Synttäreitä

Tänään vietetään Oilin 3v-synttäripäivää. Vaikka Oilin ajatukset ovatkin meneillään olevan juoksun vuoksi nyt olleet hieman muualla(pojissa!), niin vanhenemisen kunniaksi ilakoitiin pihalla palloleikkien ja Helkan kanssa spurttailun muodossa sekä Kertun kanssa voimia lapasen vedossa mitellen. Ohessa tältä päivää Oilin synttäriposeerauksia.







Kerttu taas täytti 14 vuotta jo heti vuoden aloitukseksi 1.1.! Kovin on mummo ollut nyt hyvässä vedossa viime aikoina, mikä onkin erittäin ihana asia! ♥ Ei olisi kesän vaikeuksien aikaan kyllä millään uskonut, että 14. syntymäpäivää enää saavutetaan, mutta tässä ollaan nyt kuitenkin ja toivotaan vielä monta hyvää päivää jatkoonkin! Kerttua tammikuulta:







Nyt viikonloppuna vietettiin Kuopiossa pystykorvien jalostuspäiviä ja minulla hujahti pitkät päivät siellä talkoohommissa. Viikonlopun aikana meillä oli täällä vieraina Heli kera lapinkoira Severin ja isovillakoira Hipan. Perjantaina reippailtiin jäällä ja olisinko uskonut, että Helka juoksenteli siellä ihan rennosti porukassa, johon kuului vieras narttu! En todellakaan. ;) Muutenkin meni Helkan ja Hipan yhteiselo yllättävän hyvin. Aika hyvin olivat välittämättä toisistaan ja Helkakin sieti Hipan läsnäoloa. Ihmeiden aika ei ole näköjään ohi!

Elä tätä päivää, uneksi huomisesta, opi eilisestä.

Tuntuu, että vasta hetki sitten istuin näytön äärellä samaa asiaa miettien. Vuosi se aikoo vaan taas väistämättä vaihtua toiseksi, joten pohdiskelua hieman historiankin kautta tähän vuoteen ja tulevaan.

10 vuotta sitten...
Vuosi 2002. Olin vaivaiset 14-vuotias kasiluokkalainen ja ollut reilun vuoden ajan koiranomistaja. Oltiin Kertun kanssa oltu ensimmäistä kertaa mukana Kennelliiton Suurleirillä Keuruulla, aloiteltu syksyllä agilityharrastus ja käyty ensimmäisissä mätsäreissä. Kerttukin oli vielä nuori vajaa 4-vuotias. Intoa ja kiinnostusta koiraharrasteluun oli vaikka muille jakaa.

5 vuotta sitten...
Vuosi 2007. Olin 19-vuotias, kahlannut lukion loppuun ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Laumaan oli liittynyt hartaudella toivottu ja suunniteltu ylioppilaslahjani Helka, jolla silläkin oli nyt jo reilu puoli vuotta ikää. Helkan kanssa olimme nyt asuneet kohta neljä kuukautta Kannuksessa, koska olin onnistunut pääsemään sisälle Kennellinjalle! Olin erittäin innostunut ja motivoitunut itseäni paljon kiinnostavista opiskeluista. Tämä vuosi toi paljon muutoksia elämäämme ja olimme tutustuneet muutamiin uusiin edelleenkin erittäin hyviin ja tärkeisiin ihmis- ja koiraystäviin. Helkan suhteen oli paljon suunnitelmia agilityn ja tokon suhteen ja tokon suhteen tehtiin pohjatyötä suunnitelmallisesti.

3 vuotta sitten...
Vuosi 2009. Olin 21-vuotias, kolmas vuosi Kennellinjalla ja aikalailla viimeiset ajat lähiopetusta meneillään. Päättötyö kovasti suunnitelman alla ja se MITÄ tulevaisuudessa, oli paljon mielessä. Helkakin oli ehtinyt reilun 2,5 vuoden ikään ja se oli juuri steriloitu. Kerttukin lähenteli jo 11 vuoden ikää. Helkan kanssa oli edeltävänä kesänä käyty kaksi erittäin noloa tokokoetta kokeilemassa ja treenausinto ja -usko melkolailla pakkasen puolella.. Ei Helkasta vain luonteensa puolesta olisi kokeisiin ja kisoihin. Eikä taitaisi sen enempää olla minustakaan. Mietteissä oli jo myös tulevaisuuden suhteen se, että seuraavana keväänä voisi olla jo mahdollisuus ottaa toinen koira ja ensimmäiset askeleet operaatio Oilissa oli otettu.

1 vuosi sitten...
Vuosi 2011. Asuin tällä kertaa aivan eri kantilla Suomea, Paimiossa, jossa olin kuukauden verran aloitellut klinikkaeläintenhoitajaopintoja. Mukana asuinkumppanina oli tällä kertaa kohta jo kahden vuoden ikää lähentyvä Oili. Helka sai jäädä tulevaksi vuodeksi asustelemaan kotiin Siilinjärvelle, sillä asuntossa oli paikka vain yhdelle koiralle ja sopeutuminen siihen olisi taatusti ollut Helkalle vaikeaa. Opiskeluihin oli taas intoa ja ala mielenkiintoinen. Koiraharrastamisissa mukana olo oli jo pidemmän aikaa ollut erittäin vähäistä. Kuluneena vuotena töiden takiakin oli jo hankalaa päästä mukaan mihinkään ryhmiin, eikä omaehtoiseen treenailuun oikein löytynyt pitkään kestävää motivaatiota. Muuten toki tuli seurailtua koira- ja lapinkoiramaailmaa tiiviisti.

Nyt ja tänä vuonna...
Olen TAAS vaihteeksi työtön ja elämänsuunnitelmien suhteen kysymysmerkkinä! Vuosi vilahti ohi erittäin nopeasti opiskelun merkeissä ja majapaikka oli milloin Paimiossa, Siilinjärvellä ja Joensuussa. Mukaan mahtui niin lähiopetusta kuin harjoittelujaksoja, sekä päättötyö. Lopputulemana kaikesta tästä sain opiskeluni päätökseen Paimiossa ja paperin kouraan ammattitutkintoon valmentavasta koulutuksesta. Koiraharrastus on edelleen ollut aikalailla "hengessä mukana" -olemista, muutamissa näyttelyissä tuli koirien kanssa vain käytyä ja itse kävin myös kameran kera kyykkimässä niin näyttely-, toko- kuin agilitykehienkin reunoilla. Kuten (valitettavasti!) itsellekin, niin myös koirillekin on tullut ikää, mutta entisellä kokoonpanolla edelleen mennään ja elämänmietintämajapaikkana taas Siilinjärvi. Mitä sitten, en tiedä..?

Koirat viettivät vuoden aikalailla peruselämää. Pari näyttelykäyntiä Helkalle ja Oilille, Kertulle jokunen mätsäri ennen kesää, jolloin sairastelut alkoivat. Terveyspuolen suhteen tämä vuosi ei ole ollut parhaimmasta päästä, etenkään Kertun kohdalla. Ikä alkaa tehdä tehtäväänsä ja olin aika epätoivoinen kesän ja vielä alkusyksynkin aikana, että se 14-vuotis syntymäpäivänsä vielä näkisi. Tällä hetkellä lääkitykset on saatu kohdilleen ja Kerttu elää hyvää iloista elämää. Lenkkeilyt ollaan taas saatu palautettua aivan lähes entisiksi, jo noin kolmeen kilometriin päivässä ja Kerttu nauttii liikkumisesta. Lenkille lähtö on edelleen sen elämässä päivän kohokohtia ruokailujen lisäksi. Helka ja Oili sentään ovat olleet perusterveitä, mutta Oilin luustokuvaustulokset eivät olleet sitä priimaa, jota olisi toki toivonut. Harrastuspuolella hiljaista. Silloin tällöin jotain hupitokohömppäilyä Oilille ja Helkalle.

Ensi vuonna... Tavoitteet?
Hah, voi kunpa tietäisikin! Itselleni päätavoite olisi nyt työllistyä jotenkin ja johonkin sekä asumisjärjestelyiden miettiminen. Talkoopanoksella rotuyhdistyksen jutuissa ja kevättalvelle olen pohdiskellut, josko lähtisi kehäsihteerikurssille.

Koirien suhteen toivoisin, että Kertun vointi pysyisi vielä pitkään hyvänä ja muutkin entisessä terveydentilassaan. Mennään sen suhteen päivä kerrallaan ja ollaan iloisia jokaisesta hyvästä päivästä. Ehkä näyttely tai pari jossakin kohtaa Helkalle ja kenties Oilillekin. Normaalia eloa ja oloa, lenkkeilyä, luontoretkistä nautiskelua ja pihalla rallittelua.

Näissä ehkä on jo kullekin osapuolelle tarpeeksi toteutettavaa ja muu ylimääräinen plussaa - jos ylimääräistä sattuu tulemaan. ;)

Hyvää Joulua!

Bikini-Oili mätsärissä

Maiju tahtoi välttämättä viedä alastoman Oilin mätsäriin, joten niinpä sitä sitten suunnattiin itsenäisyyspäivän mätsäriin Telkkistentien hallille Kuopioon. Matkaseuraksi saatiin myös Milla ja Touho-gordoni.

Siinäpä se päivä sitten hujahtikin kehän laidalla istuksiessa ja viimein koitti meidän poppoon koirien vuoro aikuisten koirien luokassa. Oili sai parikseen blue merlen pitkäkarvaisen collien ja tästä parista sitten Oilille sininen nauha. Oilin esiintymiset menivät ihan mukavasti ja yllättävän vähän nenäkin taipui ruohomaton pintaan ravatessa. Sinisen nauhan saaneiden kehässä kilpailijoita oli yhteensä 8 ja kappas vain bikini-Oili ottikin nelossijan! :D Seisomisissa se pönötteli kyllä asennossa paikoillaan tuomarin tuumiessa sijoituksia. Milla ja Touho ravailivatkin sitten hienosti punaisten 3. sijalle, joten hienosti meni heidänkin osaltaan! Kaikenkaikkiaan aikuisissa esiintyi yhteensä 17 koiraa.

Täytyy vielä mainita, että palkinnot olivat kyllä suoraan sanottuna huonot sinisten sijoittuneille - vain pieni suklainen kuusenpallo! o_O Joo kyllä, ei ne palkinnot se mätsärin pääasia ole, mutta jos 8€ tuosta maksaa, niin toivoisi kyllä että sijoituksille päässeille olisi jotain kunnollista palkintoa. (Verrokkina punaisten kehissä sijoittuneille taas oli palkintoina 10€:n lahjakortit ja pokaalit.) Edes jotain herkkupussia tai puruluuta koiralle, itse en niinkään niitä pokaaleja ja ruusukkeita arvosta. Mutta makuasioita nämä ja kukin tekee kai tyylillään, mutta itse kun olen mukana mätsärinjärjestämisporukoissa ollut niin olen aina koittanut pitää huolen, että sijoittuneille olisi jotain kohtuullista palkintoa.

Pari kuvatodistetta laatua alkeellinen kamerapuhelin! :D

Helka hierottavana

Helka pääsi eilen käymään eläinfysioterapeutin käsittelyssä hierottavana. Odotushuoneessa se oli jo aivan jännittynyt ja kuunteli suu rutussa outoja ääniä. Hierojatätikin piti sitten haukkua siinä jännitystilassa ennen kuin huomasi ettei se mikään hirvitys ollutkaan.Liikkeitä ja yleisolemusta tarkasteltiin pikaisesti käytävässä ja kerroin omia huomioitani Helkasta ja sen liikkeistä. Kävellessä se menee usein melko kyyryssä ja takaliikkeet ovat melko lyhyet ja voimattomat.

Huoneeseen päästyä Helka oli sitä mieltä, että ou nou nyt kyllä taisi tulla noutaja ja koitti piiloutua penkin alle. ;) Hierontamatolle sen sai vetää väkisin, mutta sitten kun kyljelleen päästiin, niin rentoutuminen alkoi!

Tunnin verran Helka siinä sitten käsittelyä sai ja olihan sillä jumeja niinkuin olin jo havainnutkin. Selässä oli kireyksiä, lapojen ja lonkkien ympäristössä myös. Saatiin kotiin ohjeita joilla nyt koitetaan sitten irroitella ylösvetäytyneitä lapoja alemmas ja saataisiin lonkkien seudulta pinkeyksiä pois ja sitä kautta ehkä hieman parempaa liikettä takapäähän ja ryhtiä olemukseen. Helkan takaliikehän on aika tahtonut olla kamalan lyhyt ja melko voimaton. Osittain tämä lyhyt takaliike voi varmasti johtua Helkan takapään rakenteesta(pitkä lanne ja jyrkkä lantio), mutta kuten olen itsekin aiemmin epäillyt, niin myös fyssari oli sitä mieltä että osittain syynä voi olla myös Helkan luonne. Se vetää ujon luonteensa puoleen varmasti jo itseään kyyryyn ja sitten tämä voi vähän oravanpyörän tavoin vähitelle aiheuttaa jumiutumisia ja kerryttää niitä enemmän ja enemmän pikkuhiljaa.

Hyvin Helka kuulemma käsittelyssä pehmeni, eikä mitään erityisempia puolieroja kuulemma löytynyt. Hienosti Helka aina lopulta käsittelyyn rentoutuu, kunhan alun jännityksestään pääsee. Kaksi kertaa aiemminkinhan Helka on hierottavana käynyt(selästä löytyi jumitusta silloinkin), siitä lienee varmaankin jo parisen vuotta aikaa. Silloinkin oli melkolailla sama juttu, että alkuun jännitti ja sitten erittäin hienosti rentoutui käsittelyyn. Ensimmäisellä hierontakerrallaan Helka sai silloin oikein kehuja siitä, kun rentoutui käsittelyyn kuin vanha tekijä!

Käsittelyn lopuksi Helka sai fyssarilta koirankeksin palkaksi ja sittenpä Helka oli sitä mieltä, että tää onkin kyllä aivan huipputäti kun niin mukavasti paikkoja hieroskeli ja vielä herkkuakin sai! ;) Ovesta lähti sitten ulos varsin rentoutuneen oloinen ja hyvällä mielellä oleva koira häntä pystyssä, aivan selkeästi erilainen kuin mitä sisään tuli! Kotonakin eilen ja tänään Helka on tuntunut olevan hyvin hyväntuulinen ja rento!

Nyt jatketaan kotiohjein ja koitetaan saada parempi olo ylläpidettyä!

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Viikko sitten reissailtiin Oilin kanssa Laukaassa, jossa lauantaina ensin vietettiin päivä katsellen lappalaiskoirien rotumestaruustottelevaisuuskoetta ja sunnuntaina sitten pyörittiin hengailtiin näyttelytouhujen katveessa. Yö vietettiin Helin ja Severin kera Laukaassa Vuolake-hotellissa, jota voin kyllä lämpimästi suositella, jos sieltä päin majapaikkaa kaipailee - erittäin miellyttävä ja kohtuuhintainen paikka! Oili oli reissulla matkassa vain turistina ja ehkä hyväkin niin, koska karva alkoikin olla siinä vaiheessa irti jo isoina tuppoina (tällä hetkellä pohjavillat ovatkin jo historiaa ja Oili viettää taas hetken bikinimuodissa). :P Paula ikuistikin Oilin taas muutamilla kuvilla erkkarin yhteydessä.

Oli kyllä taas kerran varsin mukava ja rentouttava erkkarireissu! Tuli tähän väliin kyllä oikein tarpeeseen! Juuri ennen erkkaria minulla tuli päätökseen neljän viikon harjoittelujakso Kuopion Eläinlääkärikeskuksella ja muutama viikko sitten sain jo opinnäytetyönkin palautettua. Nyt sitten opiskeluni päättyvät virallisesti ensi viikon perjantaina ja odottelen paperia tulevaksi postitse! Pitkän välimatkan takia en enää palaa Paimioon päättäjäisiin. Syksy on kyllä ollut erittäin kiireistä ja stressaavaakin aikaa koulujuttujen puoleen. Nyt sitten pitäisi taas mietti tulevaisuutta ja erityisesti sitä, että mitä seuraavaksi?

Eilen patikoitiin taas pitkästä aikaa Millan ja koirien kanssa Kinahmissa. Sää oli mahdottoman upea: pikkupakkasta, kuuraa ja aurinkoa! Se yhdistettynä hyvään seuraan ja kauniiseen luontoon, niin voiko enää parempaa olla! Koirat saivat taas juoksennella pitkin metsiä. Helka ja Oili tosin vain vuoronperään - vuoden takaisesta en halunnut ottaa toisintoa! ;) Kilometrejä kertyi jalkojen alle parisenkymmentä, välissä evästeltiin makkaralla ja koiranmakkaralla laavulla nuotion ääressä ja pimeän paluumatkan hienoisten pulmatilanteiden jälkeen päästiin samalla kokoonpanolla lähtöpaikkaan takaisin. Tänään ollaankin sitten otettu vähän rennommin ja verrytelty jumiutuneita lihaksia. ;) Alla pari otosta retkeilyltä.

Kerttu on voinut viime aikoina melko hyvin ja voisi sanoa, että erittäin hyvin verrattuna viime kesään.. Lääkityksiä menee aamua iltaa, mutta ne on nyt saatu kohdilleen ja Kertun olo on ollut parempi. Lenkit mennään Kertun kanssa nyt spesiaalisti jaksamisen mukaan lyhempinä, vaikka mielellään se Kerttu edelleen kävelisi ja lenkillelähtö on nykyäänkin vielä huippujuttu! Toivotaan, että tämä parempi olo nyt säilyy jatkossakin ja elämänpilke silmäkulmassa!



Syyskuvia tytöistä löytyy lisää galleriastamme!

Köyliön ryhmis

Ei näköjään onnistu mitenkään tämä asiallisin välein päivittely.. :P Paimiossa on nyt vietetty Oilin kanssa jo neljä viikkoa ja enää yksi viikko lähijaksoa edessä ja tulevana perjantaina lähdetään jo taittamaan matkaa kohti Savoa! Juurikaan mitään mainittavan erikoista ei ole tapahtunut, normaalia eloa ja oloa vaan vietetty.

Mainittavin asia viime viikoilta on ehkä se, että syyskuun 1. päivä käytiin Oilin kanssa näyttelyssä Köyliössä. Tuomari Kirsi Honkanen arvioitsi Oilin näin:

"Erittäin hyvän tyyppinen narttu, joka esiintyy tänään niukassa karvapeitteessä. Linjakas nartun pää. Miellyttävä ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula, selkä sekä häntä. Hyvä rintakehän malli. Sopiva raajaluuston vahvuus. Riittävät kulmaukset. Saisi liikkua paremmalla askelpituudella. Hieman pehmeä karvanlaatu. Esiintyy ja esitetään hyvin. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

AVO EH2

Vaikka tuomari kehuukin arvostelussa esiintymistä, niin minusta se oli kyllä vallan huonoa. Kyllähän se paikallaan tönötti mainiosti ja antoi tutkia moitteetta, mutta se liikkuminen.. 8-) Nenä vain viistäisi koko ajan maata tai sitten sitä saa oikein vetää perässään. Ei vaan kiinnosta esiintyminen sitten yhtään.. Mitä ihmettä minä aina koirilleni onnistun tekemään, kun esiintyminen on aina tällaista epäkiinnostunutta! Huoh.. Tosin Kerttua ei ole koskaan tarvinnut laskea tähän kastiin, sitä kyllä on kiinnostanut! Tämän päivän palkintosija tuli kuulemma erityisesti tuosta karvapeitteen puuttumisesta. Totesin lopuksi tuomarille, että oikeastaan sitä ei tällä hetkellä edes puutu, kun se on parhaimmassa mahdollisessa karvassaan tällä hetkellä! Vähän tuomaria huvitti. ;)

Joo, mutta nyt taidetaan pitää ihan jonkin verran taukoa kehistä ainakin Oilin osalta. Turkki kun on mitä on (olematon!) ja muutenkin kokonaisuus luustoltaan niin kevyt, eikä esiintyminenkään kiinnosta, niin hoitakoot muut sen kehänauhojen sisällä pyörimisen.. Syyserkkariinkaan en nyt tänä vuonna ilmoita ketään, lähden vaan kameran kera katselemaan ja muita kannustamaan.

Kotoa on nyt kuulunut sellaisia kuulumisia, että Kerttu on nyt lääkesäätämisten ja fysioterapian tuloksena ollut hieman paremmassa voinnissa. Ilmeisesti se lantion muutos siellä nyt on aiheuttanut kipua. Toki osaltaan myös lonkatkin voivat vaikuttaa, mistäpä sen voi varmaksi ihminen tietää, kun ei ne koirat osaa kertoa..