Mätsärissä ja Lilli vieraisilla

Tänään heti herättyäni huomasin Helkan korvan juuresta pienen noin nuppineulanpään kokoisen punkin. Sain sen kuitenkin hyvin pois punkkikynällä, mutta kauhea pahkura jäi ihoon punkin jäljiltä.

Kahdeksitoista tähdättiin sitten Kuopiohallin kentälle mätsäriin. Ensin kävin kehässä pohjanpystykorva Murren(jonka kanssa juuri eilen harjoiteltiin) kanssa. Murrella oli parina corgi, joka sai punaisen ja Murre sinisen nauhan. Murrelle ei kehässä maistunut minkäänlainen makupala ja seisomisosuudet olivat vähän levottomia. Ravaamiset meni ihan hyvin. Sinisten kehässä noin 20 pennun jälkeen Murrelle maistui sitten jo namitkin ja kehässä meni todella paljon paremmin. Ravaamisissa se otti hyvin kontaktia ja malttoi seistä vähän paikallaankin. Sijoitukset menivät kuitenkin muille, mutta kehätottumusta ja kokemustahan täältä lähdettiin Murrelle hakemaankin. Lauantaina sitten sinne Punttisilimään.

Veteraanit olivat samassa kehässä pentujen jälkeen ja Kertun pariksi tuli valkoinen villakoira. Kerttu näytti taas oikein nauttivan esiintymisestä ja tuntui oikein loistavan kehässä. Se saikin sitten punaisen. Punaisten kehässä Kerttu jatkoi hyvää esiintymistä ja bokserin kanssa käydyn tiukan lopputaiston jälkeen se sijoittui toiseksi. Hienoa! Tuomari tykkäsi kovasti kummastakin. Palkinnoksi saatiin kaunis ruusuke, 3 kg:n ruokasäkki ja pieni pokaali. Niin ja kaikki osallistujat saivat pienen maistiaspussin koiranruokaa. Se oli kiva juttu, että kaikki saivat jotain. :)

Helka oli taas maailmaa ihmettelemässä mätsärissä myöskin. Paljon se sai rapsutuksia ihmisiltä ja muutaman koirankin kanssa se teki vähän tuttavuutta. Muuten se osasi kyllä ottaa taas hyvin rennosti ja nukkui aina välillä jonkun sylissä tai maassa. Koira- ja ihmispaljous sitä ei kyllä näytähaittaavan yhtään. Muut koirat lähempää tuttavuutta tehdessä alkuun vähän jännittävät, mutta kyllä siitä näyttäisi oikein reipas koira kehittyvän. Niin ja tänäänhän se tulikin jo 10 viikkoa elämää täyteen Helkalla.

Illalla sitten kävi kylässä vielä kaverini cockeripentu Lilli(Merazure Grand Tan). Lilli oli kovasti rohkaistunut sitten viime näkemän ja oli hyvin reippaana meillä. Helkakaan ei enää näyttänyt juurikaan pelottavan, eikä uusi tuttavuus Kerttukaan ollut kamala. Helkaa kyllä väsytti varmaankin mätsärin jäljiltä ja se nukkui pariin otteeseen Lillin vierailun aikana. Leikkiä ei vieläkään nähty, mutta kyllä nämä pennut jo kuljeskelivat keskenään ympäri taloa. Ehkä jo seuraavan kerran. :)

Koirakavereita

Eilen kävi sitten pihallamme kylässä Ransu(Hiekkaniemen Utelias). Kerttu oli hurjan riemuissaan, kun Ransu tuli pitkästä aikaa kylään ja se kyllä kiehnäsi Ransun ympärillä. :) Helka vilisti heti Ransun nähdessään kuistille istumaan ja murisi sieltä sitten Ransulle. Kovin oli Ransu Helkan mielestä aivan karhun näköinen muhkeine turkkeineen ja meni aikaa ennen kuin uskalsi tehdä lähempää tuttavuutta. Ensi nuuhkuteltiin Ransua sylistäni kävin, sitten jalkojen välistä ja lopuksi Helka jo meni reippaasti ihan omatoimisesti Ransun luo niin innokkaasti, että Ransu piti jo ottaa etäisyyttä sitä kovasti ihailevasta ja lipovasta pennelistä. Kerttu ja Ransu pistivät pari kertaa oikein kunnon painit pystyyn pihalla ja Kerttu näytti nauttivan, kun oli kerrankin mieluisa leikkikaveri. Helkaa taas hirvitti se, miten kovaa ääntä nämä kaksi peuhatessaan pitivät. Piti ihmetellä touhua vähän kauempaa.

Tänään sitten käytiin isän ja koirien kanssa Siilinjärvellä tapaamassa pohjanpystykorva Murrea(Metsäharjun Murre), jonka kanssa olen menossa kehään Punttisilimän näyttelyssä tämän viikon lauantaina. Ensi harjoittelin Murren kanssa kehäkuvioita ja seisomisia hiekkakentällä, josta mekin aikoinaan Kertun kanssa aloiteltiin koiraharrastusta tapakasvatuskurssilla. Murre meni mielestäni oikein mainiosti ottaen huomioon sen, että sillä on ikää vasta 7 kuukautta, eikä olla yhdessä harjoiteltu vielä aiemmin kuin kerran. Harjoittelujen jälkeen pääsivät Kerttu ja Helkakin autosta. Kerttu tietenkin oli heti ekana tervehtimässä Murrea ja Helka katseli alkuun auton alta ja jalkojeni suojista. Melko äkkiä se kuitenkin alkoi tutustua Murreen haistellen(huomattavasti nopeammin kuin Ransuun) ja lopuksi uskalsi mennä jo itsekin Murren luo ja pureskella maasta löytyneistä kepin paloja. Automatkat(n. 10 min kumpaankin suuntaan) menivät taas hienosti. Kotona Helka sitten söi ja leikki ihan vähän aikaa lelusiilillä, mutta sitten piti pötkähtää unille tuttuun paikkaan tuolin alle.

Huomiselle on vähän ollut suunnitelmissa lähteä käymään match showssa Kuopiohallin kentällä. Luultavasti Helkakin lähtee mukaan vähän maailmaa katselemaan. Toivottavasti sää ei olisi näin tuulinen kuin tänään. Hirmuisia tuulenpuuskia tulee välillä. Niin ja helatorstai kun taas on lähellä, niin Kerttukin tulee näillä main olleeksi meillä jo kuusi vuotta! Kyllä se aika menee nopsaan! Helatorstaita edeltävänä iltana se silloin kuusi vuotta sitten haettiin uuteen kotiin, päivämäärä tietenkin vaihtelee joka vuosi, joten en nyt muista tarkalleen sitä milloin kuusi vuotta tulee täyteen meilläoloa.

Hiihtoladulla koirien kanssa

Helkan maailmaa laajennettiin taas vähän tänään ja käytiin kiertämässä hiihtolatupohja(n. 2 km) Kertun kera. Ennen kuin päästiin edes metsään, Helkalla ehti olla jo neljä ihastelijaa ja silittelijää. Kertulla oli lähinnä vaan kiire mennä eteenpäin, mutta Helka oli hurjan riemuissaan uusista ihmisistä. Kaverini Ransu-lapinkoirakin huomasi, että nyt on tullut uusi karvainen Sannan laumaan ja se haukkui pihasta innokkaasti. Ransuun Helka tulee varmasti tutustumaan jossakin vaiheessa - toivottavasti piankin. Helka vähän ihmetteli ohi kulkiessa Ransun haukkua ja vähän matkan päästä kuulunutta sirkkelin ääntä.

Hiihtoladulle kun päästiin, laskin Helkan irti ja Kerttu oli flexissä. Välillä kannoin Helkaa, kun se näytti väsyneelle, mutta pääasiassa se tuntui haluavan kävellä ihan itse. Mielissään olivat koirat, kun pääsivät metsään kävelemään. Onhan ne kaikki hajut ja äänet siellä ihan erilaiset. Käetkin tuntuivat taas kukkuvan vähän siellä täällä. Kotiin päin tullessa tavattiin vielä pari uutta ihmistä ja Helka kulki edelleen nätisti hihnassa pienen matkaa tienviertä. Sisälle kun tultiin, niin eipä mennyt kauaakaan, kun Helka jo pötkähti unille töppöjalat suorina. Kerttu halusi jäädä lepäämään ulos.

Pikkuriiviö jo 9 viikkoa

Niin se aika vaan menee hurjan nopsaan ja Helkalla on ikää jo päälle 9 viikkoa! Kyllä tässä kahden koiran kanssa rattoisasti päivä vierähtääkin ja illalla ei paljon kahta sekuntia pidempää tarvitse unta odotella. :D Ruokahalu on Helkalla nyt kasvanut ja ensimmäisen viikon näpertelyt ovat unohtuneet. Ruokaa odottaa jo kovasti sitä laittaessani ja kuppi tyhjentyy kokonaan. Painoa oli tullut kilo lisää sitten edellisen viikon ja korkeutta Helkalla oli mitatessani 28,5 cm. Pissiä, ja kakkaakin, tulee sisälle herkästi jos en itse ole skarppina ja tarpeeksi nopea. Lähes koko meilläoloajan se ei öisin ole tehnyt mitään tarpeitaan, vaan pissi ja kakka tehdään aamulla ulos. Vaikka olenkin kuullut kauhutarinoita viiden tai kuuden aikaan yöllä herättävistä koiranpentuherätyskelloista, Helka malttaa mainiosti nukkua yhdeksäänkin aamulla. Kahdeksan aikaan aamuisin ollaan aikaisintaan heräilty. Ihan hyvä minullekin, kun nuo viiden aikaan heräämiset eivät ehkä olisi kauhean miellyttäviä.. ;)

Luoksetuloista pyrin Helkaa palkkaamaan aina ja siitäkin kun se omatoimisesti tulee luo. Hyvin se pysyy lähettyvillä. Kertun ollessa mukana saattaa irrota vähän kauemmas Kertun mukana. Kontaktia ollaan makupalan avulla myös aina silloin tällöin vähän vaivihkaa harjoiteltu niin että kävelen eteenpäin ja Helka "seuraa" vierellä. Ruokaa ollaa myös alettu nyt opettelemaan odottamaan niin, että Helka istuu ensi ja minuun katsoessa se saa luvan alkaa syömään. Pannasta olen vielä pitänyt kiinni, mutta jo muutaman kerran jälkeen se on hyvin tajunnut, että istumisen jälkeen ruokaan pääsee paljon nopsempaan käsiksi kun katsoo minuun. Kynsiä leikattiin myös yhtenä päivänä(onnistui ihan ok, mutta kyllä siinä tuli hiki vähän molemmille) ja hampaiden katsomisessa ollaan edistytty niin, että pystyn jo nostamaan Helkan huulia ehkä sekunniksi. Siitä se lähtee.

Kertussa oli eilen tumma pieni punkki kipittelemässä kuononpäällä ja se napattiin siitä heti paperille ja litistettiin. Kylläpä vaan syyhysi itseäkin sen jälkeen koko illan. Vainoharhaa, vainoharhaa. :D Pitää kyllä jokin punkkikarkoite sille nyt pikimmiten hankkia, kun näyttää noita punkkeja olevan. Ensimmäisenhän löysin Kertusta jo huhtikuun lopulla. Se oli jo jonkin aikaa syönytkin, kun oli jo melko iso.

Helkasta tuli pystykorva

Helka halusi tänään alkaa olemaan pystykorva(2kk-synttäreitten kunniaksi varmaan) ja niinpä oli sitten vasenkin korva viime yön aikana kivunnut pystyyn. Ne taittokorvat olivat kyllä hurjan suloiset, mutta onhan nämä uudenlaiset pystyt kuuloelimetkin aika kivat.

Aamupäivästä käytiin sitten Kertun ja  Helkan kanssa pellolla, jota pitkin kuljettiin sitten ala-asteen luo rantaan. Kerttua en päästänyt pellolla nyt irti vaan pidin se flexissä, ettei Helka saisi huonoja vaikutteita. Helka itse ulkoili vapaana ja pysyi hyvin minun ja Kertun lähellä. Muutaman kerran meinasi Helka heittää kuperkeikan, kun juoksenteli niin vauhdikkaasti heinikossa. ;)

Rannassa Helka tutustui hieman rantaheinikkoon ja veteen, sekä myös puoleen väliin epäilyttävästi liplattelemaan ja kolisevaa laturia se uskaltautui tulemaan. Laiturilletulosta ja reippaasti käyttäytymisestä sai tietenkin namipalkkaa. Kerttu kahlaili innoissaan mahaa myöten rantavedessä. Helka ihmetteli, kun Kerttu niin syvälle meni veteen.

Tultiin sitten kotiinkin pellon kautta ja Helka jaksoi hyvin kotiin saakka. No eihän matkaakaan tullut yhteensä kuin kilometri, mutta onhan se pienelle koiralle iso matka. Kotiinpäästyämme Kerttu jäi pihalle nukkumaan ja Helkakin suuntasi sisällä heti huoneeseeni tuolin alle nukkumaan muutamaksi tunniksi. Sänkyni alle se olisi halunnut, mutta koska Helka oli eilen hieman askarrellut hampaineen palapelin kimpussa, tuli sängyn alle nyt porttikielto ja sitä ympäröi kompostiaita.

Korvauutisia ja leikkiä

Helkan oikeanpuoleinen korva oli yön aikana pompsahtanut pystyyn. Tai no onhan se vähän erilailla pystyssä kuin vaikka esim. Kertulla, mutta pystyssä se nyt on kuiteskin. Saahan nähdä joko ensi yön aikana nousee toinenkin. :)

Kerttu ja Helka leikkivät tänään ensimmäistä kertaa keskenään pihalla. Aiemmin ne ovat vetäneet hanskaa kaksistaan, mutta nyt nujusivat jonkin aikaa nurmella. Kauan sen Helkan pitikin yrittää, ennenkuin onnistui houkuttelemaan Kertun leikkiin! ;)

Käytiin tänää myös ekaa kertaa Helkan kanssa pienen matkaa kävelemässä läheisellä latupohjalla(talvella valaistu latu). Helka oli innoissaan tuoskuista sun muusta. Naapurin pystykorvaa moikattiin myös koirien kanssa pikaisesti tarhan läpi siitä ohi kulkiesssamme. Helkaa taas vähän jänskätti, mutta kovasti kiinnosti ja lopulta uteliaisuus voitti, eikä sitten oltaisi enää maltettu lähteä pois.

Mätsärissä Maaningalla

Käväistiin tänään Kertun ja Helkan kanssa Maaningan match showssa. Autossa Helka oli tosi reippaasti sylissäni menomatkalla, mutta vähän sitä kait jännitti, kun läähätti melko paljon ja haukottelikin välillä. Mätsäripaikalla yläasteen sisäpihalla leiriydyttiin vähän kauemmas ja Helka osasi ottaa hyvin rauhallisesti. Välillä se nukkui äitini sylissä ja muutenkin käyttäytyi niinkuin olisi ennenkin mätsäreissä käynyt. :) Lapset kävivät Helkaa paijailemassa ja se tykkäsi. Koiriin ei tutustuttu lähemmin, katseltiin vain vähän matkan päästä. Kertun kanssa käytiin sitten vetskukehässäkin(Kertun lisäksi kilpailemassa chow chow ja saluki) ja Kerttu sijoittui 2. Se esiintyi ihan kivasti, mutta välillä kuono oli aika paljon maassa. Liekkö ollut tippuneita makupaloja vai mitä. Palkinnoksi Kerttu sai ruusukkeen, ruokapussukan ja ison koirankeksin, joka oli kovasti sen mieleen(noh toisaalta, milloin ei ruoka sille kelpaisi ^^). Mätsäri oli sitten lopulta noin tunnissa ohi ja poistulomatkalla autossa Helka nukkui penkillä Kertun vieressä. Pysähdyttiin Siilinjärvellä vielä kaupoilla ja kävelin koirien kanssa Lidlin pihassa, kun äiti teki ostoksia. Hihnassa Helka käyttäytyy jo hyvin nätisti, vaikkei olekaan montaa kertaa vielä kiinni ollut. Ohikulkijat tietenkin ihastelivat kovasti parivaljakkoa. Oli hieno päivä ja Helkakin sai uusia onnistuneita kokemuksia. :)

Muutenkin menee kivasti koirien kanssa. Helka on välillä aika riiviö ja riekkuu välillä Kertun karvoissa kiinni. Kerttu on kyllä melko pitkäpinnainen tämän suhteen, mutta lopulta on sitten jo pakko komentaakin. Helka rakastaa edelleenkin leluja ja se leikkii mieluusti ihan yksikseenkin. Ruokakin on alkanut maittamaan paremmin pennelille ja nyt on kuppi syöty jo monta kertaa tyhjäksi, kun jossain vaiheessa se saattoi maistaa vain pari suullista ja lähteä sitten leikkimään. Pissiä ja kakkaa tulee sisälle jos ei itse ole valppaana. Aika monta yötä se on ollut myös kokonaan pissimättä, eikä papereiltakaan oli löytynyt tarpeita.