Ukko!

Tänään hakuiltiin sateisissa merkeissä Kokkolan raunioradalla. Helkalle hakuilut oli ensimmäiset sitten talven, kun nyt sattuneesta syystä ei ole sulaan aikaan paljon pystynyt koiran kanssa mitään tekemään(ensin koira on n. 3vko kotona ja sitten eikö vaan se aloita heti juoksun kun palasi taas Kannukseen). Otettiin kolme hakua pakenevalla maalimiehellä röykkiöitten taa ja hyvinhän ne sieltä löytyi. Intoa oli neitillä kovasti ja kun omaa vuoroa odoteltiin se olisi intona ryysinyt radalle päin ja piippaili lähes tauotta, kun selvästi tiesi että mitä ollaan menossa tekemään. Lähetyksiin se kuitenkin hiljentyi täysin ja vauhdikkaasti lähdettiin ukkoja hakemaan.

Raunioradalta suunnattiin sitten mäkkäriin, jossa ohjaajat täyttivät mahansa ja sitten mentiin autioituneelle talolle harjoittelemaan. Alkuun kierreltiin paikkoja koirien kanssa. Helka tykkää kovasti tutkia kaikkea tuollaista ja kurkisteli kiinnostuneita paikkoja ja kiipeili rappusia ym. Ensiksi tehtiin kolme hakua alakerrassa. Ensimmäinen tuli vähän niinkuin tyrittyä, kun en tiennyt maalimiehen sijoittumista(oli ihan ulko-oven viereisessä kaapissa) ja ihmettelin vaan kun Helka vaan meni parinkin lähetyksen jälkeen ulko-ovelle. Kummastelin, että kun se haluaa vaan ulos, mutta ääh sillähän olikin vain haju maalimiehestä! Seuraavassa lähetyksessä se etsiskeli pidempään ja ympäriinsä, mutta sitten yhdessä kohtaa nousi nokka ylös oikein selvästi ja Helka näytti välillä katselevan ylöspäin. Paikansi maalimiehen sitten äkkiä vierestään oven takaa. Viimeinenkin ukko löytyi sitten hyvin ja siinäkin huomasi hyvin Helkan reaktion sen saatua hajun. Tehtiin siinä sitten vielä yläkerrassa pari hakua vähän myöhemmin ja nekin meni hyvin. Ei moitetta, paitsi että se ilmaisu puuttuu vieläkin.. Siitä olikin tässä nyt pohdintaa, että pitäisikö Helkasta kuitenkin koittaa saada haukkuva, kun tuo rullailmaisun opettaminen tuntuu niin tahmealle sen kohdalla. Pistin tämän asian nyt hautumaan, että josko sitä kokeilisi sitä..

Muuten ei ihmeempää. Juoksu alkaa olla lopuillaan ja tällä kertaa kovin pitkään kestäneet tärppipäivätkin ovat jo (onneksi!) olleet ohi noin viikon verran. Neiti Kleopatralla on kyllä huomattavissa juoksun jälkeistä ärtyneisyyttä ja innokkaat kosijat ovat saaneet kipakat lähdöt takamukselta. Jospa sitä nyt tässä vihdoin pääsisi vähän enemmän aktivoitumaan treenaamisen suhteen.

Vapunviettoa lenkkeillen

Milla kävi tänään gordoninsetteri Touhon(Xenaran Back In Time) kanssa kylässä. Vierailun päätteeksi tehtiin pitkä lenkki upoten milloin hankeen ja milloin mutaisaan maahan. :D Perinteiseen tapaan onnistuttiin siis valitsemaan reitti hyvin. Sattuipa metsän keskellä menevällä tiellä olemaan vielä aika reippaasti kovin pehmoisaa lunta. ;) Pikkaisen oli kengät märkänä sen rypemisen jälkeen. Helka ja Touho juoksentelivat vapaina ja Touho olisi kovin mielellään kosiskellut Helkaa tyttöystäväkseen. Helka vaan ei ollut enää asialle kovin suopea. ;) Viimein juoksu alkaa siis menemään ohi, jes.

Lenkin lopuksi käytiin sitten vielä rannassa katselemassa näkymiä ja testailin samalla muutamalla kuvalla porukoitten uutta digipokkaria. Ihan näpsäkän oloinen ja tarkka värkki, mutta hieman opettelua se vaatii. Vähän modernimpi malli kuin aiempi kaveri. :P Jäät oli vielä järvessä ja kantoivat koiria vielä hyvin. Helka läträsi intona jäälle tulleessa vedessä ja kalasteli risuja ym. Touhon kanssa loikkivat myös jonkun laivassa. Kerttu tarkkaili tilannetta laiturilta ja kävi välillä hieman kahlailemassa vedessä.

Kaksi vuotta

Tasalleen kaksi vuotta sitten se tuli. Se oli söpö ja ihana ja suloinen ja pörröinen ja.. (vaan on se ihana vieläkii <3 )

Ei vaan voisi millään uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta, kun tämä pieni Helkaotus matkasi autossa Maavedeltä uuteen kotiinsa Siilinjärvelle.

Kleopatrapanta

Posti toi Helkalle tänään uuden kimaltelevan pannan, jota arvon neiti Kleopatra kantaa nyt ylpeänä kaulassaan. Helkan Kleopatra-nimityshän on peräisin siitä, että se on ehdottomasti koiralaumamme pomo täällä Kannuksessa ja tuntuu usein muutenkin käyttäytyvän varsin kaikkivaltiaasti. ;)

Nonih, se on juoksu nyt.

No nyt se sitten alkoi tänään.

Aamulla tarkastin peräpään - ei mitään. Sitten lähdettiin käytännöntunnille hallille ja aloiteltiin tokoiluilla. Ensiks treenittiin paikkamakuun aloituksia ja lopetuksia: rivakkaa maahanmenoa ja näpsäkkää istumaannousua. Ei mitään ihmeitä niissä, meni ihan hyvin. Sitten tehtiin pari liikkeestä maahanmenoa. Ne oli ihan kivoja, paitsi että maasta istumaan nousut oli nyt ihan mahdottoman hankalia jostain syystä. Sitten hinkattiin vielä erikseen nopeita maahanmenoja nami- ja lelupalkoilla.

Seuraavaksi otettiin pari kierrosta pisteillä tunnari, ruutu ja hyppy. Hypyt meni ihan jees ja viimeisillä kerroilla oli vauhtia ja intoakin jo enemmän kuin alkuun. Tunnarin eka kierros meni hyvin ja Helka etsi yhden piilotetun, hajustetun palikan hyvin huoneesta. Tokalla tunnarikierroksella se ei oikein enää halunnut tehdä mitään ja se meni vähän plörinäksi. Ruutuun menot eivät olleet kovinkaan vauhtia ja intoa sisältäviä.. Ekalla kierroksella ruudussa oli palkkana kissanleluhiiri, jolla leikittiin ruudussa vielä ihan kohtuullisen innokkaasti. Toisella kierroksella palkkana veriletut, mutta ei nekään saaneet neitiin oikein liikettä. Oli todella epävarma, että saiko ruutuun nyt mennä vai ei ja käskyjä ym. joutui käyttämään useita.

Tokottamisen jälkeen agilityä. Aloitettiin parilla simppelillä takaaleikkausharjoituksella. Hiiri ei siinä kiinnostanut lainkaan eikä ollut muutenkaan innostuneen oloinen. Lettua lennättämällä esteen taa sain Helkan sitten ylittämään hypyn ja harjoitteet saatiin tehdyksi. Lyhkäinen rata sisälsi hyppyjä ja putkea sekä yhden takaaleikkauksen. Helka lähti jo heti alkuun hyyyyvin tahmeasti ja sitä sai kannustaa ja houkutella paljon. Ei sitä kiinnostanut meno selvästi pätkän vertaa. Radan jälkeen se kyöhnäsi minussa poikkeuksellisen paljon ja kerjäsi rapsutuksia. Aattelin jo, että mistäs nyt tuulee.. Nooh lähdettiin siinä sitten yrittämään vielä viimeistä rataa, mutta eipä päästy kuin hypyn, keppien ja putken verran suunnilleen eteenpäin, kun Helka päätti että hän ei enää tee ja hän haluaa pois. Oli sitten jo menossa kohti meidän "leiriytymispaikkaa" hallin reunalla. Sain sitten kuitenkin houkuteltua sen vielä radalle ja yritettiin jatkaa. Sitten Helka lähti taas pois ja meni penkin alle makaamaan. Ei meinannut tulla sieltä minkäänlaisilla houkutuksillakaan pois. o_O Sain sen lopulta vielä mukaan ja käytiin tekemässä radalta hyvin väkinäisesti putki. Sitten mentiin pois. Kyllä jo mietitytti kovasti, että mikä ihme sillä nyt oikein on, kun tuolleen käyttäytyy.. Tuli siinä sitten mieleen kurkata Helkan takamusta ja bingo, sieltähän löytyikin pari kuivanutta veritippaa. Syy outoiluille löytyi siis. Ystävämme juoksuhan se siellä taas, n. 4,5kk:n juoksuvälillä tällä kertaa. Lopun aikaa Helka makoili tiiviisti penkin alla kovin apean näköisenä.

Iltapäivän käytännölle en sitä sitten ottanut, kun toisella ei selvästikään ollut kovin hyvä olo. Sillä on varmasti jotain juoksun alkupäivien kipuja, koska illankin se on viettäny makoillen ja onhan tällaista ollu havaittavissa aiemminkin.

Mutta juoksuilua nyt sitten tiedossa jokusen viikkoa eteenpäin ja erittäin innolla odotamme tottakai erityisesti tärppipäiviä parin viikon päästä.. Mahtaa pojat olla mökissä intona.

Juoksua suunnitelmissa (taas) ?

Taitaa olla niin, että Helka suunnittelee kohta puoliin aloittavansa juoksun.. Merkkailee ulkoillessa ihan todella paljon. Poikien nenätkin ovat tuntuneet nyt viivähtävän hieman normaalia pidempään Helkan takamuksessa ja liian tiiviit siellä roikuskelut ovat saaneet Helkalta kipakkaa kommenttia. Saas nähdä tuleeko taas hieman lyhempi juoksuväli kuin mitä edellisille juoksulle. Eka juoksuväli oli aika tarkalleen puoli vuotta, toinen n. 5 kuukautta ja nyt on vielä alle 5kk edellisista juoksemisista. Olisin odotellut juoksua nyt toukokuulle, mutta jotenkin vähän tuntuu ettei se sinne asti taida enää odotella, kun niin selkeitä merkkejä on jo ilmassa. Ei voi muuta sanoa kuin HUOOOH!

Tämä karvanlähtökin on nyt ollut hieman kummallinen, kun kyljistä esim. ei ole karvat suurimmalta osin lähdössä, vaikka takajalat ovatkin nyt harjailujen jälkeen kaljut. Myös etujalosita lähti tuppuja. Selänpäältä, kyljistä ja mahan alta lähti vain normaalia enemmän kampaan, mutta ei kuitenkaan tupposina. Lähteneetkö sitten loput myöhemmin vai olikohan tämä vain osittainen kevätkuosiin sonnustautuminen, mene ja tiedä.

Kuin sika pellossa, karvat tuppuina törröttäen.

Noin kolmen viikon koiraton jakso on nyt takana ja pääsiäinenkin tuli vietettyä. Kotiin kun tulin viime viikolla, niin vastassa oli pari pitkäkyntistä ja nämä kaverit pääsivät sitten illalla kunnostukseen. Helka vaihtaa talvista takkiaan uusimpaan kevätmuotiin ja tällä hetkellä, kun en ole vielä juurikaan kampaa sille näyttänyt, se on kovin paksutakapuolisen näköinen ja muutenkin vähän hassu. Takajalat on jo kaljut. Niissä ei tupposet olleet kolmea viikkoa pysyneet kiinni.

Mutta Helka oli kyllä nauttinut lomastaan kotona. Saanut elää kuin sika pellossa. Nytpä sitten taas ankara paluu arkeen ja heti huomenna olisi jo mentävä kokeilemaan käytännöntunnille, että mitähän kaikkea sitä onkaan loman aikana unohtunut.. Pääsiäisen aikaan ei ehtinyt kyllä tikkua ristiin laittaa sen eteen, että olisi jotain treenannut. Saas nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään. Jostakin syystä olisi hieman aktivoiduttava nytten pikapuoliin noihin tokoiluihinkin. Tuossa meidän oma asfalttikenttäkin odottelee talon edessä jo sulana treenaajaa.. Hmmh. Nyt olisikin sitten pitkä neljän viikon jakso Kannuksessa oloa edessä.