Minulle tarjoutui vähän ex tempore mahdollisuus lähteä reissuun kokeilemaan poropaimennusta ja niinpä sitä keskiviikkoaamuna 17.2. lähdettiin taittamaan matkaa kohti Pelloa 5 savolaisnaisen ja 8 koiran kanssa asuntoautolla. Minulle matkatoveriksi lähti Hilda. Raijan ja Hildan väliltä ensin pähkäilin, mutta valinta kallistui sitten Hildaan, koska Raija aloitti juoksut.
Matka taittui joutui hyvässä seurassa höpötellessä ja muutaman pysähdyksen kautta saavuttiin illalla Pelloon majapaikkaamme. Mökkimme oli kerrassaan valloittava "mummonmökki"! Pienen iltalenkkeilyn kautta sitten alettiin rauhoittua valmistautumaan seuraavana päivänä koittaviin ekoihin paimennustreeneihin. Ja illalla huomattiin, että Hildastakin oli nyt sitten viimein tullut nainen! Pitkään sitä ekaa juoksua pitikin odotella kuin päälle vuotiaaksi!
18.2. herättiin aamulla virkeinä ja jännittyneinä paimennuspäivään. Koirien aamukävelytykset ja puuroa massuun. Puolisen tuntia matkattiin majapaikalta Saajomannuun ja klo 10 aloiteltiin alkupalaveerauksen muodossa. Osa porukasta meni ensiksi poroaitaan ja osan kanssa suunnattiin tekemään lammaslauman kuljetusharjoitusta. Hilda pääsi alkuun lammasjobiin. (Huom. Hilda ei esiinny allaolevassa kuvassa.) En edes uskaltanut päästää Hildaa tässä vaiheessa vielä vapaaksi, kun pelkäsin sen kirmaavan porojen luo. :D Lampaita kohtaan se käyttäytyi ystävällisen kiinnostuneesti. Olin huomaavinani, että Hildalla oli välillä selkeästi ideaa, että laumasta sivummalle poistunut lammas piti kiertää.
Ruokatauon jälkeen koitti Hildankin vuoro päästä ottamaan ensimmäinen kosketus poroihin. Alkuun koira pidettiin liinassa, mutta melko pian tuli käsky ottaa liina irti. Hildaa kiinnosti porot, mutta nätisti lähti kokeilemaan, että miten näiden tovereiden kanssa toimitaan. Näytti koomiselle, kun se alkuun kokeili ihme pompuin sitä mitä porot hänestä tuumaavat. Vähän piti tietenkin ihmetellä myös uusia makuelämyksiä, poronkikkareita, mutta hyvin se pysyi minun mukanani ja piti katseen poroissa. Porotkin liikkuivat hyvin eteenpäin ja kuljeteltiin niitä kirnuun ja pois.
Tällä päivää tehtiin vielä pienen lepohetken jälkeen toinenkin harjoituskiekaus poroilla. Meni hyvin ja Hilda toimi hyvin yhteistyössä. Iloisesti tuli taas aitaan ja nätisti ja reilusti kohteli poroja. Väläytteli myös pariin kertaan kiertämistaipumusta.
Illalla oli raukeaa porukkaa mökillä, mutta kuitenkin muutamat leikkihetket jaksettiin vielä pitää. Kokkailtiin ruokaa ja saunottiin. Ja tämän päivän aikana myös kaksi muuta narttua aloittivat juoksut, liekö Hildan esimerkkiä noudattaen! ;)
Perjantaina 19.2. silmät aukenivat taas virkeinä ja mökin siistimisten jälkeen taas paimennushommiin! Hilda pääsi tänään heti ekaksi poroille, mutta ei ollut kyllä niin hyvää suorittamista kuin edellispäivänä. Välillä kuljetteli hyvin ja keskittyneesti poroja, mutta välillä sitten piti haistella ja kanniskella kakkakikkareita. Väsymys paistoi nyt selkeästi ja nuorena koirana tarvitsi nyt kuulemma enemmän tätä kikkareiden kanniskelua ja haistelua päänsä nollaamiseen. Hyviäkin pätkiä saatiin kyllä, kun vain malttoi keskittyä asiaan.
 |
| Välillä kikkarebisneksiä! :D |
Ennen viimeistä poroillakäyntiä kuljeteltiin taas lampaita. Hilda oli nyt vapaana ja pysyi hyvin matkassa. Alku meinasi kyllä mennä ihan plörinäksi ja leikiksi nuoremman urospennun kanssa, mutta sitten pystyivät taas keskittymään asiaan, kun pistettiin poikakaveri kiinni. Leppoisasti Hilda siinä lampaiden matkassa ja vieressä tepsutteli. Kuvassa Hilda on tuolla oikeassa reunassa. Takanaan Alma.
Viimeiselle porokäynnille Hilda oli kyllä koonnut taas itseään ja nyt sujui paremmin kuin aamuinen. Koira oli paremmin asiassa mukana, eikä niin paljoa muilla bisneksillään. Yhteenvetona kouluttaja-Minna sanoi, että hyvä koira, jolla vielä nuoruus ja pentumaisuus näkyy paljon. Tämä näkyy juuri tarpeena nollata päätänsä kakkakikkareilla, nuuskuttelulla jne. Hilda on kuulemma vähän sellainen ADHD, että sillä on monenlaista puuhaa. :D Välillä tehdään töitä ja välillä ehtii tehdä kaikenlaista muuta. Sitten kun keskittyy, niin tekee hyvin ja keskittyneesti. Seuraa hyvin katsellaan poroja ja on hyvin reilu koira eläimiä kohtaan. Nuoresta iästään huolimatta saa kuitenkin hyvin porot liikkumaan eli on myös hyvin vahvakin koira olemukseltaan.
Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä leirin antiin ja oppeihin, ja kotimatkalle lähti tyytyväinen sakki. Matkalla taas tehtiin muutamat pysähdykset ja yöllä kahden tienoilla olin sitten Kuopiossa takaisin. Kaikki koirat nukkuivat rauhallisesti paluumatkan. Ei sillä, että rauhatonta olisi ollut mennessäkään. Erittäin mielenkiintoinen kokemus ja nyt on erilailla taas näkemystä tästä oman rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, siitä mitä se koiralta vaatii ja miten koulutusta voidaan lähteä tekemään. Minna ansaitsee kyllä isot kiitokset tästä kaikesta opastuksesta! Lähden ehdottomasti mukaan uudelleenkin, jos vaan on mahdollisuus!
