Treenimerkintöjä viimein

Eemeli, Haru ja Helka: yhdessäolon riemua

Vauhti-Helka

Nyt taas Kannuksen maisemissa. Eilen aloiteltiin uutta jaksoa näyttämällä taitoja hallilla ja sitä missä mennään. Ööh, me oltiin tottakai aivan mahdottoman paljon edistytty jakson aikana, mutta esiteltiin nyt sitten seuraamista kaikenlaisilla käännöksillä ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa kyllä näkyi se ettei olla pitkilleen pistetty tikkua ristiin asian eteen ja semmoista kovin löysähköä se oli vaikkakin kontakti kyllä pysyi alusta saakka. Täyskäännös ja vasemmalle kääntymiset sujui ihan jees, vaikka vähän ylimääräistä väljyyttä niissäkin havaittavissa. Kääntyminen oikealle ei edelleenkään ole niin hyvä kuin vasemmalle. Mun kammotukseen, liikkeestä seisomiseen, haettiin myös vähän jotain vinkkiä ja ehkä siitä nyt pitäis taas jatkaa.

Tänään sitten suunnattiin taas hallille käytännöntunnilla ja harjoiteltiin ketteryysesteitä. Esteiden oikeista nimistä ei juuri ole hajua, mutta tunnelia, vaakatikapuita, keinulautaa ja sellaista edestakaisin heiluvaa estettä testailtiin(osaa joskus aiemminkin muutamaan kertaan koitettu) ja ne meni ihan kivasti. Keinu vähän jänskäsi Helkaa aluksi, mutta oli kuitenkin koko ajan reippaasti makkaran perässä siihen menossa ja muutamat viimeiset kerrat olivat jo hyvin onnistuneita. "Pituushyppyeste" taas tuotti vähän hankaluuksia, vaikka nyt tarvitsikin hypätä vain puolet siitä, mitä normaalisti. Helka ei millään meinannut tajuta, että täytyy hypätä, vaan se mieluummin käpsytteli nauhojen yli kävellen. ;) Nooh, saatiin siinä sitten jokunen onnistunut hyppääminenkin aikaan, kun vähän mietittiin ja testailtiin.

Hallilta suunnattiin sitten vielä autioituneelle vanhalle koululle, jossa ensin käytiin koirien kanssa tutkimassa paikkoja. Helka oli innoissaan mielenkiintoisista hajuista ja purjehti mielellään ympäri rakennusta ja katsellen paikkoja. Otettiin sitten vielä hieman etsintää. Päästin Helkan ukkojen etsintään heti ovelta sisään tultua ja se lähtikin heti oikeaan suuntaan ja nosti kohta nokkansa yhden huoneen kohdalla. Ja sieltähän se ensimmäinen eksynyt sitten löytyikin. Käytiin sitten vielä yksi alakerran huoneista läpi ja sitten Helka halusi suunnata portaita pitkin yläkertaan. Siellä Helkan nenä liimautui heti yhteen komeroon ja siellä se nuuhkutteli pitkään edellisten piiloutujien hajuja(ja lisäksi toi sieltä tultuaan golfpallon suussaan :D). Käytiin sitten vielä tarkastelemassa pari huonetta, ennen kuin tärppäsi taas ja viimeinenkin piiloutunut paikallistui. Näköjään nenänkäyttökin on vielä muistissa, vaikka aikaa viime kerrasta on rutkasti.