Kerttu eilen mätsärissä Kuopiossa

Eilen illalla sain kotoa tietoa, että Kerttu oli Kuopiossa Suomen Serrojen järjestämässä mätsärissä sijoittunut veteraaniluokassa ensin sinisten 1.(veteraaneja kilpailemassa yhteensä 6 kpl) ja sitten jatkanut Best In Show -kehässä sijoittuen 9:neksi!! Hyvä Kerttu! :) Esiintymiset oli kuulemma sujunut oikein mallikkaasti, vaikka sitten BIS-kehässä tuomareiden pitkällisen pohdinnan aikana oli meinannut kokeneen Kertunkin ote vähän herpaantua. Palkinnoksi Kerttu oli saanut pokaalin ja ruusukkeen lisäksi 3kg kuivaruokaa ja herkkutikkuja.

Helkan kanssa vietettiin viimeinen viikonloppu Kannuksessa ennen työssäoppimisjakson alkua. Tosin sitten viikon töissäolon jälkeen pitää taas suunnata viikoksi tänne Kannukseen tekemään kennelvuoroa, mutta sen jälkeen onkin kolmisen viikkoa yhtäsoittoista Savossa eloa. Parin viime päivän aikana kevät on täällä nyt edennyt kovasti. Ruohikot alkavat näkyä, ilma on lämmin ja pelloilla on vetistä. Helkalla on ainakin ollut tosi hauskaa märällä pellolla juoksennellessa kavereitten kanssa ja lätäköistä on ollut myös kiva pyydystää heinää ja sinne heiteltyjä kuivanappuloita. :P Voisi vaikka taas talvitauon jälkeen käydä jonakin päivänä tekemässä jonkinlaisen makkararuudunkin pellolle ja muistella nenätyöskentelyä. Karvanlähtö etenee vaan jo kyljissä asti ja takajalat alkavat lähestyä kaljua.. Vaan onneksi ei ole enää montaakaan päivää Lestijärven ryhmikseen.

Malttakaa karvat nyt vielä vähän!!

Tippuu, tippuu.. Karvatuppoja Helkan takajaloista nimittäin.Minä yritän kovasti olla tupposiin koskematta, mutta siitä vaan tahtoo tulla loputon kierre, kun yhden pahasti ulkosalla tursottavan tupon vetäisee pois niin eikö vaan ole hetken päästä toinen samanlainen päällikarvan seasta kurkkimassa!! Puuh. Muuten saisivat kyllä irtoavat villat äkkiä kyytiä(minä kun niin rakastan karvanlähtöisen lappalaisen harjausta! <3), mutta kun nyt sinne Lestijärvelle tuli koiruus ilmoitettua, niin yritän pitää villat suunnilleen paikoillaan vielä siihen asti. Neidistä tulee nimittäin kivan alaston takajalkojen osalta, kunhan nuo lähtee.. Ei sentään ihan bikinikunnossa viittis näytelmiin lähteä, kun uimapukukierrostakaan siellä harvemmin esitellään. Esillä tursottavat on toki pakko nyhtää poies, vaikka olis kuinka näyttelyt. Minään tursakkeena ei sentään esittäydytä! Takajaloista juurikaan pidemmälle karvanlähtö ei ole vielä edennyt, mutta varmaan aika pikaisesti siirtynee muihinkin kohtiin, kun niin äkkiä ilmaantui nämä nykyisetkin tupot. Ihan hyvään saumaan tämä karvanvaihto kuitenkin nyt tulee, kun keväälle ja kesälle ei sen kummemmin näytelmäsuunnitelmiakaan ole.

Kennelyskä on taas noin viikko sitten selätetty ja meneillään oleva viikko on ollut Helkan osalta hieman tylsä, kun minä olen ollut kennelvuorossa ja Helka on saanut viettää pitkät päivät itsekseen kämpillä. Arvatenkin Helkalla olis iltaisin melko mukavasti virtaa, kun on ollut niin vähällä touhulla, mutta kyllä tämä taas tästä ensi viikolla taas muuttuu, kun minä huomenissa vapaudun hoitovuorosta. Ihanaa kuitenkin, kun koiruus osaa vähänlaisesta liikunta- ja aktivointitasostaan huolimatta olla siivosti huoneessa, eikä saa aikaan mitään ei-niin-mieluisia ylläreitä. *kop kop - täytyy ihan koputtaa puuta*

Tottelevaisuusvaliot jäällä... ja vähän metsässäkin

Tänään aamulla suunnattiin jääll pilkille. Helka sai jo heti alusta asti kirmailla irtaallaan jäällä ja Kertunkin laskin sitten pohdinnan jälkeen vapaaksi pilkkirei'älle asetuttuani. Kerttu niin pyhästi taas lupasi olla kiltisti. Nooh alkuun meni hyvin ja koirat painivat lähietäisyydellä, mutta sitten Kerttuun iski selvästi kova halu mennä ja se sulki korvansa pyyhältäen kielloista huolimatta Helka kannoillaan metsään. Helkakaan ei tietenkään malttanut tulla luo, kun Kerttu-esikuva pinkoo sataa ja tuhatta metsään. Huutelin aikani ja lähdin sitten jatkamaan kutsumista metsään, jossa hankea oli kiitettävästi, kun Kannuksen vähälumisuuteen on talven aikana tottunut. Jonkin aikaa meni kunnes huligaanikaksikko ilmestyi näköpiiriin kovasti kuumissaan hankimaratoninsa johdosta. Hieman pidin puhuttelua kaksikolle tempauksesta ja sen jälkeen Kerttu varsinkin oli hyvin nöyrää koiraa, kun mentiin pilkkimistä jatkamaan. Jopas sitten totteli kuin unelma. Taas näitä erittäin "upeita" hetkiä koiranomistajana.. Huoh. Helkalta tapahtuma unohtui nopeasti ja se innoissaan touhusi kaivaen tassuillaan pilkkireikiä ja kauhoen jääpaloja suuhunsa. Pikkuahvenia oli sen mielestä hauskaa vahtia niiden pötkötellessä jäällä ja yksi ahven sai lopulta sellaista kyytiä Helkan leikkikaveriksi pakotettuna, että ei se ihan priimakuntoinen enää sen jälkeen ollut. Kotiin päästyä paistoin itselleni itsekkäästi suurimman ahvenen pannulla ja koirille pari pientä sinttiä ja mätipusseja, joilla saavat herkutella illalla.

Helkan yskä alkaa olla jo selätetty ja muutamien jo oireettemien päivien jälkeen se on nyt taas parina päivänä köhähdellyt muutaman kerran ihan lievästi. Helpolla kuiotenkin tällä kertaa selvittiin näemmä viime kertaiseen verrattuna. Huomenna kuitenkin pitäisi taas suunnata kouluun Kannukseen ja seuraavan kerran matkataan kotiin vasta kolmen viikon päästä, jolloin kotimatkalla poiketaan Lestijärvellä ryhmänäyttelyssä. Näyttelysuunnitelmia ei Lestijärven lisäksi olla hirveämmin keväälle tehty oman huhtikuulla alkavan työssäoppimisjaksoni takia ja lisäksi vähän vaikuttaa, että Helkakin taitaa pikkuhiljaa jo mietiskellä ekaa karvanlähtöään. Takajaloista nimittäin vaikuttaisi olevan jo villa irtaallaan. En ole uskaltanut lähteä karvaa vielä harjailemaan. Katsotaan josko pysyisivät edes nyt kolmen viikon ajan koirassa suht säädyllisesti kiinni, kun tuota karvaa ei mitenkään ole järin runsaasti muutenkaan. Saas nähdä miten nopsaan villanvaihto lähtee tuolta jaloista etenemään. Lapinlahden ryhmis voisi olla mahdollisesti ohjelmassa toukokuun lopulla, mutta se riippuu hyvin pitkälti karvatilanteestakin ja toisaalta tuomarikin taitaa siellä olla sama kuin Lestijärvellä, jos nyt oikein muistan.. Voi olla, että pyörähdetään Lapinlahdella vaikka turistina sitten katselemassa, kun kotikotoa se on kuitenkin mukavan lyhkäisen matkan päässä. Kevät painottunee harrastussaralla nyt varmasti enemmän tokopuolelle ja kunhan maat sulaa, niin jälkeäkin voisi taas herätellä henkiin.

Kennelyskä(?) keskuudessamme taas...

Helka alkoi eilen taas vaihteeksi kakomaan kennelyskätyylisesti. Tämän päivän aikana sama on jatkunut. Vaikuttaa kyllä hyvin samalle kuin silloin puoli vuotta sitten, mutta tämä tuntuisi olevan lievempi tapaus. Vaan tuntuu kyllä ettei voi olla todellistakaan, että jo toinen kennelyskä vuoden sisään - tai oikeastaan puolen vuoden sisään.. Kyrsii. Vaikka tuo nyt ei mitenkään vaarallinen juttu olekaan, niin on se ainakin kiusallinen koiralle ja osaa tarttua muihin niin pirun helposti. Helka kyllä on satunnaisia yskääntukehtumiskohtauksia lukuunottamatta ihan normaali: ruoka maistuu mainiosti ja leikkiminen kavereitten kanssa on kivaa. Mistä sitten liekään taas virus Helkaan iskeytynyt. Tuusniemen ryhmiksestähän on pari viikkoa aikaa, joten sekin voi olla mahdollinen, tai sitten se on kulkeutunut muuten vaan jonkun vaatteiden tai kenkien mukana. Kannuksessakaan ei nyt ole ollut viime aikoina yskää liikkeellä.

Mutta joo, jatkamme kakomisia ja yritämme pitää välimatkaa muihin. Elämä on.

1 vuosi elämää Helkana täynnä

Tasan vuosi sitten, naistenpäivänä 8.3., vietin hiihtolomaa Vuokatissa ja aamusta kännykkä piippasi: Miskajasmin K-katras oli nähnyt päivänvalon(kännykässä on vieläkin tallella kyseiset viestit)! Kuukausien odotus ja jännityspentujen syntymästä päättyi - minulle tulisi pentu! Tosin eihän se jännitys ja odotus tietenkään loppujen lopuksi mihinkään kadonnut, vaan alkoi uudenlainen odotus: Miskajasminilla vierailut ja Helkan kotiutuminen aiheina tällä kertaa. Parin viikon päästä pentujen syntymästä tapasin Helkan ensimmäistä kertaa ja siitä se yhteinen taival sitten pikkuhiljaa lähti. Kaikenlaista ollaan jo yhdessä nähty, koettu ja erityisesti opeteltu, mutta paljon on vielä edessä. Nyt minulla on kaksi ihanaa ystävää, Kerttu ja Helka!

Tänään täyttivät siis Miskajasmin K-pennut Onni(M. Kuunloiste), Kassu(M. Kuunlumo), Pyry(M. Kuunkehrä), Nekku(M. Kuunsilta), Taru(M. Kuunhohde) ja tietenkin Helka(M. Kuunsäde) yhden vuoden! Suuret onnittelut vaan kaikille Helkan sisaruksille! Kiitokset Miskajasminiin Anna-Maijalle ja Jormalle hienosta koiranalusta!

Vaikeaa uskoa, että vuosi on vierähtänyt näin nopeaan, mutta niinhän sitä tahtoo hyvässä seurassa ja mukavan tekemisen merkeissä käydä.. :) Kertun ja Helkan kanssa touhua riittää ja se on hyvä juttu se.

Synttäripäivää Helka on viettänyt possunhäntää nakerrellen, lenkkeillen ja koirakavereitten kanssa riekkuen Kannuksessa. Illalla on luvassa myös maksalaatikkokakkua, joka varmasti on sankarin mieleen. Loppuun poseeraukset tältä päivältä:

 
Helka nakertaa synttäriherkkua.

Seisomaposeeraus

Ja vielä poseeraus edestä.

Hiihtolomaa kuvin ja kirjaimin

Hiihtolomaviikko on mennyt vauhdilla ja Kertulla ja Helkalla on ollut kivaa..

On juostu kovaa...


painittu...

ihasteltu isoa määrää lunta...


ja nautittu lomasta muuten vain.
 

Koirakaverit x-rotu Wagner ja cockeri Lilli kävivät myös kylässä ja lenkkeilty ollaan paljon - sekös onkin koirien mieleen! :) Tokojutuistakin ollaan oltu nyt aika pitkälti lomalla, vain Helkan kanssa ollaan parina päivänä puuhasteltu pieni hetki naksun ja noutokapulan kera. Sellaisessa vaiheessa nyt mennään, että Helka tuo minua kohti kapulaa nostettuaan sen lattialta metrin - parin päästä. Suurimmaksi osaksi kapulaa kannetaankin ihan oikein. Välillä tosin se ei ole oikealla paikallaan, mutta olen naksutellut nyt enää vain niistä oikeista paikoista. Luovutusta ei vielä sen kummemmin olla työstetty. Pitämisiä harjoitellaan edelleen erikseen. Ehkä tämä tästä vielä pikkuhiljaa, vaikka alkuun noudon suhteen tuntui niin vaikealle. :)

Olen myös kovasti muistellut miten kovasti vuosi sitten odoteltiin ja jännitettiin Miskajasmin K-pentujen syntymää. Olipa jännää odotella, että syntyykö sieltä tarpeeksi monta narttua pentua ja juuri se Minun Koirani.. Viikko ja päivä enää aikaa Helkan ja viiden sisaruksen 1v.-synttäreihin.

H niinkuin Hieno!

Hiihtoloman alun kunniaksi ajeltiin(löydettiin jopa mainiosti perillekin, vaikka oltiin ihan kaksistaan) tänään Tuusniemelle ryhmänäyttelyyn Helkan kanssa. Näyttelypaikalle saavuttiin puoli yhdeksän maissa ja tunnin päästä alkoi lapinporokoirien arvostelu, jonka jälkeen pääsivät vuoroon suomenlapinkoirat. Lapinkoiria oli ilmoitettu näytelmiin 48 ja narttujen junioriluokassa kilpaili niistä 13. Helkan velipojat Onni(M. Kuunloiste) ja Kassu(M. Kuunlumo) jatkoivat hienosti sujuneita esiintymisiään Onni tuloksella EH4 ja Kassu ERI1 ja PU4. Helkan velipuoli Turre(M. Ikioma) oli PU1 ja nappasi lopulta myös ROP-tittelin! :) Onnea sukulaiskoirille!! Miskajasmin kasvattajaluokka saatiin myöskin taas kasaan, vaikkei Helka siihen vielä H:llansa päässytkään osallistumaan.

Tuomarina toiminut Teuvo Kangas oli innokas mittailemaan koiria ja minä jo kehittelin kauhukuvia siitä, mitä Helka(ei koskaan mittakeppiä nähnytkään) tykkäisi, mutta eipä se tainnut loppujen lopuksi edes keppiä huomatakaan, kun oli niin keskittyneenä makkaroihin. Tuomari oli mukava niin koiria kuin esittäjiäkin kohtaan. Helkalle tulokseksi JUN H (= hieno! ^^)mukavalla todenmukaisella arvostelulla: "Musta merkein. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan oikea, kauttaaltaan kevyt narttu, jolla kevytpiirteinen kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä runko. Kevytluustoiset, oikea-asentoiset raajat. Oikea turkinlaatu. Hyvä häntä. Normaali luonne & liike."

Monta tuttua tuli taas tavattua ja olipa taas kivaa! Seuraavan kerran näytelmiin mennään viimeistään huhtikuun alussa Lestijärvelle. Nyt vietetään viikko hiihtolomaa kotona Siilinjärvellä.