Helka 20 viikkoa
Helkan mitat 20-viikkoisena toissapäivänä: painoa 10,2 kg ja korkeutta 41,5 cm. Onhan se aikamoisen rimpulan näköinen nyt. Jalkoja löytyy sekä korvia, ja turkkia nyt ei vielä niin hirmuisen paljoa ole. Varsinkin kastuessaan Helka ei ole välttämättä niin kaunis näky, kun turkin littaantuessa rimppakintut ja korvat oikein korostuvat. ;) Hammasrivistöön on ihan taakse tullut joka puolelle yhdet uudet hampaat lisää ja takahampaat ovat vaihtumassa(olen saanut jopa yhden talteenkin!). Helkaa tuntuu kyllä kovasti harmittavan, kun ei oikein pysty nyt jyrsimään luita, kun hampaat heiluvat ja ikenet ovat varmasti sen takia vähän kipeinä. Kovasti se yrittää, mutta ei siitä nyt oikein mitään tunnu tulevan, kun etuhampaillakaan ei nahkaluista paljoa irti saa.
Eilen kävelin Helkan kanssa kaksistaan koulun kentälle ajatuksena vähän treenata näyttelyjuttuja ja pitää kivaa leikkien merkeissä, mutta en lähtiessä tajunnutkaan, että miten kuuma ulkona oikein olikaan. Ei Helka oikein jaksanut keskittyä kuin pieneen leikkiin ja toisaalta ei kyllä minuakaan enää oikein kiehtonut ajatus helteisestä kentästä. No muutin sitten vähän suunnitelmia ja käytiin rannassa. Helka meni heti veteen kahlailemaan ja kun minäkin tulin jalkoja myöten veteen, se ui pari kierrosta. Leikitin Helkaa sitten vielä rantavedessä heinänkorsilla, kepeillä ja narunpätkällä ja kylläpä sillä oli kivaa! Siinä leikissä ei niin kuumakaan pystynyt tulemaan.
Tänään käytiin sitten molempien koirien ja siskoni kanssa keräämässä mustikoita. Kerttu oli kiinni vyötäisilläni ja Helka sai juoksennella irtaallaan metsässä. Kerttu taisi jo muistaa, että mikä on homman nimi ja se osasi hienosti aina istahtaa mättään viereen, kun minä löysin mustikkaisia varpuja. Helka juoksenteli ja leikki irtaallaan mielellään ja se pysyi todella hyvin lähellä. Ei ollut sen kanssa onneksi huolta, että se olisi jonnekin häipynyt. Puolentoista tunnin jälkeen palailtiin kotiin ja matkalla nähtiin Ransu-lapinkoira(Hiekkaniemen Utelias). helkaa jännitti kamalasti ja se haukkui ja murisi, mutta se uskaltautui kuitenkin Ransua moikkaamaankin, kun minä ja Kerttu kävimme ensin Ransun luona. Ransun jälkeen molemmat koiruudet ohittivat hienosti aidantakana räyhäävän koirajoukon. Kerttu haukashti yhdesti, mutta kulki sitten muuten moitteetta ohi ja Helkakin eteni reippaasti ja hiljaa räyhäpoppoon ohi. Se oli aika onnistunut ohitus - ja vieläpä molempien kanssa! Kotiin päästyä Helkaa uuvutti taas kovasti ja se painui heti sängyn alle unille. Meillä mustikoita saldona n. 2 kg. Kyllähän niistä mukavasti saa muutaman piirakan. Nam. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti