sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Kesää


Siilinjärvellä vietellään kesälomaa. Minulla alkaa olla nyt kesäloma lopuillaan ja sitten loppu kesä vietetäänkin työssäoppimisen merkeissä kennel Miskajasminilla. Mielenkiinnolla odottelen loppukesääkin. :)


Lämmintä ilmaa on viime aikoina piisannut, mutta se ei ole Kertun ja Helkan menoon paljoa vaikuttanut. Kerttu odottaa lenkkejä yhtä innokkaasti ja Helka touhuaa omiaan entiseen tapaan. Tuulettimen Helka muistaa kyllä edelleen hyödyntää sisätiloissa ollessa ja sen edessä on mukava nukkua. Ulkoa löytyisi tyttöjen mielestä nyt kaikkea mielenkiintoista: Kerttua kiinnostaisi erityisesti räkätinpojat ja Helka on osoittautunut mestarilliseksi siilinpaikantajaksi. Lähes joka ilta jostain päin pihan pusikoista kuuluu raivokasta haukkua, kun Helka ilmoittaa siilin löytyneeksi. Punkkeja tuntuu kuhisevan joka puska tällä hetkellä ja onpa tytöistä joutunut irroittelemaan muutaman punkin kesäkuun alkupuolella laitetusta Frontlinesta huolimatta.


Rannalla ollaan käyty kahlailupuuhissa koirien kanssa ja tänään lenkkeilyn yhteydessä yllätyksekseni Helka lähti uimaan perääni, kun pulahdin vilvoituksen toivossa veteen. Kerttukin kävi sitten mieluusti pariin kertaan uimassa, kun sitä hihnan kera rannassa käytin. Lenkkeilyllä oli menossa mukana tänään myös Milla kera gordoripoika Touhon. Touhosta vaikuttaa alkavan tulla mieleinen kaveri Helkalle ja tänään vedettiin leikkirundia pihassa heti Touhon tultua. Lenkillä kaksikko viiletti pitkin puskia irrallaan ja vaikutti olevan todella kivaa.


Helkan valeraskaus on jo paremmalla mallilla, eikä vauvoja enää juurikaan hoidella eikä valmistella pesää. Pihalla kyllä tekee vielä joskus kuitenkin mieli käydä mylläämässä sopivissa kolosissa. Mutta ehkäpä tämä tästä nyt menee jo piakkoin ohi.


Kesä-Kerttu
Kesä-Kerttu


Puuha-Helka
Puuha-Helka

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Oivoivoi.. (= tokokokeessa Kuopiossa 16.6.)


Viivepäivitykset jatkuvat..


Käytiinpä siis vielä kopaisemassa Kuopion tokokoekin, vaikka viikon takainen ei enteillytkään hyvää. Kun kerta maksettu oli niin samapa se. Tällä kertaa ei kyllä ollut minkäänlaisia odotuksia eikä jännitystäkään. Edellisenä päivänä ilmi käyny valeraskaus toi vielä oman lisänsä asiaan.


Koepaikalla Helka oli erilainen kuin viime kokeessa ja pörräili tuttuun tapaan alkuun muille koirille. Otin muutaman sivulletulon ja pienen seuruupätkän aluksi lämmittelyksi, kun kierreltiin Kuopiohallin pihalla. Se tuntui menevän kivasti.


Luokan alku oli hieman myöhässä, mutta "päästiin" sitten kuitenkin loppujen lopuksi toimeen. Juoksuntarkastus ja luoksepäästävyys meni hyvin ja peppu pysyi tällä kertaa loppuun saakka maan pinnassa.


Paikkamakuu alkoi edellistä kertaa paremmin. Helka meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja jopa jäi sinne! Sain käveltyä määränpäähän ja odoteltua siellä jopa jokusen sekunnin ajan, ennen kuin Helka nousi ylös ja alkoi hiippailla minua kohti. Välillä se pysähtyi tuijottelemaan tuomaria ja tuomariksi harjoittelemassa ollutta. Kävin sitten kytkemässä koiran ja jatkettiin paikallaoloa kehänauhan vieressä.


Loppukoe meidän osalta luoksetuloon saakka meni niin huonosti ettei sitä kyllä ole paljoa sanoja kuvailemaan, eikä ole mitään maininnan arvoista. Sen voin todeta, että vielä kamalampaa se oli kuin viimeksi eikä koiraa kiinnostanut pätkääkään. Huoooh. Kuten arvata saattaa, ei keskeytyksettä selvitty tälläkään kertaa ja tuomari keskeytti luoksetulon kohdalla. Itse olisin kyllä jo tehnyt saman.


Pisteitä saatiin siis kasaan tällä kertaa vain ja ainoastaan se luoksepäästävyyden kymppi. Jotenkin tuntuu, että ollaan taidettu saada aikaan melkein historian huonoimmat pisteet..


Loppuyhteenvetona tästä se, että meitä tuskin enää ikinä tullaan kokeessa näkemään tämän jälkeen. Koira on ihana raivostuttava oma persoonansa, josta tykkään totta kai kovasti, mutta ei siitä ole koekentille. Kuten ei minustakaan kera huonon hermorakenteeni.


Helka keskittyy tällä hetkellä äitiyshaaveisiinsa ja haeskelee pesäpaikkaa "lapsilleen". Jotenkin on käynyt nyt kyllä jo mielessä Helkan leikkauttaminen, kun tuntuu että koko elämä menee jonkin hormonin vallassa. Ensiksi juostaan kolmen viikon verran ja sitten menee pari kuukautta valeraskautta odotellessa. Tämän jälkeen sitten ehtiikin hetken vielä palautua ennen seuraavia juoksemisia. Juoksuväliä kun nyt viimeksikin oli vain se alle 5kk. Mutta en tiedä, pohdiskelua pohdiskelua..

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Haaveita lapsista jälleen ilmassa


Helkalla on ilmeisesti taas valeraskaus. Vietettiin useampi päivä Emmin ja Helkan kanssa nyt Kajaanissa Helin ja villispoikien luona. Nyt sitten kun palattiin kotiin reissulta tänään, Helka alkoi heti piipata olohuoneessa ja etsiskeli jotain. Tuli heti piippauksen laadusta mieleen, että jaahas onko tämä nyt niitä vauvahuolia taas ja testattiin asia antamalla Helkalle vinkulelukala. No melkein hetihän se sitten nappasi kalan suuhunsa, kipitti sänkyyni sen kanssa ja alkoi petailemaan itselleen pesää päiväpeitosta. Pesästä ei kuitenkaan tullut sen mieleen hyvä ja välillä kuului piip ennen kuin se sitten poistua sängyltä jäettäen kalan sinne. Myöhemmin kala kulkeutui siskonkin sänkyyn ja muutenkin on Helka ollu kovin levoton. Läähättelee ja vaeltelee ympäriinsä. Ajankohtahan tälle on nyt aikalailla sopiva, kun juoksusta alkaa olla kulunut pari kuukautta.

Iisalmen tokokoe 9.6.


Joo-o. Hieman viiveellä tulee päivitystä, mutta käytiinpähän sitten tosiaan nyt viimein debytoimassa tokoura Iisalmen tokokokeessa. Suoritusta ylistäviä adjektiiveja ei kylläkään tarvitse paljoa miettiä.


11 koirakkoa alokasluokassa ja tuomari Erkki Shemeikka aloitti pitämään aloituspuhettaan klo 20:15 niin kuin alokasluokka olikin ilmoitettu alkavaksi jo kutsukirjeessä. Sitten tietenkin tarkastettiin narttukoirat juoksujen varalta. Helka ei ollu kovin ilahtuneen näköinen tapahtumasta, mutta siinähän se meni. Tämän jälkeen marssittiin kentälle ryhmäliikkeitä varten ja jo siinä vaiheessa huomasi koiran olevan täysin evvk sen nuuhkiessä kenttää.


Luoksepäästävyys: 10
Tuomarisetä sai katsoa hampaat hyvin ja peppu pysyi kentässä, mutta pakitti sitten kuitenkin hieman tuomarin taputtaessa rintaa. Ei siitä kuitenkaan mitään moitetta.


Paikkamakuu: 0
Meni ekalla käskyllä suht nopsaan maahan ja jätin "odota"-käskyllä paikoilleen. Koirasta poispäin kävellessä katsoin tuomarin reaktioita odottaen, että milloin Helka nousee ja enpä kyllä montaakaan metriä ehtinyt kävellä, kun tuomari totesi että "nro 12 kytke koira." Oli kuulemma noussut suunnilleen heti, kun poistuin sen luota. Jooooopa joo.. Viime aikoina aiemmin mielestäni melko varma paikkamakuu on osoittautunut katastrofiksi ja Helka tuntuu jostain syystä unohtaneen, ettei "odota"-käsky tarkoita sitä että A) joko lähdetään kävelemään perään tai B) ohjaajan päästyä riittävän matkan päähän suoritetaan täydellinen luoksetulo. Kovin suurta odotusta ei siis tämän liikkeen suhteen ollutkaan.. Mutta saatiinpahan ensimmäinen munkkirinkilä, tuomarin sanoja lainaten.


Seuraaminen kytkettynä: 7½
L-muotoinen seuraamiskaavio, jossa alkupätkällä ei kyllä nähty juurikaan mintään kontaktiksi kutsuttavaa. Lisäksi jätätti huomattavasti ja hihna kiristyi useampaan otteeseen. Täyskäännöksen jälkeen Helka muisti jopa jotain katsekontaktistakin ja se meni paremmin. Tuomari rokotti ansaitusti jätättämisestä ja muusta haahuilusta, mutta kehui perusasentoja iloisiksi ja hyviksi. Minusta ne oli kyllä jokseenkin hitaanpuoleisia ja erityisesti vinoja, mutta kai yritti jotain positiivista keksiä.


Seuraaminen taluttimetta: 0
Munkkirinkilää pussintäytteeksi taas. Tämä oli kyllä jotain niin kamalaa ettei ole tottakaan. Lähti hyvin nihkeästi liikkeelle ja jätätti koko ajan varmaan lähemmäs metrin. Pahimmillaan enemmänkin. Kehuin ja kannustin mukaan, mutta ei sekään oikein auttanut. Ei ollut mitään kehumisen arvoista. Hirveää kauheaa kamalaa.. Ja kyllä, olen opettanut koirani seuraamaan. Teki kyllä kieltämättä mieli jo silmäillä kentästä maanrakosta johon vajota.


Liikkeestä maahanmeno: 5
Hankaluuksia päästä alussa perusasentoon. Koira aikalailla pihalla. Sain sitten kuitenkin vielä houkuteltua sivulle ja seuraaminen lähtöineen oli ihan edelläkuvatun kaltaista. Maahan se kuitenkin meni ja pysyi siellä kunnen tulin takaisin vierelle. Vaan maasta se ei sitten noussutkaan perusasentoon enää useista käskyistä huolimatta. Taidettiin saada jokin säälipiste yrityksestä, kun koira kuulemma suoritti hyvin edes sen maahanmenon. Kyllä joo.


Luoksetuloon valmistautuessa Helka oli ihan kuutamolla. Kokeilin saada sitä sivulle varmaan kymmenellä "sivu"-käskyllä ja myöskin normaalit istumiskäskyt kaikuivat kuuroille korville.. Vaan ei, koira vaan seistä tököttää vasemmalla puolellani katsoen tyhjästi jonnekin kaukaisuuteen. Nyt teki jo mieli paeta paikalta juosten ja piiloutua jonnekin. Voi eikä. Sanoin sitten tuomarille, että tää ois kyllä tässä meijän osalta ja tämä sanoi olevansa samaa mieltä ja että jos en olisi keskeyttänyt itse, niin hänen olisi se pitänyt tehdä.


Jotta loppusaldo siis huimat 35 pistettä maininnalla "ohjaaja keskeytti."


Mutta tulipahan tehtyä retki Iisalmeen ja käytyä siellä sitten iltakävelyllä. Klo 22 jälkeen vasta päästiin sitten suuntaamaan kohti kotia nilkat itikanpistoja täynnä. Iso kiitos korvaamattomalle henkiselle tuelleni ja matkaseuralleni Emmille!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Loma alkoi, Kerttu pesulla


Perjantaina 29.5. vapauduttiin kesälaitumille koulutyön parista. Päättäjäisjuhlan jälkeen vaellettiin kämpille lämpimässä aurinkoisessa säässä, jonka jälkeen vapautettiin karvakaverit vielä kertaalleen vapauteen pellolle ennen monen kuukauden eroa (kuvia peltoilusta löytyy Picasa-albumistamme). Seuraavan kerran sama porukka on kasassa vasta syksyllä, syyskuussa.

Helkan ja Andon heiheit
Helkan ja Andon heiheit

Seuraavana päivänä Kannuksesta kotiutumisesta juhlittiin Veeran lakkiaisia. Koirat viettivät päivän aika pitkälti tarhassa ottaen rennosti.

Vuosittainen koiranpesuperinne sai taas myöskin alkunsa ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä aloittelin sitä Kertulla. Aluksi selvittelin varmaan reilusti päälle tunnin rouvakoiran turkkia pihalla istuksien ja kyllähän sieltä erityisesti housuvilloista ja hännästä karvaa irtosikin. Kovasti työläämpää tuo turkinhoito kyllä, kun hormoniturkki on kyseessä. Harjailun jälkeen siirryttiin pesuhuoneen puolelle. Toimitus sujui normaaliin tapaan ihan mukavasti, vaikka Kerttu näyttikin kaiken aikaa syvästi loukkaantuneelle.

Samaisena iltana Kertun pesun jälkeen ajeltiin autolla vielä Patakukkulalle lenkkeilemään Millan sekä Wagnerin ja Touhon kanssa. Alkuun oli totuttuun tapaan taas melkoinen lähtökaaos haukkuineen, mutta siitä se sitten lähti ja saatiin kierrettyä mukava päälle kahden tunnin lenkki metsämaastossa. Helka ja Touhu juoksentelivat välillä vapaana ja Helka tuli heittäneeksi talviturkkinsakin, kun erään lammen rannalle hetkeksi pysähdyttiin ja mättäillä hyppiessä kävi tarkoittamatta molskis ja loiskis.

Loppuun vielä pari kuvaa pesun kokeneesta Kertusta:

Kerttu piehtaroi nurmella

Kerttu pesun jälkeen

Kerttu kuivattelee