Haastekysymyksiä

Napen ja Dumlen blogista heitettiin meille haastetta 11 kysymyksen muodossa. Itselläni ei nyt taida tällä erää mielikuvitus riittää omien kysymysten keksimiseen ja haasteen jakamiseen eteenpäin, mutta tuleepahan nyt ainakin omien vastausten muodossa haasteeseen vastattua!  Tästä voi kyllä seurata pitkästyttävää lätinää - varoitan! ;)

***

1. Laji jota haluaisit päästä harrastamaan koirasi/koiriesi kanssa

Kerttu kepittelee kotipihalla vuonna 2005.

Kokeilumielessä on tullut vuosien varrella testattua monenlaista harrastusmuotoa. Ollaan agilityiltä, tokoiltu, hakuiltu, jäljestetty(FH-jälkeä, metsäjälkeä, verijälkeä) ja rallytokoiltu. Jos jotakin uutta pitäisi mainita, niin paimennus voisi olla sellainen, mitä voisi joskus kokeilla. Jos taas ajatellaan vain siinä mielessä, mitä lajia haluaisi päästä harrastamaan, niin kyllä agilitykentät ovat viime vuosina taas pitkän tauon jälkeen alkaneet houkutella.. Kun Kertun kanssa agilityura loppui yllättäen 2005, meni sen jälkeen monta vuotta ettei ko. laji oikein kiinnostanutkaan. Se oli minun ja Kertun juttu ja tuntui jotenkin väärälle/turhalle tehdä sitä kenenkään muun kanssa. Lisäksi uraa pisti katkolle jo sekin, ettei minulla hetkeen ollut toista koiraa jonka kanssa harrastaa ja sitten tuli Helka, jonka kasvamista piti odotella monta vuotta, ja Kannuksen opiskelujen alkaminen. Helkakaan ei kuitenkaan koskaan oikein kyseiseen lajiin harmikseni syttynyt ja sekin latisti agilityhaaveet taas alas. Nyt kiinnostusta tuntuisi taas olevan joko Oilin tai Raijan kanssa, mutta ryhmiin pääsy on tällä alueella hankalaa ja lisäksi minun kohdallani hankaloittaa vuorotyöt. Lisäksi mietityttää, että olisiko laji liian kuluttava C-lonkkaiselle hieman niukalti kulmautuneelle Oilille. Ja Raija taas on vasta niin pieni..

2. Mikä tekee koirastasi/koiristasi ainutlaatuisen?

Kerttu: sen aina iloinen ja positiivinen kaikkea rakastava ja innostuva persoona

Helka: älykkyys, kekseliäisyys ja oppimiskyky, erinomainen kyky lukea ihmisten tunnetiloja (ja ikävä kyllä myös sen erittäin hankala luonne muita koiria kohtaan, kun se ei sietäisi oikein ketään vieraita koiria)

Oili: yksinkertaisuus ja tietynlainen jääräpäisyys, urk urk -ääni, innostus salaattia kohtaan, silmälasit

Raija: vähän vaikeaa sanoa vielä tässä vaiheessa, mutta vaikuttaa melko paljon Kertun kaltaiselle persoonalle tällä hetkellä

3. Miksi valitsit juuri sen tietyn pennun pentueesta?

Kerttu tuli aikuisena kodinvaihtajana, joka tunnettiin jo ennalta muutaman vuoden ajalta ja tiedettiin mukavaluonteiseksi.

Helka on koiristani ainoa, jonka olen aivan itse valinnut. Sain valita kahdesta mustasta merkein narttupennusta, jotka vaikuttivat ulkomuodoltaan hyvin tasaisille. Luonteeltaan molemmat olivat touhukkaita, mutta toinen ehkä vielä enemmän. Valinta meni lopulta ehkä enempi fiilispohjalta sen vähän vähemmän touhukkaamman suuntaan - se vain tuntui jostain syystä enemmän omalle. Helka tulee varmasti olemaan minulle vahva Elämäni koira -ehdokas. Vaikka siinä on huonojakin puolia, mistä en pidä, niin se on suurimmaksi osaksi ominaisuuksiltaan erittäin paljon minua miellyttävä koira. Ja myös ulkomuodollisesti pidän siitä erittäin paljon.

Helka 2vko. Sinä päivänä, kun valinta tehtiin.

Oilin suhteen olin kolmas varaaja ja se jäi minulle jäljelle kolmen tyttöpennun joukosta. Kasvattajan mielestä se oli hyvä pentu ja se tuntui hyvälle ja minun koiralle sitä katsomassa käydessä, niin niinpä se tuli. Ja ei se metsään mennytkään! Oili on ihan minulle sopiva persoona ja kaikille aina niin kiltti.

Raija tuli minulle sijoitukseen ja toisen omistajan Tiinan kanssa käytiin se yhdessä valitsemassa pentulaatikosta. Tiina sanoi heti Raijan syliin otettuaan, että tämä se on. Minä tutkailin pentuja pidempään, mutta tulin minäkin samaan tulokseen. Se vain tuntui eniten omalle ja se miellytti minua rakenteeltaankin. Kivalta vaikuttava koiranalku se onkin, joten ei tainnut valinta metsään mennä.

Summa summarum, olen tainnut aina pelata vähän enempi fiilispohjalta pennunvalinnoissa. :D Mutta ei se kai ole huono asia..

4. Millainen olisi unelmiesi koira, rotu, luonne, ulkonäkö yms?

Koen, että lapinkoira on aikalailla unelma rotu minulle ja se tuntuu sopivan tarkoituksiini mainiosti. Pidän liioittelemattomista roduista, jotka ovat vähän sellaisia ns. peruskoiria. Alkukantaisuus viehättää minua sekä ulkoisesti pidän pitkästä turkista ja pystyistä korvista. Myös keskikoko on minulle passeli. Juuri koiran kokoinen! Lapinkoira viehättää myös siksi, että se on ulkoilusta ja luonnosta pitävälle ihmiselle mainio rotu. Eivät ainakaan minun koirat koskaan missään säässä kieltäydy lähtemästä ulos. Ne liikkuvat luonnossa hyvin, kestävät hyvin erilaisia sääolosuhteita ja turkki suojaa hyvin ötököiltä, hankautumisilta yms. Ja ne jaksavat taittaa pitkiäkin matkoja tarvittaessa. Lisäksi niistä paistaa jotenkin niin kivasti aina läpi se, että nekin nauttivat ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta. 

Luonteeltaan ne ovat myös kivoja. Niissä on älykkyyttä, oppimiskykyä sekä tietynlaista viekkautta tai pilkettä silmäkulmassa. Ne eivät tee aina vain niin kuin omistaja sanoo, vaan joskus myös aivan oman päänsä mukaan. Tietyllä tapaa niiden luonteessa on myös jonkinlaista metsäläisyyttä. Ja se monipuolisuus. Halutessasi saat lapinkoirasta harrastuskaverin vaikka mihin, mutta yhtä hyvin se voi olla vain seuralainen sinulle. Siitä saa muokattua mukavasti juuri omiin tarpeisiinsa sopivan koiran.

Helka vuoden 2010 hangilla.

5. Missä haluaisit kehittyä koirasi kanssa?

Koiraihmisellä on aina aihealueita, joissa voi kehittyä. Itse haluaisin kehittyä vielä paremmaksi lukemaan ja ymmärtämään koiriani sekä niiden tarpeita ja käytöstä. 

6. Mikä on parasta koiraharrastuksissa?

Koiran kanssa yhdessä tekeminen ja onnistuminen sekä yhtenä tärkeänä muut harrastajat. Vertaistuki ja kaveruus- ja ystävyyssuhteet ovat ehkä mainiointa antia, mitä koiraharrastus on minulle antanut.

Match show'ssa Kertun kanssa v. 2007.

7. Ketä koiraihmistä ihailet?

Minulla ei taida olla ketää tiettyä ihailun kohdetta, mutta ihailen ja arvostan koiraihmismaailmassa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat koirien parasta tehden niiden elämästä mahdollisimman hyvää ja niille sopivinta, rakastavat ja arvostavat koiriaan juuri sellaisina kuin ne ovat ja osaavat löytää parhaat puolet jokaisen yksilön ominaisuuksista, seisovat omien sanojensa ja ajatuksiensa takana sekä kunnioittavat myös muiden henkilökohtaisia näkemyksiä ja tapoja. Monen asian suhteen ei ole vain yhtä ainoaa tapaa. 

8. Kuinka päädyit rotuusi?

Oikeastaan hieman sattumankin kautta. Lapinkoira oli minulle tuttu rotu lapsesta saakka, kun naapurustossa kaverin kotona oli lapinkoira jo niillä main, kun aloin lähestyä kouluikää. Pidin kyseisestä rodusta jo silloin, mutta lapsesta saakka minulla oli haave omasta siperianhuskysta. Loppujen lopuksi minulle oli kuitenkin ihan sama, että minkä rotuisen koiran saisin(pystykorvaryhmän koirat miellyttivät ehkä eniten: husky, sammari, lapinkoira..), jos niin kävisi että vanhemmat suostuisivat koiranhankintaan(monta vuotta käännytystyössä menikin). Sitten vähän yllättäen tuttumme halusivat luopua 2-vuotiaasta Kertusta ja niin vain lopulta kävi, että Kerttu liittyi perheeseemme. Sitä kautta tutustuin lapinkoiriin paremmin ja sille tielleni jäin. Huskyt viehättävät minua edelleen, mutta loppujen lopuksi taisin kuitenkin päätyä sattumalta omaan rotuuni. Lapinkoira on ollut minulle sopiva rotu enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Siksi kai näitä on jo neljäskin saman rodun edustaja minulle siunaantunut.. ;)

Kaksi osasyyllistä siihen, miksi rotu vei mukanaan. Ransu ja Kerttu.

9. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on koirien suhteen?

Lähinnä normaalia koirien kanssa eloa ja oloa. Päivittäistä lenkkeilyä ja yhdessä touhuilua. Koiramaisissa menoissa ja tapahtumissa toivottavasti pysytään edelleen mukana. Mitään sen kummempaa suunniteltua ei ole. Katsotaan mitä tulee eteen.

10. Mikä koirassasi/koirissasi saa sinut nauramaan? 

Niissä olevat ominaisuudet ja yllättäen eteen tulevat arkielämän kommellukset ja sattumukset. Helka on naurattanut monesti älykkäillä keksinnöillään. Oilissa taas huvittaa(eikä siis pahalla tarkoitettuna) usein sen yksinkertaisuus. Kerttu ja Raija tuntuvat saavan hymyilemään jo ihan olemuksellaan. Tietenkin sitten välillä sattuu aina arkisissa touhuissa jotain hassua ja yllättävää, joka naurattaa monesti jo sillä hetkellä ja joskus vasta tilanteen jälkeen.

Oili ja KEPPI!

11. Mitä koiriin liittyvää kaipaat?

Ajoittain iskee kaipuu Kannus-aikaisiin koiramaisiin hetkiin niin koirien kuin ihmisystävienkin muodossa. Niinä aikoina oli monta hienoa hetkeä, vaikka toki tälläkin hetkellä on. Ehkä vain hieman erillä tapaa.

Raija kasvaa

On kyllä sellaista hulinaa, että ei vaan ehdi blogiin raapustella.. Raija kasvaa kovaa vauhtia ja pienestä koirasta on jo tullut melkoinen jötkäle! Alkaa jo tuntumaan käsissä, kun pitää sitä vielä portaissa kannella(asutaan siis neljännessä kerroksessa). Ollaan vietetty ihan vaan normaalia elämää. Päivät suorastaan hujahtavat, kun käy töissä ja sitten lenkittää ja huoltaa koirat. Ja ehkä välillä ruokkii vielä itsensäkin! ;) Välillä toivoisi kyllä todella paria lisätuntia päivään..

Viime viikolla keskiviikkona käytiin hakemassa jo eka nelosrokotekin 12-viikon iän täytyttyä. Reippaasti meni toimitus ja Raija ei huomannutkaan koko piikkiä, kun imuroitsi vaan innoissaan nappuloita pöydältä.

Nyt Raija on siis jo 13-viikkoinen. Korkeutta on 36cm ja painoa 8,3kg. Koko ajan Raija on ollut painon ja korkeuden suhteen noin viikkoa edellä Helkan ja Oilin kasvuun verrattuna, mutta Helka ja Oili ovat saavuttaneet päälle 8kg painon vasta 15-viikon(Helka) ja 16-viikon(Oili) ikäisinä. Korkeuskasvun suhteen Helka on ollut suunnilleen samassa mitassa tämän ikäisenä. Jännä nähdä millaiseksi tämä nyt kasvaa. Vai onko se vaan rakenteellisesti vahvempaa tekoa ja siksi painon suhteen edellä. Tai sitten se vaan kasvaa niin eri tahtia. Sinällään hassua, että Oili oli pitkään kasvukäyrässä Helkaa jäljessä, mutta silti se kasvoi useamman sentin Helkaa korkeammaksi ja useampi kilo painavampikin siitä tuli. ;)


Raija 13 vko


Ja naamaakin. (Korvat ovat aika valtavat! :D)


Vauhdikasta menoa piisaa.


Ja painia..



Helka suhtautuu Raijaan jo vähän paremmin, mutta ei se ole täysin sitä vielä sulattanut, eikä niitä voi kyllä edelleenkään lähekkäin päästää. Raija olisi vähän liian innokkaasti tunkemassa naamalle.

Oili on jaksanut kyllä olla erittäin kärsivällinen leikkikaveri Raijalle. Saisi kyllä vähän enemmänkin pistää sille rajoja. Onneksi Raija uskoo kyllä hyvin sen, kun minä sanon että nyt leikkii riittää. Ruokaansa ja herkkuihinsa Oili ei kyllä edelleenkään anna Raijan koskea. Juoksukin alkoi Oililla nyt viimein viime perjantaina ja se tuli taas 7kk:n välillä edelliseen. Hieman näyttää nyt tosiaan välit pidentyneen iän karttuessa, mutta parempi vaan niin!

Kerttu jatkaa tuttua linjaansa eli on suunnilleen niin kuin Raijaa ei olisikaan.. ;) Muuten mummu voi hyvin ja virkeästi!



Syksylle ei erityisempiä suunnitelmia ole tiedossa. Helka ja Oili pääsevät sentään peilauttamaan silmänsä joukkotarkastukseen Kuopioon vajaan viikon päästä.

Korpilahdella lappalaisten kesäleirillä

21.-24.7. vietettiin lomaa Lappalaiskoirat ry:n kesäleirin muodossa. Leiri järjestettiin tänä kesänä Korpilahdella Matkailutila Surkeenjärvellä. Minä ennalta Raijan tulon varmistuttua hieman emmin lähtöä leirille noin pienen pennun kanssa ja pelkäsin, että tuleeko leiristä ihan hulabaloo, mutta niin sitten vaan lähdettiin muutamien rohkaisevien kommenttien saattelemana, eikähän siitä mikään katastrofi tullutkaan! Raija sai hienon kokemuksen leiristä ja se oli erittäin reipas leirikoira koko ajan! Erityisen hauskaa Raijalla oli leikkiä Kiti-mittelin(Yokotai Sweetheart) kanssa ja kyllä sitä painia sisällä piisasikin. ;) Hyvin meni tytöillä leikit yksiin. Kiva leikkikaveri oli myös 4kk:n ikäinen Myrtti-lapinkoirapentu, jonka kanssa paineja pidettiin pariinkin kertaan.

Menomatkalla Raija vähän piti konserttiaan Kuopioon saakka, sekä loppumatka hieman huonokuntoinen hiekkatie sai sen kitisemään. Muuten nukkui matkan, eikä ollut tälläkään kertaa mikään pahoinvoiva tms. Leiriseuraksi saatiin viime vuoden tapaan Heli ja Severi(Miskajasmin Olkihattu), sekä Kiti-mitteli.

Leirille saavuttua Raija oli heti reippaana moikkaamassa uusia ihmisiä ja koiria. Ja Oili oli tietysti ihan innoissaan kaikista muista koirista, hajuista ja ihmisistä! ;) Aloituspäivänä asetuttiin taloksi ja seurailtiin kiihdytyskisoja. Minulta ei koirat siihen tänä vuonna osallistuneet. Ilman koiria kuunneltiin myös luentoa iltapäivästä saapumisen jälkeen.


Malttoi se välillä nukkuakin. ;)

Seuraavana aamuna, maanantaina, suunnattiin aamupalan jälkeen tutustumaan FH-jälkeen Oilin kanssa. Oili ei aiemmin ole tehnyt varsinaista FH-jälkeä, vaikka metsässä ollaankin makkarajälkeä ja verijälkeä jokusia kertoja tehty. Toki sillä on kokemukset myös muutamasta makkararuudusta. Tallattiin teoriaosion jälkeen pellolle suora jälki, jonka keskellä oli pidempiheinäinen alue. Olosuhteet olivat mielestäni todella haastavat, tuuli voimakkaasti ja vielä jälkiin nähden sivusuunnasta. Jälki vanheni noin puolisen tuntia ja Oili tuntui heti jälkeä lähestyttäessä tajuavan, että mistä on kyse ja veti innokkaasti jälkeä kohden. Otettiin pienen hetken rauhoittuminen ennen kuin päästin Oilin matkaan. Hyvin ja rauhallisesti se siitä lopulta jäljelle lähtikin. Alun lyhempiheinikkoisen alueen haasteellisuuden huomasi hyvin, kun Oili jäljesti koko ajan n. 30cm jäljestä oikealla puolen ja palasi siitä aina välillä sivulle syömään ruokanappuloita itse jäljen päältä. Huomasi hyvin, että tuulen takia haju kulki koko ajan sivussa. Pidempiruohoinen alue jäljestä oli huomattavasti helpompi, koska haju pysyi paremmin pakoillaan. Sen Oili meni hienosti ja tarkasti. Lopun lyhempiheinäinen alue meni alkua tarkemmin jäljen päällä, mutta siinäkin pariin kertaa tuuli kuljetteli hajua kauemmas. Saatiin hyvää palautetta jäljestä ja siitä, miten hyvin Oili keskittyi ja teki tarkkaa työtä vaikeista olosuhteista huolimatta. Minä itse olin muutamaan kertaan kuulemma vähän avustannut koiraa toiminnallani, mutta hienosti se kuulemma teki töitä itsenäisesti eikä välittänyt minusta hihnan päässä tai kouluttajasta perässä kulkemassa. Ja ensi kerraksi kunnon liina mukaan ja vaikeampaa treeniä. :P

Iltapäivällä syöntien ja lepohetkien jälkeen jatkettiin kouluttautumista agilityllä. Oilin kanssa siis tälläkin kertaa. Oilihan ei oikeastaan ole koskaan tehnyt kuin pari matalaa hyppyä ja jokusen kerran keppejä kotipihassa. Hyppyjä, putkea ja puomia tehtiin. Hypyt ja putket tuntui olevan Oilista kivoja, mutta puomi pisti kyllä jalat tutisemaan ja sai todella käyttää houkuttelun lahjoja ekalla kerralla puomia mentäessä. ;)


Oili tulossa putkesta. (Tämä kuva on kyllä Heli Leskisen käsialaa, mutta länttäsinpä siihen näköjään epähuomiossa oman leiman! Täytyy korjata asia!)

Yöllä uni maistui taas hyvin, vaikka Raija välillä koittikin häiriköidä ja käytiin pihalla jne. Tiistaiaamuna palattiin taas FH-jäljen pariin. Tällä kertaa jälki oli pidempi, siinä oli kaksi kulmaa pidempiheinäisellä alueella ja meillä oli ihan oikea jälkiliina! :D Tuuli oli tänään hieman rauhallisempi kuin edellispäivänä, ja edelleen se tuuli hieman jäljen sivusta. Tänään Oili pysyi melko tarkasti jäljen päällä ja pidempiruohoinen alue oli taas parhain osio. Kulmat menivät ihan tuosta vaan ja Oili luotti nenäänsä. Loppupalkalle päästiin ja kouluttaja oli erittäin tyytyväinen suoritukseen. Hyvin meni! :) Hihnanpää onnistui kyllä ansaitsemaan kimalaisen piston jäljen loppuun kyyristyessään, kun ilmeisesti pidempiruohoiselta alueelta(jossa juuri ehdinkin miettiä, että eipä Oili nyt huomaa kimalaisia, kun niitä oli paljon kukissa ja yleensä Oili vähän pelkää niitä) oli tarttunut housujen päälle kimalainen, jonka sitten kyykistyessäni kädellä ajoin satimeen ja niinhän se pisti reiteen polven yläpuolelle! Jalka kihelmöiden siinä sitten vielä seurattiin muiden suorituksia.


Jäljellä toisella kertaa (Tämäkin kuva Helin käsialaa!)

Iltapäivällä jatkettiin eilisen tapaan samaa kaavaa ja suunnattiin agilityyn. Ehdittiin tehdä vähän hyppyjä, putkea, puomia ja keppejä ennen kuin minun piti suunnata jalostustarkastuksia kuvailemaan. Ihan hyvin meni kyllä agilityhommat Oililta tälläkin kertaa. Kuono meinasi kyllä pariin kertaan tippua taas kentän pintaan.

 
Raija 8vko

Jalostustarkastukset hurahtivat muutamassa tunnissa, moikattiin Helkan kasvattajaa siinä samalla ja iltapalaksi popsittiin piirakoita, grillimakkaraa ja lettuja.


Leiriporukka: Kiti, Severi, Oili ja Raija odottelemassa leirinäyttelyn alkua.

Viimeisenä leiriaamuna, keskiviikkona, olikin sitten enää temppukisan ja leirinäyttelyn vuoro. Temppukisaan ei osallistuttu me, mutta hienoja temppusuorituksia ihasteltiin muiden suorittamana! Leirinäyttelyyn olisi minun koirilta varmaan jäänyt meno, ellei Heli olisi tarjoutunut esittämään ne. Minulla kun oli se kuvausjobikin taas! Raijaa en ollut ajatellut vielä tälle kesää leirinäyttelyyn osallistumaan, mutta niin vaan minut taas taivuteltiin siihen, ja edellisillan treenitkin menivät ihan ok, vaikka eihän Raija tosiaan ollut ehtinyt vielä yhtään kehätreeniä aiemmin tehdä, kun oli minulla vasta viikon ollutkin. :P Hienosti Raija esiintyi pentuluokassa, vaikka minä ajattelin ennalta että sehän varmaan vaan juoksentelee edestakaisin ja vetää muiden koirien luo! Sehän meni niinkuin olisi enemmältikin harjoitellut asiaa! Ravasi nätisti ja seisoikin paikoillaan! On sillä nakilla ihmeellinen voima koiriin! ;) Raija yllättikin sijoittumalla pentuluokassa ykkössijalle, vaikka viisi muuta pentuakin olivat kyllä taitavia esiintyjiä! Hyvä Raikkuli! ;)


Raijan ravia.


Sijoituksilla.

Oili pääsi Helin kanssa kaunottarien kehään ja esiintyi siellä ihan kivasti. Seisoi ainakin hyvin ja ravaamisesti menivät Oiliksi yllättävän hyvin, eikä ollut mitään haisteluinnostuksia. Oilille ei sijoituksia tällä kertaa.


Oili Kaunotar-kehässä.


Oili 3,5v kehää odotellessa kuvattuna. Karvat on vielä tuloillaan. ;) Hyvin näkyy mahan alla rajakin!

Leiriltä palailtiin kotiin näyttelyn jälkeen iltapäivästä ja minun piti kiertää apteekin kautta hydrokortisonivoidetta turvonneeseen, punoittavaan ja erittäin kutisevaan kimalaisen pistoon hankkimassa. Raija jaksoi nyt nukkua aikalailla koko ajan ja eikä jaksanut Vaajakoskellakaan alkaa hillumaan, vaikka pysähdyin Pandan tehtaanmyymälässä herkkuostoksilla. Kotiin päästyä Raija hetken  aikaa leikki leirinäyttelyvoitollaan, pupupehmolelulla, mutta sitten hyytyikin jo unille sen ja Oilin viereen. Olihan siinä ollut mukavaa kokemusta Raija-Raikkulille!


Väsähtäneet leirikoirat.


Palkintoposeerauksestakin tuli hieman uninen. ;)

Raija

Harjamäen lauman jatkeena on nyt sitten jo puolisentoista viikkoa asustellut Raija eli virallisesti puhuteltuna Jehnajan Tusina. Raija tuli minulle sijoitukseen isäkoiran omistajalta Tiinalta ja toivottavasti tulevaisuudessa täyttää tavoitteet luonteen ja terveyden puolelta niin, että tulee tekemään pennut Tiinan kennelnimelle. Mutta nyt kasvetaan rauhassa ja mietitään niitä juttuja vasta sitten kun niiden aika on!



Raija saapui 7-viikkoispäivänään 14.7. Tiinan ja Meijun matkassa Oulun KV -näyttelystä palaillessa aivan minun kotiovelle toimitettuna. Pikkuneiti oli käyttäytynyt reippaasti koko matkan ja tomerana häntä kikkaralla se oli heti uusilla kotikonnuillaankin. Oilin kanssa tutustuminen meni hyvin. Oili oli kiinnostunut ja innoissaan tulokkaasta, vaikka vieläkin enempi innoissaan se taisi olla Tiinan ja Meijun vierailusta! :D



Ensimmäisenä yönä käytiin pariin kertaan pihalla ja välillä piti vähän itkeskellä ja ulvoa, mutta yöstä selvittiin! Seuraavana aamuna minulla olikin jo töihin lähtö ja Raija jäi pentuaitaukseen, mikä kuului lähtiessä rappukäytävään saakka.. Anteeksi naapurit! Kotiin tultuani Raija nukkui rauhassa, pissi oli tullut sanomalehdelle, mutta muuten paikat oli siistinä ja ok.

Pissatuskäyntien jälkeen suunnattiin käymään kotikotona Kuuslahdessa pentua näyttämässä. Matka olikin mielenkiintoinen, kun Meijun sylissä hakumatkallaan autoillut Raija Raikkuli alkoikin nyt protestoida takapenkille kevythäkkiin joutumista! Vartin matkan ajaksi sitä ääntä sitten riittikin. Pahoinvoiva se ei kuitenkaan nytkään (onneksi) ollut.



Kertun mielipide pennusta oli, kuten aina, että ihan kiva mutta tyytyi sitten olemaan niin kuin sitä ei olisikaan. :D Helka sai haistella pentua vasta sylistä ja totuttamista lähdetään tekemään hitain askelin kaikessa rauhassa sen pentumielipiteet tietäen. Oilin kanssa Raija intoutui oikein kunnolla leikkimään nyt kotikotona käydessä. Ennen sitä ne olivat kyllä vähän nujunneet varovaisesti sisällä.



Kokonaisuutena Raija on kyllä ollut todella reipas tapaus! Heti ensi hetkistä asti ollaan kuljettu ennakkoluulottomasti pihalla ja sillä on todella hyvä ja innostunut suhtautuminen ihmisiin ja muihin koiriin. Alusta asti se on myös kävellyt hienosti erilaisilla pintamateriaaleilla, liukkaista lattioista asfalttiin ja soraan. Nurmi toki taitaa olla se paras alusta menoon ja spurttailuun, mitä se paljon harrastaa! ;) Leluista tykkää ja ruoka on maistunut hyvin. Päivä päivältä tulon jälkeen olla hieman laajennettu reviiriä ja kävelty pieniä vaihtelevia lenkkejä Harjamäen ympäristössä. Patakukkulan maisemiinkin autoiltiin yhtenä iltana kurvailemaan mättäille ja metsikköön. Silloin autoilu sujui jo huomattavasti ensimmäistä otantaa paremmin!



Luonteeltaan se on tällä hetkellä vaikuttanut melkoisen varmalle(ei ole tähän mennessä pöhissyt vielä millekään ja suhtautuu muutenkin rennosti uusiinkin tilanteisiin) ja virtaa ja tekemisen tarmoa siinä kyllä riittää, vaikka vanhemmat eivät olekaan mitenkään hurjan vilkkaita tapauksia. Ihmisiin se on hyvin kiintynyt, malttaa olla hetken sylissäkin ja lattialla tulee mielellään rapsuteltavaksi pitkäksikin aikaa. Erityisesti se tykkää siitä, kun mahasta silitellään! Melko paljon se seurailee ja kuljeskelee mukana, kun itse kävelen huoneesta toiseen. Ulkona se pysyy hyvin kuulolla ja lähellä, eikä ole lähtenyt omille turkimusretkilleen minun näköpiirin ulottumattomiin(toisin kuin Oili pentuna..), mutta ei ole niin paljon ihan "jaloissa kiinni" kuin taas Helka oli pentuna. Melko sopiva juttu siis!



Omaa tahtoakin tuntuu löytyvän ja pentuaitaukseen jäämistä esim. yrittää vieläkin välillä protestoida ääntelyillä. Sekin on kuitenkin jo huomattavasti jäänyt, kun on huomannut ettei sieltä niin pois pääsekään tai muuten siitä huomiota irtoa. Hyvin on myös uskonut kerrasta jos olen sitä jostain asiasta joutunut kieltämään, eikä ole tarvinnut samasta asiasta huomauttaa moneen kertaan, kuten Oilille aina piti. Eroina Helkaan ja Oiliin pentuna voisin myös selkeästi huomioida sen, että Raija ei pure lähellekään niin paljon käsiä ja jalkoja kuin mitä nämä aiemmin pentuni. Kynsien leikkaaminen sujui myös aivan kaikessa rauhassa selällään jalkojeni välissä ollessa, eikä minkäänlaisia rimpuiluja tai huutamisia! Helkan ja Oilin kanssa ne ensimmäiset kerratkin olivat ihan yhtä taistelua ja huutamista. :D

Erittäin lupaavan oloinen koiranalku siis ja tämä yritetään pitää yllä! Nyt eilen kotiuduttiin Lappalaiskoirat ry:n kesäleiriltä Korpilahdelta matkailutila Surkeenjärveltä ja vaikka vähän jännitinkin ennalta, että miten leiri tuollaisen vasta viikon ajan minulla asustelleen pikkupennun kanssa sujuu, niin vallan mainiosti siitä sitten selvittiinkin! Tuli mahtavia uusia kokemuksia pennulle ja Raija oli ihan kuin kotonaan leirilläkin. Leiristä kuitenkin lisää myöhemmin jossakin muutta postauksessa, kunhan saan vähän kuvasatoakin poimittua kamerasta jutun höysteeksi.

Muutoksen tuulia

Kesäkuu on ollut yhtä hulinaa ja hujahtanut loppupuolella jo ihan ekstranopeaa! Kuun alussa kävin kirjoittamassa vuokrasopimusta ja nytpä sitten asutaan Oilin kanssa kerrostalossa Siilinjärven keskustan laitamilla!

Näkymää uusilta nurkilta.

Olihan siinä muutossa puuhaa kaikkineen työn ohella, mutta kyllähän tuo uusi asumus alkaa nyt jo kodilta näyttämään! Uusi ympäristö tuntuu mukavalle ja lenkkireittejäkin lähtee jos johonkin suuntaan. Pääsee menemään pyöräteitä pitkin, "kaupunki"kävelyille tai sitten löytyy monipuolisia teitä ja polkuja pitkin metsiä. Mainiota! Uusia reittejä ollaan tallailtu ja nuuskittu jo innolla.

Oili ei ole ollut muuttamisesta moksiskaan - kuten oletinkin. Se oli heti ensimmäisestä illasta alkaen ihan kotonaan ja nukkui rentona sängyllä tai sen alla. Jokusen kerran on pitänyt rapusta kuuluville omituisille äänille pariin kertaan tuhahtaa, muttei mitään sen kummempaa. Ulkona se on mielissään, kun joka puolella riittää niin paljon uusia hajuja. :P

Helka jäi asumaan vanhempieni luo Kertun seuraksi. Eihän se ollut helppo päätös, mutta loppujen lopuksi näin on Helkan kohdalla parempi. Helka on ollut minulle pienestä pitäen erityisen tärkeä ja monella tapaa juuri minulle sopiva koiraa. Jo Kannuksessa asuessa huomasin, ettei Helka viihdy kaupunkimaisemmissa olosuhteissa ja jo arkipäiväiset lenkkeily- ym. asiat olivat hankalia sille, koska vastaan tuli vieraita ihmisiä, koiria ja autoja. Ja joka kerran, kun Siilinjärveltä kotoa oltiin tekemässä lähtöä Kannukseen, sen sai väkisin vetää autoon. Kannuksesta se nousi mielellään autoon, kun tiesi että tie vie kotiin. Eikä tilanne ole tästä kyllä parantunut, mitä ollaan joskus harvoin keskustan tuntumassa kävelemässä käyty. Äitini pyysi myös minua jättämään Helkan heille asumaan, niin lopulta asiaa pitkään mietittyäni suostuin. Eihän ole millään tapaa reilua viedä koiraa väkisin sellaiseen ympäristoon, missä se stressaa eikä ole omillaan, jos on olemassa vaihtoehto jossa asiat on toisin. Ja kun tilanne on nyt vieläpä sellainen, että asun reilun kymmenen kilometrin päässä Kuuslahdesta, joten tulen näkemään Helkaa viikoittain ja vaikuttamaan sen elämään edelleen hyvin kiinteästi. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos olisin voinut muuttaa omakotitaloon jonnekin taajaman ulkopuolelle.

Helka ei ole vaikuttanut olevan muutoksesta moksiskaan. Se elää normaalia elämäänsä ja touhujaan Kuuslahdessa, eikä se ole kertaakaan ollut tekemässä lähtöä minun ja Oilin mukaan, kun ollaan oltu omaan kotiimme lähdössä. Hurjan iloinenhan se tietenkin on aina kun tullaan käymään, mutta käyttäytynyt aivan normaalisti meidän poissaollessa. Minulla itselläni on ollut vähän outoa vain yhden koiran kanssa, ja vaikka Oili tuntuu suoriutuvan hyvin ainoan koirankin pestistä, niin jossakin vaiheessa se tulee saamaan kaverin itselleen.

Tänään kotikotona käydessä tartuin pitkästä aikaa kameraankin(kun sekin on jäänyt ihan unholaan muuttotouhujen keskellä) ja sain otettua muutamia kesäkuvia tyttösistä. Tässä kesäterveiset kaikilta ja lisää kuvia löydät galleriastamme!

Toukokuun turinat

Näköjään nämä meidän päivitykset tulevat nykyään aina vain kuukausittain, joten kaipa se olisi taas aika uuden sellaisen.. ;) Mutta eipä meillä mitään mainittavaa olekaan taas tässä välillä tapahtunut.

Niin se kesäkin sitten saapui ja äkkiä keltainen toukokuu muuttui vihreän vehreäksi. Leskenlehdet ovat jo historiaa ja nyt on siirrytty jo voikukka-aikaan. Viimeisen viikon aikana on kyllä hellitty erittäin lämpöisillä säilläkin jo. Mukavalle on kyllä tuntunut kulkea hihattomassa lenkeillä ja nauttia taas pitkästä aikaa vihreästä luonnosta. Koirillakin jo kielet roikkuu lenkeillä ja kaikki ojat on hyödynnyksessä juoma- ja kahluupaikkoina. Oilin mielestä mielellään uimapaikkoinakin, jos on kyseessä yhtään syvempi oja. Sunnuntaina se kävikin jo ihan kunnolla uimassa, vaikka kahlailua onkin harjoittanut hyvin pitkälle jo toukokuun alun tienoilta saakka.

Lenkin varrelta - ihana kesä! <3

Vauvahaaveet ovat Oililta taas häipyneet viimein ja juoksukierrolleen uskollisena karvanlähtökin on jo aluillaan, niinkuin osasinkin tähän toukokuulle juoksujen puolivälille sitä taas kaavaillakin. Jaloissa alkaa jo tupot roikkua ja eipä se varmaan taas montaa viikkoa mene, kunhan se etenee siitä muuallekin. Vaan mikäpäs sitä on nyt sitten kesän tullen taas bikinimuodissa ollessa! Sinällään harmittaa aina tuo turkin tippuminen, kun juuri se on taas itsensä ehtinyt turkilliseksi kasvattaa ja edes vähän lapinkoiran näköiseksi, vaan eipähän sille mitään mahda - kun se tippuu, niin se sitten myös tippuu! Näyttelysuunnitelmia tuskin on sille kuin Helkallekaan koko loppuvuodellekaan, joten sen puoleen ei ole kyllä asialla väliä. Helkakin on nyt kyllä pohjavillaansa hieman tiputellut lapojen ja takajalkojen osaltolta, sekä kyljistäkin on hieman lähtenyt, mutta saas nähdä tuleeko tästä nyt mitään sen isompaa karvanluontia nyt kuitenkaan. Katsotaan. Näillä steriloiduilla on aina niin arvoituksellisia nämä karvantippumiset. Kertussa ei ole vielä ollut merkkiäkään karvanlähdöstä.

Oili kahlaamassa/uimassa

Nyt tästä kesää kohden sitten vaan. Ensi viikonloppuna on tiedossa Kuopion KV-näyttely, jonne olen molempina päivinä suuntaamassa. Toisena päivänä ihan vain paikalle hengailemaan ja toisena olisi sitten edessä 3. kerta kehäsihteeriharjoittelussa. Kesäsuunnitelmia ei mitään suurempia ole tehty. Työntekoa ainakin, jos töitä vaan edelleen (toivottavasti) riittää! Kesäkuussa olisi kehäsihteeriharjoittelu Karttulan ryhmiksessä tiedossa ja TOKO:n SM-kisoihin Pieksämäelle olisi pyrkimyksenä lähteä muiden suorituksia katselemaan kuun loppupuolella. Heinäkuulla puolen välin jälkeen olisi Lappalaiskoirat ry:n kesäleiriä tiedossa Korpilahdella. Siinäpä ne tähän astiset kaavaillut suunnitelmat sitten kutakuinkin ovatkin. Varmaan sitä tekemistä vielä ilmaantuneekin tässä pikkuhiljaa lisää. Harvemmin ne nuo viikonloput ovat kyllä ihan tyhjiksi jääneet..

Kevättä rinnassa ja kolo koirankopin alla

Kevättä on rinnassa erityisesti Oililla! Oililla olisi nimittäin vauvakoirat mielessä. Pesää on kaiveltu ahkerasti koirankopin alle ja varapesäkin on tehtynä aitan alle. Välillä ei ole meinannut tulla kutsumallakaan pesäkaivannoltaan pois. On pitänyt ihan pannasta vetää sieltä pois. (aitan alta ei kyllä yllä..)

Välillä Oili on sentään innostunut pikapyrähdyksille Helkankin kanssa. Helkalla tuntuisikin nyt olevan valtavasti leikkimis- juoksemisenergiaa, kun Oili on vauvahaaveissaan ollut kovin innostumaton leikkikaveri viime viikkoina. Lenkeilläkin on kyllä nyt ollut verkkaisempi tahti ja meno on ollut vähän sellaista haistelua ja haaveilua.

Viimeisiä lumilämpäreitä pihassa hyödynnetään erittäin ahkeraan ja ne varmaan kuluvat jo tuosta kaikesta kieriskelystä! ;)

Loppuun vielä kuva iloisesta kevät-Kertustakin. Hyvä on ollut Kertun vointi nyt keväänkin ajan.

Lisää kevätkuvia löytyy galleriastamme.