"Oilii, Oilii..."

Niin se vaan kävi, että muutamien kuukausien odotus palkittiin ja minulla on nyt pentu! Pieni musta riiviö ja halutessaan hyvin äänekäs Oili. Oili on kotoisin Dagolas-kennelistä ja viralliselta nimeltään häntä voi puhutella Dagolas Qultsiksi. Viikko sitten maanantaina haettiin Helin ja Saijan kera Oili uuteen kotiinsa. Sitä ennen käytiin viisiviikkoisena Oilia ekan kerran tervehtimässä kasvattajan luona.





Jos aloitetaan alusta, niin matka Kempeleestä Kannukseen meni todella hyvin. Oili ei vinkunut (taikka kiljunut!), ei oksentanut tai mitään muutakaan. Keskittyi vaan luovuttamaan itsestään ihanan pennuntuoksun ympäri autoa. Kämpille päästyä Oili tutustui heti aluksi Severiin, Haruun ja Andoon todella reippaasti. Hetken päästä saatiin ensimmäinen pissakin tehtyä pihalle ja tutustuttiin uuteen kotiin ja pentuaitaukseen. Helka oli pihaillut tarhassa pennunhakureissun ajan ja kylläpä sillä taisi silmät entisestään pyöristyä, kun näki mikä kumma huoneessamme aitauksessaan odottikaan. Sille piti sanoa "murr" ja muutenkin tutkailla sitä epäileväisesti. Ilta meni ok, pissoja ja kakkoja tehtiin hienosti ulos ja muuten Oili oli melko väsynyt matkailun ja elämänmuutoksen jäljiltä.

Ensimmäinen yö, hmm, se oli aika karmea. Sain tunnin parin välein herätä hirmuiseen kiljuntaan ja ryminään, kun Oili tahtoi pois aitauksestaan ja työnteli aitaustaan pitkin huonetta. Kuuden aikaan aamusta piti sitten nousta ylös, kun huudosta ei tullut enää loppua. Oili sai ruokaa, kävi pihalla asioillaan ja siinä sitten tunnin verran leikittiin ja touhuttiin. Minä puolestaan sidoin sitten villalangan pätkillä pentuaitausta kiinni kirjahyllyyn ja patteriin, jottei Oili saisi sitä raivoissaan työnnettyä pois paikaltaan. Sitten saatinkin taas hetki levätä rauhassa. Muuten tiistai meni ihan vaan ollessa ja tutustuessa. Oili tuntui jo leikkivän hurjia leikkejä Severin kanssa ja pihalla kuljeksi erittäin reippaasti kuin myös itsenäisesti! Oudolta tuntui, miten pentu uskalsi yksin niin etäs minusta, kun ei Helka ollut lainkaan noin rohkea pentuna. Helka tuntui suhtautuvan Oiliin jo melko hyvin, ei murissut sille enää aitauksen takaa ja nuuhki sitä useampaan kertaan päivän aikana hyvin ystävällisesti sylistäni.



Keskiviikkoa vasten yönä kuultiin taas lähes samanlainen huutokonsertto kuin edeltävänä yönä ja jäipä kyllä allekirjoittaneen unet taas hieman vähille. Sitten kun taas aamutouhujen jälkeen muutaman tunnin nukuttua tapahtuikin jotain ikävää, mitä todellakaan ei olisi toivonut.. Otin Helkan ja Oilin molemmat yhtäaikaa pihalle, kun ajattelin hyvin menneitten viime päivien valossa katsoa miten Helka suhtautuisi Oiliin ulkona vapaana ja puolueettomammalla maaperällä, jossa ei ole leluja, ruokaa tms. Siinä ne vähän aikaa sitten kuljeksivat kumpikin omia reittejään ja sitten Oili meni Helkaa lähelle ja naps. Helka nappasi Oilia niin, että huomasin heti silmien välissä runsaasti vuotavan haavan ja kiikutin pennun sisälle. Siinä sitten meni hetki vuotoa tyrehdytellessä ja haavakin osoittautui lähemmän tutkiskelun perusteella vain pieneksi hampaanjäljeksi. Oilin oikea silmä aiheutti myös oikean säikähdyksen, kun siitä tihkui hieman verta, vaikka pinta näyttikin ehjälle. Pian naamaan nousi melko kivasti turvotustakin. Soitin eläinlääkärille ja kysyin mitä pitäisi tehdä ja sain ohjeeksi seurata tilannetta ja antibioottikuurireseptin apteekkiin odottelemaan varmuuden vuoksi. Oili siinä sitten nukkui jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen ja iltapäivällä se sitten jo touhusi leikkiä ja ruokakin maittoi normaalisti. Severinkin kanssa se jo leikki, eikä tuntunut sitä ollenkaan arastelevan. Huomasin lisäksi suustakin posken sisäpinnalta yhden osuman, josta ei ilmeisesti juurikaan ollut verta tullut tapahtuneen jälkeen. Silmämunassa oli jonkinlainen verenpurkauma, että läheltä oli liipannut silmän kannalta.. Iltapäivällä sitten putsailin haavaa, laitoin siihen antibioottista voidetta ja Oili sai särkylääkettä.

Seuraava yö meni nukkuen kokonaan kuuteen saakka(!), jolloin minulla oli herätys ja nousu valmistautumaan hoitolalle lähtöä varten. Oilikin pääsi mukaan, jotta minun olisi sitä helpompaa pissatella ja kakatella siinä muitten koirien hoitamisten välissä. Naaman turvotus oli laskenut jo hyvin. Poskessakin oli jonkin verran nyt turvotusta. Haava silmien välissä oli jo kuivahtanut aivan umpeen. Helkaakaan se ei tuntunut arastelevan ollenkaan, kun Helka taas aitauksen läpi ja sylistäni Oilia haisteli häntäänsä heilutellen.

Sen jälkeen meni viikko Oilin haavoja seuraillessa ja äkkiä ne turvotukset siitä katosivatkin ja silmäkin lakkasi rähmimästä hieman verestävää rähmää. Hoitolalla se oli mukanani ja siellä kovasti alkuun venytteli äänijänteitään yksikseen jäädessään. Hihnassa kävelyä ollaan myös opiskeltu ja se onkin alkanut jo ihan mukavasti sujua, vaikka maailma onkin niin täynnä kaikkea ihmeellistä tutkittavaa ja maisteltavaa, niin että matkanteko tahtoo välillä olla hidasta. Leluista ja leikkimisestä Oili tuntuu paljon tykkäävän ja kyllä tuntuu työstä vauhtia löytyvän. Ja kyllähän se tuntuu luonteeltaan olevan aivan erilainen kuin Helka pienenä. Olihan Helkakin vilkas ja leikkisä, mutta Oili on paljon rohkeampi ja tuntuu ottavan uusia asioita, kuten autoja, erikoisempiä ääniä ym. paljon rennommin. Nimeä ollaan kovasti tässä koitettu opiskella ja luoksetulemista olen vahvistanu nameilla kutsuessani sitä luo ja omaehtoisestakin kontaktin hakemisesta ja luokse tulemisesta. Se onkin alkanut tuottaa jo mukavasti hedelmää ja luoksetulo ja lähellä pysymisasioita tuon kanssa saakin varmasti nyt pitää erittäin tärkeinä, kun pennulta tuntuu tuota itseluottamusta ja rohkeutta menemiseen löytyvän. Yöllä huutelut ja kiljumiset se on jättänyt jo lähes täysin ja jos niitä tuleekin joskus, niin ne loppuvat jo suhteellisen nopeasti.

Erittäin mukavalle pakkaukselle Oili kyllä kaikkineen vaikuttaisi näin viikon tutustumisten perusteella! :) Aivan ihana otushan se on, vaikka äänekkyytensä suhteen välillä hieman hermoja riipiikin. ;) Helkan kanssa ollaan jatkettu niin, että tutustuttu siihen edelleen sylistä käsin ja aidan lävitse, vaikkei Helkaa ole nyt enää tuntunutkaan niin Oili kiinnostavan.. Täytyy koittaa nyt työstää tätä tälleen hiljalleen ja rauhassa, jotta Helkakin ehtii tottua ajatukseen Oilista eikä tunne sitä uhkaavaksi. Jospa tämä vielä tästä ajan kanssa..





Nyt kohta puoliin, viikon päästä, olisikin meillä sitten taas edessä muutto takaisin kotiin Siilinjärvelle, kun saan nyt viikon sisään tehtyä viimeiset työssäoppimiseni hoitolalla, jossa onkin lähemmäs pari kuukautta vierähtäny todella nopeasti. Kovasti tällaisessa työssä viihdyn, vaikka se onkin kovasti kuluttavaa ja väsyttävääkin.

Semmoista meille nyt siis, kun blogikin on ollut kiireitten takia hiljaisena jo pidemmän aikaa. Oili päätti tänään jo alkaa muutoksensa pystykorvaksi ja sillä oli aamulla oikea korva pystyssä, kuten jo vähän aavistelinkin eilisillan perustella, jolloin korva oli enää hyvin vähäisesti taitossa. Veikkaanpa, että vasen korva seuraa perässä huomenissa, tai ainakin hyvin piakkoin. Tässä vielä kuvatodistetta puolipystykorvasta, jolla ikää nyt 8vko 4vrk: