Yskäkaranteenia ja Oilin kohdunpoisto

Vuosi vaihtua hujahti taas, niin se vaan aika menee. Joulu meni mukavasti ja nopeasti, kun oli taas pari paikkaa vierailtavana. Joulupäivänä Oili alkoi yskimään, joten niinpä se oli meillekin kennelyskä löytänyt kuitenkin tiensä, vaikka monta viikkoa sitä olikin jo väistelty. Paljon sitä olikin liikkeellä täällä Savossa joulun alla. Oilin suhteen vähän jännäsin, että miten pitkään yskä sillä kestää, kun olin juuri jouluviikolla ehtinyt varata sille sterilointiajan vuoden alkuun. Onneksi yskä kuitenkin lopahti kolmessa päivässä, eikä ollut Oililla kovinkaan raju. Muutama limaisen kuuloinen yskähdys silloin tällöin per päivä. Leikkausaikaan jäi viimeisistä yksimisistä aikaa viikko, joten se ei onneksi sitten leikkuupäivää turmellut.

Uuden vuoden aattona suunnattiin taas Kuuslahteen, jossa muuten oli tänä vuonna oikein ekstrarauhallista paukutteluiden suhteen. Tuntui ettei lähistöstä kuulunut oikein mitään ennen kahtatoista. Koirat viettivät illan rauhallisina sisällä, kun olivat lenkkinsä tehneet jo päivällä. Kukaan ei tainnut tajutakaan, että päivässä oli jotain erilaista. Noh, illalla sitten yllättäen alkoi Hildaakin yskittää, joten ei se kennelyskä päästänyt vieläkään otteestaan!

4. päivä oli Oilin steriloinnin vuoro ja suunnattiin Siilinjärvelle yhdeksäksi. Sydän kuunneltiin ja ei kun unten maille. Oili nukahti tuttuun tapaan kymmeneen minuuttiin ja minä jatkoin matkaa vanhemmille odottelemaan Oilin hakemista. Varttia yli kahden olin sitten potilasta hakemassa. Leikkaus oli mennyt ihan normaalin hyvin ja lääkkeet(4vrk:n kipulääkkeet ja antibiootit) ja ohjeistukset matkaan saatuani Oili hoippui minua vastaan. Omin jaloin käveli tokkurassa ulos asti, mutta totesin että autolle on sen verran matkaa, että nappaan sen syliini. Autoon se nukahti heti fleecepeittojen väliin.

Kotona uni jatkui vielä monta tuntia ja kuuden jälkeen Oili heräsi ollen sitä mieltä, että nyt on nälkä. Ruoka maistui hyvin ja sitten suunta ovelle. Pissit tehtiin reippaasti pihalle. Sitten taas unta palloon lisää ja ilta meni enempi ja vähempi torkkuessa. Illalla Oili oli jopa hypännyt salaa sohvalle, mitä säikähdin kovasti siellä sen nähdessäni! :O Enpä olisi edes ajatellut, että sille tulisi samana iltana edes mieleen koittaa hyppiä. Sohvalle piti siis kasailla vähän esteitä Oilin tielle. Nukkumaan käydessä Oili seisoskeli jonkin aikaa ja etsi paikkaa, mutta sai kuitenkin aika pian käytyä makuulle ja yö meni hyvin.

Seuraavana aamuna noustiinkin sitten jo viiden jälkeen pissalle, kun edellisiltana viimeisellä ulkona käynnillä ei ollut muuta toimintaa kuin pupun pananoiden syöntiä ja jälkien haistelua. Nukuttiin vielä tovi ennnen kuin varsinaisesti herättiin. Taas Oililla oli vähän vaikeaa asettua makuulle, eikä edes omalta suosikkipediltä meinannut asentoa löytyä. Päivällä makuullemeno alkoi se paremmin sujumaan ja oma peti valikoitui sitten suosikkipaikaksi. Ulkona Oili oli reipas kävelemään ja vähän leikki jo kepilläkin itsekseen. Kakat sai illalla ekan kerran leikkuun jälkeen tehtyä.

Tänään otettiin pois haavan päällä ollut melko iso "laastari". Olikin aika tiukassa kiinni, mutta hyvien makupalojen avulla saatiin operaatio suoritettua rauhassa ja ilman kiljumista, vaikka vähän pelksinkin Oilin reaktiota sitä pois otettaessa. Haavataitoksen alta paljastui siistin näköinen kuiva haava, hyvä! :) Vuotanut ei ollut näköjään juuri yhtään.

Eli nytpä sitten parannellaan ja seuraillaan haavan parantumista, mutta hyvälle vaikuttaa tähän asti ja nopeaa on paraneminen tässä lähipäivinä ollut.

Yllään Oililla on ollut joustavasta naisten aluspaidasta muokkaamani haavasuojapuku ja se on toiminut hyvin. Haavaa ei pääse nuolemaan ja muovikuuppaa ei ole tarvinnut käyttää. (Toki meillä sellainenkin kaiken varuiksi löytyy.) Alla olevassa kuvassa Oili esittelee pikkumustaansa. :)

Hyvää Joulua!

Täällä alkaa jo olla kaikki pieniä valmisteluja vaille valmis joulun tuloon, joten alamme rauhoittua joulun viettoon. Lumitilanne on ollut Savossa kehno ja melko vaihteleva, joten saa nähdä onko huomenna ripaustakaan lunta maassa, vaikka tällä hetkellä vähän jotain valkeaa taivaalta leijaileekin. Mutta koitamme löytää joulumieltä kaikesta muusta. Eiköhän se onnistu.

Hyvää joulua kaikille blogia silmäileville! :)

Ehkä koitan vielä saada aikaan jonkin kirjoituksen koonniksi tästä vuodesta ennen kuin siirrytään taas uuteen vuoteen.

5.12.2015 Helsinki Winner -15

Hilda oli matkassa mukana 4 naisen ja 4 koiran reissulla sateisessa Helsingissä 5.12.2015. Erittäin hauska reissun kaikin puolin ja Hilda käyttäytyi taas kokeneen reissaajaan tavoin autossa ja hotellilla. Eikä Messukeskuksen vilinäkään sitä hätkäyttänyt ja esiintyminen kehässä hoidettiin kauniisti. Arvostelu ja  tuloskin ovat erittäin kivat nuorelle koiralle. :)

tuomari Tuula Pratt:
"Kaunis pää ja ilme. Nartulle sopiva rungonpituus, mutta voisi olla kaikenkaikkiaan tiiviimmässä kunnossa. Kaunis kaula ja ryhti. Sopivasti kulmautuneet raajat. Ikään sopiva rungon voimakkuus. Hieman jyrkkä lantio ja alaskiinnittynyt häntä, joka helposti tipahtaa. Saisi liikkua ulottuvammalla ja voimakkaammalla askeleella. Hyvä turkki. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."
JUN EH

Dobo Recovery -kurssi

7.9. aloitimme Oilin kanssa jumppaamisen Houndyn Anita Pesosen ja eläinfysioterapeutti Susanna Vartiaisen yhteistyössä järjestämässä Dobo Recovery -kuntoutusryhmässä. Kurssi oli suunnattu koirille, joilla on erityistarpeita:

"- lihasongelmia: atrofiaa, lihasheikkoutta tai toistuvia jumeja
- leikkauksen jälkeinen tarve kuntoutukseen: ristiside, Legg Perthess, patellaluksaatio tai murtuma
- selkäongelmia: spondyloosia, välilevyongelmia tai neurologisia oireita
- nivelrikkoa yhdessä tai useammassa nivelessä
- lonkkaniveldysplasia: lonkkakuvauksesta jokin muu kirjain kuin A tai B"

Harjoituskertoja kurssiin kuului 5 ja harjoitteluajanjaksoa meidän kurssillamme kertyi 6 viikkoa, sillä välissä oli yksi viikko jolloin kurssikerta ei ollut. Kurssiin sisältyi fysioterapeutin alku- ja lopputarkastukset sekä seuranta kuntoutuksen aikana sekä kullekin koiralle henkilökohtaiset kuntoutusohjeet. Kurssikerroilla oli kierreltävänä erilaisia harjoituspisteitä ja temppuratoja. Niihin kuului esim. tasapainotyynyillä ja ilmapatjoilla harjoitteita, puomeja joiden yli koira joitui jalkojaan harkiten nostelemaan sekä pyörimisliikkeitä takajalkoja käyttäen.

Oilille sain suosituksia kurssiin Susannan luona hieronnassa käydessämme. Kahdelta ensimmäiseltä järjestetyltä kurssilta oli kuulemma saatu positiivisia tuloksia jokaisen niille osallistuneen kohdalla ja Susanna uskoi Oilinkin hyötyvän tästä kurssista syvien lihasten vahvistamisen muodossa.

Aiemmassa kirjoituksessa jo jotain mainitsinkin Oilin kohdalta kurssista, mutta tässä nyt vielä kokonaisuudessaan jokusia huomiosta Oilin kuntoutustaipaleesta.

1. kurssikerta ja 1. kuntoutusviikko:
Oili oli todella väsynyt ensimmäisen kurssikerran jälkeen. Oikea puoli oli Oililla selkeästi heikommassa kunnossa ja takajalat olivat huonolla käytöllä harjoitteissa. Väsyi selkeästi jo kotiharjoitteistakin ja lähätteli jonkin verran niiden jälkeen.

2. kurssikerta ja 2. kuntoutusviikko:
Kurssin jälkeen taas väsähtänyt ja häntä nuupotti. Toisella treeniviikolla huomasi että kotitreenejä alkoi jaksaa tehdä paremmin.

3. kurssikerta ja 3. kuntoutusviikko:
Kurssikerran jälkeen todella väsynyt ja häntä alhaalla lähdettiin taas jäähdyttelykävelylle. Susanna oli sitä mieltä, että Oili oli taas alkanut käyttää paremmin takajalkojaan tehtävissä. Vointi oli myös näiden kolmen viikon aikana kotona melko vaihtelevaa. Välillä (erityisesti aamuisin) Oili oli hieman ponneton lenkeillä ja kävelyillä, ja laahusti välillä perässä. Ylämäissä kulkeminen oli sille myös välillä rankkaa. Välillä taas oli ihan pirteä ja kulki kävelyillä hyvin. Aloin antamaan Oilille taas päittäin kipulääkettä. Toisaalta toisen ja kolmannen viikon ilmaantui pitkästä aikaa muutamia leikkiyrityksiä Raijan kanssa. Kolmannen viikon loppupuolella Oilin meno kävelyillä alkoi reipastua.

4. kuntoutusviikko:
Oili pirteä ja hyvin liikkuva lenkeillä ja näin sen pitkästä aikaa joka venyttelevän varovasti takajalkojaan loppuviikosta!

4. kurssikerta ja 5. kuntoutusviikko:
Kurssikerran jälkeen Oili lähti reippaasti häntä pystyssä kurssilta loppuverryttelylenkille. Puolivälissä viikkoa Oili nähtiin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa sohvalla omatoimisesti sinne hypättyään, sekä sängyn alla!! Lenkeillä meno oli kokonaisuudessa reipasta, eikä laahustamista näkynyt. Leikkiä on Raijan kanssa myös ollut.

Kukonveto käynnissä!

5. kurssikerta ja 6. kuntoutusviikko:
Hienosti jaksoi Oili taas kurssikerran harjoitukset ja pirteänä poistuttiin taas lenkille. Ohjaajat olivat yhtä mieltä kanssani, että edistystä on Oilillakin tullut paljon ja käyttää erityisesti takasiaan nyt paremmin. Jumeja ei Oililla nyt tuntunut olevan ja Susanna kehui, että hyvin liikkuu nyt lanne/lantiokin. Yleinen ilmekin sillä oli tekemiseen viikkojen aikana muuttunut. Edelleen Oili jatkoi sohvalle hyppäämistä ja sängyn alla nukkumisia. Venyttelevän olen sen nähnyt nyt itseään enemmän, myös takajalkoja. Pidemmät lenkit useammankin kerran päivässä sujuivat todella hyvin. Lelujaan alkoi myös kantelemaan ja Raijan kanssa leikkimisyrityksiä joutui välillä vähän toppuuttelemaankin, kun itse pelotti että meno menee Oilin kannalta liian rankaksi.

5. kurssikerran jälkeen suoraan sohvalle lepäämään!

Nyt on meneillään 7. viikko ja lopetin maanantaina kokeeksi kipulääkkeen käytön. Oili on edelleen tehnyt jumppajuttuja todella hyvin ja lenkeillä ollut hyvin liikkuva ja virkeä. Sohvalle hyppää edelleen välillä nukkumaan ja sängyn alla käy välillä unilla. Leikkimistä on esiintynyt edelleen ja takajalkojen venytyksiäkin on nähty, eli vielä ei ole ainakaan kipulääkkeettömyyskään vienyt tilaa huonommaksi. Seuraillaan tilannetta.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen kurssin antiin ja hyötyyn käytännössä, ja siihen yksilölliseen harjoitteluun, mikä jokaisen kurssilaisen ongelmat huomioon ottaen suunniteltiin! Todella paljon oli hyötyä Oilille ja selkeästi sen lihaskunto parani. Jumitkin ovat nyt pysyneet poissa. Yhtä päivää lukuunottamatta, kun olin itse Lahden reissulla, tehtiin joka päivä jumppaa ja sama tahti ollaan pidetty edelleen. Rutiiniksi on nyt muotoutunut, että joka päivä tehdään venyttelyt ja joka toinen lisäksi tasapainoharjoituksia ilmapatjalla/tasapainotyynyllä ja joka toinen päivä tasapainotyynyn kiertoa oikealle ja vasemmalle takajaloilla (etujalat siis tasapainotyynyllä).

Hyvillä mielin jatketaan nyt jumpaten ja toivotaan, että näin saan Oilin pidettyä pitkään vielä kunnossa! :) Suosittelen kurssia lämpimästi tällaisista ongelmista kärsiville!

Ostin Oilille myös ortopedisen pedin memory foam -täytteellä ja se on myös 
ollut mieluinen unipaikka. Testattu kelpaavan myös Raijalle ja Hildallekin!

Lahdessa erkkarireissulla

Edeltävän päivän myrskyn jälkeen 3.10. aamulla startattiin Savosta viiden naisen ja kahdeksan koiran seurueella kohti Lahtea. Minulta matkaan lähti Hilda. Matka sujui hyvin ja nopeasti hyvässä seurassa, ja niinpä sitä oltiin pian Lahdessa. Ensin pistäydyttiin silmätarkastus- ja verinäytteenottopaikalla, jossa osa koiraporukasta tarkastutti silmiään terveiksi ja parista vuodatettiin verta geenitestejä varten. Hildan kanssa hengailtiin kauniissa aurinkoisessa syyssäässä ulkona sen aikaa. Todella hyvin ja rauhassa matkusti Hildakin, vaikka oli ensimmäistä kertaa elämässään asuntoautossa ja taisipa olla ensimmäisiä kertoja kevythäkissä suljettunakin. ;)

Testien jälkeen suunnattiin hotelli Cumulukseen keskustaan ja tavaroiden sisälle roudaamisen jälkeen asetuttiin hetkeksi aloillemme, ennen kuin suunnattiin syömään ja mahan täytön jälkeen Lappalaiskoirat ry:n syyskokoukseen hotellia vastapäiseen rakennukseen. Pitkälle iltaan venynyt kokous oli kaikin osin melko mielenkiintoinen ja mielipiteitä riitti laidasta laitaan. Koirat olivat rauhallisia kokouksesta palatessamme ja ilmeisesti siellä oli koisittu urakalla matkan jäljiltä.

Seuraavana aamuna sitten vaatteet niskaan ja tavaroita autolle roudaamaan. Aamupalalle ja sitten nokat kohti näyttelypaikkaa raviradalle. Oltiin hyvissä ajoin taas paikalla ja rauhassa ehti laitella häkit pystyyn ja käyttää koirat tarpeillaan. Hilda oli innoissaan koirapaljoudesta. Minulla oli kuvauspesti lapinporokoiranarttujen ja suomenlapinkoirapentujen kehällä. Hilda saikin siinä tovin odotella vuoroaan. Sää onneksi suosi kuvien ottoa ja oli sopivasti pilvistä. Hildan luokkaa, 7-9kk:n ikäiset narttupennut oli sitten sen kehän viimeisenä. Yhteensä lapinkoirapentuja oli ilmoitettu näyttelyyn n. 30 kpl - valtava määrä! Hildankin luokassa oli yhteensä kahdeksan pentua. Olen todella tyytyväinen Hildan esiintymiseen. Malttoi hyvin seistä paikoillaan, antoi nätisti tutkia ja ravasi hyvin. Hilda sijoittuikin lopulta neljänneksi. :)

Tuomarina Rune Fagerström ja tulos 7-9kk narttupennut PEK4.

"8kk, hyvä koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Vahva hyvänmallinen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi, vielä hyvin kapea edestä. Hyvä rungon syvyys. Sopivat takakulmaukset. Häntä saisi kiertyä paremmin. Riittävä luusto. Esiintyy ja esitetaan hyvin. Hyvät sivuliikkeet."

kuva: Sophie Lindström

Hilda pentunäyttelyssä Muuramessa

Käytiin Hildan kanssa pentunäyttelyssä Muuramessa 12.9. Sumuinen aamu muuttui aurinkoiseksi lämpimäksi aamupäiväksi ja olihan hiihtokeskuksen päältä aika huikeat näkymät. Suomenlapinkoirapentuja oli ilmoitettu yhteensä 9 ja vain yksi oli jäänyt pois. Pikkupentulapinkoiria oli tänään paljon, kaikki muuta paitsi Hilda, joka esiintyi siis 7-9kk narttujen luokassa yksinään. Hieman oli jännittyneen oloinen, kun tuomari tuli tutkimaan. Seisoi ihan hyvin paikoillaan harjoitusmääriin nähden. Liikkeissä kehän ympärikierto meni ihan ok, mutta edestakaisin mennessä toinen sivu meni melkeinpä peitsaamiseksi. Paras narttupentu -kisassa ykkössija meni nuoremmalle narttupennulle Eisenfest Jessica Rabbit ja Hilda toinen.

Tuomarina kroatialainen Nikola Smolic ja Hildan tulos 7-9kk nartut PEK1 KP PNP2.

"Correct size and shape. Excellent head and expression. Correct front and topline. Correct angulations in the rear. Tail could be slightly better carried in the movements but moves correctly for the age."

Lonkat on, mutta myös ongelmia.

Raijan terveystarkastuspäivä koitti 19.7. Ajeltiin Tiian ja Hilpan(sekä seuraneiti Saivan) kera reissulle Outokumpuun, jossa Väisäsen Kirsi röntgenkuvasi tytöiltä lonkat, kyynärät ja selän.

Suurin odotuksinhan lonkkatulosten suhteen reissuun ei Raijan osalta lähdetty, kun aiemmin kuvissa käyneiden Jehnajan T-sisarusten tuloksista oli 2 x D/D ja 1 x C/C. Lähinnä itse toivoi vain, että olisipa sillä edes lonkkamaljat olemassa..

Raija nukahti hyvin ja rauhallisesti rauhoitteeseen, mutta pöydälle aseteltaessa oli sitten kuulemma ruvennut vääntämään vastaan, joten hieman oli tarvittu lisää uniainetta laittaa. Valotaululta näkyi sitten totuus ja lääkäri vaan totesi, että samaa ongelmaa kuin toisellakin kaverilla, että löysyyttä on ja matalat maljat. Näkihän niistä itsekin, että C:tä parempaa ei olisi missään tapauksessa odotettavissa ja maljat olivat sen verran matalat, että D/D voisi myös hyvinkin olla lopullinen tuomio. Kyynäristä sanoi, etteivät ne ainakaan kakkoset tai kolmoset ole. Selässä ei näkynyt mitään huomautetavaa ja kaikki oli siellä kohdillaan. Virallisesti arvioitaviksi en selkäkuvia laitattanut.

Eipä mennyt viikkoakaan, kun tulokset kilahtivat jo sähköpostiini 25.8.:

Jehnajan Tusina:
lonkat: D/D
kyynärät: 0/0

Nopeaa oli kyllä toiminta, mutta tulos oli tietenkin joka tapauksessa ennakkovarautumisesta huolimatta suuri pettymys ja harmitus. Etenkin tällä taustalla, että Raija on nyt kolmas huonolonkkainen lapinkoiristani, joita on neljä nyt tämän hetkiseen historiaan kertynyt. :( Ja varsinkin, kun Oilillakin on nyt kesän ajan ollut sitä lonkkaoireilua alunperin C:ksi lausutuilla lonkilla..

Harmitus oli tietenkin suuri myös Raijan varsinaiselle omistajalle Tiinalle, joka joutuu nyt hylkäämään pennutushaaveetkin Raijan kohdalta, sekä Raijan kasvattajalle. Tässä pentueessa on tainnut käydä se surullisen kuuluisa Sattuma lonkkien suhteen. Molemmat pentueen vanhemmistahan ovat B/B-lonkkaisia(isällä kuulemma hieman matalahkot maljat) ja molempien suvusta kyllä löytyy huono-lonkkaisia, mutta eipä sitä kukaan varmasti olisi osannut kuvitella että tämä 3 x D/D ja 1x C/C on tulosnäkymä, kun 4/6 pennusta on nyt kuvattu. Eikä varsinkaan kukaan osapuoli olisi tällaista toivonut. Onneksi kaksi vielä kuvaamatontakin sisarusta tulevat menemään vielä jossain vaiheessa kuviin, niin saadaan todellinen kokonaiskuva tästä pentueesta.



Mutta ei vaan auta itku markkinoilla, eteenpäin se on nyt vaan näillä mentävä ja tehtävä kaikkensa, että tilanne pysyy mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä. Nivelrikkoa Raijalla ei onneksi vielä lonkissa ole tällä hetkellä ja se on Oilin ohella jo saanut kesästä lähtien nivelravinteita ja omega3-rasvahappoja tukemaan nivelten toimintaa. Lihaskunto on pohjana hyvä ja Raija liikkuu ketterästi tällä hetkellä, joten tilanne koitetaankin pitää samana. Lisäksi Raijalla olen tehnyt nyt syviä lihaksia vahvistavaa jumppaa ja harjoitteita Oilin jumppaamisen ohella.



Ja sitten Oilin tämänhetkisiin lonkkakuulumisiin.



Kesä hujahti kokeillen erilaisia hoitoja ongelmaan. Parin viikon kipulääkekuuri alkuun alkoi ehkä viimeisinä päivinä näyttää jotain merkkejä parempaan, ulahdukset jäivät. Juhannuksena kuulin sen viimeisiä kertoja ulahtelevan äkillisissä tilanteissa.. Cartrophen-pistossarjan (4 krt 4 viikon ajan) ja samanaikaisen päivittäisen Gabapentin-lääkityksen jälkeen näkyi ehkä myös jotain parannusta. Oili alkoi itse hyppäämään autoon ja oli jotenkin piristyneemmän oloinen. Lenkeillä se oli oikeastaan koko kesän ajan hyvin reipas ja kulki hyvin ylämäet ja pidemmätkin kävelyt. Ontumista ei ollut.

Elokuulla vein Oilin sitten vielä näytille toiselle eläinlääkärille, joka on ortopediaan erikoistunut. Lääkäri tutki Oilia taivuttelemalla jalkoja ja katsoi tietenkin myös kesäkuulla otetut röntgenkuvat. Oikea lonkka paukahti pariin kertaan taakse päin venyttäessä eli kuulemma jonkin verran luksoituu ja lääkäri myös sanoi, että jalan ääriasennossa voisi olla vaarana, että reisiluu lähtee kokonaan maljasta. Lääkäri epäili pääsyyksi oireiluun Oilin kohdalla sitä huomattavaa löysyyttä oikeassa lonkassa(ja se oikea lonkkahan ei nykyään saisi todellakaan lausuntoa C, vaan olisi huonompi), mutta myös osittaissyyksi rakennetta, koska Oilihan on aina ravatessaan kulkenut ns. kahdessa rivissä, eli etu- ja takapää eivät ole samassa linjassa keskenään. Se on varmasti rasitus kyllä osaltaan ja kulmauksiltaankinhan Oili on niukka niin edestä kuin takaa. Lantioseutu oli Oililla myös lääkärikäynnin aikaan taas jumissa. Borrelia- ja anaplasmoositestit otatin verestä myös varuiksi, mutta ne olivat negatiiviset. Kipulääkettä saatiin matkaan tarvittaessa käytettäväksi.

Oilille suositeltiin kokeiluun laserhoitoa lihasjumeja ja lonkkakipuja helpottamaan. Käytiin parin viikon sisään laserhoidossa 5 kerran sarja. Jo kerran jälkeen huomasi tulleen paljon helpotusta lantioalueen lihasjumeihin ja jumit aikalailla hoidon myötä helpottivatkin. Muuta merkittävää ei sinällään huomannut voinnissa.

Elokuulla Oili tuntui olevat hyvässä voinnissa, vaikka Gabapentin-tabletitkin (eikä muitakaan kipulääkkeitä saanut) jätettiin nyt pois. Tunsi olevansa niin hyvässä kunnossa, että sujahti Kuuslahdessa jo mennä aitankin alle! Sieltä poistullessaan kyllä vähän ulahti, kun joutui ahtaasta poistuessaan venyttämään oikean takajalan suoraksi. Metsälenkilläkin sillä oli pitkästä aikaa niin kova meno, että ehdinkin jo vähän kauhistella, että ei kai vaan rehki liikaa.. Seuraavana päivänä siitä lenkistä Oili sitten olikin ensi kertaa haluton kulkemaan ylämäissä. Kipulääkettä annoin kun siltä vaikutti.

Elokuun lopulla käytiin laserhoitojen jälkeen pitkästä aikaa myös tarkastuttamassa tilannetta Susanna-fyssarilla. Pahasti Oili ei nyt ollut jumissa tällä kertaa, ehkä laserin ansiosta, mutta läpihieronta teki varmasti hyvää. Jotain oli kuitenkin pielessä, kun ennen hierontaa liikkeitä katsottaessa Oili ontui hieman. Saatiin myös kotiin mukaan jumppavinkkejä, joilla saataisiin vahvistettua erityisesti takaosan lihaksia. Oili on varonut oikeaa takastaan, joten selvästi se puoli oli heikompi. Susanna suositteli kokeilemaan Oilille kotijumpan ohella myös hänen kanssaan yhteistyössä toteutettavaa suht uutta Dobo Recovery -kurssia, jossa tavoitteena olisi erilaisin harjoituksin saada lihaskunnon kautta apua esim. juuri lonkka-, polvi- tai selkävaivoihin. Ensimmäisiltä parilta ko. kurssilta oli kuulemma saatu hyviä positiivisia tuloksia ja helpotusta monen koiran ongelmiin.

Kurssille sitten ilmoittauduttiinkin ja se alkoi 7.9. Nyt ollaan käyty kolmella kurssikerralla ja jumpattu kotiohjeilla päivittäin kotona. On venyttelyjä ja tasapaino- ja lihasharjoitteita esim. ilmapatjalla ja tasapainotyynyillä. Raija on saanut myös tehdä ohella nyt samoja harjoituksia, kun ennaltaehkäisevinä ne soveltuvat hyvin sillekin. Ensimmäisellä ja kolmannella kerralla kurssilla on nyt ollut Susannan tsekkaukset ja kuulemma edistystä on tapahtunut ja Oili on alkanut löytämään takajalkojaan parempaan käyttöön. Alkuun se myös väsyä harjoituksista paljon enemmän ja läähättteli paljon. Nyt huomaa, että läähätystä ei ole laisinkaan niin paljon treenin jälkeen. Kurssikertojen jälkeen se on toki ollut väsyneempi, kun tunnin aikana tehdään tietenkin paljon enemmän harjoitteita kuin kotona.

Voinnin suhteen Oililla on ollut nyt syyskuulla melko vaihtelevia päiviä. Välillä se on normaalin oloinen ja lenkkeilee reippaasti, mutta välillä ylämäet ovat lenkeillä tuntuneet raskaille. Meinasin nyt syöttääkin sille ainakin kuurina kipulääkettä, josko se parantaisi tätäkin oloa. Kuitenkin viimeisen viikon aikana on tapahtunut ainakin sellaista huomattavaa muutosta aiempaan, että Oili on pariin kertaan leikkinyt hieman Raijan kanssa. Koko kesänä Oili ei leikkinyt Raijan kanssa. Raijaa olen nytkin joutunut toppuuttelemaan leikkiyrityksissä, kun sillä meinaa mennä vähän rajuksi innostuksissaan.

Seuraavaan Recovery-kurssikertaan on nyt melkein kaksi viikkoa aikaa, kun ensi maanantaina ei ole kurssia, ja se aika tietenkin harjoitellaan kotona. Mielenkiintoista nähdä saadaanko tulevan kolmen viikon aikana suuntaa Oilin kuntoutumisen suhteen vielä ylöspäin. Toivon kovasti!