Helkalla on ilmeisestikin nenäpunkkeja ja perjantaina se alkoi aivastella paljon ja välillä ryysti ilmaa sisään nenän kautta. Aika selkeät nenäpunkki-oireet siis. No lauantaina molemmat tytöt kävi sitten eläinlääkärillä Stronghold-reseptin toivossa. Eläinlääkäri ei uskonut juurikaan nenäpunkkien olevan syynä, vaan jonkin "kevätflunssan", joka on kuulemma koirilla yleistä tähän aikaan vuodesta.. o.O Ylipäätänsäkin uskoo kuulemma enemmän Joulupukkiin kuin nenäpunkkeihin. Hmm. Noh, oli sitten kuitenkin laittanut Helkan niskaan jonkin Strongholdia vastaavan liuoksen. Lisäksi molemmat tytöt saivat silmätippoja(tai ennemminkin sellaista tahnaa), kun molemmilla silmät hieman tulehtuneet. Helkan silmätulehduksen oli sitten kai katsonut vielä niin pahaksi(minusta hyvin lievä vain), että oli antanut sitten antibioottikuurinkin, tai sitten se oli siihen "kevätflunssaan". En tiedä varmaksi, kun itse olin töissä silloin. Vaikka sun mitä myrkkyä oli tytöille antanut ja tuo antibiootti kyllä tuntui minusta aika turhalle. Kertulle ei sitten kuitenkaan ollut antanut reseptiä/laittanut nenäpunkkikarkoitetta, joten se hommattiin sitten erikseen eri lääkäriltä..
Summa summarum, nyt on sitten kumpikin koiruus myrkytetty nenäpunkkeja vastaan, viikon verran laitellaan silmätippoja ja Helkalla 8 vrk:n antibioottikuuri. On tämä kevät nyt ollut kyllä jotenkin ihan uskomaton - miten paljon kaikkea voikin sattua näin pienen ajan sisällä! Mitähän seuraavaksi..
Eilen olin viimeistä päivää TOP:issa Viiksessä ja tänään aamulla sitten oli taas aika suunnata Kannukseen kouluun. Tai eipä kyllä hirmuisesti oikeaa koulua ole, käytäntöä ja navettaa vaan. Helkaa en uskaltanut ottaa ihan oman mielenrauhani takia vielä mukaan, vaikka kuulemma se olisikin ollut ihan ok. Tänäänkin aamulla kuitenkin vielä niiskutteli ja pärski hämähäkkiensä kanssa, joten kai siellä jotain elävää on vielä pakko olla.. Niin ja se on muutenkin ollut nyt vähän apaattinen nenäpunkkien aikana, varmaan tuntuu olo ikävälle kun nenässä käy vilinä tai jotain muuta. Otin sitten Kerttu-rouvan kaverikseni mukaan ja Kerttu saa nyt viettää täällä lomaa arjesta perjantaihin saakka. Olipa Kerttu kyllä kummissaan, kun pääsikin aamulla mukaani ja automatkankin se näytti jotenkin kummastuneelta. Koululle päästyä se tuntui heti tietävän mikä on meidän asumuksemme ja suuntasi tarpeet tehtyään heti oikealle ovelle(tosin onhan se kahdesti pikaisesti täällä käynytkin aiemmin). Sisällä se etsii vielä hieman omaa paikkaansa ja vaeltelee ympäriinsä. Yksin jäädessä vähän itkettää. Käytännöntunnilla se oli tänään myös mukana. Oltiin maastossa hakuilemassa ja pääsipä Kerttukin pari kertaa juoksemaan minun perässä metsään. Eipä sen kanssa sen kummempia oikein pystynyt tekemään, mutta luulenpa, että Kertulle jäi hyvä mieli noistakin. :) Kärriin se meni pariin kertaan reippaasti, mutta itkeskeli siellä useaan otteeseen ja toivoi poispääsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti