lauantai 14. syyskuuta 2013

Kerttu terveyttä tarkastuttamassa

Äitini oli käyttänyt Kerttua muutama päivä sitten keskiviikkona(11.9.) Jynkässä verikokeissa jne. tsekkauksessa, kun nyt on lääkityksiä(Norocarp ja Diapam) mennyt reilun vuoden verran putkeen. Veriarvot olivat kaikin puolin olleet erittäin hyvät, eikä lääkitykset olleet vaikuttaneet esim. maksaan tai munuaisiin. Sydän oli myös kuulostanut edelleen normaalille. Lääkitystä jatketaan nyt edelleen entiseen malliin aamua iltaa. Erittäin hienoja uutisia siis! :)


Kerttu noin kuukausi sitten.

Raija oli tänään mukanani mätsärissä Kumpusen koululla Siilinjärvellä, jossa olin vähän niinkuin palkintovastaavan tehtävissä. Raija oli reippaana ja tapasi monia kivoja koirakavereita ja ihmisiä lapsista aikuisiin. Hyvin malttoi odotella palkintoteltassa sillä välin, kun minä hoisin tehtäviäni.

Palkintovahti



















Muutamia päiviä sitten lenkkeiltiin tyttöjen kanssa myös soramonttujen laitamilla ja Raijalla oli kyllä hauskaa spurttailla hiekassa. Oilia en vielä kehdannut laskea irti, vaikka tärppipäivistä onkin aikaa jo viikon verran. Mutta ehkä seuraavan kerran pääsee sekin juoksentelemaan ja mennään ihan kunnolla montun pohjalle.

Aavikon reunamilla

tiistai 10. syyskuuta 2013

Hammaskeiju vierailulla ja Raija 15 vko

Hammaskeiju oli näköjään vieraillut Raijan luona ensimmäisen kerran ja kaksi alaetuhammasta oli vienyt jo mukanaan. Siitäpä se hampaiden vaihtokin nyt sitten alkaa!


Raija 15vko (taas "hieno" itselaukaisimella otettu kuva, kun ei apukäsiä ollut tarjolla :P )



Sunnuntaina Raijalle tuli 15 viikkoa ikää täyteen ja mitat ovat tällä hetkellä 9,3kg ja 39cm. Kovasti kasvaa edelleen ja kasvussa se on vieläkin Helkaa ja Oilia edellä. Jos jotakuta kiinnostaa katsella niin laitan kasvukäyrätaulukointejani vaikka hieman esillekin! :D Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi ja kuvan oikeasta laidasta löytyy selitteet kuka on kukin.

Paino:


Korkeus:


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Silmätarkastuksessa Helkan ja Oilin kanssa

Helka ja Oili kävivät eilen silmätarkastuksessa Kuopion Jynkässä, jossa silmiä joukkotarkasti Jari Aho.

Molemmilla tytöillä silmät edelleen terveet! :)

Odotteluaika oli pitkä puolitoista tuntia, mutta tytöt käyttäytyivät hyvin. Helkankaan ei tarvinnut murista kuin parille koiralle. ;) Itse tarkastussuorituskin meni hyvin. Oili tosin ei olisi millään tahtonut tulla pimeään huoneeseen! :D Sen sai oikein kiskoa huoneeseen sisään. Outoa käytöstä siltä, mutta ehkä päällä oleva juoksukin vähän saattoi vaikuttaa. Pihallakin se vaikutti olevan hieman levoton ja pälyily ilmeisesti mahdollisia poikaystäviä, kun taitaa juuri olla aikalailla juoksun parhaimmat hetket menossa. Pistinkin sille nyt pitkästä aikaa juoksupöksyt jalkaan, kun tarkastuspaikan pihalle tultiin, ettei levittele sulotuoksujaan niin paljon ja jätä jälkiä tutkimushuoneeseen jne.

Lopuksi kuva silmälasikarhu Oilista ja kuvaan tunkeutuneesta Raijasta parin päivän takaa.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Haastekysymyksiä

Napen ja Dumlen blogista heitettiin meille haastetta 11 kysymyksen muodossa. Itselläni ei nyt taida tällä erää mielikuvitus riittää omien kysymysten keksimiseen ja haasteen jakamiseen eteenpäin, mutta tuleepahan nyt ainakin omien vastausten muodossa haasteeseen vastattua!  Tästä voi kyllä seurata pitkästyttävää lätinää - varoitan! ;)

***

1. Laji jota haluaisit päästä harrastamaan koirasi/koiriesi kanssa
Kerttu kepittelee kotipihalla vuonna 2005.
Kokeilumielessä on tullut vuosien varrella testattua monenlaista harrastusmuotoa. Ollaan agilityiltä, tokoiltu, hakuiltu, jäljestetty(FH-jälkeä, metsäjälkeä, verijälkeä) ja rallytokoiltu. Jos jotakin uutta pitäisi mainita, niin paimennus voisi olla sellainen, mitä voisi joskus kokeilla. Jos taas ajatellaan vain siinä mielessä, mitä lajia haluaisi päästä harrastamaan, niin kyllä agilitykentät ovat viime vuosina taas pitkän tauon jälkeen alkaneet houkutella.. Kun Kertun kanssa agilityura loppui yllättäen 2005, meni sen jälkeen monta vuotta ettei ko. laji oikein kiinnostanutkaan. Se oli minun ja Kertun juttu ja tuntui jotenkin väärälle/turhalle tehdä sitä kenenkään muun kanssa. Lisäksi uraa pisti katkolle jo sekin, ettei minulla hetkeen ollut toista koiraa jonka kanssa harrastaa ja sitten tuli Helka, jonka kasvamista piti odotella monta vuotta, ja Kannuksen opiskelujen alkaminen. Helkakaan ei kuitenkaan koskaan oikein kyseiseen lajiin harmikseni syttynyt ja sekin latisti agilityhaaveet taas alas. Nyt kiinnostusta tuntuisi taas olevan joko Oilin tai Raijan kanssa, mutta ryhmiin pääsy on tällä alueella hankalaa ja lisäksi minun kohdallani hankaloittaa vuorotyöt. Lisäksi mietityttää, että olisiko laji liian kuluttava C-lonkkaiselle hieman niukalti kulmautuneelle Oilille. Ja Raija taas on vasta niin pieni..

2. Mikä tekee koirastasi/koiristasi ainutlaatuisen?
Kerttu: sen aina iloinen ja positiivinen kaikkea rakastava ja innostuva persoona
Helka: älykkyys, kekseliäisyys ja oppimiskyky, erinomainen kyky lukea ihmisten tunnetiloja (ja ikävä kyllä myös sen erittäin hankala luonne muita koiria kohtaan, kun se ei sietäisi oikein ketään vieraita koiria)
Oili: yksinkertaisuus ja tietynlainen jääräpäisyys, urk urk -ääni, innostus salaattia kohtaan, silmälasit
Raija: vähän vaikeaa sanoa vielä tässä vaiheessa, mutta vaikuttaa melko paljon Kertun kaltaiselle persoonalle tällä hetkellä

3. Miksi valitsit juuri sen tietyn pennun pentueesta?
Kerttu tuli aikuisena kodinvaihtajana, joka tunnettiin jo ennalta muutaman vuoden ajalta ja tiedettiin mukavaluonteiseksi.

Helka on koiristani ainoa, jonka olen aivan itse valinnut. Sain valita kahdesta mustasta merkein narttupennusta, jotka vaikuttivat ulkomuodoltaan hyvin tasaisille. Luonteeltaan molemmat olivat touhukkaita, mutta toinen ehkä vielä enemmän. Valinta meni lopulta ehkä enempi fiilispohjalta sen vähän vähemmän touhukkaamman suuntaan - se vain tuntui jostain syystä enemmän omalle. Helka tulee varmasti olemaan minulle vahva Elämäni koira -ehdokas. Vaikka siinä on huonojakin puolia, mistä en pidä, niin se on suurimmaksi osaksi ominaisuuksiltaan erittäin paljon minua miellyttävä koira. Ja myös ulkomuodollisesti pidän siitä erittäin paljon.

Helka 2vko. Sinä päivänä, kun valinta tehtiin.
Oilin suhteen olin kolmas varaaja ja se jäi minulle jäljelle kolmen tyttöpennun joukosta. Kasvattajan mielestä se oli hyvä pentu ja se tuntui hyvälle ja minun koiralle sitä katsomassa käydessä, niin niinpä se tuli. Ja ei se metsään mennytkään! Oili on ihan minulle sopiva persoona ja kaikille aina niin kiltti.

Raija tuli minulle sijoitukseen ja toisen omistajan Tiinan kanssa käytiin se yhdessä valitsemassa pentulaatikosta. Tiina sanoi heti Raijan syliin otettuaan, että tämä se on. Minä tutkailin pentuja pidempään, mutta tulin minäkin samaan tulokseen. Se vain tuntui eniten omalle ja se miellytti minua rakenteeltaankin. Kivalta vaikuttava koiranalku se onkin, joten ei tainnut valinta metsään mennä.

Summa summarum, olen tainnut aina pelata vähän enempi fiilispohjalta pennunvalinnoissa. :D Mutta ei se kai ole huono asia..

4. Millainen olisi unelmiesi koira, rotu, luonne, ulkonäkö yms?
Koen, että lapinkoira on aikalailla unelma rotu minulle ja se tuntuu sopivan tarkoituksiini mainiosti. Pidän liioittelemattomista roduista, jotka ovat vähän sellaisia ns. peruskoiria. Alkukantaisuus viehättää minua sekä ulkoisesti pidän pitkästä turkista ja pystyistä korvista. Myös keskikoko on minulle passeli. Juuri koiran kokoinen! Lapinkoira viehättää myös siksi, että se on ulkoilusta ja luonnosta pitävälle ihmiselle mainio rotu. Eivät ainakaan minun koirat koskaan missään säässä kieltäydy lähtemästä ulos. Ne liikkuvat luonnossa hyvin, kestävät hyvin erilaisia sääolosuhteita ja turkki suojaa hyvin ötököiltä, hankautumisilta yms. Ja ne jaksavat taittaa pitkiäkin matkoja tarvittaessa. Lisäksi niistä paistaa jotenkin niin kivasti aina läpi se, että nekin nauttivat ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta. 

Luonteeltaan ne ovat myös kivoja. Niissä on älykkyyttä, oppimiskykyä sekä tietynlaista viekkautta tai pilkettä silmäkulmassa. Ne eivät tee aina vain niin kuin omistaja sanoo, vaan joskus myös aivan oman päänsä mukaan. Tietyllä tapaa niiden luonteessa on myös jonkinlaista metsäläisyyttä. Ja se monipuolisuus. Halutessasi saat lapinkoirasta harrastuskaverin vaikka mihin, mutta yhtä hyvin se voi olla vain seuralainen sinulle. Siitä saa muokattua mukavasti juuri omiin tarpeisiinsa sopivan koiran.
Helka vuoden 2010 hangilla.

5. Missä haluaisit kehittyä koirasi kanssa?
Koiraihmisellä on aina aihealueita, joissa voi kehittyä. Itse haluaisin kehittyä vielä paremmaksi lukemaan ja ymmärtämään koiriani sekä niiden tarpeita ja käytöstä. 

6. Mikä on parasta koiraharrastuksissa?
Koiran kanssa yhdessä tekeminen ja onnistuminen sekä yhtenä tärkeänä muut harrastajat. Vertaistuki ja kaveruus- ja ystävyyssuhteet ovat ehkä mainiointa antia, mitä koiraharrastus on minulle antanut.

Match show'ssa Kertun kanssa v. 2007.
7. Ketä koiraihmistä ihailet?
Minulla ei taida olla ketää tiettyä ihailun kohdetta, mutta ihailen ja arvostan koiraihmismaailmassa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat koirien parasta tehden niiden elämästä mahdollisimman hyvää ja niille sopivinta, rakastavat ja arvostavat koiriaan juuri sellaisina kuin ne ovat ja osaavat löytää parhaat puolet jokaisen yksilön ominaisuuksista, seisovat omien sanojensa ja ajatuksiensa takana sekä kunnioittavat myös muiden henkilökohtaisia näkemyksiä ja tapoja. Monen asian suhteen ei ole vain yhtä ainoaa tapaa. 

8. Kuinka päädyit rotuusi?
Oikeastaan hieman sattumankin kautta. Lapinkoira oli minulle tuttu rotu lapsesta saakka, kun naapurustossa kaverin kotona oli lapinkoira jo niillä main, kun aloin lähestyä kouluikää. Pidin kyseisestä rodusta jo silloin, mutta lapsesta saakka minulla oli haave omasta siperianhuskysta. Loppujen lopuksi minulle oli kuitenkin ihan sama, että minkä rotuisen koiran saisin(pystykorvaryhmän koirat miellyttivät ehkä eniten: husky, sammari, lapinkoira..), jos niin kävisi että vanhemmat suostuisivat koiranhankintaan(monta vuotta käännytystyössä menikin). Sitten vähän yllättäen tuttumme halusivat luopua 2-vuotiaasta Kertusta ja niin vain lopulta kävi, että Kerttu liittyi perheeseemme. Sitä kautta tutustuin lapinkoiriin paremmin ja sille tielleni jäin. Huskyt viehättävät minua edelleen, mutta loppujen lopuksi taisin kuitenkin päätyä sattumalta omaan rotuuni. Lapinkoira on ollut minulle sopiva rotu enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Siksi kai näitä on jo neljäskin saman rodun edustaja minulle siunaantunut.. ;)

Kaksi osasyyllistä siihen, miksi rotu vei mukanaan. Ransu ja Kerttu.
9. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on koirien suhteen?
Lähinnä normaalia koirien kanssa eloa ja oloa. Päivittäistä lenkkeilyä ja yhdessä touhuilua. Koiramaisissa menoissa ja tapahtumissa toivottavasti pysytään edelleen mukana. Mitään sen kummempaa suunniteltua ei ole. Katsotaan mitä tulee eteen.


10. Mikä koirassasi/koirissasi saa sinut nauramaan? 
Niissä olevat ominaisuudet ja yllättäen eteen tulevat arkielämän kommellukset ja sattumukset. Helka on naurattanut monesti älykkäillä keksinnöillään. Oilissa taas huvittaa(eikä siis pahalla tarkoitettuna) usein sen yksinkertaisuus. Kerttu ja Raija tuntuvat saavan hymyilemään jo ihan olemuksellaan. Tietenkin sitten välillä sattuu aina arkisissa touhuissa jotain hassua ja yllättävää, joka naurattaa monesti jo sillä hetkellä ja joskus vasta tilanteen jälkeen.

Oili ja KEPPI!

11. Mitä koiriin liittyvää kaipaat?
Ajoittain iskee kaipuu Kannus-aikaisiin koiramaisiin hetkiin niin koirien kuin ihmisystävienkin muodossa. Niinä aikoina oli monta hienoa hetkeä, vaikka toki tälläkin hetkellä on. Ehkä vain hieman erillä tapaa.