:
"Musta vaaleinruskein merkein. Keskikokoa pienempi. Kovin siron yleiskuvan antava kevytpiirteinen pää. Teräväkärkiset korvat. Vielä kapea ja kevyt runko. Oikea-asentoiset hyvin kulmautuneet raajat, joskin luusto saisi olla vahvempaa. Hyvä häntä. Turkki keskeneräinen. Kevyet liikkeet. Luonne oikea."
Tulos: JUN H


Arvostelu on hyvinkin Helkaa kuvaava ja korvatkin olivat saaneet oman maininnan! ;)


Katseltiin sitten lapinkoirien arvostelut loppuun ja sen jälkeen suunnattiin Helkan kanssa junior handler -kehälle kehään avustamaan. Palkintojen kanssa oli hieman ongelmaa, mutta löytyiväthän ne sitten ja saatiin vedettyä homma kunnialla läpi parissa tunnissa. Helka otti asian rauhallisesti ja veti sikeitä koko kilpailun ajan kehäteltan vierellä. Junnukehän jälkeen pyörittiin hetki katselemassa myyntikojujen tarjontaa ja katseltiin ryhmäkilapilut BIS-kilpailu mukaanlukien. Tämänkin ajan Helka käytti hyödykseen lepäämällä. Turhaa stressiä se ei pitkistäkään näyttelypäivistä ota. :) Sateista alkua lukuunottamatta saatiin sitten viettää loppupäivä onneksi kuivemmassa säässä.


Huomenna taas, mutta tällä kertaa ilman koiraa! Sunnuntaina Helka sitten taas kehässä ja kuulumisia on luvassa sen jälkeen.