Raijan ja Hildan sterilisaatio

Raija ja Hilda kävivät yhtämatkaa kohdunpoistolla maanantaina 3.6. Vein tytöt aamuyhdeksäksi klinikalle ja yhden aikoihin olivat valmiita haettavaksi. Hilda asteli jo hyvinkin vakain askelin ja selvän oloisena minua vastaan, mutta Raija, joka oli ollut viimeisimmäksi operaatiossa, oli vielä aika hoippuva ja sekainen. Kaulurikin tuotti hankaluuksia kävelyyn, kun tökkäsin ovenkarmeihin ja matonreunaan jne. Raijalla oli kuulemma ollut paljon sisäistä rasvaa ja munasarjat olivat olleet tavallista syvemmällä ja varsinkin toista oli joutunut voimakkaammin kaivelemaan.

Juuri kotiutumisen jälkeen vielä tötteröt päässä.

Lempi oli aivan hädässä ja ihmeissään, kun tulin potilaiden kanssa kotiin (Oili jäikin Helkan kaveriksi edeltävänä iltana). Päässä olevat tötteröt selvästi jännitti Lempiä ja muutenkin piti moneen kertaan varoen haistella mitä Raijalle ja Hildalle on oikein tapahtunut. Kotiin päästyä vaihdettiin tötteröt kotitekoisiin haavasuojapukuihin ja Raija oli erityisen helpottunut tästä. Sitä tuntui pelottavan tuo tötsä päässä olokin. Raija oli lopun päivää selvästi vähän sekavan oloinen. Nukkua ei oikein meinannut malttaa, vaikka hirveästi väsyttikin. Vaihteli paikkaa ja vinkui vaimeasti välillä. Sohvalle olisi tehnyt mieli ja sitten pariin kertaan sen nostinkin valvottuna, kun nukkui siinä sitten tyytyväisenä tovit. Raija sai pissat aikaan jo kotiutumisen jälkeen, mutta Hilda panttaili iltaan asti. Ruoka maistui illasta jo hyvin molemmille.

Sitten jo hieman mukavammin suojapuvuissa lepäilemässä.

Seuraavan yön nukuin varuiksi olkkarin lattialla patjalla, että havahdun paremmin jos on vaikka hätä ulos tms. Yö menikin aika hyvin. Pariin kertaan käytiin pihalla tarpeilla, kun toisella oli toisella kertaa hätä ja toisella toisen kerran.

Aamulla Hilda oli jo sen oloinen kuin sille ei olisi mitään tehtykään. Niin iloinen ja Lempin kanssa koitti jo alkaa nujuamaan, kun rupesin aamuruokia laittamaan. Pihalla kun käytiin pieni kierros, niin veti jo häntä tötteröllä etunenässä eteenpäin ja vaikutti siltä että olisi mieluusti kävellyt pidemmältikin. Raijakin oli aamuun mennessä jo saanut päänsä selväksi, mutta askel oli sillä selvästi varovaisempi ja hitaampi kuin Hildalla.

Keskiviikkona oli haavalapun poiston aika ja alta paljastui siistit pienet noin 5-senttiset haavat. Ulkoisia poistettavia tikkejähän haavoihin ei ollut käytetty. Eivät olleet vuotaneet tai mitään. Raijallakin oli askel nyt jo reippaampi ja kokonaisuudessaan hyvin normaalin oloinen noin muuten. Hilda lähtikin sitten illasta jo äidin ja isän luo, kun oli niin hyvin paraneminen sujunut.

Noin viikon päästä leikkauksesta aloin antaa Raijan olla ilman suojapukua. Ei se ollut haavasta kiinnostunut ja paraneminen sujunut moitteetta ja haava oli hyvin kiinni. Toinen viikko oltiin vielä kuitenkin vähän rauhallisemmalla liikunnalla ja kovemmat rallit annoin tyttöjen ottaa parin viikon päästä leikkauksesta. Kyllä sitä virtaa tuntuikin jo olevan!

Kaikkineen erinomaisesti sujuneet operaatiot kaikin puolin! Karvaisen Kaverin väelle isot kiitokset hyvin hoidetusta laadukkaasta työstä!