Toukokuun lopulla koulu päättyi taas kesän ajaksi ja minulla oli viikon loma kotopuolessa ennen harjoittelujakson alkua. Lomalla ollessani käytin Kerttua eläinlääkärissä, koska se oli kevään aikana alkanut läähättelemään paljon enemmän ja tuntui että ylämäkiä noustessa hengästyi herkemmin jne. Sydämeen kohdistui epäily erityisesti, mutta Jynkässä sydän sitten kuunneltiin ja ultrattiin perusteellisesti, eikä sieltä mitään poikkeavuutta tai moitetta toiminnasta löytynyt. Lääkäri sitten tutki Kerttua muutenkin ja takajalkoja taaksepäin taivutellessa Kerttu ulahti. Lonkkien seudulta löytyi kipua ja tultiin sitten siihen tulokseen, että katsotaan lonkkien tilanne röntgenkuvista, kun Kerttuahan ei ole aiemmin koskaan kuvattu. Niinpähän sieltä sitten melko voimakkaita nivelrikkomuutoksia löytyikin ja lannerangasta ristiluun ja viimeisen lannenikaman välistä myös jotain muutosta. Tässä linkit Kertun lonkkakuvaan ja lannerankakuvaan. Oikea lonkka näyttää selkeästi huonommalle. Eikähän nuo lonkat varmasti ole nuorempanakaan mitään aivan priimaa olleet.. Kerttu sai sitten tulehduskipulääkekuurin, neljän kerran Cartrophen-pistossarjan ja särkylääkettä tarvittaessa annettavaksi.
Kesäkuun alkupäivinä muutettiin Oilin kanssa majamme kesäksi Joensuuhun. Sain alivuokralle huoneen kolmiosta aivan Joensuun keskustasta. Oili sopeutui mainiosti kaupunkielämäänkin. Se oli jo ensimmäisenä iltana niin kuin olisi asunut kaupungissa ja kerrostalossa aina! 4.6. kesäkuuta aloitin sitten kesän harjoittelun Eläintohtori Kivuttomalla. Kesäkuulla oli myös parit isot koiratapahtumuta Kuopiossa ja olin TOKO:n SM -kisoissa ja Agirodussa katselemassa menoa. Agirodussa tapasin ensimmäistä kertaa pentulaatikon jälkeen myös Helkan Pyry-veljen(Miskajasmin Kuunkehrä). Helkakin oli mukana veljeä tapaamassa. Varsin kiva koira tämä Pyry ja hienosti sujui agilityssä kisailutkin! :)
Helka ja Pyry
Kuun vaihteen tienoilla kotiporukat olivat käyttäneet Kerttua sitten uudelleen lääkärissä, kun tuntui että särkylääkeestä huolimatta se läähätteli edelleen voimakkaasti. Kerttu sai lisäksi reseptin voimakkaampaan hermoston kautta vaikuttavaan kipulääkkeeseen varuilta ja testattavaksi nesteenpoistolääkettä. Nesteenpoistolääkkeelläkään ei kuitenkaan ollut selkeitä helpottavampia vaikutuksia oloon. Heinäkuun alussa Kertun poski sitten taas turposi samaan tapaan kuin viime kesänä, mutta tällä kertaa oikealta puolelta! Olo sillä muuttui myös kovin levottomaksi ja läähätteleväksi. Yöllä se ei oikein saanut nukuttua ja päivisinkin eläminen oli vaan sellaista vaeltelua ja lähelle tunkemista. Poistaahan se hammas sitten piti ja taas kerran oli lääkärireissu tehtävä. Röntgenissä oli näkynyt selkeästi paise/tulehdusmuutoksia P4-hampaan juuressa ja osa juurista oli ilmeisesti myös tulehduksen takia ollut jo syöpymässä pois. Kuulemma tämä tilanne on voinut muhia jo viikkoja ja jopa kuukausia, vaikkei siitä ollutkaan päällepäin ennen poskeen tullutta paisetta huomattu mitään! Poisto meni hyvin ja toiveissa oli, että jospa tämä nyt tästä helpottaisi ja Kerttu sai 3 viikon tujun antibioottikuurin, jolla pitäisi kaikki tulehduksen poikaset lähteä leukaluusta!
Ei kuitenkaan helpottanut.. Hampaanpoistoaukko parani kyllä normaaliin tapaan ja nopeaan, mutta muuten Kertun olo oli ajoittain todella vaikeaa. :( Millään ei pystynyt asettumaan aloilleen, läähätti kovasti ja koko ajan halusi olla ihmisten lähellä. Välillä se tuntui olevan melkein koko päivän jalkeilla ennen kuin pystyi rauhoittumaan lepäämään aloilleen, mikä alkoikin sitten näkymään jo takapäässä. Monta lääkärireissua tuli porukoitten asian tiimoilta tehtyä eikä vahvemmasta kipulääkkeestäkään ollut Kertulle apua. Se ei soveltunut Kertulle yhtään ja oli aiheuttanut jotain harhoja jne.! Kuitenkin sitten, kun tilanne alkoi jo näyttää toivottomalle ja vaihtoehdotkin melkolailla olemattomille, tapahtui jostain syystä käänne parempaan! Kerttu pystyi taas nukkumaan öisin ja rauhoittumaan levolle päivisinkin, eikä elämä ollut vain edestakaisin ja ympäriinsä ravaamista ja läähätystä.
Heinäkuulla puolessa välissä minulla oli viikko lomaa ja silloin oli kesäreissun aika. 14. päivä aloitettiin reissu Leivonmäeltä ryhmänäyttelystä, jonne Helka oli ilmoitettu. Helka esiintyi avoimessa luokassa saaden laatumaininnan EH ja tuomari Jaana Hartus kirjoitutti arvosteluun Helkasta näin:
Varsin hyvin siis meni ja ihanhan tuo Helkaa kuvaava arvostelu olikin! :) Helka pääsi esiintymään myös Miskajasmin kennelin kasvattajaryhmään, joka saavutti tällä kertaa tuloksen KASV1. Kunniapalkintoa ei ryhmälle tullut tällä kertaa kuulemma siksi, etteivät turkit olleet kaikilla aivan parhaimmillaan. Hienointa oli kuitenkin, että saatiin ryhmä esitettyä! :)
Vasemmalta alkaen: M. Kuunsäde "Helka", M. Talventähti "Senja", M. Priitta "Priita" ja M. Ruustiina "Ruusa"
Ryhmänäyttelyssä oli mukana myös Helkan velipuoli Severi(Miskajasmin Olkihattu) Heli-emäntineen ja yhdessä heidän kanssaan jatkettiin sitten matkaa Leivonmäen kansallispuistoon vähän matkan päähän, johon oli tarkoituksena leiriytyä yöksi. Paikkaa vähän haeskeltiin ja kansallispuiston alueella käveleskeltiin ja saatiinpa telttakin viimein pystytettyä varsin mallikkaasti miellyttävään paikkaan! Yöllä nukutti makiasti ja koirat makasivat myös reporankoina päivän jäljiltä. ;) Aamulla herättiin virkeinä ja aamupalailtiin mukavasti järven rannalla! Sitten telttavermeet pussiin ja Joutsassa kaupassakäynnin jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Orilammen Majaa Valkealassa - Lappalaiskoirien kesäleirille siis! Näissä samoissa maisemissahan oltiin Kertun kanssa mukana vuonna 2005 ensimmäisellä lappalaiskoiraleirillämme! :)
Leiri sujui mukavasti, vaikka vettä tuntuikin haluavan sataa ihan joka välissä ja vaatteita sai kyllä olla kuivattelemassa vähän väliä! :P Leirin aikana osallistuttiin illanviettoihin, kuunneltiin luentoa koirahieronnasta, seurailtiin jalostustarkastuksia, pohdittiin visaisia kysymyksiä luontopolulla ja harjoiteltiin koirien kanssa harrasteryhmissä. Oilin kanssa kävimme kerran opiskelemassa jäljestystä makkararuudun ja lyhyen oikean jäljen muodossa. Mukavasti Oili tähän hommaan rauhoittui ja keskittyikin ja teki varsin hienot suoritukset! :) Helkan kanssa oltiin kaatosateessa hakumetsässä ja tehtiin helppo harjoitus näkölähtönä. Helka oli innoissaan, kun tajusi mikä oli homman nimi, mutta oli sitten itse harjoituksen aikana kovin hämillään tilanteesta ja arasteli hieman. Jotenkin tuntui, että tämä harjoitus oli Helkalle vähän liian helppo, kun olihan se tottunut Kannus-aikoina jo etsimään valmiiksi piiloutuneita "ukkoja". Yhtenä iltana käytiin myös tutustumassa rally-tokon maailmaan molempien tyttösten kanssa ja suoritettiin alokasluokan rataan molempien kanssa. Ihan ei mulle vielä tälläkään kertaa tämä rally-tokon maailma ja hohto auennut, mutta ihan hauskaa oli lajiin tutustua. ;)
Oili kiihdytyskilpailussa.
Oili kiihdytyskilpailussa.
Aika leirillä hujahti kyllä nopeaan hyvässä seurassa ja kaikenlaista puuhaillessa. Kotiinlähtöpäivä koitti pian, mutta vielä sinä aamupäivänä vietettiin leirin päätöstä leirinäyttelyn muodossa. Severi edusti ensin hienosti itsensä urosten 3. sijalle! Helka ja Oili esiintyivät narttujen luokassa molemmat ihan mallikelpoisesti ja Helka esiintyi Helin kanssa jopa narttujen kauneimmaksi asti - mitä kummaa! :D Lopuksi näyttelyn kauneimmat uros ja narttu kisasivat vielä vastakkain ja komea Halti(Lukumon Carvajal) vei voiton ansaitusti! Helkaa jo vähän kyllästytti ravaaminen siinä vaiheessa. ;)
Helka leirinäyttelyssä.
Lapinsalmen riippusiltaa ylittämässä Repoveden kansallispuistossa.
Leirin päätöskahvien jälkeen kurvattiin vielä Repoveden kansallispuiston kautta, kun minä olin himoinnut Lapinsalmen sillalle menoa ja kun kerran sääkin oli kuiva! Pieni matka siinä käveltiin ja ihmeteltiin luonnon ihmeitä. Sillan kävin ylittämässä ensiksi Helkan ja Oilin kanssa ja sitten vielä Severin kanssa, kun Heli ei houkutteluista huolimatta siltaa ylittämään! :D Reippaasti koirat ylittivät riippusiltaa, vaikka erityisesti Severiä vähän jännitti, kun alla näkyi pitkä pudotus ja vettä. :) Kotimatka sujui sekin seurassa nopeaan, kun Heli tuli Severin kanssa meille seuraavaan päivään asti, jolloin käytiin mölliagilitykisoissa Sorsasalossa. Kokonaisuutena ei voi todeta kuin että mahti reissu! :)
Heinäkuulla meillä kyläili myös serkkujemme kera kultainennoutaja Tofu(Too Icy Highwayman) ja saatiinpa porukasta uintiretken jälkeen ihan kiva yhteiskuva. :)
Nyt on sitten jo elokuu kohta puolessa ja ilma on muuttunut jo selkeästi syksyiseksi. Viikko sitten minä olin Sawo Show'ssa junior handler -kehällä talkoohommissa ja sunnuntaina ehdin seurata lapinkoirakehänkin. Lauantaina myös Oili oli mukana turistina, kun näyttelyyn oli saapunut myös Oilin Max-veli(Dagolas Qultapoju) Norjasta ja Nilla-sisko(Dagolas Quningatar) ja Simo-isä(Aegirsson Duncan Mac Leod), jotka ovat nyt asuneet muutaman vuoden Ranskassa. Sukulaisilla olikin erittäin hieno viikonloppu ja velipoika otti Suomen muotovalion arvon lisäksi myös RYP3 ja RYP4 -sijoitukset isoissa kehissä, isä tuli myöskin Suomen valioksi ja sisko sai ensimmäisen SERT:insä! :) Minä elin jännittäviä hetkiä kehänlaidalla kannustaessa! ;) Siskokset Oili ja Nilla saatiin myös yhteiskuvaan ja onpa niissä paljon samaa, vaikka niin paljon eroavaisuuksiakin! Tämä molempien rillipääväritys on kyllä aivan ihana! Muutenkin Nilla oli kyllä luonteeltaan aivan valloittava! Hyvin paljon Oilin oloinen, melko vilkas ja väräh Oilin fiksumman oloinen. ;) Tässä koko Q-pentueessa on kyllä luonnegeenit osuneet kohdalleen! Kaikki vaikuttavat olevan sopeutuvaisia, ystävällisiä ja sosiaalisia luoteeltaan, kuten vanhempansakin. :)
Sisarukset Oili ja Nilla
Max-veli |
Simo-isä |
Minun työharjoitteluni Joensuussa loppui nyt viime torstaina ja nyt olisi vielä viikon verran lomaa edessä ennen kuin koulu jatkuu taas Paimiossa. Harjoittelujakso oli varsin antoisa ja ehkä jotain uutta oppia tarttui taas mukaan! Joensuu oli kaupunkina ihan miellyttävä ja mukavia muistoja jäi tältä kesältä.
Kertun pitkä antibiootti on nyt viimein loppunut. Vointi on nyt ollut heinäkuuta parempaa, mutta nyt sitten viime viikon lopulla Kerttu oli karannut pihasta ja käynyt juoksemassa reilun puoli tuntia metsässä, niin jalat on sen jälkeen olleet melko kankeat. Nyt mennään päivä kerrallaan voinnin mukaan toivoen toki, että niitä hyviä päiviä vielä olisi useampia jäljellä.