Ukko!

Tänään hakuiltiin sateisissa merkeissä Kokkolan raunioradalla. Helkalle hakuilut oli ensimmäiset sitten talven, kun nyt sattuneesta syystä ei ole sulaan aikaan paljon pystynyt koiran kanssa mitään tekemään(ensin koira on n. 3vko kotona ja sitten eikö vaan se aloita heti juoksun kun palasi taas Kannukseen). Otettiin kolme hakua pakenevalla maalimiehellä röykkiöitten taa ja hyvinhän ne sieltä löytyi. Intoa oli neitillä kovasti ja kun omaa vuoroa odoteltiin se olisi intona ryysinyt radalle päin ja piippaili lähes tauotta, kun selvästi tiesi että mitä ollaan menossa tekemään. Lähetyksiin se kuitenkin hiljentyi täysin ja vauhdikkaasti lähdettiin ukkoja hakemaan.

Raunioradalta suunnattiin sitten mäkkäriin, jossa ohjaajat täyttivät mahansa ja sitten mentiin autioituneelle talolle harjoittelemaan. Alkuun kierreltiin paikkoja koirien kanssa. Helka tykkää kovasti tutkia kaikkea tuollaista ja kurkisteli kiinnostuneita paikkoja ja kiipeili rappusia ym. Ensiksi tehtiin kolme hakua alakerrassa. Ensimmäinen tuli vähän niinkuin tyrittyä, kun en tiennyt maalimiehen sijoittumista(oli ihan ulko-oven viereisessä kaapissa) ja ihmettelin vaan kun Helka vaan meni parinkin lähetyksen jälkeen ulko-ovelle. Kummastelin, että kun se haluaa vaan ulos, mutta ääh sillähän olikin vain haju maalimiehestä! Seuraavassa lähetyksessä se etsiskeli pidempään ja ympäriinsä, mutta sitten yhdessä kohtaa nousi nokka ylös oikein selvästi ja Helka näytti välillä katselevan ylöspäin. Paikansi maalimiehen sitten äkkiä vierestään oven takaa. Viimeinenkin ukko löytyi sitten hyvin ja siinäkin huomasi hyvin Helkan reaktion sen saatua hajun. Tehtiin siinä sitten vielä yläkerrassa pari hakua vähän myöhemmin ja nekin meni hyvin. Ei moitetta, paitsi että se ilmaisu puuttuu vieläkin.. Siitä olikin tässä nyt pohdintaa, että pitäisikö Helkasta kuitenkin koittaa saada haukkuva, kun tuo rullailmaisun opettaminen tuntuu niin tahmealle sen kohdalla. Pistin tämän asian nyt hautumaan, että josko sitä kokeilisi sitä..

Muuten ei ihmeempää. Juoksu alkaa olla lopuillaan ja tällä kertaa kovin pitkään kestäneet tärppipäivätkin ovat jo (onneksi!) olleet ohi noin viikon verran. Neiti Kleopatralla on kyllä huomattavissa juoksun jälkeistä ärtyneisyyttä ja innokkaat kosijat ovat saaneet kipakat lähdöt takamukselta. Jospa sitä nyt tässä vihdoin pääsisi vähän enemmän aktivoitumaan treenaamisen suhteen.