Pennut 3vko 4vrk 22.2.2015

Kylläpä oli Maavedellä porukka taas kasvanut paljon! :) Pennut olivat saaneet jalat alleen ja pentulaatikossa nähtiinkin jo painin alkeitakin siskosten kesken. Painot olivat käyntiäni edeltävänä päivänä olleet 1-, 2-, 4- ja 5-tytöillä 1400g ja 3- ja 6-tytöillä 1300g. Tasaisesti mennään siis. Pennut olivat jo muutamina päivinä maistelleet jauhelihaa ja nappuloista tehtyä velliäkin oli syöty jo käyntipäivänäni sunnuntaina. Jauhelihapalleroita tarjoiltiin silloinkin ja voi millä innolla ne upposivat pikkutyttöihin! 2-tyttö erityisesti oikein ahmi oman palleronsa! Olisi syönyt varmaan kokonaisena, ellei olisi hillinnyt tahtia.. ;)

Touhukkaimmilta ja eniten pentulaatikon reunalle ihmisten luo hakeutuvilta vaikuttivat tänään tytöt 2, 3 ja 4. Erityisesti 3-tyttö jäi kyllä mieleen touhukkuudellaan, reippaudellaan ja uteliaisuudeltaan. Se oli ehkä mielestäni myös pentueen ketterin jalkojensa hallitsija tällä hetkellä.

Tällä kertaa vietettiin myös pentujen nimiäisiä ja tästä edespäin pennut kulkevat myös näillä U-sarjan nimillä.

Varaustilanne pentujen suhteen on tällä hetkellä sellainen, että 2 pentua on vielä vailla kotia. Todennäköisesti tässä viikon sisään alkaa nyt sitten yksilöilymään jo hieman, että mikä pentu menee kenellekin. Jotain alustavia tuumailuja jo on joidenkin osalta.

Minun tai Anna-Maijan yhteystiedot löytyvät kennel Miskajasminin sivuilta, jos kiinnostuit omasta pienestä mustasta ja sinulla on tarjota sille huolehtivainen loppuelämän koti sekä päivittäistä lenkkeilyä ja ulkoilua. :)

Mutta nyt siis pentujen kuviin ja uusiin identiteetteihin!

1-tyttö, Miskajasmin Ulriitta


2-tyttö, Miskajasmin Ukuliina


3-tyttö, Miskajasmin Uljaana


4-tyttö, Miskajasmin Unnikki


5-tyttö, Miskajasmin Unariina


6-tyttö, Miskajasmin Unelmiina

Pennut 2vko 4vrk

Tässäpä kuvia 2,5-viikkoisista penneleistä 15.2.2015. Kaikki olivat jo ylittäneet kilon painon ja mainittavaa muutosta painavuussuhteissa oli sen suhteen, että 5-tyttö oli kirinyt jakamaan isoimman pennun tittelin 1-tytön kanssa! Maavedellä voitiin kaikinpuolin hyvin. Oili hoitaa tehtäväänsä edelleen erinomaisesti ja maitoa tulee tosi hyvin. Pennut voivat hyvin ja ensimmäisistä matolääkkeistä ja kynsienleikkuistakin on jo suoriuduttu. Silmät olivat kaikilla avautuneet parin päivän sisään 2 viikon iän täyttyessä. Pentulaatikkoon mennessä sain jo vimmattuja hännänheilutuksia useammalta ja uteliaina möngittiin katsomaan kuka tuli. Kuvaustilanteessa saatiin jo kuulla muutaman osalta hieman kovaäänistä protestointiakin asian suhteen. Ei varmaan ollut mieluisa asento tai jotain.. ;)

Kaikki tämänkertaiset kuvat pennuista löytyvät täältä:
http://parviasa.1g.fi/kuvat/Kasvatit/Miskajasmin+U-pentue/2vko4vrk/
Teinkin sinne nyt omat kansiot jokaiselle kuvauskerralle, niin helpottaa ehkä hieman kuvien selaamista ja latautumista.

Ja edelleen kotia kaipailisi 3 reipasta typyä.. :)

1-tyttö


2-tyttö


3-tyttö


4-tyttö


5-tyttö


6-tyttö


Ja mamma huilitauolla syöttämisten välillä. Kuunnellen ruokakaapin ääniä.

Pennut 6vrk

Tiistaina 3.2. pentujen tullessa 6vrk tein seuraavan käynnin Miskajasminiin. Oili oli virkeänä pihalla vastaanottamassa ja näyttipä se hassulle, kun se oli nyt niin hoikentunut taas entiselleen, sportti-Oiliksi. :)

Pennut voivat hyvin ja olivat kasvaneet hyvää tahtia. Edeltävänä iltana neljä pennuista oli jo painanut päälle 500g ja kaksi oli ollut jo pariakymmentä grammaa vaille.

Kolme pentua on vielä vailla omaa kotiaan!


Ruoka-aika!

Tässäpä tyttösten yksilöllisempi esittely kuvin ja syntymäjärjestyksessä numeroituina:

1-tyttö

Valkeaa kaikissa tassuissa(etutassuissa erimittaiset sukat) ja rinnassa, valkea hännänpää ja leuassa valkea täplä.

2-tyttö

Kolmessa tassussa valkeaa(oikea etutassu kokonaan musta), valkeaa rinnassa.

3-tyttö

Valkeaa kaikissa tassuissa(etutassuissa tasaisen mittaiset sukat) ja rinnassa, leuanalla ja hännänpäässä valkoista, mutta vähemmän kuin 1-tytöllä. Kaikinpuolin hyvin samannnäköinen 1-tytön kanssa.

4-tyttö

Pikku-Oili. Eniten mustaa. Valkeat varpaat etutassuissa ja rinnassa pienemmälti valkeaa kuin muilla.

5-tyttö

Pienin tyttö syntymäpainoltaan. Valkoiset sukat joka jalassa, vasemmassa etujalassa pitkä sukka. Niskassa ohut vaalea raita, paljon valkeaa rinnassa ja mahan alla.

6-tyttö

Suurin kaikista niin syntymäpainoltaan kuin nytkin. Ohut piirto kuonossa, otsamerkki ja vasemmalla puolen kaulaa puolikas kranssi. Valkea leuka. Koko rinta valkoinen ja oikein etutassu lähes ylös asti valkea. Kaikissa muissa jalossa valkeat sukat. Mahan allakin paljon valkeaa ja valkoinen hännänpää. Tuntuu makoilevan hyvin usein kasan päällimmäisenä ja tissille rientää ensimmäisten joukossa. Oli jo 3 vrk:n iässä karannut pentulaatikosta, kun yksi nurkka oli ollut siihen asti Oilia varten auki(sen jälkeen laatikko onkin ollut kiinni ;) ). Se liikkuikin laatikossa jo tosi näppärästi ja vauhdikkaasti.

Lisää kuvia käynniltä voit katsella galleriastani, osoitteesta:
http://parviasa.1g.fi/kuvat/Kasvatit/Miskajasmin+U-pentue/6vrk/
Sinne tulee päivittymään kuvia jatkossakin.

Synnytys 28.1.2014

Keskiviikkoaamuna 28.1. sain Anna-Maijalta viestin töihin, että Oilin lämmöt on olleet alhaalla aamuyöstä ja siellä oli vietetty edeltävä ilta ja yö jo petaillen ja läähätellen. Pääsin jo yhdeltä töistä ja Raijaa vähän lenkitettyäni lähdin kolmen aikaan ajelemaan kohti Maavettä. Perille tultuani puoli viiden aikaan laatikossa tuhisikin jo kaksi mustaa tyttöä!

Ensimmäiset pennut olivat syntyneet klo 15.30 ja klo 15.55. Painot molemmilla 300g.

Kolmantena maailmaan tuli klo 16.40, heti tuloni jälkeen, taas musta tyttö 300 gramman painolla.

Neljättä odoteltiin lähes puolitoista tuntia ja tasan klo 18 syntyi musta tyttö, 310g. Neljännen jälkeen tunnusteltiin Oilin mahaa ja tuumattiin, että vasemmalla heti kylkiluiden takana tuntuu vielä möykky, että kyllä sieltä vielä on joku tulossa. Neljännen tulon jälkeen Oili rauhoittui pitkäksi aikaa unille, eikä merkkejä mahdollisista seuraavista tulokkaista näkynyt. Möykkykään ei ollut enää paikoillaan, joten mietittiin että oliko se sittenkin ollut vain laajentunutta kohtua ja Oilin noustua kokeiltiin mahaa, että ei täällä kyllä enää mitään tunnu. Neljästä tyttärestä tyytyväisinä käytettiin Oili pissalla, pesulla ja vaihdettiin jo alusetkin. Oilille maistui kovasti vesi.

Sitten klo 19.50, kun olin jo kirjoittamassa vanhemmilleni, että neljä tyttöä tuli, Anna-Maija huudahti että herrajesta täällähän on taas pentu! Hän oli nähnyt Oililla laatikon vieressä ollessaan supistuksen ja sitten pentu olikin jo sikiöpussissaan maailmassa. 260 grammainen, musta ja tietenkin päivän teeman mukaisesti tyttö!

Tämän tytön tultua Oili oli erityisen rauhallinen ja levollinen laatikossa ja kun mitään merkkejä ei enää synnytyksestä ollut, niin käytiin taas pesulla ja oltiin entistä tyytyväisempiä. Eikä mahassa tuntunut enää möykkyjä. Vietin siinä usemman tunnin vielä pentuja ihastellen ja kymmenen jälkeen lähdin ajelemaan kotiin.


Viisi vastasyntynyttä tyttöä ja mammakoira, kuvattuna ennen lähtöäni Maavedeltä. 6-tyttö siis vielä masussa piilottelemassa.


Pentukasaa hieman lähempää.

Neljän jälkeen yöllä havahduin johonkin ja huomasin, että puhelimessa välkkyi sininen valo. Anna-Maijalta oli tullut tekstari, joka kertoi että Oili oli tehnyt vielä kuudennenkin mustan tytön, 320g! Oili oli tullut joskus yhden jälkeen herättämään Jormaa pihalle, ja pihalta tultuaan jossain vaiheessa Jorma oli sitten laskenut pentuja laatikossa ja niitä olikin ollut kuusi! Tämä viimeinen todellinen ylläripentu oli jo ollut kuivana laatikossa. Oili oli hoidellut kaiken itse, aukonut kalvot ja katkaissut siististi napanuoran ja alustatkin olivat kuulemma vieläpä olleet erittäin siistit. Anna-Maija arveli, että pentu olisi syntynyt jo kenties siinä kahdentoista tienoilla tai vähän ennen, koska se oli jo aivan kuiva. Siellä oli kuitenkin ehditty käydä nukkumaan ennen pennun syntymää, eikä Oilissa ollut näkynyt nukkumaan käydessä mitään merkkejä siitä, että sieltä olisi vielä yksi tulossa.

Kaikenkaikkiaan aika yllätyksellinen synnytys! 6 pentua, kaikki narttuja ja kaikki mustia! Kaikilla isänsä tapaan enemmän tai vähemmän valkeita sukkia, rintoja tai hännänpäitä. Ja tällä viimeisellä puolikas kranssi ja piirto naamassa. Oili oli synnytyksen ajan hyvin rauhallinen ja pennut näyttivät tulevan maailmaan helposti. Eikä ollut mitään paniikkia ollut ensimmäisenkään pennun syntyessä. Heti se oli alkanut nuolemaan tulokasta. Oikein hyvät emonvaistot kaikkineen ja maitoa tuntui tulevan hyvin alusta asti. Pennut olivat virkeitä ja imivät hyvin. 5-tyttöä piti alkuun hieman ohjata löytämään nisä. En enää muista oliko se 3- vai 4-tyttö, jonka jalat sätkivät jo vimmatusti sen näkyessä puoliksi Oilin sisältä, varsinainen vauhtimimmi. :)

Loppuun vielä ensimmäinen kuva kuudennesta ylläritytöstä 29.1. aamuna Jorman ikuistamana:

Pentuhaaveita: Oili ja Otto

Dagolas Qultsi "Oili"
s. 29.1.2010
lonkat: C/C, indeksi 99 (11/2014)
kyynärät: 0/0
polvet: 0/0
selkä: kuvattu terveeksi 5/2012
silmät: OK (10/2014, 9/2013, 5/2011)
prcd-PRA: A (terve)
Pompen tauti: N (terve)
Näyttelyt: VASERT

Kuva: Taru Vallius

Utuniityn Jäänmurtaja "Otto"
s. 15.3.2012
lonkat: A/A, indeksi 113 (5/2013)
kyynärät: 0/0
polvet: 0/0
silmät: OK (5/2013)
prcd-PRA: a (terve)
Pompen tauti: n (terve)
Jalostustarkastus: hyväksytty (Oulu 10/2014)
Näyttelyt: ERI

Yhdistelmän tiedot KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä.

Yhdistelmällä on jalostustoimikunnan hyväksyntä (4.11.2014).

Pentueen laskettu aika on 30.1.2015.

OILI

Oili on pian 5-vuotias narttu ja pentue on sille ensimmäinen. Yleisesti Oili on luonteeltaan hyvin varma ja sen kanssa on aina voinut mennä huoletta minkalaiseen vaan tilanteeseen. Se ei hätkähtele kovia tai erikoisia ääniä ja on ollut aina sosiaalinen kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä kohtaan. Se on aina innolla menossa jokaisen luo! Lapset ovat aina olleet jostain syystä sen erikoissuosikkeja. Muiden koirien suhteen Oili on aina ollut kiinnostunut ja innokas, ja voisin sanoa että se on tullut toimeen ihan kaikkien sen kohdalle osuneiden koirien kanssa. Niin pentujen kuin kaiken ikäisen narttujen ja urostenkin kanssa. Oililla ei ole ikinä ollut tarvetta pomottamiseen tai omien tavaroidensa vahtimiseen(tosin ei se ruokakupilleen tai luulleen muiden anna tulla). Ei kuitenkaan ole mikään nöyristeleväinen tai pelokas. Leikkii muiden koirien kanssa edelleen jonkin verran, pentuna ja nuorena enemmänkin. Se on ollut pennusta asti itsevarma koira, joten luulen ettei sillä siksikään ole tarve korostaa itseään taikka tuntea itseään epävarmaksi koiraporukassa. Kissojen kanssa Oili on tullut hyvin toimeen sisätiloissa, mutta kyllä se ulkona kissan nähdessään ajaa sen puuhun. Vanhempieni kilpikonnasta ei välitä mitään. Oili on elänyt elämänsä aikana niin yksikseen kuin koiralaumassakin. Nykyisin laumaan kuuluu myös 1,5-vuotias Raija.

Pentu- ja nuoruusaikansa Oili on elänyt omakotitalossa, mutta muuttanut kanssani sittemmin pariin kertaan ja asuu tällä hetkellä kerrostalossa. Muutoissa se on sopeutunut uuteen kotiin aina ongelmitta ja kerrostaloelämäkin sujuu hyvin. Ei ole koskaan metelöinyt yksinollessaan tai rappukäytävän äänille. Jos vieraita tulee kylään, niin silloin saattaa ovikellolle joskus pariin kertaan haukahtaa. Ainoana hankaluutta on tuottanut viime vuotinen hissilliseen taloon muutto, koska Oili pelkäsi alkuun kovasti hissin liikettä! Muutaman viikon jälkeen kulki kuitenkin hississä jo kuin vanha tekijä, kun huomasi ettei hissin liikkeestä seuraakaan mitään huonoa. Vanhempieni luona omakotitalossa ollessa se kyllä ilmoittaa vahtihaukulla pihaantulijat.

Jo heti Oilin kotiuduttua 7-viikkoisena huomasin sen itsenäisen luonteen. Se tutki reippaana uutta aluettaan pihalla ja eikä sillä ollut mitään hätää, vaikka minä jäin näkymättömiin sen suunnatessa askeleensa talon taakse. Pentuna Oili oli myös melkoisen villi, mitä monen nykyään sen tuntevan on vaikeaa uskoa. Aikuistuttuaan siinä noin 3 vuoden iän korvilla siitä tuli varsin rauhallinen ja kuuliainen kaveri. Pentuna meno oli välillä niin villiä, että vauhdin hurmassa korvatkin taisivat unohtua jonnekin.. Oli se hieman itsepäinenkin. Hampaitaan se oli kova käyttämään, mutta ei kuitenkaan koskaan tainnut tuhota kotoa mitään. Pentuaikana jokusia päiviä kotiutumisen jälkeen Oilille sattui ikävä tapaturma, kun se sai omalta koiraltani Helkalta hampaasta. Sen päivää Oili oli hieman vaisu ja eikä ollut kiinnostunut Helkasta, mutta jo seuraavana päivänä kaikki tämä tuntui unohtuneen ja sai jo toppuutella pennun intoa mennä Helkan luo. Eikä sille mitään traumaa jäänyt tapahtumasta muitakaan koiria kohtaan, vaikka sellaisia kauhukuvia tietenkin itse pelkäsin. Helkalla meni noin kuukausi hyväksi tämä villi koiralapsi, mutta sen jälkeen ne ovat olleet hyvät kaverit ja Oili tuntuu olevan Helkalle edelleen aivan erityisen tärkeä.

Oppimaan Oili ei ole ehkä ollut muihin koiriini, Kerttuun ja Helkaan, verrattuna niin nopea, mutta ei nyt todellakaan toivotonkaan tapaus. Ja kun Oili jonkin asian oppii, niin se suorittaa sen ihanan täsmällisesti. Oilin kanssa ollaan hieman harjoiteltu tokon alokasluokan liikkeitä ja ruokapalkalla(Oili onkin aina ollut tavattoman ahne ruualle!) se on erittäin hyvin motivoitavissa ja suorittaa mielestäni ihan näppärästi esim. seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, paikkamakuuta ja jonkinlainen noutokin sillä on olemassa(hieman jäystää kapulaa samalla). Agilityä ollaan vain muutamia kertoja pintaraapaistu, muttaa hyppiihän se hyppyjä makupalan perässä ihan mielellään. Korkeammat esteet, kuten puomi, A-este ja keinu tuntuvat sitä vähän epäilyttävän. Ehkä sellainen pieni huojuva liike tai korkeus hämmentävät sitä, koska myös hissin liikehän kammoksutti sitä alkuun ja se saattaa epäröidä oudompien paikkojen avoportaissa. Harrastuspuolelta Oililla olisi lahjoja jäljestämiseen. Sillä on hyvä ja tarkka nenä, motivaatiota haisteluun ja itsenäisyyttä suorittamiseen.

Oili on ollut aina perusterve koira. Lääkärikäyntejä ollaan tehty vain rokotuksille ja kerran Oilin selkä venähti metsässä juostessa, jolloin piti käydä hakemassa särkylääkeresepti. Nenäpunkkeja sillä on ollut kerran. Juoksut Oililla on olleet aina säännölliset(n. 6-7kk:n välein) ja juoksujen välillä sillä on nuoruusaikaa lukuunottamatta ollut aina jonkinlaisia valeraskausoireita. Pesäntekoa ja lievää maidoneritystä. Oililla on normaali napa ja kaikki 42 hammasta. Ei allergioita. Ei pelkää laukauksia, ukkosta tai uuden vuoden paukutteluita.

Ulkomuodollisesti Oili on luustoltaan hieman kevyt, mutta mielestäni se on rakenteeltaan kuitenkin ihan tasapainoinen kokonaisuus. Jonkinlaisesta tasapainosta kertoo ehkä sekin, ettei Oililla ole ollut koskaan ongelmaa siitä, että se menisi helposti jumiin lihaksistoltaan. Se on raajoiltaan hieman niukasti kulmautunut sekä edestä että takaa. Eturinta sillä on hieman kapea. Pääkin on teeman mukaisesti ehkä hieman kevyehkö, mutta kuono ihan normaalin mitoissa. Silmät väriltään ihan ok ja korvatkaan eivät ole huisin isot. Takaosan rakenne on minusta ihan hyvä, lanne ei ole huisin pitkä ja lantio on suht hyväasentoinen. Häntä on myös ylöskiinnittynyt. Päällikarva Oililla on melko lyhyttä ja sitä saisi mielestäni olla enemmälti. Pohjavillaa on ihan hyvin, mutta sekään ei ole mitaltaan pitkää. Laadultaan peitinkarva on sinällään ihan hyvää(ei tartu lumi ja roskat), mutta aina se voisi karkeampaakin olla. Raajoissa sillä ei ole juurikaan ns. tehostekarvoitusta, jota lapinkoiran rotutyypilliseen ulkomuotoon toivoisi. Takaraajoissa sillä on kannukset.

Luonnossa liikkuminen ja lenkkeily ovat aina olleet Oilille kovasti mieleen. Sillä on jonkin verran kiinnostusta riistan perään, mutta sitä on kuitenkin aina pystynyt pitämään vapaana pihalla ja metsissä. Tuoreita jäniksen jälkiä se lähtee seurailemaan ja jos näkee jänön, niin sitten kyllä käy ajattamassa sitä hetken. Oravia se on taitava bongaamaan ja niitä täytyy joskus hieman intoutua haukkumaankin. Hirveen ollaan törmätty kerran ja Oili oli kovasti kiinnostunut, mutta sen perään se ei lähtenyt.

Kuva: Taru Vallius

OTTO

Urokseksi Oilille valikoitui maaliskuulla 3 vuotta täyttävä Otto, jolle tämä on myöskin ensimmäinen pentue. Otto tuntui täydentävän mukavasti seikkoja Oilissa eli toisin sanoen myös kriteereitäni uroksen suhteen. Toiveissa oli hyväluonteinen rakenteeltaan normaali perusuros, jolla olisi lisäksi hyvä luustoterveys, rintakehä, turkki ja karvanlaatu. Olin nähnyt Oton ekan kerran Maailman Voittaja -näyttelyissä ja jo silloin kiinnitin huomiota sen hienoon käytökseen ja rauhalliseen olemukseen. Pidin siitä myös ulkoisesti. Sillä hetkillä en ajatellut Ottoa vielä Oilin sulhaseksi ja muutenkin ei ollut vielä mitään varmaa tietoa, että menisikökään Oilin pentuhaaveet toteutuslistalle. Kun mahdollisia uroksia ruvettiin sitten Anna-Maijan kanssa yhdessä pohdiskelemaan, niin kiinnostus Ottoa kohtaan heräsi enemmälti. Lisäksi Otto oli puolittain vieläpä minulle ja Anna-Maijalle tuttua linjaakin. Oton isä Onni(M. Kuunloiste) on Helkan veli.

Ottoon tutustuttiin paremmin ja lähemmin marraskuun alkupuolella, jolloin se emäntineen vieraili luonamme Kuopiossa. Tykästyin tähän kaveriin kovasti! Otto käyttäytyi reippaasti ja kuuliaisesti pihalla, ei välittänyt läheisen tien hälinästä tai muustakaan. Elämänsä ensimmäiseen hissikokemuseen se asteli reippaasti ja mitään siitäkään välittämättä ja sisätiloissakin se oli mukavan oloinen kaveri. Rapsuteltavana ja ihmisten läheisyydessä viihtyi. Eikä hötkyillyt turhia, vaikka Raijalla oli juuri muutamia päiviä sitten alkanut juoksu. Kahvipöydässä olon aikana se rentoutui kyljeelleen nukkumaan keittiöömme. Astutuskäynneillä se oli myös erittäin lunkisti ja herrasmiesmäisesti. Otto elää useamman koiran laumassa maalla ja se tulee kuuleman mukaan hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Se ei juurikaan hauku, eikä sillä ole tarvetta pullistella muille uroksille.

Otto on pienehkö uros, jolla on mukava perusrakenne. Edestä se on mielestäni hyvin rakentunut, etukulmia on ihan mukavasti ja sillä on hyvä leveä eturinta ja rintakehä. Vankka selkä ja takaraajat riittävästi kulmautuneet. Muutenkin hyvässä lihaskunnossa. Häntä ehkä hieman alaskiinnittynyt. Karvanlaatu Otolla oli aivan upean karhea ja peitinkarvajouhet olivat pitkiä. Turkki tuntui minusta erittäin hyvälle, vaikkei Otto kuulemma ollutkaan tapaamishetkillä täydessä pohjavillassaan. Nätit ja runsaasti karvoittuneet pienet korvat ja nätti ilme. Raajoissa hyvät tehostekarvat. Otto on perusterve koira ja sillä on hyvä luustoterveys ajatellen sitä, että Oilin C:n lonkat ovat hieman löysät ja matalat maljoiltaan. Oton jalostustarkastuslausunto on luettavissa tuoreimmasta Lapinkoira-lehdestä(4/2014).

ODOTETTU JÄLKIKASVU

Oili ja Otto tapasivat marraskuun lopulla kahteen kertaan astutuksen merkeissä, 28. ja 29.11. Astumiset onnistuivat ensikertalaisilta hyvin. Joulun jälkeen Oilissa alkoi näkyi tiineyden merkkejä: vyötärön ympärysmitta oli kasvanut 4cm, nisät olivat kasvaneet jonkin verran ja juominen lisääntyi selkeästi(ja sitä myötä myöskin pissaamistarve tiheni). Nyttemmin maha ja tissit ovat kasvaneet lisää, joten odottelemme jälkikasvua saapuvaksi tammikuun viimeisen viikon tienoille.

Yhdistelmällä on siis jalostustoimikunnan hyväksyntä ja sairauksien(kaihi, kilpirauhasen vajaatoiminta, epilepsia, addisonin tauti, cuchingin tauti) osalta riskit menevät jalostustoimikunnan raja-arvoja alle. Sukusiitosprosentti yhdistelmällä on 8 sukupolven mukaan KoiraNetin laskemana 1,23%.

Kaikenkaikkiaan odotan yhdistelmästä tasapainoisia ja sosiaalisia normaalirakenteisia koiranalkuja. Yhdistelmän vanhemmat ovat molemmat kovasti mieleisiäni tasapainoisia, hyvähermoisia ja sosiaalisia normaaleja perhekoiria. Todennäköisimmin värien suhteen on tiedossa kokomustia rillipäitä, mutta myös parkit ovat mahdollisia, jos Oili sattuu parkkigeeniä(Oilin emänemä on parkki) kantamaan.

Pennut syntyvät ja kasvavat Anna-Maijan luona Maavedellä Miskajasmin kennelin pääpaikalla. Pennut myydään sopiviin koteihin rekisteröityinä, mikrosirutettuina ja madotettuina. Kasvaessaan pennut tottuvat muihin monen ikäisiin koiriin, vieraisiin ihmisiin ja saavat ulkoilla isolla aidatulla pihalla.

Pentuja voi tiedustella puhelimitse tai sähköpostitse joko minulta tai Anna-Maijalta. Miskajasminin viralliset nettisivut löytyvät osoitteesta: http://www.miskajasmin.fi.

Sanna: 040-5245881 / parviasa(ät)gmail.com
Anna-Maija: 050-4057838 / anna-maija(ät)miskajasmin.fi

Ohikiitävää

Ehkä nyt on jo aika raapustaa muutama sananen blogiinkin ja katkaista monen kuukauden hiljaiselo. Kertun poismenon jälkeen on tuntunut, ettei ole oikein jaksanut kirjoittaa mitään ylös, vaikka onhan sitä jotain aina silloin tällöin tapahtunutkin. Ehkä kuitenkin yritän nyt koota kasaan jotain merkintöjä ennen ja jälkeen pysäyttävän hetken.

Oili Kertun kauniilla syksyisellä haudalla.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen oltiin tyttöjen kanssa pari vuorokautta Lappalaiskoirat ry:n kesäleirillä Helin ja koiriensa kanssa. Tänä vuonna leireiltiin edellisvuodesta poiketen hellesäässä. Lajitarjontana oli leirillä tänä vuonna hakua, jälkeä, rallytokoa, vesipelastusta ja koiratanssia. Raijan kanssa oltiin kerran mukana haussa(tehtiin makkararinkiä ja Raija pomppi innoissaan varvikossa, kun hokasi homman jujun), Oilin kanssa kertaalleen peltojäljellä(Oili teki hienosti ja keskittyneesti hommia ja minä uskalsin jo antaa sille pitkän liinan) ja molempien kanssa kokeiltiin rallytokoliikkeitä. Leirin jälkeen minulle ja Oilille myös toimitettiin kunniakirja nimellä "Parhaat peltomyyrät". Jälkikouluttaja oli halunnut jakaa meille tunnustuksen, koska oltiin kehitytty edelliskesästä. Oikeastihan me ei kyllä oltu yhen ainoaa jälkeä saatu kotopuolessa aikaan leirien välillä.. Kaikenkaikkiaan taas ihana lyhkänen irtiotto arjesta! Leiriä ennen Raija oli jo tiputtanut kaiken pohjavillansa, joten leirillä oleiltiin pelkässä päällikarvassa.

Oili jäljestää

Elokuun 2. päivä Raija esiintyi Tiinan kanssa Sawo Show'ssa minun ollessa oikeissa töissä. Raija oli aivan pohjavillaton, joten kehään se lähti vain harjoitusmielessä. Esiintyminen oli sujunut mallikkaasti ja arvosana JUN H. Tuomarina oli jokin ulkomaalainen ja arvostelukin on nyt jossain.. Ehkä joskus muistan kirjoittaa sen tähän jatkoksi.

Raija Sawo Show'ssa

Viikko Sawo Show'n jälkeen koittikin sitten matka Maailman Voittaja -näyttelyyn Helsinkiin. Matkattiin rattoisasti viiden hengen seurueessa, yövyttiin matkailuautossa Messukeskuksen pihalla, katseltiin monen monta lapinkoiraa ja nautittiin reissusta. Raija oli entistäkin karvattomampi ja Mari Lackman palkitsi sen tänään arvosanalla JUN H. Hieno reissukokemus Raijalle!

"1v 1 kk. Täysin pohjakarvattomassa kunnossa esiintyvä. Mittasuhteiltaan lähes oikea. Hieman pitkä pää, kevyt runko. Hyvä raajaluuston vahvuus. Niukasti, mutta tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Liikkuu kevyesti. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä."

Elokuulla Raija oli sitten niin karvaton, että jopa sen kaulapantakin putosi kaulakarvojen puutteen vuoksi metsään. Ihme ja kumma, lokakuun loppupuolella sain metsästä sienestäjänaiselta soiton ja hän kertoi löytäneensä pannan! Kävin pannan sitten hakemassa takaisin kotiin seuraavana päivänä. Ja täytyy sanoa, että kyllä piristi päivää, kun joku viitsi vaivautua soittamaan tuollaisestakin pikkulöydöstä! Panta oli metsässä olon jälkeen vain kovin märkä, muuten aivan käyttökelpo.

24.8. oltiin Oilin kanssa mukana lappalaiskoiraporukan järjestämässä lammaspaimennuspäivässä. Mielenkiintoista oli tutustua tähänkin minulle ennalta aivan outoon omaan maailmaansa. Kiinnostava laji kyllä ja mukava nähdä koiria tekemässä sitä, mihin niiden sisäsyntyiset vietit niitä ohjaajat. Harmittavasti sade typisti päivän puoleen ja ehdittiin vain yksi kierros lampailla pyörähtää, koska liukas heinikki olisi ollut vaaraksi lampaiden jaloille. Hieman vaikeaa sanoa tämän yhden kerran perusteella Oilin taipumuksista paimennuksen suhteen, mutta kiinnostusta ja intoa oli niin lampaisiin kuin lampaanpastilleihinkin, eikä Oililla ollut aikomusta tehdä lampaista paistia, joten ehkä se kertoo ainakin sen, etteivät vietit ainakaan aivan täysin pielessä ole. Emäntä sen sijaan oli aivan ulalla koko ajan, että mitä sillä kepillä piti tehdä ja minnekä päin milloinen osoitella.

Jossain vaiheessa elokuuta Oilikin pudotti pohjavillansa ja nyt tällä hetkellä silläkin on toki jo uuden villanutun kasvu alulla. Lokakuun alussa minä pyörähdin ilman koiria kuvailemassa Lappalaiskoirien syyserkkarissa Oulun Nallikarissa, mutta muuten ei kai ole tapahtunut mitään kummempaa. Tyttöjen kanssa ollaan lenkkeiltä kerta - pari viikkoon koirakavereiden kanssa milloin missäkin.

Raija ja Surku Kasurilassa

Priitan kanssa Neulamäessä, hetkeä ennen kun Raija kadotti pantansa.

Uuden Lyyti-kaverin (Maijuntuvan Lyyti Kirijottaa) kanssa.

Oili kävi tarkastuttamassa silmänsä 28.10. kolmannen kerran terveiksi Puijonlaaksossa Martti Leinosella. Myös Oilin isän silmät oli tarkastettu terveiksi muutamaa päivää aiemmin.

Helka voi hyvin Kuuslahdessa, sekin on jo alkanut tottua Kertun poissaoloon. Alkuun se olikin hieman vaisu ja masentunut Kertun lähdettyä. Oli makoillut paljon vain omissa oloissaan, ei ollut leikkinyt juurikaan leluillaan ja jopa Helkalle tärkeät jugurttipurkin nuolennat olivat jääneet. Helka on kuitenkin koko elämänsä elänyt Kertun tai jonkun muun koiran kanssa laumassa, joten ilmeisesti se kaverin puuttuminen olikin sille outoa. Kovasti se innostuu aina Oilin ja Raijankin tulosta ja juoksee muiden mukana pihalla, kun vanhempieni luona käydään. 

Helka ja Raijan syyskuva.

Loppuvuodelle on jotain suunnitelmia, mutta niistä sitten aikanaan. Näyttelysuunnitelmia on seuraavan kerran vasta tammikuulle, jolloin Raijakin on ehkä saanut jo karvankasvatuksensa valmiiksi. Raija on nyt juoksussa ja Oilillekin kohta puoliin juoksua odottelen alkavaksi.

Kerttu 1.1.1999-30.7.2014

Niin monta vuotta,
lukuisia hetkiä.
Monituisia kilometrejä,
useita unohtumattomia retkiä.
Monen monta opetusta,
valtavasti viisautta.
Suuresti iloa,
järjettömästi rakkautta.
Sadoittain muistoja,
niin paljon onnea.

Kiitos Kerttu näistä vuosista, olet meille niin rakas!
1.1.1999-30.7.2014


Vaikka Kertun kroppa oli nyt jo aivan lopussa, niin mieli ei. Viimeisenä päivänään se jätti minulle hyvästejä parkkipaikallamme kaikesta huolimatta virkein mielin ja kirkkain silmin, uteliaana "kylille" pääsystä. Kerttu tepasteli parkkipaikalla, syötiin lauantaimakkaraa ja oleiltiin vielä hetki kaikki yhdessä. Itse en päässyt iltavuoron vuoksi lääkärille mukaan, mutta Kerttu oli lähtenyt rauhallisesti sohvalla makoilllen. Illalla Kerttu oli haudattu muun perheen ja koiralauman voimin sille niin tuttuun metsärinteeseen kotikotomme vastapäätä. Rinteeseen, johon ilta-aurinko paistaa aina niin kauniisti puiden välistä ja jossa se niin monesti on kirmaillut ja päästäisiä pyydystellyt.

Kerttu sai hienon ja pitkän elämän. Se oli koira joka teki kaiken aina täysillä, oli aina niin ystävällinen ja varma joka tilanteessa. Se oli hieno kasvattaja koiramaiselle tielle ja yhdessä koettiin niin paljon. Paljon puuttuu nyt meidän laumasta ja kotoa, mutta se kaikki on onneksi jatkossakin tallella muistoina. Joskin vielä melkoisen haikeina ja kipeinä.