Erinomainen päivä Viitasaaren ryhmiksessä 15.5.

Sunnuntaiaamuna pakkasin Helkan ja Oilin autoon, Siilinjärveltä napattiin kyytiin Paula ja Priita(Miskajasmin Priitta) ja suunnattiin auto kohti Viitasaarta. Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin siinä muistutella molemmille koirille näyttelykäyttäytymistäkin(eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan, vaan hyvin muistui näköjään mieleen!).

Oilin vuoro koitti lapinkoirien arvostelun alettua nopeasti, sillä uroksia ei ollut paikalla kuin viisi. Oililla oli luokassaan yksi kilpakumppani. Oili liikkui ja seisoi kauniisti, eikä tuomarin tutkiskelustakaan ollut moksiskaan. Niin vaan käteeni ojennettiin sitten punainen nauha eli erinomainen! Jäätiin sitten odottelemaan kilpailuluokkaa, kun toista koiraa arvioitiin. Tämä toinen saikin sitten EH:n eli saatiin käydä pokkaamassa kilpailuluokan ykkössija keskenämme. Lisäksi tuomari käski kehäsihteeriä ojentamaan meille SA:n! Hihnanpää oli siinä vaiheessa kyllä silmät hyvin pyöreänä! o_O

Sitten pitikin mennä nopsaan jo vaihtamaan koiria, kun nuorten luokassa oli vain yksi koira, joten avoimen luokan vuorokin tuli jo pian. Helkakin esiintyi hienosti niin ryhmässä kuin yksittäinkin. Seisoi mallikkaasti paikoillaan ja oli muutenkin rauhassa. Yksittäisarvostelussa tosin ravaaminen meinasi sitä jo vähän tympiä ja oli hieman perässä vedettävää mallia välillä. :P Avoimesta luokasta erinomaisen sai kolme narttua ja Helkakin siinä samassa joukossa. Siinä vaiheessa, kun tuomari kilpailuluokassa ohjasi meidät toiselle sijalle ja kaksi ensimmäistä saivat SA:n niin sainpa taas olla pöllämystyneenä! Onneksi meillä oli matkassa Paula, joka joutui hylkäämään sitten kameransa hetkeksi ja tarttumaan Oilin hihnanpäähän, koska Helkan ja Oilin oli molempien mentävä myös paras narttu -kehään! Mentiin siinä kolmen koiran voimin sitten pari kierrosta ympäri ja tuomari ohjasi Oilin avoimen luokan voittaneen kauniin Netan(Cantavia Neidonkenkä) ja Helkan väliin. Siinäpä se sitten järjestys olikin! :) Netta sai SERT:in ja Oili näin ollen seuraavana koirana korjasi mukaansa VARA-SERT:in, huisia!

Ei voi muuta todeta kuin että olipahan reissu! Eipä ole tällaistan päivää vielä mun ja koirieni eteen sattunut! Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut näyttelypäivä ja se, että tuomari Tuula Savolainen sattui tykkäämään molemmista tyttösistäni, kruunasi vielä päivän. :) Paulalle kiitokset matkaseurasta, kuvista ja esittämisavusta!

Loppuun vielä arvostelut ja Paulan ottamia kuvia Helkasta ja Oilista:

Oili JUN ERI1 SA PN2 VASERT

"15kk. Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima. Hyvä pää. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Hyvät korvat. Hieman kevyt runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvin kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hyvä häntä. Sivuliikkeessä hyvä, tehokas askel. Edestakaisliikkeessä vielä kapeat. Hyvä karvanlaatu."

Helka AVO ERI1 SA PN3

"4-vuotias narttu, jolla hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvälaatuinen karva. Tänään karvanvaihto kesken. Hyvä pää, joskin kuono saisi olla vahvempi. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hyvät käpälät. Alaskiinnittynyt häntä, jonka saisi kantaa paremmin selällä. Hieman kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä askel pitkä ja tehokas. Hyvä karvanlaatu."

Terveyttä tutkailemassa

Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen taas jokunen lause blogiinkin. ;)

Helkan ja Oilin kanssa käytiin tänään Kuopiossa joukkotarkastuksessa syynäyttämässä silmiä ja polvia. Vuoroa odotellessa vierähti lähes tunti, mutta koirat malttoivat kuitenkin hyvin rauhallisesti odottaa. Helkan nyt piti välillä vähän kommentoida murinalla joillekin ohimeneville koirille, mutta yllättävän hyvin sekin käyttäytyi, vaikka onkin aikaa kun viimeksi ollaan koirien ilmoilla oltu. Silmätippojen laitto meni molempien osalta mallikkaasti, kuten myös itse silmätarkastus, eikä edes Oili-viikarikaan venkoillut yhtään vaikka vähän arvelin - mainiota! :)

Ja sitten niihin tuloksiin, jotka olivatkin varsin mukavaa kerrottavaa! Helkalla ja Oililla siis molemmilla täysin terveet silmät ja Oililla lisäksi terveet 0/0-polvet! :) Helkan tulos huojennutti mieltä oikein erityisesti, kun se kaihipeikko vahvasti sen lähisuvusta tulee. Oilin oikeaan silmään ei myöskään kuulemma ollut jäänyt mitään jälkeä siitä, kun Helka sitä nappasi silmän tienoille sen ollessa pentu, mukava tieto sekin! Lonkat, kyynärät ja selkä kuvataan Oililta sitten todennäköisesti ensi vuoden alkupuolella. Siihen asti vielä vartutaan ja aikuistutaan.

Huomenna sitten matkataankin saman koirakokoonpanon voimin Viitasaarelle näyttelypuuhiin.

Melkein se huskysta menee

Oilin kanssa tuli tänään tehtyä historiaa ja käytyä hiihtämässä. Tai noh, Oilin puolesta historiaa siksi, että se oli ensimmäinen hiihtokerta sille ja minulle historiaa siksi, että edellisesti kerrasta suksilla on ehtinyt kulua jo 7 vuotta. Silloin yläasteen viimeisillä hiihtotunneilla vannoin, että en ikinä kyllä enää elämäni aikana suksia jalkaani laita. Vaan koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan ja olenkin tässä talven aikana jo useamman kerran löytänyt itseni mietiskelemästä sitä, että voisi käydä hiihtämässä. Nyt sen sitten toteutin, pistin sukset jalkaan ja valjastin Oilin vetoavuksi ja sitten sitä mentiin jäälle! :)

Tunnin verran vierähti sivakoidessa ja Oili jaksoi hienosti juosta edellä vetoapuna puoleen väliin matkaa saakka. Sitten takaisin päin tultaessa oli havaittavissa jo väsymystä ja se lönkötteli juosta vieressäni välillä ja välillä kierittiin hangessakin. Välillä tuli kuitenkin silloinkin hienoja vetospurtteja. Mutta Oili vaikuttaisi kyllä vallan kivalle kaverille tuollaiseen touhuun. Sillä on intoa liikkua, eikä se arastele suksia tippaakaan vaikka sellaiset nyt ensimmäistä kertaa näkikin. :) Vetovaljaat on tällä hetkellä vähän pienet(ne tarttuivat joskus vuosia sitten matkaan Mustin ja Mirrin loppuunmyynnistä ja saivat nyt vasta käyttöä), mutta jos nyt tästä enemmän innostutaan, niin ehkä sitten joskus vuoden päästä katsellaan sopivampia, kun Oili on toivottavasti jo enemmän aikuisen koiran näköinen. Lihaksisto jne. varmasti kehittyy tässä vielä paljon, kun ihan lapsihan se vielä on. Katsellaan. Tässä vielä yksi kuvamuisto päivältä:

Helka 4v.

Helkalle tuli jo 4 vuotta ikää mittariin. Tuntuu, että ulkomuodollisesti se alkaa vasta nyt näyttää kunnolla aikuiselle. ;) Tosin turkkikin on varmaan muhkeimmillaan ikinä tähän asti.

Sain napsaistua Helkasta kivat poseerauskuvat synttäripäivänään:





Muuten elellään erittäin hiljaiseloa edelleen, normiaskareita lähinnä vain ja hihnanpää koittaa ravata arjet töissä. Sen takia blogikin on ollut kovasti hiljainen viimeaikoina. :P

Vuotias

Niin tuli Oilikin jo vuoden ikään tasalleen viikko takaperin. Pakko tässäkin kohtaa todeta, että onhan vuosi vierähtänyt nopsaan! Noh, pakko ehkä todeta myös se, että vaikka pitäisi olla jo melkein aikuisen iässä, niin tuntuu että tämä henkinen kehityspuoli on vielä hieman jossakin muualla. :P Oili on vielä niin lapsi, hyyyyyvin iloinen ja toimelias pieni musta koira! Mutta onneksi on aikaa kasvaa, eihän tässä mihinkään ole kiire valmiissa maailmassa! :)

Tässä parit kuvat vuotiaasta ja villanuttunsa totaalisesti pudottaneesta Oilista! ;)







Muuten on taas eletty hiljaisaa ja ihan normaalia elämää. Päivittäistä lenkkeilyä ja lumessa pihalla peuhuuta. Mitään erikoisempaa suunnitelmaa ei tulevallekaan oikein ole. Oilin ilmoittamiset Tuusniemelle ja Juukaankin jätin tuon karvanlähdön takia. Eihän sinne kehään kannata nakuilemaan lähteä. Antaa villan kasvaa takaisin ja katsellaan keväällä uudelleen. :)

Oilille ERI Kajaani KV:sta

Ihmeiden aika ei ole ohi ja kyllä yllätyin, kun minulle ojennettiin käteen punainen nauha odottamani keltaisen tai sinisen sijasta! Niin oli muutenkin arvostelulinjansa hyvin punasävyisenä pitänyt tuomari Paavo Mattila sitä mieltä, että Oili on erinomaisen arvoinen. Luokkasijoituksia ei sentäs tullut, eikä sitä viikonloppuna pitkästä aikaa käyttöön tullutta SA:ta. Arvostelukin on varsin kiva, vaikka vähän mua harmitti, kun siitä ei liikkeistä ollut mitään mainintaa. Keveydestä oli yllättäen mainintaa. ;)

"Hyvärakenteinen narttu, joka saisi olla hieman vankempi luustoinen. Hyvä pää, ilme ja korvat. Kaunis kaula. Hyvä runko, turkki ja häntä. Hyväasentoiset raajat. Kokonaisuus saisi olla voimakkaampi. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

Oili käyttäytyi taas oikein mallikkaasti kehässä. Kehän laidalla se olisi ollut hirmuisen kiinnostunut kaikista mahdollisista koirista. Vaikka hallissa oli melkoinen tungos ja välillä kuului kovaäänisiä kuulutuksia, ei Oilia hätkäyttänyt yhtään, mistä olen hyvin iloinen. :)

Näyttelyssä nähtiin myös Oilin sisko Kikka, Dagolas Qullankallis. Kaunis tytteli ja oli se kyllä aikalailla Oilia vahvempi luustoltaan. Erinomaisen sai myös Kikka ollen junnuluokan 4.

Lopuksi pyörähdettiin kehässä esiintymässä vielä Dagolas kasvattajaluokan osasena. Kasvattajaryhmän tuloksena 2. KP. Ryhmässä esiintyi Oilin lisäksi D. Rakkaani Mun, D. Kultani Mun ja Dagolas Fantasy.

2010 meni, 2011 tuli

Olisi kai aika niiden kuuluisien vuoden aloitusten, mitä tuli tehtyä ja mitä ei.

Vuosi 2010, mitä siitä jäi käteen ja mieleen..

Jos lähdetään ihan alusta, niin tammikuun aivan viimeisinä päivinä sain odottamani tiedon, että minua varten olisi Kempeleessä pentulaatikossa odottamassa pieni musta. Siinä pennun tuloa odotellessa loppui sitten niin hurjan nopeaa kuluneet päälle pari vuotta kennellinjalla opiskelun merkeissä. Onneksi sain lopulta sattumien kautta hieman lisäaikaa ja vietin pari kuukautta tehden työharjoittelua koulun hoitolalla. Miten mukavaa se olikaan ja jälkeen päin olen monet kerrat niin paljolti kaivannut sitä - se oli niin se mun juttu!



Oili haettiin maaliskuun lopulla Kannukseen. Pentulaatikossa nähtynä ja automatkalla niin rauhalliselta ja hiljaiselta vaikuttanut musta otus osoittautuikin heti uuteen kotiin päästyään olevansa aivan jotain muuta kuin sitä. Se oli itsenäinen ja huimi jo ekana päivänä vauhdilla itsekseen talon taakse ja se kiljunta mikä siitä yksinjäädessä lähti.. Pahoitteluni Iisakkilan asukeille ja hoitolan työtovereille. ;P Oilin tulosta ei mennyt montaa päivää, kun ikävän sattumuksen tuloksena Helka tikkasi Oilia naamaan kamalan veritulvan saattelemana ja sen jälkeen se ei ollutkaan helposti Oilia kaverikseen sulattaa..

Niin tuli sitten huhtikuun alku ja meidänkin oli aika jättää Kannus taakse. Elämänmuutos tuntui alkuun aika hankalalle ja sai hetken aikaa totutella todella siihen, että koti olikin nyt taas Siilinjärvellä. Parin vuoden elo Kannuksessa oli kyllä hurjan opettavainen elämänkoulu ja vaikka välillä tuntuikin raskaalle, niin se on jotain sellaista jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Jäi monta mukavaa muistoa, ystävää ja edelleen Kannus vierailee unissa hyvin usein.

Kotiin tultua alkoi suuri urakka, kun oli vuorossa opinnäytetyön kokoaminen(toki se oli pistetty alulle jo tammi-helmikuulla)! Työtunteja kului hurjasti tähän vaiheeseen ja välillä tuntui loppuvan usko, ettei tästä tule koskaan mitään enkä millään ehdi, mutta niin vaan tuli työ valmiiksi määräaikaan mennessä! Loppujen lopuksi se saikin mainioin hyväksynnän ja huhtikuun lopulla vietettiin valmistujaisjuhlia Kannuksessa.

Kevät oli kompostiaitojen aikaa. Talo oli pitkään aidattuna kahtia, kun Helka ei sietänyt vieläkään Oilia, eikä Oili taas tuntunut millään osaavan käyttäytyä säädyllisesti Helkan seurassa. Pikkuhiljaa siedätystyötä tehtiin niin että Oili oli samassa tilassa hihnan päässä ja vaikka sekin tuntui ikuisuusprojektilta, niin silleen vaan kävi että yhtenä päivänä Helka alkoi äkisti suvaita Oilin läsnäoloa ja aidoista päästiin. Nopeasti näistä kahdesta kasvoi erinomaiset ystävykset ja leikkikaverit.

Kesällä sain Iisalmesta postia, että olin päässyt vain varasijalle klinikkahoitajan koulutukseen.. Eikä senkään jälkeen yhteydenottoa tullut.

Loppukesästä sain sitten viimein käytyä ensimmäisen kerran työkkärissä ja niitä käyntejä sitten riittikin syksylle ja alkutalvelle. Ensin olin toiveikas ja etsin kovasti oman alan töitä, mutta pian sai huomata ja pudota niistä pilvilinnoista rytinällä alas. Kotiseudulta oman alan töiden löytäminen olisi ollut ehkä jokin lottovoittoon verrattava. Rima tuli alas päin, mutta mitään mun yhtälöön sopivaa ei siltikään tuntunut löytyvän minkään kiven alta.

Loppukesältä jäi erityisesti mieleen myös Sawo Show eli kolmen päivän talkootyö hirvittävässä helteessä. Lisäksi olin työvoimana mukana myös lappalaiskoirien kesäarkkarissa ja kesäleirillä Rautavaaralla. Osallistuttua tuli siis edes johonkin ja jotenkin.  Lisäksi jotain muuta pientä talkoohommaa koirajuttujen parissa. Joulukuulla sitten pääsin käymään tuttuun jokavuotiseen tapaan myös Messarissa.

Aivan lopulla vuotta sitten aamulla minut herättänyt tekstiviesti toi elämääni työtä ja tällä hetkellä työskentelen siilinjärveläisellä pesulalla kovasti koittaen oppia mestarimankeloijaksi. Raskasta, mutta ihan mukavaa työtä. Ja erityisesti kaivattua sisältöä arkeen! Niin ja rahaa!



Siinäpä kai se suunnilleen pääkohdittain.. Koulun loputtua koiraharrastelut ovat olleet todella vähällä, kun mihinkään ryhmiin on täällä seudulla vaikeaa päästä ja ehkä oma motivaatiokin on ollut tekemiseen hieman hukassa. Käytiin sentään kesällä Oilin kanssa suunnilleen viikottain hieman hömppäilemässä jotain lappalaiskoiraporukan yhteistreeneissä. Mitään erityisen mainittavaa ei kuitenkaan olla saatu aikaan. Oilin taitotasokin on vielä aivan olematon, mutta sentään arkielämän juttuja ja pohjia ollaan tehty, jotta niiden päälle voi sitten ehkä jotain rakennella kun sen aika on. Kertun kanssa harjoiteltiin myös vähän alokasluokan liikkeitä tokon suhteen ja vähän haaveilin koestarttiakin ensi vuodelle, mutta katsotaan nyt sitten jääkö se vaan ajatukseksi. Sitten ehkä jokin lause vielä koirakohtaisesti:

Kerttu:

- säilyi erinomaisen terveenä, silmäluomesta poistatettiin jo monta vuotta siinä hangannut rauhastukkeuma
- kävi useampia kertoja mätsäreissä esiintymässä erittäin iloisin mielin

Helka:

- Siilinjärven ryhmiksestä AVO H
- terveyspuoli edelleen ihan ok; keväällä punkit aiheuttivat melkoisen reaktion, mutta siitä selvittiin antibiootein; lisäkiloja on kertynyt monta

Oili:

- kolme pentuluokkiin osallistumista ja muutamia mätsäriesiintymisiä, hienosti sujuu esiintyminen
- terveys ok ja selvisi henkisesti erinomaisesti Helkan aiheuttamasta nappaisustakin
- osoittautunut luonteeltaan erittäin mielenkiintoiseksi persoonaksi; ei mikään penaalin terävin kynä, mutta tuntuu oppivan kuitenkin asioita ihan mukavasti ja muistavan niitä hyvin; tulee hyvin toimeen toisten koirien ja eläinten kanssa; ihmisiäkään ei mitenkään arkaile; itsenäinen se on vieläkin ja melko luonnonlapsi, mutta katsotaan mitä pakkauksesta vielä kasvaa


Vuosi 2011?

Hmm.. Tämä tuleva vuosi on taas hieman kysymysmerkki niin omalta kohdaltani kuin monen muunkin asian osalta. Jatkan nyt toistaiseksi ainakin työntekoa, mutta toisaalta takaraivossa mietityttää sekin, että pitäisikö vielä kokeilla syksyksi opiskelemaan hakemista.. Juurikin se klinikkapuoli on se mikä tälläkin hetkellä vielä kiinnostaa, ei oikein mitään uutta kiinnostuksen kohdetta ole ilmennyt. Kai se on vaan katsottava mihin elämä kuljettaa..

Koirien osaltakaan ei juurikaan mitään erityistä suunnitelmaa. Oilille on näyttelydebyytti junnuluokassa Kajaanissa tulossa nyt ihan parin päivän päästä, mutta nyt näyttää että turkki alkaa lähteä, joten en sitten edes tiedä milloin sitä seuraavan kerran uskaltaisi ajatella näytille. Helkalle ei ole näyttelyitä suunniteltuna ensi vuodelle ainakaan näillä näkymin. Kertun kanssa tullaan varmaan käymään jokusessa mätsärissä. Tottelevaisuuspuolelta en kyllä taida luvata yhtään mitään. Kertun kanssa ehkä jotain tehdään enempi, kunhan kevät tulee ja allekirjoittanut tarkenee olla hetken paljain käsin. Helkan kanssa ehkä joskus muistellaan jotain, mutta sen kanssa ei ainakaan mitään tavoitetta. Oilin kanssa toivon mukaan saan aikaiseksi kevään tullen hieman aktivoitua tokottelujen suhteen ja nyt tehdään talven ajan jotain pieniä juttuja sen suhteen sisätiloissa.

Toivottavasti kaikki kolme pysyy terveenä ja Kerttu toki erityisesti ikänsä puolesta. Helkan toivoisin saavani johonkin silmätarkkiin kevään aikana ja Oilinkin voisi ehkä silmätarkastaa siinä tapauksessa jo samalla. Oilin terveystarkit ovat ajankohtaiset joko ihan loppuvuodelle ehkä taikka sitten menee seuraavalle vuodelle. Katsotaan nyt.