Kenenkään ei kuitenkaan otsikosta huolmatta tarvitse säikähtää, että meille olisi vakinaiseen muonavahvuuden tullut lisäystä, varsinkin kun meidän kolme koiraa tuntuu tarkoittavan monelle jo suunnilleen "melekosta kenneliä"! ;) Nyt kohta viikon verran on tässä meillä hoitopoikana elellyt nimittäin naapurin lapinkoirauros Ransu (Hiekkaniemen Utelias), joka meille onkin hyvin tuttu poika koko 12-vuotisen elämänsä ajalta. Nykyään kyllä hieman jo rauhoittuneempi tapaus, kuin se riiviömäinen terävähampainen musta karvapallo. ^^ Varsin hauska ja persoonallinen tapaus edelleen. :) Nopeasti on viikko vierähtänyt ja huomenna Ransun omien ihmisten pitäisi jo palailla reissultaan.
Erittäin hyvin se on tuossa lauman jatkona mennyt. Helkakin suhtautuu Ransuun aina erikoisen hyvin. Se on ollu Helkalle pennusta asti sellainen kunnioitettava koira, kait se on oikein tämän kylän kingi. Ihmetyksekseni huomasin, että Ransu saa viedä tavallisesti ruuastaan niin maan äkäiseltä Helkalta vaikka puruluun tassujen välistä.
Mutta ehkäpä antakoon kuvan kertoa tähän loppuun vielä muutaman sanan lisää..
Ransu ja Kerttu
Oili ja Ransu
Lattia täynnä lapinkoiria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti