Tänään koko päivä käytäntöä ja tehtiin reissu Kokkolaan, jossa vierailtiin hienolla isolla raunioradalla tottiskenttineen, hyvin pimeässä rakennuksessa ja ritilasillalla.
Päivä aloiteltiin haulla. Ensin maalimies meni helppoon piiloon yhden suoraan edessä olevan rauniokasan taa. Helka tuntui vielä pitkän tauonkin jälkeen muistavan hyvin mitä on tiedossa ja lähti hyvin "ukko"-käskyllä etsimään. Ensimmäinen löytyi hyvin helposti, kun ei tarvinnut kuin vaan juosta ja kiertää rauniokasa. Sitten maalimies piiloutui kauemmas ja vaikeammin useamman raunioröykkiön taakse. Helka lähti hyvin ja kiipeili kasojen yli ja niinhän sieltä "ukko" löytyi. Helposti tuntui saavan hajun. Molemmat nämä niin, että Helka sai nähdä maalimiehen lähdön, mutta piiloutumista oli tietenkin hankala nähdä röykkiöiden takaa. Niin ja ilmaisua ei vielä nähty, kun on niin vaiheessa.. ;)
Ensimmäisten hakujen ja hihnanjatkeiden aamupalan jälkeen jatkettiin tokoilulla. Alkuun otettiin ympyrässä toisten koirakoitten läpi pujottelua. Kontakti pysyi toisia kierrettäessä lähes täydellisesti eikä toisten luo ei ollut kiinnostusta mennä. Perusasennossa paikallaan istumiseen keskittyminen toisten pujoitellessa tuntui olevan välillä vähän vaikeaa ja Helka nousi välillä tullen eteeni. Minusta itsestäni oli jotenkin hankalaa nähdä koiraa takkiin sun muihin vaatteisiin toppautuneena ja jotenkin tuntui, että Helkakin sen takia pyrki paremmalle paikalle kontaktia ottamaan.. Vaan tiedäppä tuosta varmaksi. Seuraavaksi tehtiin perusasennosta maahanmenoja(jotka sujuivat hyvin ja nopeasti) ja maasta perusasentoon nousemisia. Nuo nousut tuotti ongelmaa - Helka vaan tuijotti minua maasta, että "mitä ihmettä, eiks tää nyt ollutkaan se mitä sä halusit??" ja sain sitten käyttää käsiapuja istumaan nousemiseen. Joitakin kertoja ollaan tehty tuota aiemminkin(missä en muista olleen ongelmaa), mutta nyt tarvittiin vähän avustusta. Sitten ryhmäpaikkamakuu melko pienillä väleillä. Poistuin ehkä n. 5 metrin päähän ja Helka tuntui pysyvän hyvin. Sainkin palkattua sen onnistuneesti välillä kerran ennen kuin se nousi. Palautin takaisin paikalleen, minkä jälkeen pysyi hyvin ja sain sen palkattua onnistuneesti kolmeen kertaan välissä, jes.
Siirryttiin siitä sitten kuka mitäkin yksilöliikettä touhuamaan koirinemme. Helkan kanssa otin lyhyitä erimittaisia seuraamispätkiä lähtien parista askeleesta. Paikka pysyi mukavasti ja kontaktikin lähes koko ajan. Perusasentoon hakeutui taas hyvin aluissa ja lopuissa. Jokusen liikkeestä maahanmeno ja istumisen otin sitten niin, että käskytin sen vaan suoraan liikkeestä sen kummempia seuruuttelematta kun oli kontaktissa. Maahanmeno tälläkin kertaa varmempi, mutta istuminenkin meni tällä kertaa aika hyvin. Joskin käsiavulla. Maahanmeno luontuu yleensä jo ihan pelkällä käskyllä ja se tuntuu olevan hirmuisen mieluinen.
Pidettiin taas välissä ruokataukoa ja sitten taas hakua. Ensimmäinen samankaltainen kuin aiemmat(eri paikkaa kuitenkin). Ensiksi lähetyksen jälkeen jokusen metrin päässä Helka päätti kerätä maasta löytyneet namit ja jatkoi siitä sitten hienosti matkaa ja sai vainun "ukosta", joka sitten löytyikin helposti. Toisessa Helka sai vähdä maalimiehen menoa noin puoleen väliin saakka ja sitten käänsin sen poispäin siksi aikaa kun se piiloutui näkymättömiin suuren betonirenkaan sisään. Lähetyksestä lähdettiin taas vaihdilla ja innolla. Suunta ihan oikea ja piilon luona Helka sai selvästi hajun, jonka perässä sitten kierteli pitkään jonkin matkan päässä piilosta käyden varmistamassa sen, ettei haju tullutkaan sieltä. Kun Helka sai "ukolta" haisevan ja ei haisevan alueen rajattua se paikansi maalimiehen piilon. Kierteli alkuun renkaan ympärillä ja mietti miten pääsisi kurkkaamaan sisään, vaikkei olisi mitenkään yltänytkään. Löydöstä tuli sitten nakkipalkka ja Helka sai lopettaa hyvin onnistuneeseen löytämiseen. Olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt siitä, mitä sitkeästi ja innokkaasti se jaksoi etsiä, vaikka löytymiseen menikin aika kauan ja kovinkaan paljoa ei olla hakua vielä otettu! Niin ja nenä tuolla tuntuu kyllä toimivan kiitettävän arvoisesti! :) Tämän viimeisen haun jälkeen käytiin sitten kiipeilemässä rappusia sellaiseen ihmeen "torniin". Helka arasteli alkuun puisia askelmia, mutta rohkaistui sitten kuitenkin ja päästiin kiipeämään ylös ensimmäiselle tasanteelle. Alastulo sujui paljon paremmin ja helpommin kuin ylösmeno.
Sitten vauhdettiin kokonaan maisemaa raunioradalta jollekin hyyyyyyvin pimeälle rakennukselle. Ensin kun siellä ilman koiria käveltiin ja katseltiin paikkoja, niin tuli koettua se millaista on kun on oikeasti ihan täysin pimeää! Minkään sortin valoa ei näkynyt mistään, eikä se ollut silmien tottumattomuudestakaan kiinni, kun paikat vain edelleenkin pysyivät ihan täysin pimeinä! :) Aika jännää kyllä kävellä mitään eteensä näkemättä.. Otettiin yhdessä suuressa huoneessa siellä sitten etsimishajoitus koirille niin, että omistaja menee piiloon pimeään(nyt tosin taustalta kajasti hieman valoa viereisen huoneen ovesta ja pystyi näkemään suunnilleen mitä koira tekee, mutta koirat tuskin näkivät juurikaan mitään, kun pimeimpää nurkkaan piilouduttiin). Helka lähti tulemaan ihan hyvin nuuhkutellen. Havaitsi sitten minut ja pysähtyi ensiksi noin puoleen väliin huonetta. Jatkoi siitä sitten matkaa minua kohti hyvin hitaasti ja epävarman oloisesti. Muutaman metrin päässä minusta se sitten taas pysähtyi ja jäi miettimään, että uskaltaako tulla. Kuiskasin sille sitten hiljaa, että "hyvä" ja se tuli nuuhkaisuetäisyydelle, jolloin tunnisti minut. Aika jännä juttu oli Helkalle ja muillekin koirille! Helka oli kyllä ihan sen oloisena ollessaan muutaman metrin päässä minusta pysähtyneenä, että olisi varmaan juossut karkuun ja kovaa jos olisi huutanut että "pöö!!" :D
Koululle päin lähtiessä pysähdyttiin sitten vielä ritiläsillalla, josta kävelytettiin koirat yli ja vielä takaisin. Helka pisti heti alkuun ihan junkkeriin ja mietiskeli siinä jonkin aikaa, että uskaltaisiko tulla vai ei. Sain sen sitten houkuteltua ja rohkaistua siitä eteenpäin ja edettiin melko hitaanlaisesti sillan toiseen päähän. Niin paljon jännitti, ettei namitkaan maistuneet ja kyllähän sen olemuksestakin huomasi, kun oli käveli matalana ja korvat sivuilla ritiläpohjaa pitkin. ;) Takaisin päin sujui kuitenkin paremmin ja Helka vaikutti olevan aavistuksen rentoutuneempi kävellessä tulomatkalla. Ja taas oli jännää pienellä koiralla!
Mutta oli kiva reissu ja tuli ainakin koirille äksöniä. Helkallekin uni maistui sen jälkeen, eikä minun tarvinnut potea ainakaan tänään huonoa omaatuntoa siitä, ettei koira olisi kennelvuoron takia saanut liian vähän tekemistä.. ;) Ja tulipa tästäkin oikein romaani! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti