Tikit pois

Tikit saivat tänään häädön mahasta ja haava näyttää edelleen hyvälle. Ei ole punoitellut missään vaiheessa suuremmin ja muutenkin paraneminen on mennyt hyvin. Kauluria on ihan varmuuden vuoksi käytetty vielä silloin, kun en itse ole paikalla, mutta muutama yö on jo nukuttu ilman pönttöä. Mikään suuri kauhistus ei ole tuntunut tämä hökötys Helkalle olevan, vaikka se onkin välillä hieman hankaloittanut elämää töksähtelemällä ovenkarmeihin ym. ;)

Jonkin sortin valeraskausoiretta on nyt vissiin ollut ilmassa tässä viime viikon aikana, kun pihalla kaikenlaiset koloset ovat herättäneet mielenkiintoa, sänkyäni on myllätty ja leluja sinne välillä kanneksittu. Sinällään jännää, että juoksun loppumisesta on nyt noin kuukausi, mutta liekö sitten vähän nuo leikkaamisetkin sekoittaneet hormoneja.

Paraneminen edistyy hyvin

Paraneminen leikkauksesta on lähtenyt kyllä käyntiin erittäin hyvin. Jo ekana iltana Helka unetuksistaan selvittyään kävi pissalla ja ruokakin jo maistui. Seuraavana yönä oli vähän rauhatonta kaulurin suhteen, mutta silloinkaan ei itkeskellyt tai vaikuttanut pahasti kipeälle. Minun sänkyynikin oli jossain vaiheessa yötä jo onnistunut hyppäämään kaulurin kera. Seuraavana päivänä aamupissalle mennessä Helka jo meinasi jahtailla lintuja ja muutenkin riekuskella yöllä sataneessa lumessa.



Kauluria ei onneksi ole tarvinnut pitää kuin öisin ja silloin kun en ole samassa huoneessa vahtimassa. Sen pitäminen ei ole Helkaa juuri miellyttänyt, mutta kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti tuollaista hökötystä pääpuolessaan kantelisikaan.. Haavastaan Helka ei juurikaan ole ollut kiinnostunut ja on jättänyt siihen tutustumisen ihan suosiolla niilläkin muutamilla kerroilla, kun on asiasta hienovaraisesti huomauttanut. Haava onkin pysynyt hyvin kuivana ja siistinä.

Toivottavasti paraneminen jatkuu tähän malliin tästäkin eteenpäin.

Helka steriloitavana

Tänään tämä jo pidemmän aikaa mielessä pyörinyt ajatus sitten kävi toteen ja Helka steriloitiin. Monelta kantilta on tullut asiaa pohdittua ja tulin nyt sitten viimeinen siihen lopputulokseen, että Helkalta kohtu lähtee.

Syitä siihen miksi sterilaatioon päädyin oli Helkan lyhyet juoksuvälit, jotka ovat välillä olleet jopa alle 5kk ja tavallisestikin vain hitusen päälle 5kk. Juoksujen jälkeen on sitten mennyt sellainen pari kuukautta ja sitten Helka on ollut melko voimakkaasti valeraskaana. Valeraskaudesta päästyä on sitten kulunut hyvällä tuurilla pari kuukautta ja sitten ollaan juoksuiltu taas. Treenailujenkin kannalta tämä on ollut kovin ongelmallista. Ja jalostuksellista käyttöähän Helkalle ei olisi ollut sen luonteen takia tai Helkan ottamisen jälkeen ilmenneiden sukulaisten terveystulosten suhteen. Leikkauksessa mietitytti vaan se, että mahtaako se tehdä muutosta Helkan luonteeseen huonompaan suuntaan, koska se ei tällä hetkellä tule mitenkään erityisen loistavasti toimeen muiden koirien kanssa. Lähinnä siis uudempien tuttavuuksien, tutut koirat se sietää kyllä.

Vähän alle tunti operaatiossa kesti ja se meni hyvin. Lääkäri kommentoi kohdusta, että "onpas se ihan iso" ja minustakin se näytti melko suurelle verrattuna siihen, että olen nähnyt yhden synnyttämättömän nuoren nartun kohdun, joka oli lähinnä mehupillin paksuinen munasarjoineen. Kertun kohtu oli kyllä vielä huomattavasti suurempi, mutta se olikin yhdet pennut aikoinaan tehnyt ja muutenkin se oli kuulemma kolminkertainen normaaliin verrattuna. Tietysti Helkan edellinen juoksukin on nyt loppunut vasta noin kolmisen viikkoa sitten, että liekö siitäkin ollut vielä jotain palautumista jäljellä.

Nyt Helka nukkuu vielä noin kolmenkin tunnin jälkeen olohuoneen lattialla unetustaan pois ja välillä se on hieman vinkunut, vaikka saikin piikkinä kipulääkettä. Huomenna aamulla aloitetaan sitten kipulääke- ja antibioottikuuri. Kauluriin Helka saa tietenkin myös tutustua kunhan tokenee. Toivotaan että paraneminen lähtee tästä sitten hyvin.

Maastotasot

Nyt koitti koulussa sitten aika näyttää osaaminen maastolajeissa. Valitsin Helkalle pelastushaun ja tein siinä sitten ennen etsimään lähtöä pienimuotoisen suunnitelman siitä mistä etsiminen aloitetaan ja miten ennen etsimään lähtöä. Helka oli todella innoissaan kun käveltiin kohti aloituspaikkaa ja Helka sai selkeästi jo hajun yhdestä maalimiehestä ennen kuin päästin sen irti. Irtipäästyään sitten juoksi suunnilleen suorilta ensimmäisen melko lähellä olevan maalimiehen luo. Otin Helkan hallintaan viereeni istumaan ja se menikin yllättävän hyvin, vaikkei ollakaan hallintaa koskaan aiemmin harjoiteltu. Lähdettiin siitä sitten jatkamaan kohti toista takamerkkiä ja Helka risteili mukavasti vähän matkan päässä. Suunnilleen nurkan tienoilla se sitten alkoi pyörimään yhdessä kohtaa tiiviimmin, josta heti huomasin että se koittaa jo paikantaa toista maalimiestä. Siitä se sitten pian lähtikin reippaasti etenemään kauemmas ja suoraan toisen maalimiehen luo. Hallintaanotto meni tälläkin kertaa ihan ok. Saatiin sitten ihan mukavasti pisteitä innokkaasta ja hyvästä työskentelystä, mutta miinusta teki tietenkin melko paljon jo heti se, että päätin olla ottamatta ilmaisuja ollenkaan, kun rullajutut on edelleenkin niin vaiheessa(vaikka siinä onkin tapahtunut paljon edistystä) etten olisi uskonut sen nyt tuollaisessa tilanteessa vielä sujuvan. Saatiin sitten numeroksi 1(arvosteluasteikko 1-3), johon olen erinomaisen tyytyväinen Helkan tällä hienolla suorituksella! :)

Esineruutu oli kyllä suuri arvoitus Helkan kohdalla: Helka ei ollut koskaan aiemmin etsinyt esineitä ilman, että on nähnyt kun ne viedään piiloon ja eikä myöskään ikinä olla harjoiteltu noin suurella alueella kuin mitä nyt. Kyseessä oli siis suunnilleen kokeenomainen esineruutu. Lähetin Helkan sitten etsimään esineitä ja se sitten lähtikin todella hyvin ja irtosi tallatun alueen takarajalle saakka. Sieltä sitten melkein heti paikansikin yhden esineen, otti sen heti suuhunsa ja juoksi minun luo! Jee! Sen jälkeen kun lähetin Helkaa uudestaan ruutuun, sillä ei selvästikään ollut enää niin intoa puuhaan ja lopun aikaa se kyllä jotain ruudussa touhusikin, mutta kahta viimeistä esinettä ei löytynyt. Suurimmaksi osaksi se pyöri suht etualalla, mutta sain sen välillä lähetettyä hieman kauemmaksikin. Välillä se näytti hieman siltä, että olisi voinut haistaa esineitä ja meni ihan niiden läheltä, mutta ei sitten kuitenkaan. Pisteissä jäätiin alle ykkösen rajan ja saatiin hieman miinusta siitä, että palkkasin sen esineen tuomisesta. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, kun vielä vuosi sitten Helka ei tuonut minulle edes metrin päähän metsään heittämääni esinettä ja tämän asian kanssa on ollut tekemistä. Tuntuu aivan voitolle jo se, että se yksikin esine löytyi ja tuotiin ruudusta oikein vauhdikkaasti ja mielellään! :)

Vaikkei päivän saldo siis numerollisesti ehkä kuulostakaan aivan loistavan upealle, niin olen itse kovin tyytyväinen omaan pieneen karvaiseeni, joka toimi omaan tasoonsa nähden todella hyvin!

Syysloma oli ja meni

Meidän kaksijalkaisten lomaillessa aurinkoisella ja lämpöisellä Mallorcalla Kerttu ja Helka viettivät viikkonsa koulun hoitolassa. Olivat kuulemma olleet suht nätisti. Mitään ongelmaa ei syömisten taikka muunkaan olon suhteen ollut esiintynyt. Tosin jos ruoka ei olis maistunu, niin sitten ois ollu tytöillä asiat kyllä jo tosi pahasti! :D Lenkeillä olivat haukuskelleet muille koirille, mutta muuten viettäneet häkissään normaalia suht huomaamatonta elämää. Ilo oli tietenkin suuri sitten, kun ne torstaina käytiin hakemassa Kannuksesta pois. :) Helkan juoksu oli loppunut lomaviikon aikana ja nyt sitten pitäisi alkaa katselemaan sitä ajankohtaa leikkaamiselle..

Loman loppupäivät vietettiin Helkan kanssa Siilinjärven maisemissa ja eilen tavattiin Millaa ja koiria lenkkeilyn muodossa. Tehtiinkiin mukava ja reipas parin tunnin lenkki. Metsätiellä Touho ja Helka saivat viilettää vapaina. Nyt sitten tänään ajeltiin taas Kannukseen, kun huomenna minulla alkaa viimeinen vuoro hoitolalla. Totuttuun tapaan kiireinen ja raskas viikko on varmaan taas tiedossa..

Muutamia syyskuvia napsin tytöistä eilen, mutta niitä en tietenkään ole vielä saanut pienennettyä nettiin saakka.. Ehkä lisään tähän jonkin syyskuvan, kunhan sen pienennyksen saan aikaiseksi. ;)



Lisää syyskuvia täällä.

Jotain tekemismerkintöjä.

Tiistaina ja tänään ollan nyt pitkästä aikaa tehty jotain treenintapaista. Käytännöntunneilla nimittäin.

Tiistaina aloiteltiin näyttämällä mitä ollaan tehty. Eli meijän kohalla ihan ei oota.. Kesäkuun tokokokeet veti hihnajatkeen tokoiluhalut ihan jäihin, eikä homma oikein vieläkään innosta. Heinäkuulta syyskuun alkuun olikin sitten jo hankalaa senkin suhteen, että olin vain viikonloppuisin kotona ja viikot vietin Maavedellä. Vaikka olinkin suuresti epäileväinen, niin Helka sentään suostui juoksuista ym. huolimatta seuraamaan jonkinmoisen pätkän ja meni vielä liikkeestä maahankin. Tokopuuhien jälkeen käytiin tekemässä jäljet pellolle. Edellisestä jäljestä taisikin olla lähemmäs vuosi aikaa. :P Sain tallottua sellaisen 70 askeleen jäljen, kun aika oli hieman rajallinen, ja sitten ajettiin se heti tuoreeltaan. Namuja oli joka askeleella, mutta eipä Helka kaikkea edes syökään, vähän sieltä täältä vaan, joten voisipa niitä varmaan alkaa hieman harventamaan. Innoissaan se meni ja ihan jälkeen keskittyen. Olin vähän yllättynyt, että niinkin hyvin. Iltapäivällä otettiin vielä pari hakua traktorihallin takana Helin toimiessa maalimiehenä, eikä jääny Heli piiloon koneiden taa pusikkoon kummallakaan kertaa.

Tänään sitten tehtiin suurehkolla alueella sellainen harjoitus, että kaksi maalimiestä piiloutui koiran näkemättä ja lähdettiin sitten vaan tuulen alapuolelta kävelemään vaakasuunnassa siksakkia aluetta läpi koiralle mitään käskyä antamatta. Jonkin aikaa käveltyä Helkan olemus muuttui totaalisesti laahustelusta ja nuuhkuttelusta laukaksi ja nenä nousi ylös kovasti nuuhkutellen. Siinä se pyöri hieman huvittavan näköisesti pitkän aikaa pienehköä ympyrää ja koetti saada selville mistä haju on lähtöisin. Suunta sitten löytyikin ja ensimmäinen mättään taa piiloutunut löytyi. Toinen maalimien löytyi myös matkaa jatkettua hyvin ja silloinkin oli huomattavissa hyvin selkeät merkit siitä, milloin Helka sai hajun nenäänsä. Kyllähän sillä nokka ihan kivasti toimii(juoksuistakin huolimatta), mutta sitä ilmaisua edelleen uupuu. Jotain sille asialle pitäisikin nyt kyllä tehdä tämän syksyn aikana. Hakuilun jälkeen tehtiin sitten tarkkuusetsintää 3x3m tallatulla alueella. Noh, ehkeivät nämä valitsemani etsittävät esineet aivan tarkkuusetsintäkokoa olleet, mutta pieniä kuitenkin. Ihan kivasti niitä löytyikin, mutta pieni mytty mätsärinauhan pätkää aiheittikin vaikeuksia. Sitä ei sitten saatu sieltä nostettua, mutta tehtiin sitten vielä yksi onnistunut etsiminen hiukka isommalla esineellä.

Illalla piilottelin Helkan iloksi vielä hämärään olkkariin muutaman lelun ja voi kun Helkalla oli kivaa niitä etsiä. Viimeinen tuotti päänvaivaa ja lopulta Helka saikin sitten päähänpiston ja painu vauhdilla eteiseen. Ihmettelin jo, että mihin se lähti kesken kaiken, mutta sieltähän se sitten heti kohta riensikin pehmolelun riekale suussaan! :D Voi sen aivotuksia. Päätti sitten keksiä jotain muuta, kun ei löytyny esine olkkarista. ^^ Lopulta saatiin kuitenkin viimeinenkin esine olkkarista löydettyä. Jostain syystä Helka on kyllä alkanut kovasti tykkäämään tuollaisesta etsiskelystä, vaikka se tuottikin meille vielä kovasti paljon harmaita hiuksia vielä viime syksynä.

Juoksuilu jatkuu edelleen ja pojat olisi kovin kiinnostuneita Helkasta jo. Helka on katsonut parhaaksi pitää innokkaita kosijoita vielä loitommalla, mutta välillä on sekin steppaillut hyvin kiinnostuneesti poikien ympärillä. Severiin se suhtautuu ehkä jo hieman myötämielisemmin, vaikkeivat vielä olekaan samalla puolen aitaa oikeastaan olleet. Muutenkin meillä mökki nyt ollut kovin lokeroitunut, kun on joutunut tuon juoksuilunkin takia taloa aitailemaan. Ollaan todettu, että Iisakkila on oikea tilaihme ja kompostiaidat kyllä edelleen maineensa veroisia! ;)

Ei voi olla totta... Juoksu!

No niin, pitikö se taas mennä kirjoittelemaan blogiin juoksujen lähestymisestä.. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä samanlainen kaava on käynyt toteen ennenkin. Kirjoitan blogiin, että juoksu tulee varmaan lähiaikoina ja sitten bling! ja huomaankin, että juoksu on alkanut.

Eilen klo 23 jälkeen huomasin nimittäin veritiplan huoneen lattialla ja tarkastin sitten peräpään. Joo ei epäilystäkään mistä tipla oli peräisin. Ystävämme juoksuhan se. Huoooh.

Mutta kyllä tuo koira vaan aina niin tuon ajoituksen osaa.. Miksi juuri nyt kun ollaan Kannuksessa ja koulukin alkaa?! Tai ehkä se on vaan niin viisas, että haluaa maksimoida mahdollisuutensa ja on siksi pantannut juoksuaan tänne saakka. Täällä kun on niitä uroksia jo niinkin lähellä kuin samassa taloudessa. Jokusen päivän päälle 5 kuukautta nyt siis edellisen juoksun alkamisesta.

Joo, mutta tämmöisissäpä merkeissä nyt sitten vietellään seuraavia viikkoja..