Viivepäivitykset jatkuvat..
Käytiinpä siis vielä kopaisemassa Kuopion tokokoekin, vaikka viikon takainen ei enteillytkään hyvää. Kun kerta maksettu oli niin samapa se. Tällä kertaa ei kyllä ollut minkäänlaisia odotuksia eikä jännitystäkään. Edellisenä päivänä ilmi käyny valeraskaus toi vielä oman lisänsä asiaan.
Koepaikalla Helka oli erilainen kuin viime kokeessa ja pörräili tuttuun tapaan alkuun muille koirille. Otin muutaman sivulletulon ja pienen seuruupätkän aluksi lämmittelyksi, kun kierreltiin Kuopiohallin pihalla. Se tuntui menevän kivasti.
Luokan alku oli hieman myöhässä, mutta "päästiin" sitten kuitenkin loppujen lopuksi toimeen. Juoksuntarkastus ja luoksepäästävyys meni hyvin ja peppu pysyi tällä kertaa loppuun saakka maan pinnassa.
Paikkamakuu alkoi edellistä kertaa paremmin. Helka meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja jopa jäi sinne! Sain käveltyä määränpäähän ja odoteltua siellä jopa jokusen sekunnin ajan, ennen kuin Helka nousi ylös ja alkoi hiippailla minua kohti. Välillä se pysähtyi tuijottelemaan tuomaria ja tuomariksi harjoittelemassa ollutta. Kävin sitten kytkemässä koiran ja jatkettiin paikallaoloa kehänauhan vieressä.
Loppukoe meidän osalta luoksetuloon saakka meni niin huonosti ettei sitä kyllä ole paljoa sanoja kuvailemaan, eikä ole mitään maininnan arvoista. Sen voin todeta, että vielä kamalampaa se oli kuin viimeksi eikä koiraa kiinnostanut pätkääkään. Huoooh. Kuten arvata saattaa, ei keskeytyksettä selvitty tälläkään kertaa ja tuomari keskeytti luoksetulon kohdalla. Itse olisin kyllä jo tehnyt saman.
Pisteitä saatiin siis kasaan tällä kertaa vain ja ainoastaan se luoksepäästävyyden kymppi. Jotenkin tuntuu, että ollaan taidettu saada aikaan melkein historian huonoimmat pisteet..
Loppuyhteenvetona tästä se, että meitä tuskin enää ikinä tullaan kokeessa näkemään tämän jälkeen. Koira on ihana raivostuttava oma persoonansa, josta tykkään totta kai kovasti, mutta ei siitä ole koekentille. Kuten ei minustakaan kera huonon hermorakenteeni.
Helka keskittyy tällä hetkellä äitiyshaaveisiinsa ja haeskelee pesäpaikkaa "lapsilleen". Jotenkin on käynyt nyt kyllä jo mielessä Helkan leikkauttaminen, kun tuntuu että koko elämä menee jonkin hormonin vallassa. Ensiksi juostaan kolmen viikon verran ja sitten menee pari kuukautta valeraskautta odotellessa. Tämän jälkeen sitten ehtiikin hetken vielä palautua ennen seuraavia juoksemisia. Juoksuväliä kun nyt viimeksikin oli vain se alle 5kk. Mutta en tiedä, pohdiskelua pohdiskelua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti