Treenimerkintöjä viimein

Eemeli, Haru ja Helka: yhdessäolon riemua

Vauhti-Helka

Nyt taas Kannuksen maisemissa. Eilen aloiteltiin uutta jaksoa näyttämällä taitoja hallilla ja sitä missä mennään. Ööh, me oltiin tottakai aivan mahdottoman paljon edistytty jakson aikana, mutta esiteltiin nyt sitten seuraamista kaikenlaisilla käännöksillä ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa kyllä näkyi se ettei olla pitkilleen pistetty tikkua ristiin asian eteen ja semmoista kovin löysähköä se oli vaikkakin kontakti kyllä pysyi alusta saakka. Täyskäännös ja vasemmalle kääntymiset sujui ihan jees, vaikka vähän ylimääräistä väljyyttä niissäkin havaittavissa. Kääntyminen oikealle ei edelleenkään ole niin hyvä kuin vasemmalle. Mun kammotukseen, liikkeestä seisomiseen, haettiin myös vähän jotain vinkkiä ja ehkä siitä nyt pitäis taas jatkaa.

Tänään sitten suunnattiin taas hallille käytännöntunnilla ja harjoiteltiin ketteryysesteitä. Esteiden oikeista nimistä ei juuri ole hajua, mutta tunnelia, vaakatikapuita, keinulautaa ja sellaista edestakaisin heiluvaa estettä testailtiin(osaa joskus aiemminkin muutamaan kertaan koitettu) ja ne meni ihan kivasti. Keinu vähän jänskäsi Helkaa aluksi, mutta oli kuitenkin koko ajan reippaasti makkaran perässä siihen menossa ja muutamat viimeiset kerrat olivat jo hyvin onnistuneita. "Pituushyppyeste" taas tuotti vähän hankaluuksia, vaikka nyt tarvitsikin hypätä vain puolet siitä, mitä normaalisti. Helka ei millään meinannut tajuta, että täytyy hypätä, vaan se mieluummin käpsytteli nauhojen yli kävellen. ;) Nooh, saatiin siinä sitten jokunen onnistunut hyppääminenkin aikaan, kun vähän mietittiin ja testailtiin.

Hallilta suunnattiin sitten vielä autioituneelle vanhalle koululle, jossa ensin käytiin koirien kanssa tutkimassa paikkoja. Helka oli innoissaan mielenkiintoisista hajuista ja purjehti mielellään ympäri rakennusta ja katsellen paikkoja. Otettiin sitten vielä hieman etsintää. Päästin Helkan ukkojen etsintään heti ovelta sisään tultua ja se lähtikin heti oikeaan suuntaan ja nosti kohta nokkansa yhden huoneen kohdalla. Ja sieltähän se ensimmäinen eksynyt sitten löytyikin. Käytiin sitten vielä yksi alakerran huoneista läpi ja sitten Helka halusi suunnata portaita pitkin yläkertaan. Siellä Helkan nenä liimautui heti yhteen komeroon ja siellä se nuuhkutteli pitkään edellisten piiloutujien hajuja(ja lisäksi toi sieltä tultuaan golfpallon suussaan :D). Käytiin sitten vielä tarkastelemassa pari huonetta, ennen kuin tärppäsi taas ja viimeinenkin piiloutunut paikallistui. Näköjään nenänkäyttökin on vielä muistissa, vaikka aikaa viime kerrasta on rutkasti.

Jalostuspäivänäyttelyssä ja edessä paluu arkeen

Tänään vietettiin päivä Kuopiossa Maxi-Kodintukun pihalla pidetyssä pystykorvien Jalostuspäivänäyttelyssä. Yhdeksän maissa aamulla oltiin jo paikan päällä ja katseltiin urosten esiintymiset. Tuomari oli arvosteluissaan napakka ja aikataulut pitivät hyvin, niin että puoli kahdentoista aikaa pääsivät kehään jo nartut.

Helka esiintyi nuorten luokassa, jossa kilpaili yhteensä 14 koiraa. Esiintyminen sujui hienosti eikä tällä kertaa ollut perässävedettävää lapinkoiramallia matkassa. ;) Kotiinviemisiksi pätkä sinistä nauhaa ja arvostelu, joka kuuluu näin:

"Kevyt narttu hyvillä mittasuhteilla. Kevyt kuono. Kookkaat tyvileveät korvat. Suuret pyöreät silmät. Purenta ok. Kevyet rintakehä ja raajaluusto. Voimakkaat kulmaukset. Lyhyt runkoturkki. Suhteellisen suora häntä. Kevyet tehottomat liikkeet. Rauhallinen käytös."

Tulos tänään siis NUO H.

Ilmakin onneks edellisiltä päiviltä hieman lauhtui ja näyttelysäänä vallitsi pieni pakkanen. Vähän meinasi välillä pakkanen kipristellä, kun loppuun saakka tuli lapinkoirakehä katseltua, mutta mukava päivä oli kaikkinensa taas kerran. Seurasta kiitokset erityisesti Helille ja Riialle! :D

Huomenna sitten olisikin taas edessä Kannukseen matkustus, kun uusi jakso alkaa ja koulu sen myötä. Voi olla, että hieman vaatii opiskelu taas totuttelua lomailujen jälkeen, mutta eiköhän siihen taas pääse kiinni. Tai olisi ainakin hyvä päästä. ^^ Ja jospa sitä taas tuolla Kannuksessa saisi löydettyä sen kadonneen treenimotivaationkin, kun täällä Siilinäjärvellä sitä ei nyt pariin kuukauteen juuri ole näkynyt..

Helkalla vauvakuumetta ilmassa

Niin vaan suoriuduttiin taas kennelvuorosta Kannuksessa ja nyt ois sitten 9 viikkoo vuoroja jo takana ja yksi viimeinen enää edessä ens syksynä. Helka sai viettää kyllä taas melko tylsän viikon, kun mulla ei hirveämmin ollut aikaa ja jaksamista mihinkään ylimääräiseen touhuamiseen. Mutta hyvinhän tuo sen otti taas, kuten aina.

Eilen kun tultiin kotiin, niin Helka sitten syöksyi heti mun sänkyyn ja käpertyi sinne kumikana vierellään. Pitkin iltaa se sitten kanniskeli lelujaan piippaillen muutenkin ja vei niitä sänkyyn ja sängyn alle.. Pihalla sitten lautapinon alla kävi mylläämässä pesää. Eli joo, valeraskaus täällä taas näköjään, vaikkei Kannuksessa siitä vielä ollu havaintoja. Tällä hetkellä pentueessa on havaittu kumikanan lisäksi mm. tiikeri, porsas, pari sukkaa ja kengänpohjallinen. Saas nähdä ilmaantuuko uusia lapsia vielä. Aika kirjavalle näyttää tuo pesue - liekö useampia isiä. ;)

Tänään sitten oltiin kotona sen verta aktiivisia, että käytiin jäällä lenkkeilemässä. Minä luistimilla liikkeellä. Menomatka(4km) mentiin reippaasti pariin kymmeneen minuuttiin ja paluu tehtiin sitten vähän rauhallisempaan tahtiin niin, että Kerttu pystyi ravaamaan. Matkaa kertyi siis luistimilla yhteensä 8km ja tunnin päästä lähdöstä oltiin jo takaisin lähtöpaikassa. Helka sai juosta vapaana ja se varmasti urheilikin mua ja Kerttua vielä reilusti enemmäm. Takaisin päin tullessa Helka meinas olla vähän tottelematon ja lähti juoksemaan jäällä mennyttä hevosta kohti kuuntelematta mun huutoja, mutta älys se kuiteskii sitten kääntyä takas useita kymmeniä metrejä ennen heppaa. Kerttu oli sitä mieltä tullessa, että se tartti energiaa ja pisti jäältä jäätynyttä kalaa poskeensa. Helka tyytyi pariin kertaan poimimaan suuhunsa hevosenmunkkeja.. Vähän meinasi tassuihin paakkuuntuva lumi haitata varsinkin tullessa ja niitä paukeroita piti sitten jyrsiä välillä pois. Kyllä koiria uuvutti sitten kotiin tultua, eikä Helkakaan ole tänään illalla suuremmin keskittynyt äitinä oloon, vaikka heti ovella ennen kuin pääsi sisälle, niin mourusikin kummasti ja vinkui. Ilmeisesti muisti siinä lapsensa ja mietti, että miten ne oli pärjänneet. Mutta kylläpä oli kivaa meillä kaikilla! Toivottavasti ehditään vielä ottamaan uusiksi joku päivä ennen kuin jäälle tulee enemmän lunta! :)

Muuten ei kait mitään suuremmalti ihmeellistä. Parin viikon päähän Helka on nyt sitten ilmoitettu näyttelyyn Kuopion jalostuspäiville. Ei juurikaan muuta merkintää kalenterissa muuten. Helmikuulle on useampi mätsäri tiedossa ja sisko ilmeisesti vie Kerttua sitten niihin. Pääsee Kepa taas kehäilemään. :)

Paljon onnea Kerttu 10v.!

Suurensuuret onnittelut rakkaalle Kertulle! <3 10 vuottaa ikää täynnä ja tänä keväänä tulee 8 vuotta täyteen yhteistä taivalta. Paljon kivaa on yhdessä koettu ja toivottavasti koetaan vielä paljon lisää!

Onnea!

Joulunodotusta

Niin se vaan on joulukuu vierähtäny vauhdilla ja Joulukin on enää muutaman päivänä päässä. Voittajanäyttelyreissu tuli päälle viikko sitten tehtyä ja olipas mukavaa taas kerran. Nyt viime päivien ajan on sadellut lunta tiuhaan tahtiin ja näyttäisipä sääkin nyt pakastuvan, vaikka melko lauhaa on ollutkin. Koirat nauttivat ja piehtaroivat lumessa. Helkakin on nyt löytänyt lumessakierimisen ihanuuden ja mönkii hangessa kuin mikäkin maunomato! :)

Muutama jouluinen kuva tytöistä - Hyvää Joulua!:

Helka ja Kerttu

Helka ja Kerttu

Kerttu esittelee taitojaan

Kerttu jälleen Best In Show!

Piipahdettiin tänään taas Kertun kanssa match show'ssa Kuopiossa ilmeisestikin viimeistä tälle vuotta. Helka sai juoksuisena jäädä kotiin. Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat olivat taas saaneet aikaan hienon ja hyvinjärjestetyn mätsärin. Tuomarina veteraaneilla toimi Tuija Hynynen ja Best In Show'n pähkäilivät yhdessä miehensä Petri Hynysen kanssa.

Arvostelu sujui sutjakasti ja junior handlereiden ja nuorten koirien jälkeen Kerttu pääsi siskon kanssa kehään. Veteraaneja oli tänään ilmaantunut paikalle 4 kappaletta Kerttu mukaanluettuna. Neljänneksi sijoittui tanskandoggi, kolmanneksi villakoira ja whippetin kanssa Kerttu kävi vielä muutaman kierroksen taiston kahdestaan, ennen kuin tuomari valitsi Kertun ykköseksi.

Kerttu veteraanikehässä

Aikuisten ja pentujen luokkien arvostelujen ajan odoteltiin ja sitten alkoi BIS-kehä, johon osallistui kaikkien luokkien voittajat, eli yhteensä 7 koiraa. Yksi toisensa jälkeen koiria sijoitettiin järjestykseen ja Kerttu jäi lopulta kehään kaksin löwchenin kanssa. Taputuksien saattelemana mentiin vielä kehää ympäri ja tuomarit ojensivat punaisen ruusukkeen Kertulle!

Tuomarit ja BIS-koira esittäjineen

Kyllä Kerttu taas nautti saamastaan erityishuomiosta ja päästessään esiintymään! :) Vähän se meinasi taas välillä olla kärsimätön makupalaa odotellessa, mutta ihan kivasti esiintyminen sujui ja häntä viuhtoi innoissaan edestakaisin. Menestyksensä se tuntuu jotenkin aina tajuavan ja kuvaa otettaessa pomppi innoissaan yläpystyä. :D Kotiinviemisinä mukaan lähti Royal Canin -ruokasäkki, muovinen ruuansäilytysastia, keltainen koirapyyhe, jätti-iso pokaali, pari kappaletta ruusukkeita, salukinmuotoinen pipari ja heijastin.

Nyt rouva BIS-koira köllöttelee tyytyväisenä pihalla kiepissä miettien varmaan päivänsä saavutuksia.

Juoksut

Helka muutama viikko takaperin Kannuksessa

Helkan kolmannet juoksut alkoivat viikko sitten maanantaina. Aika hyvin meni nappiin, kun tuota edellistä viikkoa veikkailinkin alkamisajankohdaksi. Huomasin illalla, että Eemeli kuljeskeli nokka tiiviisti Helkan perässä kiinni ja nuoleskeli lattiaa Helkan siinä istuttua. Tarkistin sitten heti peräpään ja joo, juoksuhan se oli. Melko tarkalleen viisi kuukautta on aikaa edellisestä juoksusta eli pikkuisen vähemmän kun edellisten välillä. Pihalla ulkoilut menevät nuuhkutellen ja neiti on ihan omissa maailmoissaan välillä.

Sikäli ihan hyvää saumaan tuo tuli, että ehdittiin kotiin parhaiksi päiviksi, eikä pojilla ole Kannuksessa kamalaa kiusausta herkkupepusta. Ja tosiaan, nyt ollaankin sitten Siilinjärvellä parin kuukauden ajan lukuunottamatta viikkoa kolme ensi vuonna. Asiat meni nyt niin, ettei ole edes työssäoppimista tehtävänä koko aikana, joten ihan on omassa vallassa että miten sitä muutaman kuukauden käyttäisi.. Lomaillen ainakin juu. Sen tarpeessa alkaa viime aikojen tapahtumien jälkeen ollakin. Vaan saas nähdä mitenkä pian kyllästytään. Voisin veikata, että Kannusta alkaa taas äkkiä kaivata.

Kerttu jakselee hyvin ja on kasvatellut tuuheampaa turkkia. Kovasti se on mielissään, kun taas kuukauden tauon jälkeen tultiin kotiin. Innoissaan leikittäisi Helkaa pihalla.