Käytännön tunnilla Helka sai tänään kokea elämänsä ensimmäiset jäljet. Aiemmin siis ollaan vaan makkararuutuiltu.
Jälki nro1: Minä, kappas vaan tässäkin asiassa onneton keltanokka :D, sain kuin sainkin ohjeistettuna aikaan 20 askeleen jäljen melko multaiselle ja pehmeälle pellolle. Vanhentua se ehti puolisen tuntia, ennen kuin Helkan nenä sitten pääsi töihin. Minun askeleet oli liian harallaan ja kaukana toisistaan ja vähän oli Helkalla hankaluuksia päästä hommaan kiinni. Sain sen syömään namin joka askeleelta, mutta ihan väärin se olis mennyt ellen olis jarrutellut matkaa. Loppuun päästiin parin pysähtymisen ja ihmettelyn jälkeen ja kävin heti perää tekemässä toiselle pellolle(pohjaltaan aika samanmoinen) toisen vähän parannellun version. ;)
Jälki nro2: Alkuun taas rauhoitin Helkan ja päästin siitä sitten menemään. Askelia tällä kertaa 25 ja askeleet ehkä hieman enempi normaalikävelyä muistuttavasti kuin edellisessä. Eivät ihan kiinni toisissaan kuiteskaan. Hyvin Helka lähti alusta asti menemään nenä maassa liukuen nuuhkimalla koko askelmat läpi ja jatkoi minusta aika passelilla vauhdilla loppuun saakka. Eikä tällä kertaa tarvinnut pysähdellä kyselemään minulta jelppiä, kun olin vähän paremmin osannut askelmat tallata. ^^ Kertaalleen taisin joutua sitä vähän pidättelemään hihnalla ettei ottanut väärää namia, mutta muuten sujui kivasti ja voidaan kuulemma seuraavalla kerralla pidentää matkaa puolella.
Jäljestyksien jälkeen otettiin sitten esineruutua. Helkan kanssa ei ikinä ennen olla mitään tähän liittyvää tehty ja olin hieman epäilevällä mielellä tämän suhteen, että mahtaisiko se nyt muka innostua metsässä jostakin esineestä. Alkuun yritin saada sitä kiinnostumaan teddykarvaisesta vähän jo repeytyneestä tossusta ja se vaikutti kiinnostavankin innostuksien jälkeen ja heitin se sitten vähän matkan päähän tallatulle alueelle. Helka otti tossun suuhunsa ja minä yritin houkuttaa sen luokseni, mutta njääh, siihen loppuikin sen mielenkiinto ja oli paljon kivempaa alkaa haistella sammalmättäitä ja ilmaa. Kerättiin siitä sitten tossumme ja mentiin vähän kauemmas tallaamattomalle alueelle vähän leikkimään tossulla ja hanskalla. Sain sen mukavasti innostettua molempiin esineisiin ja sain pariin kertaan Helkan lähtemään esineen hakuun hihnanmitan päähän. Yritin taas saada sitä tuomaan esineen minulle, mutta Helkan mielestä aarre oli kivempi pitää itsellä sitä tapporavistellen, joten sain sitten lopulta hieman vedellä sitä hihnalla lähemmäs, jotta sain niistä otteen. Lopetin sitten siihen, kun tiedän, että Helkan into tuollaista kohtaan tahtoo lopahtaa hyvin nopeasti. Että näin. Jatketaan tästä nyt sitten näillä harjoitteilla ja mietin, että voisin koittaa naksuakin tähän apuna sisätiloissa vaikka jotain leluja ja muuta helppoa tuotavaa hyödyntäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti