Eilen saatiinkin(tai ehkä enemmänkin jouduttiin) kokemaan vähän erilainen matka Kannukseen kennelvuoron tekoon.. Aamulla ajokeli oli todella huono ja sen tiedostaen ajeltiin tietenkin varovasti kohti määränpäätä. Kuitenkin Viitasaarella erään mutkan kohdalla auto lähti hieman luisumaan sivuttain, jonka yritin vielä parilla ohjausliikkeellä pelastaa, mutta ei auttanut ja auto pyörähti perä edellä ojaan ja jäi kuskinpuoleiselle kyljelleen killumaan. Onni oli matkassa eikä minulle tai Helkallekaan käynyt mitään, vaikka helposti olisi varmasti osannut käydä pahemminkin. Auto kuitenkin vähän kärsi rysäyksessä ja takalasi sekä vasemman puoleisen takalasin ikkuna kilahti rikki. Myös peili irtosi, etuvalo rikkoontui ja takaovessa näytti olevan jonkinmoinen lommo. Minä kiipeilin heti tömähdyksen jälkeen autosta ulos ylöspäin jääneestä oikeanpuolesta ovesta(joka muuten oli hyvin raskas avata ylöspäin..) ja kun paikalle saapui auttajia, sain Helkankin nostettua autosta ulos. Helka oli jonkin verran säikähtänyt, tärisi ja sytkyili hihnassa hetken aikaa autosta päästyä, mutta nopeasti se sitten rauhoittui.
112:teen soitin tietenkin rymäyksen jälkeen ja poliisit siinä sitten kävi paikalla katsomassa tilanteen ja me sitten otettiin tavaramme autosta talteen ja suunnattiin poliisiauton kyydissä Viitasaaren ABC:lle. Matkalla ABC:lle tuli jo hinausauto vastaan ja oli menossa hakemaan meidän autoa ojasta pois. Jonkin aikaa siitä ABC:n eteisessä sitten tuumittiin, että mitä tehdään ja miten päästään jatkamaan matkaa. Raahauduttiin siitä sitten monine tavaranyssäköinemme vähän matkan päähän linja-autoasemalle, josta melkein heti päästiin ajelemaan kohti Saarijärveä linja-autokyydissä. Helka ei suuremmin ihmetellyt linja-autoon menoa, vaikkei aiemmin olekaan sellaisessa kyydissä ollut.
Saarijärvellä odoteltiin sitten tunnin verran Kannukseen päin menevää linja-autoa ja noin 3 tunnin linja-autossa istumisen jälkeen oltiin Kannuksessa. Kyllä tuntui välillä aika epävakaata olevan linja-autojenkin meno syrjäteillä, mutta onneksi emme joutuneet ojaan enää toista kertaa samana päivänä.. Noh, Kannuksessa oltiin n. klo 15.15(n. 5 tuntia aiottua myöhemmin) perillä ja jatkettiin siitä sitten matkaa jalkaisin koululle päin. Tavarat painoi mukana ihan kamalasti(en todellakaan ollut ajatellut joutuvani kantamaan sitä määrää edellisiltana tavaroita pakatessani..) ja kädet tuntuivat venyvän kaksimetrisiksi. Onneksi sitten opettajat sattuivat juuri ajamaan meitä vastaan ja pelastivat meidät kävelymatkalta ottaen meidät kyytiin ja vieden koululle. Kiitos tuhannesti(kuten myös muille meitä auttaneille)!!
Illalla sitten pääsin jo kennelvuoroon hyvin mukaan, enkä kuitenkaan ehtinyt jäädä juurikaan mistään paitsi. Vaan olihan seikkailua eilen.. Toivottavasti vaan semmoinen "kerran elämässä" -juttu, ei kiitos uudestaan koskaan enää. Onnea meillä oli kyllä kiitettävästi ja onneksi mitään ei sattunut minulle tai Helkalle. Että tällaista tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti