Koiranvaihto ja Helkan kanssa jotain rullailmaisun alkeen tapaisia

Niin vaan vilahti viikko Kannuksessa taas nopsaan ja viikonlopun viettoon suunnattiin kotiin. Kerttu tuntui olevan mielissään viikon lomasta Kannuksessa vaikka mitään hirmuisen ihmeitä ei viikolla touhuiltukaan. Paitsi muutamia agiesteitä käytiin vähän muistelemassa reilun parin vuoden tauon jälkeen. Kepit meni hienosti kummaltakin puolelta ohjaten ilman apuja ja Kerttu oli intona. :) Puomi muistui myös hyvin kontakteineen. Kentälle oli TOP-jakson aikana ilmestynyt myös ketteryysesteet ja pitihän nekin Kertun kanssa testata. En tiedä esteiden oikeita nimiä, mutta kaikki kolme kappaletta meni hienosti Kertulta kuten osasin aavistellakin. Kerttua ei paljoa uudet ja oudot asiat hetkauta. Jotenkin outoa, kun on nyt niin tottunut epävarmaan Helkaan!

Tänään sitten iski jokin minulle harvinainen koulutusinto ja tutustuttiin Helkan kanssa naksuttimen avulla mustaan putken pätkään, jonka olisi tarkoitus jollakin tapaa muistuttaa rullaa. Ensin naksuttelin vaan ihan putkeen koskemisista, nostamisista ja sitten viimeiseksi hyödynsin apulaisia, joiden käsistä Helka sai käydä hakemassa rullaa minulle. Yllättävän mukavasti se sitten pysyi suussa minulle asti metrin - parin päähän! Kestoa pitää kyllä vielä kasvattaa paljon, mutta ehkä tuo on jo hyvää alkua, minullakaan kun ei ole aivan älyttömästi tietoa siitä miten tuo pitäisi tehdä. Hmm, joskohan tuo pikkuhiljaa alkais tuosta lähteä..

Muuten ei kauhean ihmeitä. Helka on päässyt nenäpunkkitirskumisistaan ja molempien tyttöjen silmätkin ovat nyt ok. Huomenna sitten taas ainakin pariksi viikkoa Helkan kanssa Kannukseen ja tuleva viikko on Helkalle todennäköisesti taas vähän tylsä viikko, kun minulla on kennelvuoro. Toivottavasti kuitenkin ehdittäisiin edes jonkin verran osallistua käytännöntunneille, vaikka kuulinkin huhuja että ensi viikko olisi mukavasti täyttä hoitolassa..

Ettei elämä vaan vahingossakaan kävisi liian helpoksi..

Helkalla on ilmeisestikin nenäpunkkeja ja perjantaina se alkoi aivastella paljon ja välillä ryysti ilmaa sisään nenän kautta. Aika selkeät nenäpunkki-oireet siis. No lauantaina molemmat tytöt kävi sitten eläinlääkärillä Stronghold-reseptin toivossa. Eläinlääkäri ei uskonut juurikaan nenäpunkkien olevan syynä, vaan jonkin "kevätflunssan", joka on kuulemma koirilla yleistä tähän aikaan vuodesta.. o.O Ylipäätänsäkin uskoo kuulemma enemmän Joulupukkiin kuin nenäpunkkeihin. Hmm. Noh, oli sitten kuitenkin laittanut Helkan niskaan jonkin Strongholdia vastaavan liuoksen. Lisäksi molemmat tytöt saivat silmätippoja(tai ennemminkin sellaista tahnaa), kun molemmilla silmät hieman tulehtuneet. Helkan silmätulehduksen oli sitten kai katsonut vielä niin pahaksi(minusta hyvin lievä vain), että oli antanut sitten antibioottikuurinkin, tai sitten se oli siihen "kevätflunssaan". En tiedä varmaksi, kun itse olin töissä silloin. Vaikka sun mitä myrkkyä oli tytöille antanut ja tuo antibiootti kyllä tuntui minusta aika turhalle. Kertulle ei sitten kuitenkaan ollut antanut reseptiä/laittanut nenäpunkkikarkoitetta, joten se hommattiin sitten erikseen eri lääkäriltä..

Summa summarum, nyt on sitten kumpikin koiruus myrkytetty nenäpunkkeja vastaan, viikon verran laitellaan silmätippoja ja Helkalla 8 vrk:n antibioottikuuri. On tämä kevät nyt ollut kyllä jotenkin ihan uskomaton - miten paljon kaikkea voikin sattua näin pienen ajan sisällä! Mitähän seuraavaksi..

Eilen olin viimeistä päivää TOP:issa Viiksessä ja tänään aamulla sitten oli taas aika suunnata Kannukseen kouluun. Tai eipä kyllä hirmuisesti oikeaa koulua ole, käytäntöä ja navettaa vaan. Helkaa en uskaltanut ottaa ihan oman mielenrauhani takia vielä mukaan, vaikka kuulemma se olisikin ollut ihan ok. Tänäänkin aamulla kuitenkin vielä niiskutteli ja pärski hämähäkkiensä kanssa, joten kai siellä jotain elävää on vielä pakko olla.. Niin ja se on muutenkin ollut nyt vähän apaattinen nenäpunkkien aikana, varmaan tuntuu olo ikävälle kun nenässä käy vilinä tai jotain muuta. Otin sitten Kerttu-rouvan kaverikseni mukaan ja Kerttu saa nyt viettää täällä lomaa arjesta perjantaihin saakka. Olipa Kerttu kyllä kummissaan, kun pääsikin aamulla mukaani ja automatkankin se näytti jotenkin kummastuneelta. Koululle päästyä se tuntui heti tietävän mikä on meidän asumuksemme ja suuntasi tarpeet tehtyään heti oikealle ovelle(tosin onhan se kahdesti pikaisesti täällä käynytkin aiemmin). Sisällä se etsii vielä hieman omaa paikkaansa ja vaeltelee ympäriinsä. Yksin jäädessä vähän itkettää. Käytännöntunnilla se oli tänään myös mukana. Oltiin maastossa hakuilemassa ja pääsipä Kerttukin pari kertaa juoksemaan minun perässä metsään. Eipä sen kanssa sen kummempia oikein pystynyt tekemään, mutta luulenpa, että Kertulle jäi hyvä mieli noistakin. :) Kärriin se meni pariin kertaan reippaasti, mutta itkeskeli siellä useaan otteeseen ja toivoi poispääsyä.

Iltatokoilua

Eilen illalla klo 21 jälkeen intouduttiin päivän viilennyttyä vielä tekemään lyhkäiset tokoilut pihalla ihan vaan kuivamuona nappuloiden voimalla. Pitkästä aikaa.

Ensin otin Kertun touhuamaan, kun ajattelin sen nostavan hieman Helkan motivaatiota, kun saa katsella  Kertun tekevän minun kanssa ensin. ;) Alkuun otettiin Kertun kanssa suoria seuraamispätkiä alkuineen ja loppuineen. Perusasennon oikea paikka löytyi melkein, mutta enpä jaksa Kertun kanssa enää siitä aivan niin tarkka olla, varsinkin kun se oikean paikan löytäminen on aina ollut sille aika vaikeaa sen jälkeen kun olin kerran opettanut sen väärään paikkaan. Kontakti pysyi koko ajan katkeamatta, mutta alkuun seurasi vähän kaukana sivulla. Normaalisti Kertun ongelma on ollut reilu edistäminen. Pysähtyessäni se istui nopeasti perusasentoon. Suorien pätkien jälkeen pyysin sitten Kerttua vaan seuraamaan ilman perusasentoja ja tehtiin siinä sitten käännöksiä oikealle ja vasemmalle, sekä yksi täyskäännös. Käännökset sujuvat kyllä kivasti ja tuntuipa hassulle tehdä käännöksiä koiran kanssa joka tajuaa ne! :D Liikkeestä maahanmenossa sain antaa pari käskyä ja avustaa hiljentämällä vauhtia, mutta menihän se sitten. Luoksetulo onnistui, mutta se oli laiska. Loppuun sitten hyödynnettiin Kertun temppuarsenaalia ja tehtiin jalkojen välistä pujotteluja, kierimisiä ja pyörimisiä. Ne on hurjan paljon Kertun mieleen! :)

Sitten vielä Helka. Oli heti innokkaana mukana touhussa ja tuli "sivu"-käskyllä ripeästi sivulle oikeaan paikkaan. Tehtiin siitä sitten jokunen erimittainen seuraamispätkä. Ihan muutamasta askeleesta n. 5-6 askeleeseen. Tällä hetkellä mennään seuraamista nyt niin, että liikkeellelähdettäessä annan perusasentokäskyn ja Helka pyrkii siis koko ajan vaan perusasentoon. Se toimii Helkalla ainakin tällä hetkellä hyvin. Muuten kivaa seuraamista hyvine aloituksineen ja lopetuksineen, mutta hieman se oli ehkä vinossa seuratessaan. Jokusen eteentulon eri etäisyyksiltäkin otin, alkaa jo aika kivasti tajuta käskyn ja hakeutuu jo hieman oikean paikan suuntaan. Apuja joutuu kyllä vielä hyödyntämään runsaasti ja suoraan tulemisen kanssa pitää olla tarkkana. Vähän tahtoo jäädä vinoon. Lopuun tehtiin vielä liikkeestä maahanmeno ilman perusasentoja ja se oli kyllä hieno ja todella nopsa, eikä minun tarvinnut edes vauhtia hiljentää, kun Helka meni maahan! Niin ja pari liikkeestä istumista myös maahanmenon jälkeen. Ekalla kerralla tarjosi itselleen mieluisen, eli maahanmenon, mutta toiselle kerralla kun hiljensin hieman vauhtia ennen käskyä sain sen istumaan. Sen jälkeen heiteltiin käpyä lopetukseksi. Liikkeestä seisomistakin pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa mietiskelemään, että miten sen opettaisin.. Kertun kanssa se oli varmaan vaikein liike ja sitä oli hankalaa opettaa. Hmm. Täyskäännöksen tekotapaa mietitään myös ja kokeilin muutamaa erilaista nyt myös Helkan kanssa, niin että se vaan ilman mitään käskyä kulki namikäden perässä. Paikallaolojakaan ei nyt tullut otettua yhtään, vaikka niihinkin pitäisi panostaa kun ovat Helkalle vieläkin hankalia enkä pysty vieläkään makuuttamaan sitä kuin ihan lyhyeltä matkalta ja ihan vähän aikaa.

Loppuyhteenvetona iltatreenailuista voisi todeta, että tytöt touhusivat kyllä mielellään ja innoissaan. Helkakin oli todella kivasti mukana tekemässä ja siihen pyritäänkin kummankin kohdalla, vaikkei Kertun suhteen nyt mitään tavoitteitakaan ole mieltä virkistävää vaikutusta lukuunottamatta. :)

Kerttu koreili mätsärissä, Helka heitti talviturkin

Kerttu kävi tänään esiintymässä mätsärissä Kuopion Lemmikkiareenalla siskoni kanssa. Minä olin töissä aamuvuorossa, joten en harmi kyllä päässyt mukaan. Esiintymiset oli sujuneet kivasti pientä ruohomaton nuuhkuttelua lukuunottamatta ja Kerttua oli kehuttu hyväkuntoiseksi ja iloisesti esiintyväksi. :) Isojen veteraanien sarjassa kilpaili yhteensä 3 koiraa, joista Kerttu sijoittui sitten toiseksi voiton mennessä hienolle cockeriveteraanille. Palkinnoksi pussillinen ProFormancea ja hyvä mieli tottakai. Kertun ja Helkan Lilli-kaveri(cockeri) oli myös esiintynyt upeasti ottaen ensimmäisen sijoituksensa mätsärissä sijoittuen sinisten 3. pienissä aikuisissa - onnittelut! :)

Illalla poikettiin sitten iltalenkin yhteydessä koirien kanssa järvelle. Helka oli irtaallaan pysyen hienosti kuulolla ja tykkäsit hirmuisesti läträtä vedessä hakemassa keppejä ja pyydystämällä heiniä. Sillä on myös hauska tapa tunkea koko kuono veteen heiniä vedestä saalistaessa ja välillä meni veden alle lähes koko pää silmiä myöten! ^^ Vähän se tuli uineeksikin samalla, joten se on nyt sitten viimeinenkin talviturkki sen osalta heitetty. Kerttukin kahlaili mieluusti, mutta se ei vielä halunnut talviturkistaan luopua. Kahlailujen jälkeen tytöillä oli kovasti virtaa ja spurttailivat rannassa sen minkä Kerttua rajoittavalta flexiltä pääsivät. Leikit jatkuivat sitten vielä ala-asteen kentällä kotiin päin mennessä ja kyllä olivat hetken aikaa kivasti hiekalla kuorrutettuja jaloistaan. :D Helka innostui myös jalkapallon peluusta ja paineli menemään pallon perässä kannellen sitä välillä suussaan ja yrittäen tapporavistella sitä. Kylläpä oli hauskaa kaikilla ja mukavaa vaihtelua tavallisiin iltalenkkeihin!

Rukkasnahkatarpeita

Kerttu taas tänään päätti aamuisen postinhakureissun jälkeen, että se on nyt menoa ja lähti pihasta hirveällä vauhdilla kohti metsää. Ja arvatenkin Helka perässä. Reilun vartin huutelin koiria tuloksetta metsässä ja sitten kyrsiintyneenä lähdin pyöräilemään ja etsiskelemään hurttia. Sieltähän ne sitten tienvarresta(ei kuitenkaan onneksi mitenkään vilkasliikenteisen tien, kuten vaikka tuon ihan liki menevän 75-tien) vähän päälle puolen tunnin karkureissun jälkeen löytyivätkin. Helka oli jo ihan uupuneena tiellä ja katseli kauempana touhuavaa Kerttua. Kahlitsin sitten molemmat hihnaan ja ajeltiin pyörällä tietä alaspäin ja kotio. Kerttu ei edes näyttänyt mitenkään anteeksipyytäväiseltä reissunsa jälkeen, mutta Helka oli aika nöyrää, ja ennenkaikkea väsynyttä, tyttöä.

Mutta se on nyt selvä, että nyt on Kertun vapauden päivät lopullisesti ohi. Sitä ei kerta kaikkiaan pysty enää laskemaan irti missään, vaikka pihassa se on aiemmin suht mukavasti pysynytkin valvonnan alla. Helka taas on semmoinen tyyppi, että en usko sen lähtevän ilman Kerttua reissuamaan. Sillä ei vaan kantti kestä sitä. Kertun kanssa sitten tottakai, kun on tuki ja turva mukana. Joukossa tyhmyys tiivistyy - näinhän se on ja se on moneen kertaan todettukin, ikävä kyllä. Kertulle suunnittelin hankkivani jonkin sellaisen 20-30 metrisisen narun, jossa se voi olla mukamas vapaana, kuitenkin narun toinen pää käsillä, jos menohalut taas yllättävät. Ensimmäinen temppuhan tämä ei varsinkaan Kertulta ollut, mutta tähän astisista reissuista selvästi pisin. Seuraavan pituutta ei uskalla kokeilla.

Muuten viimeiset pari viikkoa ovat menneet melko kiireessä. Ensin vietin viikon koulun hoitolalla vuorossa tämän autonryttäys -episodin jälkeen ja nyt olen sitten palaillut taas työhommiin Viikseen, ja puoli päivää vilahtaa nopsaan ohi siellä. Treenailla ei ole juuri Helkan kanssa jaksanut. Muutamaan kertaan ollaan sisällä parilla namilla otettu perusasentoja ja lyhkäisiä seuraamisia, sekä eteentuloja, mutta siihenpä se on sitten rajoittunutkin. Kun ei itse vaan jaksa tällä hetkellä, ei silloin mun mielestä ole järkeä alkaa koiraa väkisin treenaamaan. Vaan ehkä se treeni-into sieltä vielä joskus palailisi. Tällä hetkellä vaan tuntuu, ettei tää meidän homma edisty yhtään mihinkään.

Blogikin(+ kotisivut) kaipaisi jonkinsorttista keväistä uudistusta, mutta saas nähdä milloinka sitä saisi aikaiseksi..

Mukkelis makkelis auton kanssa Viitasaarella...

Eilen saatiinkin(tai ehkä enemmänkin jouduttiin) kokemaan vähän erilainen matka Kannukseen kennelvuoron tekoon.. Aamulla ajokeli oli todella huono ja sen tiedostaen ajeltiin tietenkin varovasti kohti määränpäätä. Kuitenkin Viitasaarella erään mutkan kohdalla auto lähti hieman luisumaan sivuttain, jonka yritin vielä parilla ohjausliikkeellä pelastaa, mutta ei auttanut ja auto pyörähti perä edellä ojaan ja jäi kuskinpuoleiselle kyljelleen killumaan. Onni oli matkassa eikä minulle tai Helkallekaan käynyt mitään, vaikka helposti olisi varmasti osannut käydä pahemminkin. Auto kuitenkin vähän kärsi rysäyksessä ja takalasi sekä vasemman puoleisen takalasin ikkuna kilahti rikki. Myös peili irtosi, etuvalo rikkoontui ja takaovessa näytti olevan jonkinmoinen lommo. Minä kiipeilin heti tömähdyksen jälkeen autosta ulos ylöspäin jääneestä oikeanpuolesta ovesta(joka muuten oli hyvin raskas avata ylöspäin..) ja kun paikalle saapui auttajia, sain Helkankin nostettua autosta ulos. Helka oli jonkin verran säikähtänyt, tärisi ja sytkyili hihnassa hetken aikaa autosta päästyä, mutta nopeasti se sitten rauhoittui.

112:teen soitin tietenkin rymäyksen jälkeen ja poliisit siinä sitten kävi paikalla katsomassa tilanteen ja me sitten otettiin tavaramme autosta talteen ja suunnattiin poliisiauton kyydissä Viitasaaren ABC:lle. Matkalla ABC:lle tuli jo hinausauto vastaan ja oli menossa hakemaan meidän autoa ojasta pois. Jonkin aikaa siitä ABC:n eteisessä sitten tuumittiin, että mitä tehdään ja miten päästään jatkamaan matkaa. Raahauduttiin siitä sitten monine tavaranyssäköinemme vähän matkan päähän linja-autoasemalle, josta melkein heti päästiin ajelemaan kohti Saarijärveä linja-autokyydissä. Helka ei suuremmin ihmetellyt linja-autoon menoa, vaikkei aiemmin olekaan sellaisessa kyydissä ollut.

Saarijärvellä odoteltiin sitten tunnin verran Kannukseen päin menevää linja-autoa ja noin 3 tunnin linja-autossa istumisen jälkeen oltiin Kannuksessa. Kyllä tuntui välillä aika epävakaata olevan linja-autojenkin meno syrjäteillä, mutta onneksi emme joutuneet ojaan enää toista kertaa samana päivänä.. Noh, Kannuksessa oltiin n. klo 15.15(n. 5 tuntia aiottua myöhemmin) perillä ja jatkettiin siitä sitten matkaa jalkaisin koululle päin. Tavarat painoi mukana ihan kamalasti(en todellakaan ollut ajatellut joutuvani kantamaan sitä määrää edellisiltana tavaroita pakatessani..) ja kädet tuntuivat venyvän kaksimetrisiksi. Onneksi sitten opettajat sattuivat juuri ajamaan meitä vastaan ja pelastivat meidät kävelymatkalta ottaen meidät kyytiin ja vieden koululle. Kiitos tuhannesti(kuten myös muille meitä auttaneille)!!

Illalla sitten pääsin jo kennelvuoroon hyvin mukaan, enkä kuitenkaan ehtinyt jäädä juurikaan mistään paitsi. Vaan olihan seikkailua eilen.. Toivottavasti vaan semmoinen "kerran elämässä" -juttu, ei kiitos uudestaan koskaan enää. Onnea meillä oli kyllä kiitettävästi ja onneksi mitään ei sattunut minulle tai Helkalle. Että tällaista tällä kertaa.

Kerttu mätsärissä BIS3!

Kerttu kävi tänään taas mätsärissä esiintymässä siskoni kanssa, sillä aikaa kun minä olin töissä. Myös Helka oli mukana Kerttua kannustamassa. Kerttu oli ainoa Kuopion Lemmikkiareenalle paikalle saapunut veteraani, joten luonnollisesti se sitten voitti veteraaniluokan. ;) Best In Showssa noin 7 koiran joukosta Kerttu oli sitten valittu 3. ja sitä oli kehuttu hyväkuntoiseksi veteraaniksi. Esiintymiset oli mennyt nappiin ja Kerttu oli taas esiintymisestä nauttien esiintynyt oikein kauniisti ja iloisesti. :) Palkinnoksi Kerttu oli saanut kaksi 3 kg:n ruokasäkkiä, kauniin ison pokaalin, kaksi ruusuketta ja jonkin belggariyhdistyksen kuvalla varustetun lasikoristeen. Ruokapalkinnot olivat tietenkin varmasti eniten Kertun mieleen.. ;)