Syysreissu Jyväskylään

Lauantaina 2.10. matkailtiin Helkan kanssa Jyväskylään ja hotelli Laajavuoren pihalla nähtiin pitkästä aikaa Heliä ja Helkan velipuolta Severiä(Miskajasmin Olkihattu). Aamupäivä vietettiin tottelevaisuuskoetta katsellen ja muuten vain oleskellen. Iltapäivästä suunnattiin hetkeksi lepäilemään ja täyttämään mahojamme majapaikkaamme hotelli Albaan. Helin kanssa kaupunkisuunnistettiin kauppaa etsien ja käppäiltiin koirien kanssa hotellin lähiympäristössä aivan huisin kauniissa ja syksyn väreissä loistavissa maisemissa! :) Koirista tuli napattua yllättäen monta kivaa kuvaa! :D Illalla pyörähdettiin vielä kuulemassa yhdistyksen syyskokousta. Täällä lisää kuvia puolisisaruksista.


Severi ja Helka Jyväskylässä


Severi ja Helka

Sunnuntaina oli sitten näyttelyn vuoro. Minulla hujahti päivä nopeasti porokoiraurosten kehää lehteä varten kuvaillen. Toki tuttujakin ehti välissä moikata ja jututtaa. :) Heli käytti Helkan kehässä ja Helka sai varsin itsensä näköisen arvostelun. Tuomarikin oli varsin miellyttävä uusi tuttavuus ja arvostelu oli täyttä asiaa - Helkan kaikki virheetkin löytyivät hyvin! :D Severi edusti myös erinomaisen upeasti tuloksessa AVO ERI2 SA! :) Reissun kruunasi ehdottomasti piknik kehien reunoilla suolaisen piirakan ja mutakakun kera - oli evästys varsin kohdillaan! Seuraava yhteinen erkkarireissu olisi jo kovasti haaveissa! :D


Helka kehässä Helin kanssa.

Tuloksena AVO H ja tuomarina siis Jussi Liimatainen:

"Kevytrakenteinen narttu. Kapea pään malli. Kuono-osa saisi olla täyttyneempi. Kookkaat korvat. Erittäin (yleisölle Helkasta kertoessaan puhui adjektiivilla kaunis, mutta se on ilmeisesti unohtunut arvostelusta) niska- ja ylälinja. Hyvä tiivis etuosa. Runko saisi olla voimakkaampi ja luusto vahvempi. Jyrkkä lantio, muuten hyvä takaosa. Liikkeessä saisi olla pituutta ja joustavuutta ja hännän tulisi nousta selän päälle. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

Kaksi karkulaista Kinahmissa

Sunnuntaina 18.9. lähdettiin kahden jälkeen iltapäivällä suuntaamaan Millan, Touhon ja Wagnerin kanssa patikointiretkelle Kinahmiin. Mulla mukana kaikki tytöt. Menomatka meni normaalisti. Helka, Oili ja Touho juoksentelivat vapaina pitkin metsää ja tapansa mukaan vähän väliä pistäytyivät meidän luona. Millan kanssa höpöteltiin niitä näitä ja minä poimin vähän väliä hirvikärpäsiä hiuksistani. Määränpäähämme kodalle noin 9 kilometrin päähän lähtöpaikasta päästyämme tehtiin nuotio kotaan, paistettiin makkaraa ja täytettiin mahojamme. Pois päin tullessa keräiltiin muutamat kantarellit matkaan mukaan, mun aikeina paistaa ne illalla. Vaan sitten, jossakin vaiheessa jälkeen klo 20 huomasin, ettei Helka ja Oili ole hetkeen näyttäytyneet luonamme ja mäen alta kuului useamman koiran haukku, joista yhden kuvittelin olevan Helka.

Huudeltiin, huudeltiin ja vielä kerran huudeltiin. Haukkumista kuului edelleen, mutta ei alun jälkeen enää sitä helkamaista haukkua. Aikaa vierähti, eikä koiria vaan kuulu millään takaisin. Päätin lähteä katsomaan, että onko siellä minun koiria, mistä haukku kuuluu, vaikka olikin jo erittäin hämärää ja haukkupaikalle oli välimatkaa. Milla jäi odottamaan polulle Kertun ja Wagnerin kanssa, ettei vaan harhauduttaisi siltä. Touho lähti minun kaveriksi mukaan alas rinnettä. Aattelin ensin mennä ihan vain sen matkaa, että pysyn huutoyhteydessä vielä Millan kanssa. Noh, sitten huomasin jo ehkä puolessa välin matkaa että se mäki söi aika hyvin äänen ja Millan ääni ei enää kuulunut, mutta teki vielä mieli jatkaa tarkastamaan tilanne kun koiranhaukkua edelleen kuului satunnaisesti. Huomasin sitten, että siinä vieressä meni alaspäin laitumen reunan sähöpaimen ja soitin sitten Millalle, että kävelen sen viertä alaspäin mäkeä, etten itse vaan eksy. Tässä vaiheessa oli jo aikalailla pilkkopimeää. Tultiin Touhon kanssa sitten sen aitauksen päähän ja paikansin, että koirien haukku kuuluu läheisestä pihasta. Ja myös sen etteivät haukkuja ole tosiaankaan minun koiriani. Meni siinä sitten kuitenkin ison ojan ja ryteikön läpi Touhon kanssa ja talon pihalta vastasi sitten mun huuteluihin nainen, joka sanoi että olivat juuri tulleet miehensä kanssa kotiin ja heidän koirat olivat haukkuneen kauheasti. Eivät kuitenkaan olleet nähneet vieraita koiria, kun sitä tiedustelin.

Eipä siinä, pakko oli sitten vaan lähteä suuntaamaan takaisin ylös mäelle ja huomasin, että kappas vaan en enää löydäkään sitä aidanviertä, jota pitkin äsken tulin! o_O Laukattiin siinä Touhon kanssa sitten varmaankin vartti ees taas ja etsittiin sitä kohtaa mistä oltiin tultu. Noh, viimein sitten harhailu ja ryteikössä rypeminen palkittiin ja löysin jonkin aidanvieruksen, josta en ollut tosin varma, että onko juuri se mitä pitkin tulin. Ylöspäin sen kuitenkin täytyi viedä ja melko lähelle Millaa! Lähdettiin kuitenkin kapuamaan sen viertä ylös ja voi HUH miten pitkä ja jyrkkä se mäki oli ! Kunto meinasi loppua totaalisesti jo puolessa välin mäkeä ja voi sitä hien ja kuumuuden määrää! Tuntuu, että mäen ylös pääsemisessä meni aivan kamalan pitkästi aikaa, mutta viimein oltiin siellä takaisin (ja vieläpä tasalleen Millan kohdalla!) ja piti vähän aikaa tasata hengitystä ja kuumuutta nousun jälkeen.

Kun sain taas itseeni henkeä vedettyä, jatkettiin tovi vielä koirien huutelua, mutta metsä oli aivan hiljaisen autio meidän huutoja lukuunottamatta. Pilkkopimeys oli langennut ja ilta viilistyä entisestään. Tehtiin päätös lähteä jatkamaan matkaa autoille päin koiria samalla huudellen. Oltiinhan kuitenkin vielä noin 4-5 kilometrin päässä autosta, että paljon oli tarvottavaa vielä.. Voin myös kertoa, että oli sangen mielenkiintoista kulkea metsässä säkkipimeällä polkua pitkin vain kännyköiden näyttöjen valon avulla! Menin Kertun kanssa edeltä ja Kerttu näytti aika minne polku vie, mutta välillä meinasi aina harhauttaa sekin menemällä haistelemaan jotain pusikkoa. Lisäksi oli semmosia paikkoja, ettei oikein tiennyt, että minne päin se polku menee, kun maakin oli melko tasaisen tallautunut. Välillä aina pysähdyttiin huutamaan koiria ja kuuntelemaan kuuluisiko jotain.

Lopulta oltiin ehkä joskus noin klo 23 takaisin lähtöpaikassa auton luona. Vielä huudeltiin siinäkin koiria ja sitten käytiin ajelemassa viereistä autotietä eteenpäin, että näkyisikö siellä liikettä. Helkalla ja Oililla oli kuitenkin molemmilla heijastin liivit päällä, että jos liikettä olisi näkynyt, niin ne olisi ollut auton valoissa helppoa huomata.. Pariin paikkaan pysäytettiin auto ja huudeltiin, mutta ei vaan kuulunut eikä varsinkaan näkynyt mitään! Ei auttanut kuin vaan luovuttaa ja lähteä siltä iltaa kotiin. Koirat olivat vain kerta kaikkiaan kadonneet..

Maanantaiaamuna 19.9. puhelimeni oli edelleen hiljaa, eikä kukaan  ollut ilmoittanut löytäneensä koiriani. Puhelinnumerothan niiltä molemmilta löytyisi kaulapannoista. Tein koirista ilmoituksen poliisille ja paikalliselle löyöeläinvastaavalle. Karkurit.fi-sivusto sai myös ilmoituksen kahdesta kadonneesta lapinkoiratytöstä. Klo 9 aikaan suunnattiin Millan kanssa takaisin Kinahmiin koiria etsimään. Onneksi aamuinen sumukin siitä hälveni nopeasti ja näkyvyys ympäristöön parani. Käytiin ensiksi tarkistamassa lähtöpaikka, huudeltiin tovi koiria ja sitten ajeltiin taas sitä samaa tietä läpi mitä eilenkin illalla. Muutamalta ihmiseltä kyseltiin, että onko tällaisia koiria näkynyt ja sitten rustailtiin kalenterini muistiinpanosivut täyteen lappuja koirien katoamista koskien ja leviteltiin niitä ihmisten postilaatikoihin. Silmä kovana piti tarkkailla myös tienpientareet. Parisas paikkaa tien varressa metsän laidassa huudeltiin taas hetki koiria, muttei mitään havaintoja edelleen. Seuraavaksi käytiin Kinahmin mäen toisella puolen olevalla tiellä kattomassa, että näkyykö mitään ja myös sinne jätettiin lappusia ja huudeltiin. Sitten oli taas palattava kotiin, että ehdin syödäkin jotain ennen töihin lähtöä, mikä tällaisella hetkellä ei olisi yhtään tietenkään kiinnostanut.

Kotona ilmoitin koirien katoamisesta myös paikalliselle radiokanavalle ja riistanhoitoyhdistyksen vastaavalle, joka lupasi pistää koirista viestiä eteenpäin. Töihin päin ajellessa minulle soitti mies, joka oli nähnyt meidän laittaman lapun koirien katoamisesta ja kertoi, että hänen koiransa kuulemma kovasti haukkuneet rinteeseen päin tänäänkin ja epäili siellä ehkä jotain liikkuneen. Töissä ehdin noin tunnin verran vahdata puhelinta työnteon lomassa. Viestejä tuli, muttei mitään koirista! Sitten vaille neljä tuli vihdoin odottamani ja toivomani viesti! Äiti laittoi viestiä, että joku nainen oli soittanut löytäneensä molemmat tytöt hiehoaitauksen läheltä Kinahmista ja oli vieläpä saanut koirat kiinnikin!! JES! Äiti myös kirjoitti, että menevät hakemaan koirat kotio ja minä sain jatkaa rauhallisemmin mielin työiltaa.

Kotiin kun tulin, Helka ja Oili eivät meinanneet edes jaksaa minua vastaan tulla, mutta kuitenkin molemmat kankein jaloin kävelivät luokseni ja sitten heti taas valahtivat pitkin pituuttaan uneen lattialle. Helka vähän ontui toista etujalkaansakin. Enpä ole kyllä koskaan näitä kavereita noin hurjan väsyneinä nähnyt! Ei varmaan ollut niittenkään montaa silmällistä tullut edeltävänä yönä nukuttua.. Päällisin puolin tytöt olivat kunnossa, eivätkä juurikaan edes likaisiakaan! Helkalla vähän jalkakarvoissa jotain mutaa, mutta ei sen pahemmin.

Seuraavana aamuna koirat heräsivät jo virkeämpina uuteen päivään. Helka ei enää ontunutkaan. Kuitenkin aamupissan jälkeen molemmat kellahtivat vielä takaisin nukkumaan hyvin äkkiä.

Tiedä sitten missä koirat olivat sen koko yön ja aamupäivän Kinahmissa viettäneet! Löydettäessä ne eivät alkutiedoista poiketen olleet sittenkään olleet hiehojen kanssa samassa aitauksessa, vaan viereistä aitauksesta haukkuneet niille. Liekö sitten nämä hiehojen hajut olleet koirista niin vastustamattomia, että olivat koko katoamisaikansa niitten lähettyvillä ja kannoilla viettäneet, vai olivatko juoksennelleet kauempanakin. Sitä ei tarina kerro ja arvoitukseksi se taitaa jäädäkin.

Pääasia kuitenkin, että koirat löytyivät noinkin nopeasti ja täysin kunnossa! Mieliin tämä melkoinen reissu jää varmasti pitkäksi aikaa. (alla olevassa kuvassa Helka eiliseltä lepäilemässä reissuväsymyksiään pois)

Väsynyt karkulainen Helka

Eloton elokuu? Ei sentään. :)

Hupsis, en sitten saanut yhtään blogimerkintää aikaiseksi edes elokuulta! :P Jos nytten otettaisiin ja kerrattaisiin hieman senkin ajan kuulumisia.

Saija kyläili Andon (Mystic Moonlight Bi Exclusive Blue) kanssa meillä elokuulla Joensuun näyttelyn viikonloppuna. Molempina päivinä käytiin Joensuussa katselemassa näyttelyä ja illat vietettiin sitten lenkkeillen ja koirat juoksivat ja peuhasivat pihalla niin maan mahdottomasti, että olipa aika väsynyttä porukkaa sen jälkeen! :D


Tytöt ja Ando

 Karva oli meillä vähän jokaisella tytöllä nyt irtoamisvaiheessa ja Oilikin tekaisi oikein kunnollisen karvanlähdön taas vaihteeksi ja nyt sitten ollaankin mallia kaksi karvaa ristissä. Noh, todettakoon että häntä sillä nyt ainakin näyttää muhkealle, kun se on varmaan ainoa paikka josta karvaa ei juurikaan ole (vielä) lähtenyt. Mutta selvisipähän nyt ainakin se, ettei Oili esiinny erkkarissa lokakuulla.. ;) Kertusta on saanut vähän väliä harjata pohjavillaa pois eri paikoista, mutta nyt silläkin alkaa olla jo kaikki lähtenyt ja uusi villa näyttää olevan jo kivassa kasvussa kyljissä, joista karvanlähtö sillä jo heinäkuulla alkoi. Helka on tiputellut vähäisiä määriä karvaa sieltä täältä, mutta on ihan ok turkissa edelleen. Nyt kun vielä saisi nuo tytöt pestyä kylppäri- ja saunaremontin valmistuttua, niin olispa sitten hyvä niiden odotetta syksyä ja talvea puhtain turkein!


Oilin karvanlähtö

Elokuun lopulla päästiin jopa kertaalleen käymään lappalaiskoirien treeneissä Sorsasalossa ja huomasipa kyllä Oilista, ettei olla kuin keväällä viimeksi päästy sellaisiin mukaan. Kyllä oli virtaa mennä sinne sun tänne ja alkuun tuntui olevan vähän hankaluuksia sen muistaa, että mitä sitä nyt piti tehdäkään. Onneksi sitä keskittymist alkoi siellä sitten jonkin verran pikku hiljaa löytyä ja kaikki sujui lopulta ihan moitteetta.

Kerttu pyörähti 25.8. mätsärissä tuloksella veteraanien punaisten 2. Kilpailijoita oli tällä kertaa ilahduttavan monta - jopa 8! :)


Punaisten kehän 3. parasta.

Sitten päästäänkin jo syyskuulle ja heti tähän alkuun ehdittiin Kertun kanssa käväistä parit mätsärit Pielavedellä ja Nilsiässä. Pielavedellä 3.9. Kerttu sijoittui kahdesta veteraanista punaisten 1. ja Best In Show'ssa sijalle 4. Myös Oili oli mukana treenailemassa Pielavedellä ja esiintyi ihan kivasti. Punaisen nauhan sai isojen aikuisten luokassa ja sijoittui punaisten 4. :)





Sitten Pielaveden mätsäriä seuraavana iltana 4.9. ehdittiin vielä juuri ja juuri hieman ex tempore mätsäriin Nilsiään. Itse olin aamun ja päivän järjestämässä kennelpiirin nuorisojaoston mätsäriä Kuopiossa ja sitten sen jälkeen lähdin vielä Maijua ja Kerttua viemään Nilsiään, kun niillä oli niin kova into ja olivat jostain ilmoituksen sinä päivänä bonganneet! Matkaan mukaan saatiin sitten myös Milla ja Touho(gordoni Xenaran Back In Time). Eikä tullut kyllä turha reissu lähteäkään. Sää oli mitä mainioin ja lämmin ja koirat menestyivät hienosti. :) Touho voitti punaisten luokan aikuisissa ja oli BIS3 ja Kerttu ainoana veteraanina vei ykköspaikan siinä kisassa ja niin se vaan oli vielä BIS1! Huh, vaan kylläpä väsytti allekirjoittanutta sinä iltana niin paljon ettei ole väsyttänyt aikoihin. Eipä ole aiemmin tullut koettua kolmea mätsäriä kahden päivän aikana. ;)

Nyt syyskuulle ei ole erikoisempia suunnitelmia. Lokakuun ekana viikonloppuna suunnataan Helkan kanssa erkkariin Jyväskylään ja nähdään pitkästä aikaa Heliä ja Severiä(Miskajasmin Olkihattu)! :) Juuri hetki sitten pistin Helkan ilmoittautumisen matkaan. Samakos se on kehässäkin pyörähtää, kun joku koirista lähtee mukaan joka tapauksessa. Tällä kertaa valinta osui Helkan kohdalle, kun se suhteellisen hyvin on kuosissa turkkinsakin suhteen. ;) Mutta sitä odotellessa!

Vesannon ryhmänäyttely 23.7.

Viime lauantaina pyörähdettiin näyttelypuuhissa Vesannolla. Tuomarin muutos saatiin sitten sinnekin ja harmi kyllä sattui sitten sama tuomari kuin aika tarkalleen pari kuukautta sitten Sotkamossa. Noh, vaikka jahkasin juuta ja jaata näyttelyn suhteen, niin ajattelin sitten että menkööt sitten kehäharjoituksena vaikka ja kun ei tälle vuotta ole välttämättä Oilille enää muita näyttelyitä tuloillaan.

Tällä kertaa Viljanmaa arvioitsi Oilin näin ja tuloksena JUN H:

"Terveesti liikkuva, tiivis, jäntevä narttu, jolla kevyehkö oikeapiirteinen pää. Hyvät korvat. Selkä saisi olla jäntevämpi, muuten hyvä runko. Kokonaisuuteen sopivat oikea-asentoiset raajat. Musta turkki, joka tulisi olla huomattavasti runsaampi. Oikea-asentoinen häntä. Ylärajan koko(47cm). Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"



Näyttelyn jälkeen pääsin Paulan matkassa vielä ihastelemaan erittäin virkeää laumallista Miskajasmin R-pentuja. Olipas melkoisen vekkuleita kavereita ja ulkomuodoltaankin melko tasalaatuisen oloista sakkia. :) Oili ja Priita odottelivat meidän vierailun ajan kauniisti ja rauhassa pihan ulkopuolella metsikössä puitten varjossa. Tämä odottelu ja matkailu palkittiin sitten sillä, että Kuopiossa tytöt pääsivät vielä noin tunniksi metsään juoksemaan vapaina - vaikutti olevan hurjan kivaa! ;)

Niin ja pitänee vielä Kertustakin mainita tähän, että Kerttu kävi keskiviikkona 27.7. pyörähtämässä mätsärissä siskon kanssa ja tulos oli tälläkin kertaa hieno ja esiintyminen oli ollut nätin iloista. :) Kerttu sijoittui kahdeksan osallistujan veteraaniluokassa toiseksi! Hyvä Kerttu ja Maiju! :)

Kertun hammasoperaatiosta voisi lisäksi mainita, että ien parantui ongelmitta ja kaulurikuurilla saatiin tulehduksiin asti nuoleskellut jalatkin kuntoon. Karva tuntuu kasvavan näihin jalkoihin jostain syystä erittäin hitaasti. Vaikka operaatiosta on jo reilu kuukausi, niin tuntuu ettei karvaa ole niissä vielä paljon mitään. Vaan onneksi talveenkin on vielä aikaa, niin saavat rauhassa kasvaa. ;)

Kerttu ja Kertun hammashommat

Tänään näytetään siis tältä. Jos aloitetaan tarina kauempaa, niin kuten jossakin edeltävässä kirjoituksessa mainitsinkin, niin lekurireissuhan se Kertun kanssa tehtiin posken ja ikenen turvotuksen, sekä mätäpahkuran takia. Tämä lääkäri totesi heti olevan kyseessä hammasjuuritulehduksen. Antibioottia jatkettiin ja saatiin hampaanpoistoaika viikon päähän. Ohjeena oli kuitenkin, että jos turvotus ja muut oireet häviävät viikon sisään, voi ajan perua edellisenä päivänä. Kuitenkin vielä leikkausta edeltävänäkin päivänä ikenen yläpuoli ja poski oli jonkin verran turvoksissa ja ien itsekin vähän tulehtuneen värinen, eikä normaali. Ja se mädän ulostulopahkura oli paikallaan edelleen, vaikka siitä viikon mittaan vähän mätää tulikin ulos.

Kertun hammas ennen hampaanpoistoa samana päivänä.

Noh, hammas otettiin sitten pois ja leikkaus oli mennyt hyvin ja ongelmitta. Kerttu ei vaikuttanut kipuisalle samana iltanakaan ja ruoka maistui jo heti kun oli saanut pahimmat unetukset nukuttua pois. Kipulääkettä syötin kolme päivää varmuuden vuoksi, kun Kerttu ei yleensä herkästi kipuaan näytä. Tänään poistosta on kulunut jo viikko ja antibioottikuuri loppuu huomenna aamulla. Ien on parantunut hyvin.

Hammasrivin kolonen tältä päivää.
(kolo siis yläleuassa, poistettu hammas oli ensimmäinen poskihammas) 

Syy siihen, miksi Kerttu sitten eilen pöntön päähänsä oli se, että sen hampaanpoiston yhteydessä oli molemmista tassuista ajeltu karvaa vissiinkin tipan vuoksi, niin Kerttu oli sitten nuoleskellut varsinkin toisesta jalasta sen karvattoman kohdan ihan punaiseksi ja tahmeaksi. Kertulla on niin paljon karvaakin, että sitten Kertun makoillessa ne peittyvät karvann sisään ja varmasti ovat hautuneet siellä kosteina. Pidettiin sitten yhden päivän ja yön ajan aukileikattuja sukkia sen jaloissa ja tuntuikin auttavan, että se tulehtunut kohta vähän kuivahtikin jo ja parantui, mutta sitten tuli kuitenkin se ongelma, että sukat aina välillä ja varsinkin yöllä valuivat pois ja Kerttu oli taas innokkaana sitten nuollut niitä. Noh, nyt on sitten pönttö päässä ja luulisi näitten nyt paranevan muutamassa päivässä.

Lapinlahti RN ja perhetapaaminen

Päivitykset tulee ylläriylläri taas viiveellä, mutta pitänee mainita viikon takaisistakin, eli 18.6. näytelmöitiin Lapinlahdella. Oilia ei olis taas oikein vähempää voinut kiinnostaa ravata kehässä, muuten kaikki meni taas erinomaisen hyvin. Harto Stockmari arvioitsi Oilin EH:n arvoiseksi ja eikä arvostelussakaan mitään moitittavaa ole, kyllähän se ihan Oilin näköinen on.

"Narttumainen, hieman ilmavassa kehitysvaiheessa oleva kokonaisuus. Oikeanmuotoinen pää. Leikkaava purenta. Etuosan ja eturinnan tulee vielä kehittyä, samoin rungon. Pitkä lanneosa. Normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä käytös. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

Oili "Ei vois vähempää kuule kiinnostaa tää touhu!"

Samassa näytelmöinnin yhteydessä tavattiin myös Helkan iskä-Oskua(Lappjedi Lapin Loimu) ja veli-Onnia(Miskajasmin Kuunloiste). Onni ansaitsi hienosti tuloksen AVO ERI4 ja Osku VET ERI1 SA PU2 ollen myös ROP-veteraani ja BIS3-veteraani. Hyvä pojat! :) Helka oli vaan matkassa mukana turistina ja saatiin myös kivoja yhteiskuvia iskän ja veljen kera. Niistä kiitos Paulalle! :)

Perhepotretti: Onni, Helka ja Osku-iskä

Isä ja tytär

Sisko ja sen veli

Kurresisarukset (Pitänee kyllä todeta, että Onnilla oli kesto tämän
tempun suorituksen suhteen huipussaan - Helkan piti vähän
väliä laskeutua alas! :D) 

Näyttelyn kaunein Kerttu

Kerttu käväisi siskon kera pyörähtämässä helteisenä iltana Suomen Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston järjestämässä match show'ssa 9.6.2011.

Harmittavaa, että itse jouduin taaskin hikoilemaan töissä samaiseen aikaan, mutta Kerttu oli ollut taas vedossa ja niin mielissään esiintymisestä! :)



Veteraaneissa se oli ainoa osanottaja ja sijoittui näin ollen punaisten voittajaksi. Best In Show -kehässä Kerttu oli hurmannut tuomarit ja nämä palkitsivat Kertun voitolla!



Palkinnot olivat aivan mahtavat, kiitos paljon niistä! Ne tulee kyllä kaikki hyötykäyttöön! :)

Nyt pari päivää Kertun poski on ollut taas turvoksissa ja aiheuttanut huolta. Eilen pistäydyttiin näyttäytymässä lääkärillä, kun minun silmään Kertun vasemmanpuoleinen raateluhammas näyttää kummalliselta ja turvotus alkoi juurikin sen yläpuolelta. Lääkäri ei ollut sitä mieltä, että syy olisi hampaassa, mutta ei keksinyt muutakaan selitystä. Viikon antibioottikuuri nyt kumminkin aloitettiin ja heti samana iltana tabletin annon jälkeen turvotus oli jo hieman laskenut. Nyt turvotusta on tällä hetkellä juurikin siinä hampaan yläpuolella poskessa enää, mutta hampaan yläpuolelle on ikeneen ilmaantunut pahkura, jonka tulkitsisin itse niin, että sieltä on nyt tulossa mätä ulos. Että taitaa olla lekurireissu vieläkin tiedossa tämän asian suhteen.. :/