Raija

Harjamäen lauman jatkeena on nyt sitten jo puolisentoista viikkoa asustellut Raija eli virallisesti puhuteltuna Jehnajan Tusina. Raija tuli minulle sijoitukseen isäkoiran omistajalta Tiinalta ja toivottavasti tulevaisuudessa täyttää tavoitteet luonteen ja terveyden puolelta niin, että tulee tekemään pennut Tiinan kennelnimelle. Mutta nyt kasvetaan rauhassa ja mietitään niitä juttuja vasta sitten kun niiden aika on!



Raija saapui 7-viikkoispäivänään 14.7. Tiinan ja Meijun matkassa Oulun KV -näyttelystä palaillessa aivan minun kotiovelle toimitettuna. Pikkuneiti oli käyttäytynyt reippaasti koko matkan ja tomerana häntä kikkaralla se oli heti uusilla kotikonnuillaankin. Oilin kanssa tutustuminen meni hyvin. Oili oli kiinnostunut ja innoissaan tulokkaasta, vaikka vieläkin enempi innoissaan se taisi olla Tiinan ja Meijun vierailusta! :D



Ensimmäisenä yönä käytiin pariin kertaan pihalla ja välillä piti vähän itkeskellä ja ulvoa, mutta yöstä selvittiin! Seuraavana aamuna minulla olikin jo töihin lähtö ja Raija jäi pentuaitaukseen, mikä kuului lähtiessä rappukäytävään saakka.. Anteeksi naapurit! Kotiin tultuani Raija nukkui rauhassa, pissi oli tullut sanomalehdelle, mutta muuten paikat oli siistinä ja ok.

Pissatuskäyntien jälkeen suunnattiin käymään kotikotona Kuuslahdessa pentua näyttämässä. Matka olikin mielenkiintoinen, kun Meijun sylissä hakumatkallaan autoillut Raija Raikkuli alkoikin nyt protestoida takapenkille kevythäkkiin joutumista! Vartin matkan ajaksi sitä ääntä sitten riittikin. Pahoinvoiva se ei kuitenkaan nytkään (onneksi) ollut.



Kertun mielipide pennusta oli, kuten aina, että ihan kiva mutta tyytyi sitten olemaan niin kuin sitä ei olisikaan. :D Helka sai haistella pentua vasta sylistä ja totuttamista lähdetään tekemään hitain askelin kaikessa rauhassa sen pentumielipiteet tietäen. Oilin kanssa Raija intoutui oikein kunnolla leikkimään nyt kotikotona käydessä. Ennen sitä ne olivat kyllä vähän nujunneet varovaisesti sisällä.



Kokonaisuutena Raija on kyllä ollut todella reipas tapaus! Heti ensi hetkistä asti ollaan kuljettu ennakkoluulottomasti pihalla ja sillä on todella hyvä ja innostunut suhtautuminen ihmisiin ja muihin koiriin. Alusta asti se on myös kävellyt hienosti erilaisilla pintamateriaaleilla, liukkaista lattioista asfalttiin ja soraan. Nurmi toki taitaa olla se paras alusta menoon ja spurttailuun, mitä se paljon harrastaa! ;) Leluista tykkää ja ruoka on maistunut hyvin. Päivä päivältä tulon jälkeen olla hieman laajennettu reviiriä ja kävelty pieniä vaihtelevia lenkkejä Harjamäen ympäristössä. Patakukkulan maisemiinkin autoiltiin yhtenä iltana kurvailemaan mättäille ja metsikköön. Silloin autoilu sujui jo huomattavasti ensimmäistä otantaa paremmin!



Luonteeltaan se on tällä hetkellä vaikuttanut melkoisen varmalle(ei ole tähän mennessä pöhissyt vielä millekään ja suhtautuu muutenkin rennosti uusiinkin tilanteisiin) ja virtaa ja tekemisen tarmoa siinä kyllä riittää, vaikka vanhemmat eivät olekaan mitenkään hurjan vilkkaita tapauksia. Ihmisiin se on hyvin kiintynyt, malttaa olla hetken sylissäkin ja lattialla tulee mielellään rapsuteltavaksi pitkäksikin aikaa. Erityisesti se tykkää siitä, kun mahasta silitellään! Melko paljon se seurailee ja kuljeskelee mukana, kun itse kävelen huoneesta toiseen. Ulkona se pysyy hyvin kuulolla ja lähellä, eikä ole lähtenyt omille turkimusretkilleen minun näköpiirin ulottumattomiin(toisin kuin Oili pentuna..), mutta ei ole niin paljon ihan "jaloissa kiinni" kuin taas Helka oli pentuna. Melko sopiva juttu siis!



Omaa tahtoakin tuntuu löytyvän ja pentuaitaukseen jäämistä esim. yrittää vieläkin välillä protestoida ääntelyillä. Sekin on kuitenkin jo huomattavasti jäänyt, kun on huomannut ettei sieltä niin pois pääsekään tai muuten siitä huomiota irtoa. Hyvin on myös uskonut kerrasta jos olen sitä jostain asiasta joutunut kieltämään, eikä ole tarvinnut samasta asiasta huomauttaa moneen kertaan, kuten Oilille aina piti. Eroina Helkaan ja Oiliin pentuna voisin myös selkeästi huomioida sen, että Raija ei pure lähellekään niin paljon käsiä ja jalkoja kuin mitä nämä aiemmin pentuni. Kynsien leikkaaminen sujui myös aivan kaikessa rauhassa selällään jalkojeni välissä ollessa, eikä minkäänlaisia rimpuiluja tai huutamisia! Helkan ja Oilin kanssa ne ensimmäiset kerratkin olivat ihan yhtä taistelua ja huutamista. :D

Erittäin lupaavan oloinen koiranalku siis ja tämä yritetään pitää yllä! Nyt eilen kotiuduttiin Lappalaiskoirat ry:n kesäleiriltä Korpilahdelta matkailutila Surkeenjärveltä ja vaikka vähän jännitinkin ennalta, että miten leiri tuollaisen vasta viikon ajan minulla asustelleen pikkupennun kanssa sujuu, niin vallan mainiosti siitä sitten selvittiinkin! Tuli mahtavia uusia kokemuksia pennulle ja Raija oli ihan kuin kotonaan leirilläkin. Leiristä kuitenkin lisää myöhemmin jossakin muutta postauksessa, kunhan saan vähän kuvasatoakin poimittua kamerasta jutun höysteeksi.