Haaveita lapsista jälleen ilmassa

Helkalla on ilmeisesti taas valeraskaus. Vietettiin useampi päivä Emmin ja Helkan kanssa nyt Kajaanissa Helin ja villispoikien luona. Nyt sitten kun palattiin kotiin reissulta tänään, Helka alkoi heti piipata olohuoneessa ja etsiskeli jotain. Tuli heti piippauksen laadusta mieleen, että jaahas onko tämä nyt niitä vauvahuolia taas ja testattiin asia antamalla Helkalle vinkulelukala. No melkein hetihän se sitten nappasi kalan suuhunsa, kipitti sänkyyni sen kanssa ja alkoi petailemaan itselleen pesää päiväpeitosta. Pesästä ei kuitenkaan tullut sen mieleen hyvä ja välillä kuului piip ennen kuin se sitten poistua sängyltä jäettäen kalan sinne. Myöhemmin kala kulkeutui siskonkin sänkyyn ja muutenkin on Helka ollu kovin levoton. Läähättelee ja vaeltelee ympäriinsä. Ajankohtahan tälle on nyt aikalailla sopiva, kun juoksusta alkaa olla kulunut pari kuukautta.

Iisalmen tokokoe 9.6.

Joo-o. Hieman viiveellä tulee päivitystä, mutta käytiinpähän sitten tosiaan nyt viimein debytoimassa tokoura Iisalmen tokokokeessa. Suoritusta ylistäviä adjektiiveja ei kylläkään tarvitse paljoa miettiä.

11 koirakkoa alokasluokassa ja tuomari Erkki Shemeikka aloitti pitämään aloituspuhettaan klo 20:15 niin kuin alokasluokka olikin ilmoitettu alkavaksi jo kutsukirjeessä. Sitten tietenkin tarkastettiin narttukoirat juoksujen varalta. Helka ei ollu kovin ilahtuneen näköinen tapahtumasta, mutta siinähän se meni. Tämän jälkeen marssittiin kentälle ryhmäliikkeitä varten ja jo siinä vaiheessa huomasi koiran olevan täysin evvk sen nuuhkiessä kenttää.

Luoksepäästävyys: 10
Tuomarisetä sai katsoa hampaat hyvin ja peppu pysyi kentässä, mutta pakitti sitten kuitenkin hieman tuomarin taputtaessa rintaa. Ei siitä kuitenkaan mitään moitetta.

Paikkamakuu: 0
Meni ekalla käskyllä suht nopsaan maahan ja jätin "odota"-käskyllä paikoilleen. Koirasta poispäin kävellessä katsoin tuomarin reaktioita odottaen, että milloin Helka nousee ja enpä kyllä montaakaan metriä ehtinyt kävellä, kun tuomari totesi että "nro 12 kytke koira." Oli kuulemma noussut suunnilleen heti, kun poistuin sen luota. Jooooopa joo.. Viime aikoina aiemmin mielestäni melko varma paikkamakuu on osoittautunut katastrofiksi ja Helka tuntuu jostain syystä unohtaneen, ettei "odota"-käsky tarkoita sitä että A) joko lähdetään kävelemään perään tai B) ohjaajan päästyä riittävän matkan päähän suoritetaan täydellinen luoksetulo. Kovin suurta odotusta ei siis tämän liikkeen suhteen ollutkaan.. Mutta saatiinpahan ensimmäinen munkkirinkilä, tuomarin sanoja lainaten.

Seuraaminen kytkettynä: 7½
L-muotoinen seuraamiskaavio, jossa alkupätkällä ei kyllä nähty juurikaan mintään kontaktiksi kutsuttavaa. Lisäksi jätätti huomattavasti ja hihna kiristyi useampaan otteeseen. Täyskäännöksen jälkeen Helka muisti jopa jotain katsekontaktistakin ja se meni paremmin. Tuomari rokotti ansaitusti jätättämisestä ja muusta haahuilusta, mutta kehui perusasentoja iloisiksi ja hyviksi. Minusta ne oli kyllä jokseenkin hitaanpuoleisia ja erityisesti vinoja, mutta kai yritti jotain positiivista keksiä.

Seuraaminen taluttimetta: 0
Munkkirinkilää pussintäytteeksi taas. Tämä oli kyllä jotain niin kamalaa ettei ole tottakaan. Lähti hyvin nihkeästi liikkeelle ja jätätti koko ajan varmaan lähemmäs metrin. Pahimmillaan enemmänkin. Kehuin ja kannustin mukaan, mutta ei sekään oikein auttanut. Ei ollut mitään kehumisen arvoista. Hirveää kauheaa kamalaa.. Ja kyllä, olen opettanut koirani seuraamaan. Teki kyllä kieltämättä mieli jo silmäillä kentästä maanrakosta johon vajota.

Liikkeestä maahanmeno: 5
Hankaluuksia päästä alussa perusasentoon. Koira aikalailla pihalla. Sain sitten kuitenkin vielä houkuteltua sivulle ja seuraaminen lähtöineen oli ihan edelläkuvatun kaltaista. Maahan se kuitenkin meni ja pysyi siellä kunnen tulin takaisin vierelle. Vaan maasta se ei sitten noussutkaan perusasentoon enää useista käskyistä huolimatta. Taidettiin saada jokin säälipiste yrityksestä, kun koira kuulemma suoritti hyvin edes sen maahanmenon. Kyllä joo.

Luoksetuloon valmistautuessa Helka oli ihan kuutamolla. Kokeilin saada sitä sivulle varmaan kymmenellä "sivu"-käskyllä ja myöskin normaalit istumiskäskyt kaikuivat kuuroille korville.. Vaan ei, koira vaan seistä tököttää vasemmalla puolellani katsoen tyhjästi jonnekin kaukaisuuteen. Nyt teki jo mieli paeta paikalta juosten ja piiloutua jonnekin. Voi eikä. Sanoin sitten tuomarille, että tää ois kyllä tässä meijän osalta ja tämä sanoi olevansa samaa mieltä ja että jos en olisi keskeyttänyt itse, niin hänen olisi se pitänyt tehdä.

Jotta loppusaldo siis huimat 35 pistettä maininnalla "ohjaaja keskeytti."

Mutta tulipahan tehtyä retki Iisalmeen ja käytyä siellä sitten iltakävelyllä. Klo 22 jälkeen vasta päästiin sitten suuntaamaan kohti kotia nilkat itikanpistoja täynnä. Iso kiitos korvaamattomalle henkiselle tuelleni ja matkaseuralleni Emmille!

Loma alkoi, Kerttu pesulla

Perjantaina 29.5. vapauduttiin kesälaitumille koulutyön parista. Päättäjäisjuhlan jälkeen vaellettiin kämpille lämpimässä aurinkoisessa säässä, jonka jälkeen vapautettiin karvakaverit vielä kertaalleen vapauteen pellolle ennen monen kuukauden eroa (kuvia peltoilusta löytyy Picasa-albumistamme). Seuraavan kerran sama porukka on kasassa vasta syksyllä, syyskuussa.


Helkan ja Andon heiheit

Seuraavana päivänä Kannuksesta kotiutumisesta juhlittiin Veeran lakkiaisia. Koirat viettivät päivän aika pitkälti tarhassa ottaen rennosti.

Vuosittainen koiranpesuperinne sai taas myöskin alkunsa ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä aloittelin sitä Kertulla. Aluksi selvittelin varmaan reilusti päälle tunnin rouvakoiran turkkia pihalla istuksien ja kyllähän sieltä erityisesti housuvilloista ja hännästä karvaa irtosikin. Kovasti työläämpää tuo turkinhoito kyllä, kun hormoniturkki on kyseessä. Harjailun jälkeen siirryttiin pesuhuoneen puolelle. Toimitus sujui normaaliin tapaan ihan mukavasti, vaikka Kerttu näyttikin kaiken aikaa syvästi loukkaantuneelle.

Samaisena iltana Kertun pesun jälkeen ajeltiin autolla vielä Patakukkulalle lenkkeilemään Millan sekä Wagnerin ja Touhon kanssa. Alkuun oli totuttuun tapaan taas melkoinen lähtökaaos haukkuineen, mutta siitä se sitten lähti ja saatiin kierrettyä mukava päälle kahden tunnin lenkki metsämaastossa. Helka ja Touhu juoksentelivat välillä vapaana ja Helka tuli heittäneeksi talviturkkinsakin, kun erään lammen rannalle hetkeksi pysähdyttiin ja mättäillä hyppiessä kävi tarkoittamatta molskis ja loiskis.

Loppuun vielä pari kuvaa pesun kokeneesta Kertusta:

Älä hakkaa päätäsi seinään - etsi ovi.

Tää on niitä hetkiä, kun on tippunut taas vaihteeksi ryminällä riipivien puunoksien lävitse lävitse alas kostealle kuolleelle nurmelle..

Joo tänään ei toiminu sitten niin mikään kun reenattiin. Jo paikkamakuussa se lähti hiipimään mua kohti, napsi ötököitä ym. Hihnassa seuraamisessa se oli vielä jotenkuten löyhästi mukana, mutta jäi käännöksissä hyvin epävarmasti toljottamaan ja muutenkin oli tosin väljää ym.. Hihnatta seuraaminen oli täysin toivotonta. Jätin homman sitten siihen kesken ja vein poies odottamaan.

Kokeilin sitten vielä hyppyä, luoksetuloa ym., minkä olisin olettanut olevan Helkalle kivaa, mutta ei onnistunut nekään. Sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko harjoittelu.

Ääh, nyt tekis vaan niin mieli taas heittää hanskat tiskiin ja unohtaa kaikki tekeminen. Ei ole hyvä tämä nyt ollenkaan..

Esineet kadoksissa - vaan ei enää

Käytiin tänään Helkan kanssa treenimässä esine-etsintää pihalla ja voi juku että meni hyvin! Meidät esineruutupuuhissa nähneet voivat kyllä sanoa että täh ja anteeksi mitä, mutta totta se on - se etsii ja hakee esineitä! :D Tai sitten tää on vain jotain "kyllä se kotona osaa" -kastiin menevää..

Piilottelin siis tuohon lähipusikkoon neljä esinettä: pehmeää, kumista, tapettua tennispalloa ym. Helka malttoi nätisti odottaa paikoillaan ja kun olin lähettämässä sitä se meinasi varastaa lähdön! Ekan se toi hyvin nopsaan ja toisellekin haulle lähdettiin vauhdilla. Siinä kesti pidempään, enkä nähnyt koiraa sen touhutessa ja mietin jo, että niinköhän tuo sitten jäi vaan omiaan nuuhkuttamaan sinne. Sittenpä se sieltä kumminkin riensi kohta lelu suussa. :) Kolmaskin esine paikantui ja meinasin siinä sitten etten enää sitä neljättä etsitytä, kun meni niin hyvin, mutta Helkapa oli sitä mieltä että ei sinne mitään jätetä ja lähti vähän omine lupineen hakemaan. Aattelin sitten että no anti mennä vaan jos intoa on ja sanoin käskynkin sen perään. Että eipä sitten tarvinnut itse käydä vikaa esinettä sieltä noukkimassa, vaan sain sen ihan käteen kannettuna. ^^ Loppuun tehtiin vielä yksi innostava lelun haku heinikosta, niin että viskasin sen vaan puskaan ja lähetin Helkan hakemaan.

Etsintöjen jälkeen tehtiin vielä parit liikkeestä seisomiset ja luoksetulot. Seisominen alkaa olla jo kivasti hallinnassa, vaikka senkin kanssa oli välillä niin hankalaa. Luoksetuloissa se ei näköjään oikein vielä tiiä tulisko se eteen vai sivulle suoraan. Ja oikeestaan en minäkään tiiä kumpaan sen haluisin. Eteentuloa se kuitenkin ehket useimmiten tarjoaa.. Noo sitä kehitelkäämme ja reenikäämme enempi.

Muutenkii ollaan viime päivinä nyt tokoiltu ahkerammin ihan pieninä pätkinä. Seuraamisia, käännöksiä, liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia vuoropäivin ja hyppyynkin on näköjään tullut jo jotain tolkkua ja koira alkaa jo lentää sinne hypyn taa usein ilman suurempia apuja. Paikkamakuiltiin myös muutama päivä sitten, mutta se oli jokseenkin aika levotonta. Kentällä oli joku treenimässä ja me nurmikentällä. Kovasti pyöri pää ja palkkasin siinä minuutin kohdalla, jonka jälkeen vielä päälle minuutti jatkettiin. Sitäkin vaan lisää.

Ukko!

Tänään hakuiltiin sateisissa merkeissä Kokkolan raunioradalla. Helkalle hakuilut oli ensimmäiset sitten talven, kun nyt sattuneesta syystä ei ole sulaan aikaan paljon pystynyt koiran kanssa mitään tekemään(ensin koira on n. 3vko kotona ja sitten eikö vaan se aloita heti juoksun kun palasi taas Kannukseen). Otettiin kolme hakua pakenevalla maalimiehellä röykkiöitten taa ja hyvinhän ne sieltä löytyi. Intoa oli neitillä kovasti ja kun omaa vuoroa odoteltiin se olisi intona ryysinyt radalle päin ja piippaili lähes tauotta, kun selvästi tiesi että mitä ollaan menossa tekemään. Lähetyksiin se kuitenkin hiljentyi täysin ja vauhdikkaasti lähdettiin ukkoja hakemaan.

Raunioradalta suunnattiin sitten mäkkäriin, jossa ohjaajat täyttivät mahansa ja sitten mentiin autioituneelle talolle harjoittelemaan. Alkuun kierreltiin paikkoja koirien kanssa. Helka tykkää kovasti tutkia kaikkea tuollaista ja kurkisteli kiinnostuneita paikkoja ja kiipeili rappusia ym. Ensiksi tehtiin kolme hakua alakerrassa. Ensimmäinen tuli vähän niinkuin tyrittyä, kun en tiennyt maalimiehen sijoittumista(oli ihan ulko-oven viereisessä kaapissa) ja ihmettelin vaan kun Helka vaan meni parinkin lähetyksen jälkeen ulko-ovelle. Kummastelin, että kun se haluaa vaan ulos, mutta ääh sillähän olikin vain haju maalimiehestä! Seuraavassa lähetyksessä se etsiskeli pidempään ja ympäriinsä, mutta sitten yhdessä kohtaa nousi nokka ylös oikein selvästi ja Helka näytti välillä katselevan ylöspäin. Paikansi maalimiehen sitten äkkiä vierestään oven takaa. Viimeinenkin ukko löytyi sitten hyvin ja siinäkin huomasi hyvin Helkan reaktion sen saatua hajun. Tehtiin siinä sitten vielä yläkerrassa pari hakua vähän myöhemmin ja nekin meni hyvin. Ei moitetta, paitsi että se ilmaisu puuttuu vieläkin.. Siitä olikin tässä nyt pohdintaa, että pitäisikö Helkasta kuitenkin koittaa saada haukkuva, kun tuo rullailmaisun opettaminen tuntuu niin tahmealle sen kohdalla. Pistin tämän asian nyt hautumaan, että josko sitä kokeilisi sitä..

Muuten ei ihmeempää. Juoksu alkaa olla lopuillaan ja tällä kertaa kovin pitkään kestäneet tärppipäivätkin ovat jo (onneksi!) olleet ohi noin viikon verran. Neiti Kleopatralla on kyllä huomattavissa juoksun jälkeistä ärtyneisyyttä ja innokkaat kosijat ovat saaneet kipakat lähdöt takamukselta. Jospa sitä nyt tässä vihdoin pääsisi vähän enemmän aktivoitumaan treenaamisen suhteen.

Vapunviettoa lenkkeillen

Milla kävi tänään gordoninsetteri Touhon(Xenaran Back In Time) kanssa kylässä. Vierailun päätteeksi tehtiin pitkä lenkki upoten milloin hankeen ja milloin mutaisaan maahan. :D Perinteiseen tapaan onnistuttiin siis valitsemaan reitti hyvin. Sattuipa metsän keskellä menevällä tiellä olemaan vielä aika reippaasti kovin pehmoisaa lunta. ;) Pikkaisen oli kengät märkänä sen rypemisen jälkeen. Helka ja Touho juoksentelivat vapaina ja Touho olisi kovin mielellään kosiskellut Helkaa tyttöystäväkseen. Helka vaan ei ollut enää asialle kovin suopea. ;) Viimein juoksu alkaa siis menemään ohi, jes.

Lenkin lopuksi käytiin sitten vielä rannassa katselemassa näkymiä ja testailin samalla muutamalla kuvalla porukoitten uutta digipokkaria. Ihan näpsäkän oloinen ja tarkka värkki, mutta hieman opettelua se vaatii. Vähän modernimpi malli kuin aiempi kaveri. :P Jäät oli vielä järvessä ja kantoivat koiria vielä hyvin. Helka läträsi intona jäälle tulleessa vedessä ja kalasteli risuja ym. Touhon kanssa loikkivat myös jonkun laivassa. Kerttu tarkkaili tilannetta laiturilta ja kävi välillä hieman kahlailemassa vedessä.