"Oilii, Oilii..."

Niin se vaan kävi, että muutamien kuukausien odotus palkittiin ja minulla on nyt pentu! Pieni musta riiviö ja halutessaan hyvin äänekäs Oili. Oili on kotoisin Dagolas-kennelistä ja viralliselta nimeltään häntä voi puhutella Dagolas Qultsiksi. Viikko sitten maanantaina haettiin Helin ja Saijan kera Oili uuteen kotiinsa. Sitä ennen käytiin viisiviikkoisena Oilia ekan kerran tervehtimässä kasvattajan luona.





Jos aloitetaan alusta, niin matka Kempeleestä Kannukseen meni todella hyvin. Oili ei vinkunut (taikka kiljunut!), ei oksentanut tai mitään muutakaan. Keskittyi vaan luovuttamaan itsestään ihanan pennuntuoksun ympäri autoa. Kämpille päästyä Oili tutustui heti aluksi Severiin, Haruun ja Andoon todella reippaasti. Hetken päästä saatiin ensimmäinen pissakin tehtyä pihalle ja tutustuttiin uuteen kotiin ja pentuaitaukseen. Helka oli pihaillut tarhassa pennunhakureissun ajan ja kylläpä sillä taisi silmät entisestään pyöristyä, kun näki mikä kumma huoneessamme aitauksessaan odottikaan. Sille piti sanoa "murr" ja muutenkin tutkailla sitä epäileväisesti. Ilta meni ok, pissoja ja kakkoja tehtiin hienosti ulos ja muuten Oili oli melko väsynyt matkailun ja elämänmuutoksen jäljiltä.

Ensimmäinen yö, hmm, se oli aika karmea. Sain tunnin parin välein herätä hirmuiseen kiljuntaan ja ryminään, kun Oili tahtoi pois aitauksestaan ja työnteli aitaustaan pitkin huonetta. Kuuden aikaan aamusta piti sitten nousta ylös, kun huudosta ei tullut enää loppua. Oili sai ruokaa, kävi pihalla asioillaan ja siinä sitten tunnin verran leikittiin ja touhuttiin. Minä puolestaan sidoin sitten villalangan pätkillä pentuaitausta kiinni kirjahyllyyn ja patteriin, jottei Oili saisi sitä raivoissaan työnnettyä pois paikaltaan. Sitten saatinkin taas hetki levätä rauhassa. Muuten tiistai meni ihan vaan ollessa ja tutustuessa. Oili tuntui jo leikkivän hurjia leikkejä Severin kanssa ja pihalla kuljeksi erittäin reippaasti kuin myös itsenäisesti! Oudolta tuntui, miten pentu uskalsi yksin niin etäs minusta, kun ei Helka ollut lainkaan noin rohkea pentuna. Helka tuntui suhtautuvan Oiliin jo melko hyvin, ei murissut sille enää aitauksen takaa ja nuuhki sitä useampaan kertaan päivän aikana hyvin ystävällisesti sylistäni.



Keskiviikkoa vasten yönä kuultiin taas lähes samanlainen huutokonsertto kuin edeltävänä yönä ja jäipä kyllä allekirjoittaneen unet taas hieman vähille. Sitten kun taas aamutouhujen jälkeen muutaman tunnin nukuttua tapahtuikin jotain ikävää, mitä todellakaan ei olisi toivonut.. Otin Helkan ja Oilin molemmat yhtäaikaa pihalle, kun ajattelin hyvin menneitten viime päivien valossa katsoa miten Helka suhtautuisi Oiliin ulkona vapaana ja puolueettomammalla maaperällä, jossa ei ole leluja, ruokaa tms. Siinä ne vähän aikaa sitten kuljeksivat kumpikin omia reittejään ja sitten Oili meni Helkaa lähelle ja naps. Helka nappasi Oilia niin, että huomasin heti silmien välissä runsaasti vuotavan haavan ja kiikutin pennun sisälle. Siinä sitten meni hetki vuotoa tyrehdytellessä ja haavakin osoittautui lähemmän tutkiskelun perusteella vain pieneksi hampaanjäljeksi. Oilin oikea silmä aiheutti myös oikean säikähdyksen, kun siitä tihkui hieman verta, vaikka pinta näyttikin ehjälle. Pian naamaan nousi melko kivasti turvotustakin. Soitin eläinlääkärille ja kysyin mitä pitäisi tehdä ja sain ohjeeksi seurata tilannetta ja antibioottikuurireseptin apteekkiin odottelemaan varmuuden vuoksi. Oili siinä sitten nukkui jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen ja iltapäivällä se sitten jo touhusi leikkiä ja ruokakin maittoi normaalisti. Severinkin kanssa se jo leikki, eikä tuntunut sitä ollenkaan arastelevan. Huomasin lisäksi suustakin posken sisäpinnalta yhden osuman, josta ei ilmeisesti juurikaan ollut verta tullut tapahtuneen jälkeen. Silmämunassa oli jonkinlainen verenpurkauma, että läheltä oli liipannut silmän kannalta.. Iltapäivällä sitten putsailin haavaa, laitoin siihen antibioottista voidetta ja Oili sai särkylääkettä.

Seuraava yö meni nukkuen kokonaan kuuteen saakka(!), jolloin minulla oli herätys ja nousu valmistautumaan hoitolalle lähtöä varten. Oilikin pääsi mukaan, jotta minun olisi sitä helpompaa pissatella ja kakatella siinä muitten koirien hoitamisten välissä. Naaman turvotus oli laskenut jo hyvin. Poskessakin oli jonkin verran nyt turvotusta. Haava silmien välissä oli jo kuivahtanut aivan umpeen. Helkaakaan se ei tuntunut arastelevan ollenkaan, kun Helka taas aitauksen läpi ja sylistäni Oilia haisteli häntäänsä heilutellen.

Sen jälkeen meni viikko Oilin haavoja seuraillessa ja äkkiä ne turvotukset siitä katosivatkin ja silmäkin lakkasi rähmimästä hieman verestävää rähmää. Hoitolalla se oli mukanani ja siellä kovasti alkuun venytteli äänijänteitään yksikseen jäädessään. Hihnassa kävelyä ollaan myös opiskeltu ja se onkin alkanut jo ihan mukavasti sujua, vaikka maailma onkin niin täynnä kaikkea ihmeellistä tutkittavaa ja maisteltavaa, niin että matkanteko tahtoo välillä olla hidasta. Leluista ja leikkimisestä Oili tuntuu paljon tykkäävän ja kyllä tuntuu työstä vauhtia löytyvän. Ja kyllähän se tuntuu luonteeltaan olevan aivan erilainen kuin Helka pienenä. Olihan Helkakin vilkas ja leikkisä, mutta Oili on paljon rohkeampi ja tuntuu ottavan uusia asioita, kuten autoja, erikoisempiä ääniä ym. paljon rennommin. Nimeä ollaan kovasti tässä koitettu opiskella ja luoksetulemista olen vahvistanu nameilla kutsuessani sitä luo ja omaehtoisestakin kontaktin hakemisesta ja luokse tulemisesta. Se onkin alkanut tuottaa jo mukavasti hedelmää ja luoksetulo ja lähellä pysymisasioita tuon kanssa saakin varmasti nyt pitää erittäin tärkeinä, kun pennulta tuntuu tuota itseluottamusta ja rohkeutta menemiseen löytyvän. Yöllä huutelut ja kiljumiset se on jättänyt jo lähes täysin ja jos niitä tuleekin joskus, niin ne loppuvat jo suhteellisen nopeasti.

Erittäin mukavalle pakkaukselle Oili kyllä kaikkineen vaikuttaisi näin viikon tutustumisten perusteella! :) Aivan ihana otushan se on, vaikka äänekkyytensä suhteen välillä hieman hermoja riipiikin. ;) Helkan kanssa ollaan jatkettu niin, että tutustuttu siihen edelleen sylistä käsin ja aidan lävitse, vaikkei Helkaa ole nyt enää tuntunutkaan niin Oili kiinnostavan.. Täytyy koittaa nyt työstää tätä tälleen hiljalleen ja rauhassa, jotta Helkakin ehtii tottua ajatukseen Oilista eikä tunne sitä uhkaavaksi. Jospa tämä vielä tästä ajan kanssa..





Nyt kohta puoliin, viikon päästä, olisikin meillä sitten taas edessä muutto takaisin kotiin Siilinjärvelle, kun saan nyt viikon sisään tehtyä viimeiset työssäoppimiseni hoitolalla, jossa onkin lähemmäs pari kuukautta vierähtäny todella nopeasti. Kovasti tällaisessa työssä viihdyn, vaikka se onkin kovasti kuluttavaa ja väsyttävääkin.

Semmoista meille nyt siis, kun blogikin on ollut kiireitten takia hiljaisena jo pidemmän aikaa. Oili päätti tänään jo alkaa muutoksensa pystykorvaksi ja sillä oli aamulla oikea korva pystyssä, kuten jo vähän aavistelinkin eilisillan perustella, jolloin korva oli enää hyvin vähäisesti taitossa. Veikkaanpa, että vasen korva seuraa perässä huomenissa, tai ainakin hyvin piakkoin. Tässä vielä kuvatodistetta puolipystykorvasta, jolla ikää nyt 8vko 4vrk:

Helkan 3v-synttäripäivä

Helka täytti tänään jo 3 vuotta, niin se aika harppoo kovasti eteenpäin. Aamun alkajaisiksi Helka sai herkutella rustoluulla, mistä ohessa kuvakin. Ei edes makuulleen meinannut malttaa pistää, kun oli niin herkkua! :) Illalla vissiinkin tiedossa myös äidin lähettämä sonninsuti, jota tosin saakin sitten järsiä pihalla tarhassa hirveästä hajusta johtuen. ;)

Onnea kovasti paljon oma rakas Helka, sisarukset ja tänä samaisena päivänä 9v. täyttävä Jassu-mummo!

Eloa ja oloa

Niin se oli sitten äkkiä ohi viimeinen varsinainen opiskelupäivä. Seuraavana aamuna käytiin vielä koko porukalla ulkoilemassa ja koirat saivat juoksennella vapaina lumisateessa ennen kuin oli Saijan, Harun ja Andon aika lähteä kotomaisemiinsa Ylöjärvelle. Kylläpä vaan tuntui kovin oudolle, kun talosta lähti niin iso osa heidän lähdettyään, niin muutenkin kuin tavarallisestikin. :(

Heli, Eemeli ja Severi jäivät sitten vielä meidän kanssa tänne ja seuraavana päivänä auringon paistellessa pitkästä aikaa kauniisti pilvettömältä taivaalta käytiin parin tunnin verran reippailemassa Silmäjärventiellä. Alunperin oli kyllä tarkoitus ottaa vain kuvia koirista koulun alueella, mutta niin se hyvä sää vain houkuttele etemmäs. :) Ulkoilun aikana tapahtui myös melkoinen ihme ja Helka leikki Severin kanssa ensimmäistä kertaa! Tämän tapahtuman jälkeen ollaankin sitten oltu muutenkin melko hyvää pataa keskenään ja sisälläkin on jopa harjoitettu yhteistä leikkiä!





Täältä löytyy lisää kuvia molempien päivien ulkoiluilta.

Nyt tämä viikko onkin sitten mennyt koulutehtäviä tehdessä valmiiksi ja muutenkin latautuen tulevaan. Maanantaina aloittelen työssäoppimisen tekemisen koulun hoitolalla. Ihan mukavalle tuntuu taas palailla sinne pitkästä aikaa. :) Huomen aamulle olisi minulle koettelemus edessä, kun nypimme luokkakaverini kanssa kääpiösnautserin. Saahan nähdä mitä siitä tulee - toivottavasti lopputulos olisi edes sellainen, että sen kehtaa trimmausportfolion osaksi laittaa. ;)

Viimeisiä viedään

Opinnot Kannuksessa alkavat lähiopetuksen suhteen olla aivan loppusuoralla. Enää kaksi päivää opiskelua jäljellä. Sitten olisi edessä vielä yhden jakson verran työssäoppimista ennen kuin sitten huhtikuun lopulla pitäisi olla eläintenhoitajan paperit kourassa. Minä jäänkin Helkan kanssa Kannukseen vielä tekemään työssäoppimista useammaksi viikoksi, vaikka monilla tie vie jo pois Kannuksesta.

Tänään oli viimeisten käytännöntuntien ja lopputasojen aika. Ensiksi näytettiin tokojuttuja. Me Helkan kanssa tehtiin alokasluokasta seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja hyppy. Odotukset oli kyllä taas kerran matalalla asian suhteen, kun viime kesäiset tokokoeyritykset muistui taas mieleen.. Seuraaminen meni ihan mukavasti ottaen huomioon, että ohjaaja oli aivan kauhusta kankeana kuten yleensäkin. :P Helka pysyi hyvin mukana kivalla paikkaa, paitsi juoksussa, jossa unohdin jo ensinnäki sanoa uuden seuraamiskäskyn ja muutenkin ollaan ties millon otettu tuollaista juoksupätkää viimeksi. Täyskäännöksistä sain lähinnä itse noottia, että teen ne huonosti ja muutenkii saisin kuulemma kävellä lyhkäisemmällä askeleella, kun koira on kummiskin niin pieni. :D Liikkeestä maahanmeno meni hyvin, siitä ei kai mitään ihmeempää mainittavaa. Luoksetulo meni yllättävänkin hyvin! Helka tuli suht vauhdikkaasti verrattuna siihen, että se ei kauheen vauhdikas oo oikein koskaan ollu ja tuli vielä omatoimisesti sivullekin, vaikkakin siinä hieman hidasti! :) Hypyssä sytytys oli kyllä koiralla vähän hitaanpuoleinen ja lähti siitä hyvin verkkaisesti, tehden oikein laiskan hypyn ja seisahtuen esteen taa. ;)

Kaikkein paras asia noissa oli kyllä ehdottomasti se, että Helka kykeni nyt keskittymään jo ensinnäkin yksittäisten liikkeitten ajan ja ilman nakkipalkkaa noitten neljän suorituksen ajan! :) Suoritusten välillä vain kehuin sitä suullisesti.

Lopuksi näytettiin vielä erikoistumistehtävämme, joksi Helkalle olin valinnut hajutunnistuksen. Ollaan sitä harjoiteltu kovin vähähkösti vasta tässä tämän vuoden puolella, mutta hyvin äkkiä se sen homman tajusi harjoitellessa. Helka siis tunnistaa kanelin neljästä muovirasiasta, joissa muissa on hajuina paprika, kardemumma ja tilli. Nyt tunnistusta piti sitten ensiksi yrittää näyttää sellaisessa hajutunnistukseen tarkoitetussa laatikossa, jossa on rei'issä lasipurkkeja hajuineen. Helkaa jänskäsi koko homma, kun ei oltu koskaan aiemmin muilla kuin purkeilla asiaa tehty ja eihän se oikein mitenkään siitä ottanut onnistuakseen. Kun purkit oli lattialla, niin kyllä se silloin kanelin hyvinkin sieltä ilmaisi, mutta sittenkin kun purkit olivat laatikon päällä, niin Helka vaan nosteli purkkeja lattialle ja kerran silleesti ilmaisi oikein hajunkin. :P Joo, se nyt ei ihan putkeen kyllä menny ton suhteen, ettei saanu sitä vaan noilla muovirasioilla pelkästään tehdä, mutta toivottavasti nyt opettajille kävi edes jotenkin ilmi, että kyllä ne niistä purkeista kanelia osaa tunnistaa.

Tästä se taas alkaa..

Ystävämme karvanlähtöhän se tekee taas tuloaan. Reidestä se taas tutusti alkaa. Hieman ehkä saanee vielä "kypsyä" siellä paikoillaan, kun ei tursotakaan ulos päin. On sitten helpompi vetää sieltä pois kunhan hetken vielä maltaa odotella. Sormet kyllä jo syyhyäisi tupposia irroittelemaan. Mahtaneekohan miten totaalinen karvanlähtö nyt sitten tulla, muistellen sitä miten Kerttu kaljuuntui aika huikeasti steriloinnin jälkeen. Onneksipa en ole Helkaa mihinkään näyttelyihin ilmoitellut, vaikka sitä vähän mietinkin tähän alkuvuodelle, kun kohta vuoteen ei ole tullut näytillä käytyä. Nyt voi sitten rauhassa riisuutua bikineihin, vaikkei se nyt ehkä niin hyvä juttu olekaan näin talvikautena. ;)

Jo alkaneen vuoden tulevia kujeita?

Nyt kun vuosi 2010 on jo jonkin verran aluillaan voisi hieman mietiskellä, että mitähän se tämä vuosi oikein mahtaakaan tuoda tullessaan.

Nyt heti tammikuun alkajaisiksi Kerttu täytti 11 vuotta(kiitos kaikille Kerttua onnitelleille!) ja koulun penkille Kannukseen palailtiin 7. päivä. Kuun lopulla olisi tarkoituksena käydä kameran kera taas katselemassa Jalostuspäivänäyttelyn menoa. Helmikuun alussa, tarkemmin ottaen 5. päivä, on edessä sitten viimeinen varsinainen koulupäivä ja sitten pitäisi aloitella viimeisten jäljellä olevien työssäoppimisten tekoa siitä eteen päin. Tällä hetkellä harjoittelupaikka vaan on vielä pahasti auki, kun mitään sopivaa ei oikein tahdo löytyä.. Lisäksi alkuvuodelle olisi ennen huhtikuun puolta väliä sellaistakin puuhaa, että pitäisi saada valmiiksi trimmausportfolio(8 koiraa trimmattuna), opinnäytetyö(jolle on äärimmäisen hankalaa keksiä hyvää aihetta..) ja koiran erikoistumiskoulutus(yritän saada Helkan oppimaan tunnistamaan kanelin tuoksun muista hajuista). Huhhuh, kamalasti on tekemistä tiedossa ennen kuin virallinen valmistumispäivä huhtikuun lopulla koittaa. Alkaisi myöskin tässä keväällä jo olla se aika, että pitäisi miettiä sitäkin, mitä sitä seuraavaksi tekee ja missä. Kevät ja kesä tullaan ehkä todennäköisesti viettämään kotosalla Siilinjärvellä. Itselläni on ollut vähän haaveita laumanlisäyksestä kevättalvelle/keväälle/kesälle, mutta katsoopa nyt sitten miten käy vai käykö mitenkään.. Kesällä käydään näillä näkymin Lappalaiskoirien kesäleirillä ja kesäerkkari Rautavaaralla, mihin olen jo työvoimaksi lupautunut. Syksyn suunnitelmista ei vielä oikein olekaan mitään tietoa.

Helka täyttää maaliskuulla jo 3 vuotta. Sen suhteen ei suuremmin ole suunnitelmia. Jossain vaiheessa olisi tarkoituksena pitkän tauon jälkeen käydä kehässä pyörähtämässä jossakin päin, mutta sitäkään ei ole vielä sen kummemmin suunniteltu. Harrastusrintamalle ei ole oikein tiedossa mitään ja veikkaanpa, että kun koulu loppuu, niin voipa olla että harjoittelut jää aika vähiin. Kotopuolessakaan ei edes enää kuuluta mihinkään seuroihin ja muutenkin on vaikeaa ylipäänsä mihinkään ryhmiin siellä päästä. Tokoilu ei oikein hirveämmin kiinnosta ja agility taas voisi kiinnostaa minua, mutta jotenkin vaikuttaa ettei koira ole siitä niin innostunut kuin minä.

Kertun suhteen ei mitään erikoisempaa ole. Toivotaan että pysyy edelleen hyvässä kunnossa ja terveenä. Muutamia mätsäreitä tullaan varmasti sen kanssa tänäkin vuonna kiertelemään.

Jotta saahan sitten nähdä mitä kaikkea vuosi tuleekaan pitämään sisällään, mutta tekemistä tuntuisi ainakin riittävän melkolailla kevääseen saakka.

Kertulle yksi vuosi ikää lisää

Niin vaihtui taas vuosi ja Kertulla tuli 11v. ikää mittariin. Lujaa sillä menee edelleen, jaksaa touhuta ihan kuin nuorena ja mieli on välillä vähän liiankin nuori. ;) Terveyspuolellakaan ei ole vielä mitään erityisempää ongelmaa, lukuunottamatta sitä helposti jumiutuvaa etujalkaa, joka sekin hieronnalla pysyy kurissa. Toivottavasti tällaista jatkuu vielä monta vuotta. :) Kertulle toivon erittäin hyvää tulevaa vuotta! <3

"Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma."