Jotain tekemismerkintöjä.

Tiistaina ja tänään ollan nyt pitkästä aikaa tehty jotain treenintapaista. Käytännöntunneilla nimittäin.

Tiistaina aloiteltiin näyttämällä mitä ollaan tehty. Eli meijän kohalla ihan ei oota.. Kesäkuun tokokokeet veti hihnajatkeen tokoiluhalut ihan jäihin, eikä homma oikein vieläkään innosta. Heinäkuulta syyskuun alkuun olikin sitten jo hankalaa senkin suhteen, että olin vain viikonloppuisin kotona ja viikot vietin Maavedellä. Vaikka olinkin suuresti epäileväinen, niin Helka sentään suostui juoksuista ym. huolimatta seuraamaan jonkinmoisen pätkän ja meni vielä liikkeestä maahankin. Tokopuuhien jälkeen käytiin tekemässä jäljet pellolle. Edellisestä jäljestä taisikin olla lähemmäs vuosi aikaa. :P Sain tallottua sellaisen 70 askeleen jäljen, kun aika oli hieman rajallinen, ja sitten ajettiin se heti tuoreeltaan. Namuja oli joka askeleella, mutta eipä Helka kaikkea edes syökään, vähän sieltä täältä vaan, joten voisipa niitä varmaan alkaa hieman harventamaan. Innoissaan se meni ja ihan jälkeen keskittyen. Olin vähän yllättynyt, että niinkin hyvin. Iltapäivällä otettiin vielä pari hakua traktorihallin takana Helin toimiessa maalimiehenä, eikä jääny Heli piiloon koneiden taa pusikkoon kummallakaan kertaa.

Tänään sitten tehtiin suurehkolla alueella sellainen harjoitus, että kaksi maalimiestä piiloutui koiran näkemättä ja lähdettiin sitten vaan tuulen alapuolelta kävelemään vaakasuunnassa siksakkia aluetta läpi koiralle mitään käskyä antamatta. Jonkin aikaa käveltyä Helkan olemus muuttui totaalisesti laahustelusta ja nuuhkuttelusta laukaksi ja nenä nousi ylös kovasti nuuhkutellen. Siinä se pyöri hieman huvittavan näköisesti pitkän aikaa pienehköä ympyrää ja koetti saada selville mistä haju on lähtöisin. Suunta sitten löytyikin ja ensimmäinen mättään taa piiloutunut löytyi. Toinen maalimien löytyi myös matkaa jatkettua hyvin ja silloinkin oli huomattavissa hyvin selkeät merkit siitä, milloin Helka sai hajun nenäänsä. Kyllähän sillä nokka ihan kivasti toimii(juoksuistakin huolimatta), mutta sitä ilmaisua edelleen uupuu. Jotain sille asialle pitäisikin nyt kyllä tehdä tämän syksyn aikana. Hakuilun jälkeen tehtiin sitten tarkkuusetsintää 3x3m tallatulla alueella. Noh, ehkeivät nämä valitsemani etsittävät esineet aivan tarkkuusetsintäkokoa olleet, mutta pieniä kuitenkin. Ihan kivasti niitä löytyikin, mutta pieni mytty mätsärinauhan pätkää aiheittikin vaikeuksia. Sitä ei sitten saatu sieltä nostettua, mutta tehtiin sitten vielä yksi onnistunut etsiminen hiukka isommalla esineellä.

Illalla piilottelin Helkan iloksi vielä hämärään olkkariin muutaman lelun ja voi kun Helkalla oli kivaa niitä etsiä. Viimeinen tuotti päänvaivaa ja lopulta Helka saikin sitten päähänpiston ja painu vauhdilla eteiseen. Ihmettelin jo, että mihin se lähti kesken kaiken, mutta sieltähän se sitten heti kohta riensikin pehmolelun riekale suussaan! :D Voi sen aivotuksia. Päätti sitten keksiä jotain muuta, kun ei löytyny esine olkkarista. ^^ Lopulta saatiin kuitenkin viimeinenkin esine olkkarista löydettyä. Jostain syystä Helka on kyllä alkanut kovasti tykkäämään tuollaisesta etsiskelystä, vaikka se tuottikin meille vielä kovasti paljon harmaita hiuksia vielä viime syksynä.

Juoksuilu jatkuu edelleen ja pojat olisi kovin kiinnostuneita Helkasta jo. Helka on katsonut parhaaksi pitää innokkaita kosijoita vielä loitommalla, mutta välillä on sekin steppaillut hyvin kiinnostuneesti poikien ympärillä. Severiin se suhtautuu ehkä jo hieman myötämielisemmin, vaikkeivat vielä olekaan samalla puolen aitaa oikeastaan olleet. Muutenkin meillä mökki nyt ollut kovin lokeroitunut, kun on joutunut tuon juoksuilunkin takia taloa aitailemaan. Ollaan todettu, että Iisakkila on oikea tilaihme ja kompostiaidat kyllä edelleen maineensa veroisia! ;)