Remonttia gallerialle ja metallinnoutaja

Kuvagalleriamme kuvat.fi:ssä koki nyt hieman remonttia ja tein gallerian selkiyttämiseksi sellaisen muutoksen, että kaikki omien koirien kuvat löytyvät nyt "Omat koirat" -kansiosta.

Lisäsin galleriaan nyt myös vanhemmat kuvat, jotka ovat aiemmin majailleet enemmän tai vähemmän toimivasti kotisivutilassa Photobucketista linkitettyinä. Osa on kyllä laadultaan erittäin huonoja ja rakeisia, mutta jotain muistoja ohitetuilta vuosilta sentään.

Tästä linkistä pääset tutkailemaan galleriaa:
http://parviasa.1g.fi/kuvat/Omat+koirat/

Gallerian muutoksen vuoksi täällä blogissa näkyvien kuvien polku on muuttunut, joten nyt on paljon kuvia jotka eivät blogiteksteissä näy, mutta yritän niitä pikku hiljaa aina ehtiessäni palautella takaisin nykyisillä linkeillä. Hiljaa hyvä tulee. ;)

Helka on harjoitellut nyt pariin kertaan metallinoutoa. Löysin muutamia viikkoja sitten Mustista ja Mirristä koiranruokaostoksilla käydessäni 70%:n alella metallikapulan ja koeteltiinpa sitä sitten oitis kotiin päästyä. Aiemmin oli pariin kertaan tarjotellut Helkalle jättiläismäisen kokoista ja aika painavaa itse Kannuksen metallitunneilla tekemääni noutokapulaa, mutta Helka ei halunnut ottaa sitä suuhunsa, enkä minä ollut kiinnostunut työstämään asiaa sen enempää.

Nyt alkuolettamus minulla oli, että Helka tuskin haluaisi ottaa metallikapulaa suuhunsa. Pistin kapulan lattialle ja kävin namein ja naksun kera varustautuneena odottelemaan. Helka älysi nopeasti, että tää kapula on se juttu, mitä siltä haetaan ja kosketteli sitä innoissaan kuonolla pariin kertaan. Sitten vaadin heti jo enemmän ja seuraavat pari palkkaa tuli siitä, että se hieman kosketti avatulla suullaan kapulaa. Pari naksua siitä ja hups - sitten kapula nousikin jo minun käteeni asti! Muutama maasta nosto käteeni ja sitten heittelin kapulaa noin metrin päähän matolle ja Helka haki ja toi kapulan. Mainiota! :)


Pitämistreeniä. Tämä toiselta harjoituskerralta. Helka on innoissaan, näkee oikein miten sen silmät loistavat! :)

Sitten vierähti taas aikaa ja kapulahomma oli unholassa, mutta nyt toisella treenikerralla muutama päivä sitten tehtiin kapulan hakemista pidemmältä matkalta(en kylläkään tehnyt sitä heittämällä, kun sisällä oltiin! :D ) ja hieman pitämistä. Ihan hienosti sujui. Kapulalle mennessä sillä on selvästi enemmän intoa ja palauttaessa tahti on hitaampaa. Tarttumiseen menee ainakin vielä selkeästi hetki miettiessä, mutta kuitenkaan tuo metallin suuhun ottaminen ei vaikuta mitenkään väkinäistä olevan. Helkan olemuksesta sen huomaisi kyllä heti, jos se sellainen väkinäinen asia olisi. :P Varmaan kunhan toistoja saadaan lisää, niin palautuskin nopeutunee. Ja kun kisatavoitteita ei meillä Helkan kanssa ole, niin periaatteessa mulle ihan sama, kunhan se kohtalaiseen tahtiin sen mulle kantaa. ;)

Loppuun vielä linkki videoon toiselta treenikerralta:
https://picasaweb.google.com/100907547313699120259/Videot#5855927681094623330

Helkan synttärit ja Juuan näyttely

Helkallakin tuli 8.3. jo 6 ikävuotta täyteen! Voi mihin tämä aika hujahtaa! Mieli Helkalla on edelleen hyvin leikkisä ja nythän se alkaa olla koira parhaassa iässä! Nyt tämän alkuvuoden synttärirytinän jäljiltä menee voikin taas hetkeksi rauhoittua synttäriasioista, kun kaikki on nyt jo juhlittu - niin koirien kuin allekirjoittaneenkin! :D Miten liekin, että kaikki olemme reilun parin kuukauden sisään alkuvuoden lapsia! Paitsi Kertun synttäripäivä on tosin itse päätetty ja summittainen, koska sen alkuperästä ja tarkasta syntymäpäivästä ei harmi kyllä ole koskaan selvinnyt mitään tietoa.

Paljon onnea Helka!




Eilen 9.3. suunnattiin sitten siskon ja Helkan kera Juukaan ryhmänäyttelyyn. Itseäni kyllä edellisiltana työviikon jäljiltä kroppa kaikkensa antaneena fyysisistä töistä hitusen kehtuutti ajatus klo 7 aikaan heräämisestä ja näyttelyyn suuntaamisesta, mutta lähdettiin nyt kun kerran ilmoittautuminenkin oli laitettu!

Matka oli kiitos navigaattorin taas mielenkiintoinen reitin suhteen, kun loppumatkan vei minua hyväuskoista taas pitkin jotain pikkuteitä, mutta perille päästiin hyvissä ajoin. Ensi alkuun sain yllätyksekseni esitettäväkseni Helkan kasvattajien hurmuripoika Moskun(Miskajasmin Sademies) ja niinpähän sitä muutaman treenikierroksen jälkeen pyörähdettiin yhdessä kehässä. Hienostihan se sujui ja Mosku esiintyi upeasti 9 kk:n ikäänsäkin nähden! Tuomarikin tykkäsi pojasta ja palkitsi tämän tuloksella JUN ERI1! SA:ta ei vielä tällä kertaa tippunut, mutta olipa hieno debyytti junioriluokassa näyttelyiden saralla! Tuosta on hyvä jatkaa! :)

Moskun kanssa esiintymisen jälkeen ja valiourosten aikaan kaivelin taas kameran esille ja vietin lopun päivää kuvaillen. Sisko esitti Helkan narttujen avoimessa luokassa. Helkalla ei ollut kyllä paras päivä tällä kertaa ja esiintyminen oli kovin epäinnostunutta! ;) Ehkei halliolosuhde sitä miellyttänyt, tai sitten se oli edellispäiväinen kynsienleikkuu tai harjaus, mitkä eivät varmasti Helkan mieleen sopineen synttäripäiväänsä! Hih! :D

Tuomarina toiminut Tuula Savolainen kirjoitutti Helkasta sitä itseään muistuttavan pitkän ja kattavan arvostelun ja tuloksena tästä käynnistä siis AVO EH4. Koiria avoimessa luokassa esiintyi yhteensä 6. Vajaa kaksi vuotta sittenhän Helka esiintyi saman tuomarin kehässä Viitasaarella tuloksella AVO ERI2 SA PN3, mutta silloin esiintyminen oli kyllä huikeasti paljon parempaa kuin tällä kertaa! Se varmasti vaikutti tällä kertaa ja kyllähän koiran asenne vaikuttaa jo liikkeisiinkin. Vaikka se on kyllä totta, että Helkan askel voisi olla raajojen kulmautuneisuuteenkin nähden huomattavasti parempi reippaammallakin esiintymisellä, mutta olettaisin että Helkan kohdalla askelpituuteen takaliikkeissä vaikuttaa sen melko pysty lantion asento.


Lahnailusta huolimatta seisoi se jossain vaiheessa hetken ryhdikkäästikin!


Liikkeissä look oli kuitenkin ennemmin tämä.. ;) Hieman vaatimaton on tuomarin sanoin melko kuvaava.

"6v. Tänään hieman vaatimattomasti esiintyvä narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen, kapeahko pää. Keskiruskeat, pyöreät silmät. Oikea-asentoiset, isot korvat. Tilava runko. Hieman luisu lantio. Alaskiinnittynyt häntä, joka pysyy alhaalla myös liikkeessä. Hyvä takaosa. Suorahkot olkavarret. Yhdensuuntaiset edes-takaisliikkeet, sivuliikkeeseen tarvitaan lisää tehoa. Tänään hieman pehmeä turkki. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"


Tuomarin mietiskellessä, että kummanko sijoittaa EH:n saaneista kilpailuluokan neljännelle sijalle ERI:n saaneiden jälkeen. Helkan kilpakumppanina kuvassa ihana Hilma(Dagolas Ramona). :)

Nyt Helka saa huilia pari viikkoa ja sitten se saa (tai joutuu, miten sen nyt ottaa.. ;) ) osallistua Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn Vuorelan Kunnonpaikassa. Siinäpä sille olisikin sitten näyttelykäyntejä taas hetkeksi aikaa.

Synttäreitä

Tänään vietetään Oilin 3v-synttäripäivää. Vaikka Oilin ajatukset ovatkin meneillään olevan juoksun vuoksi nyt olleet hieman muualla(pojissa!), niin vanhenemisen kunniaksi ilakoitiin pihalla palloleikkien ja Helkan kanssa spurttailun muodossa sekä Kertun kanssa voimia lapasen vedossa mitellen. Ohessa tältä päivää Oilin synttäriposeerauksia.







Kerttu taas täytti 14 vuotta jo heti vuoden aloitukseksi 1.1.! Kovin on mummo ollut nyt hyvässä vedossa viime aikoina, mikä onkin erittäin ihana asia! ♥ Ei olisi kesän vaikeuksien aikaan kyllä millään uskonut, että 14. syntymäpäivää enää saavutetaan, mutta tässä ollaan nyt kuitenkin ja toivotaan vielä monta hyvää päivää jatkoonkin! Kerttua tammikuulta:







Nyt viikonloppuna vietettiin Kuopiossa pystykorvien jalostuspäiviä ja minulla hujahti pitkät päivät siellä talkoohommissa. Viikonlopun aikana meillä oli täällä vieraina Heli kera lapinkoira Severin ja isovillakoira Hipan. Perjantaina reippailtiin jäällä ja olisinko uskonut, että Helka juoksenteli siellä ihan rennosti porukassa, johon kuului vieras narttu! En todellakaan. ;) Muutenkin meni Helkan ja Hipan yhteiselo yllättävän hyvin. Aika hyvin olivat välittämättä toisistaan ja Helkakin sieti Hipan läsnäoloa. Ihmeiden aika ei ole näköjään ohi!

Elä tätä päivää, uneksi huomisesta, opi eilisestä.

Tuntuu, että vasta hetki sitten istuin näytön äärellä samaa asiaa miettien. Vuosi se aikoo vaan taas väistämättä vaihtua toiseksi, joten pohdiskelua hieman historiankin kautta tähän vuoteen ja tulevaan.

10 vuotta sitten...
Vuosi 2002. Olin vaivaiset 14-vuotias kasiluokkalainen ja ollut reilun vuoden ajan koiranomistaja. Oltiin Kertun kanssa oltu ensimmäistä kertaa mukana Kennelliiton Suurleirillä Keuruulla, aloiteltu syksyllä agilityharrastus ja käyty ensimmäisissä mätsäreissä. Kerttukin oli vielä nuori vajaa 4-vuotias. Intoa ja kiinnostusta koiraharrasteluun oli vaikka muille jakaa.

5 vuotta sitten...
Vuosi 2007. Olin 19-vuotias, kahlannut lukion loppuun ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Laumaan oli liittynyt hartaudella toivottu ja suunniteltu ylioppilaslahjani Helka, jolla silläkin oli nyt jo reilu puoli vuotta ikää. Helkan kanssa olimme nyt asuneet kohta neljä kuukautta Kannuksessa, koska olin onnistunut pääsemään sisälle Kennellinjalle! Olin erittäin innostunut ja motivoitunut itseäni paljon kiinnostavista opiskeluista. Tämä vuosi toi paljon muutoksia elämäämme ja olimme tutustuneet muutamiin uusiin edelleenkin erittäin hyviin ja tärkeisiin ihmis- ja koiraystäviin. Helkan suhteen oli paljon suunnitelmia agilityn ja tokon suhteen ja tokon suhteen tehtiin pohjatyötä suunnitelmallisesti.

3 vuotta sitten...
Vuosi 2009. Olin 21-vuotias, kolmas vuosi Kennellinjalla ja aikalailla viimeiset ajat lähiopetusta meneillään. Päättötyö kovasti suunnitelman alla ja se MITÄ tulevaisuudessa, oli paljon mielessä. Helkakin oli ehtinyt reilun 2,5 vuoden ikään ja se oli juuri steriloitu. Kerttukin lähenteli jo 11 vuoden ikää. Helkan kanssa oli edeltävänä kesänä käyty kaksi erittäin noloa tokokoetta kokeilemassa ja treenausinto ja -usko melkolailla pakkasen puolella.. Ei Helkasta vain luonteensa puolesta olisi kokeisiin ja kisoihin. Eikä taitaisi sen enempää olla minustakaan. Mietteissä oli jo myös tulevaisuuden suhteen se, että seuraavana keväänä voisi olla jo mahdollisuus ottaa toinen koira ja ensimmäiset askeleet operaatio Oilissa oli otettu.

1 vuosi sitten...
Vuosi 2011. Asuin tällä kertaa aivan eri kantilla Suomea, Paimiossa, jossa olin kuukauden verran aloitellut klinikkaeläintenhoitajaopintoja. Mukana asuinkumppanina oli tällä kertaa kohta jo kahden vuoden ikää lähentyvä Oili. Helka sai jäädä tulevaksi vuodeksi asustelemaan kotiin Siilinjärvelle, sillä asuntossa oli paikka vain yhdelle koiralle ja sopeutuminen siihen olisi taatusti ollut Helkalle vaikeaa. Opiskeluihin oli taas intoa ja ala mielenkiintoinen. Koiraharrastamisissa mukana olo oli jo pidemmän aikaa ollut erittäin vähäistä. Kuluneena vuotena töiden takiakin oli jo hankalaa päästä mukaan mihinkään ryhmiin, eikä omaehtoiseen treenailuun oikein löytynyt pitkään kestävää motivaatiota. Muuten toki tuli seurailtua koira- ja lapinkoiramaailmaa tiiviisti.

Nyt ja tänä vuonna...
Olen TAAS vaihteeksi työtön ja elämänsuunnitelmien suhteen kysymysmerkkinä! Vuosi vilahti ohi erittäin nopeasti opiskelun merkeissä ja majapaikka oli milloin Paimiossa, Siilinjärvellä ja Joensuussa. Mukaan mahtui niin lähiopetusta kuin harjoittelujaksoja, sekä päättötyö. Lopputulemana kaikesta tästä sain opiskeluni päätökseen Paimiossa ja paperin kouraan ammattitutkintoon valmentavasta koulutuksesta. Koiraharrastus on edelleen ollut aikalailla "hengessä mukana" -olemista, muutamissa näyttelyissä tuli koirien kanssa vain käytyä ja itse kävin myös kameran kera kyykkimässä niin näyttely-, toko- kuin agilitykehienkin reunoilla. Kuten (valitettavasti!) itsellekin, niin myös koirillekin on tullut ikää, mutta entisellä kokoonpanolla edelleen mennään ja elämänmietintämajapaikkana taas Siilinjärvi. Mitä sitten, en tiedä..?

Koirat viettivät vuoden aikalailla peruselämää. Pari näyttelykäyntiä Helkalle ja Oilille, Kertulle jokunen mätsäri ennen kesää, jolloin sairastelut alkoivat. Terveyspuolen suhteen tämä vuosi ei ole ollut parhaimmasta päästä, etenkään Kertun kohdalla. Ikä alkaa tehdä tehtäväänsä ja olin aika epätoivoinen kesän ja vielä alkusyksynkin aikana, että se 14-vuotis syntymäpäivänsä vielä näkisi. Tällä hetkellä lääkitykset on saatu kohdilleen ja Kerttu elää hyvää iloista elämää. Lenkkeilyt ollaan taas saatu palautettua aivan lähes entisiksi, jo noin kolmeen kilometriin päivässä ja Kerttu nauttii liikkumisesta. Lenkille lähtö on edelleen sen elämässä päivän kohokohtia ruokailujen lisäksi. Helka ja Oili sentään ovat olleet perusterveitä, mutta Oilin luustokuvaustulokset eivät olleet sitä priimaa, jota olisi toki toivonut. Harrastuspuolella hiljaista. Silloin tällöin jotain hupitokohömppäilyä Oilille ja Helkalle.

Ensi vuonna... Tavoitteet?
Hah, voi kunpa tietäisikin! Itselleni päätavoite olisi nyt työllistyä jotenkin ja johonkin sekä asumisjärjestelyiden miettiminen. Talkoopanoksella rotuyhdistyksen jutuissa ja kevättalvelle olen pohdiskellut, josko lähtisi kehäsihteerikurssille.

Koirien suhteen toivoisin, että Kertun vointi pysyisi vielä pitkään hyvänä ja muutkin entisessä terveydentilassaan. Mennään sen suhteen päivä kerrallaan ja ollaan iloisia jokaisesta hyvästä päivästä. Ehkä näyttely tai pari jossakin kohtaa Helkalle ja kenties Oilillekin. Normaalia eloa ja oloa, lenkkeilyä, luontoretkistä nautiskelua ja pihalla rallittelua.

Näissä ehkä on jo kullekin osapuolelle tarpeeksi toteutettavaa ja muu ylimääräinen plussaa - jos ylimääräistä sattuu tulemaan. ;)

Hyvää Joulua!

Bikini-Oili mätsärissä

Maiju tahtoi välttämättä viedä alastoman Oilin mätsäriin, joten niinpä sitä sitten suunnattiin itsenäisyyspäivän mätsäriin Telkkistentien hallille Kuopioon. Matkaseuraksi saatiin myös Milla ja Touho-gordoni.

Siinäpä se päivä sitten hujahtikin kehän laidalla istuksiessa ja viimein koitti meidän poppoon koirien vuoro aikuisten koirien luokassa. Oili sai parikseen blue merlen pitkäkarvaisen collien ja tästä parista sitten Oilille sininen nauha. Oilin esiintymiset menivät ihan mukavasti ja yllättävän vähän nenäkin taipui ruohomaton pintaan ravatessa. Sinisen nauhan saaneiden kehässä kilpailijoita oli yhteensä 8 ja kappas vain bikini-Oili ottikin nelossijan! :D Seisomisissa se pönötteli kyllä asennossa paikoillaan tuomarin tuumiessa sijoituksia. Milla ja Touho ravailivatkin sitten hienosti punaisten 3. sijalle, joten hienosti meni heidänkin osaltaan! Kaikenkaikkiaan aikuisissa esiintyi yhteensä 17 koiraa.

Täytyy vielä mainita, että palkinnot olivat kyllä suoraan sanottuna huonot sinisten sijoittuneille - vain pieni suklainen kuusenpallo! o_O Joo kyllä, ei ne palkinnot se mätsärin pääasia ole, mutta jos 8€ tuosta maksaa, niin toivoisi kyllä että sijoituksille päässeille olisi jotain kunnollista palkintoa. (Verrokkina punaisten kehissä sijoittuneille taas oli palkintoina 10€:n lahjakortit ja pokaalit.) Edes jotain herkkupussia tai puruluuta koiralle, itse en niinkään niitä pokaaleja ja ruusukkeita arvosta. Mutta makuasioita nämä ja kukin tekee kai tyylillään, mutta itse kun olen mukana mätsärinjärjestämisporukoissa ollut niin olen aina koittanut pitää huolen, että sijoittuneille olisi jotain kohtuullista palkintoa.

Pari kuvatodistetta laatua alkeellinen kamerapuhelin! :D

Helka hierottavana

Helka pääsi eilen käymään eläinfysioterapeutin käsittelyssä hierottavana. Odotushuoneessa se oli jo aivan jännittynyt ja kuunteli suu rutussa outoja ääniä. Hierojatätikin piti sitten haukkua siinä jännitystilassa ennen kuin huomasi ettei se mikään hirvitys ollutkaan.Liikkeitä ja yleisolemusta tarkasteltiin pikaisesti käytävässä ja kerroin omia huomioitani Helkasta ja sen liikkeistä. Kävellessä se menee usein melko kyyryssä ja takaliikkeet ovat melko lyhyet ja voimattomat.

Huoneeseen päästyä Helka oli sitä mieltä, että ou nou nyt kyllä taisi tulla noutaja ja koitti piiloutua penkin alle. ;) Hierontamatolle sen sai vetää väkisin, mutta sitten kun kyljelleen päästiin, niin rentoutuminen alkoi!

Tunnin verran Helka siinä sitten käsittelyä sai ja olihan sillä jumeja niinkuin olin jo havainnutkin. Selässä oli kireyksiä, lapojen ja lonkkien ympäristössä myös. Saatiin kotiin ohjeita joilla nyt koitetaan sitten irroitella ylösvetäytyneitä lapoja alemmas ja saataisiin lonkkien seudulta pinkeyksiä pois ja sitä kautta ehkä hieman parempaa liikettä takapäähän ja ryhtiä olemukseen. Helkan takaliikehän on aika tahtonut olla kamalan lyhyt ja melko voimaton. Osittain tämä lyhyt takaliike voi varmasti johtua Helkan takapään rakenteesta(pitkä lanne ja jyrkkä lantio), mutta kuten olen itsekin aiemmin epäillyt, niin myös fyssari oli sitä mieltä että osittain syynä voi olla myös Helkan luonne. Se vetää ujon luonteensa puoleen varmasti jo itseään kyyryyn ja sitten tämä voi vähän oravanpyörän tavoin vähitelle aiheuttaa jumiutumisia ja kerryttää niitä enemmän ja enemmän pikkuhiljaa.

Hyvin Helka kuulemma käsittelyssä pehmeni, eikä mitään erityisempia puolieroja kuulemma löytynyt. Hienosti Helka aina lopulta käsittelyyn rentoutuu, kunhan alun jännityksestään pääsee. Kaksi kertaa aiemminkinhan Helka on hierottavana käynyt(selästä löytyi jumitusta silloinkin), siitä lienee varmaankin jo parisen vuotta aikaa. Silloinkin oli melkolailla sama juttu, että alkuun jännitti ja sitten erittäin hienosti rentoutui käsittelyyn. Ensimmäisellä hierontakerrallaan Helka sai silloin oikein kehuja siitä, kun rentoutui käsittelyyn kuin vanha tekijä!

Käsittelyn lopuksi Helka sai fyssarilta koirankeksin palkaksi ja sittenpä Helka oli sitä mieltä, että tää onkin kyllä aivan huipputäti kun niin mukavasti paikkoja hieroskeli ja vielä herkkuakin sai! ;) Ovesta lähti sitten ulos varsin rentoutuneen oloinen ja hyvällä mielellä oleva koira häntä pystyssä, aivan selkeästi erilainen kuin mitä sisään tuli! Kotonakin eilen ja tänään Helka on tuntunut olevan hyvin hyväntuulinen ja rento!

Nyt jatketaan kotiohjein ja koitetaan saada parempi olo ylläpidettyä!