Helka hierottavana

Helka pääsi eilen käymään eläinfysioterapeutin käsittelyssä hierottavana. Odotushuoneessa se oli jo aivan jännittynyt ja kuunteli suu rutussa outoja ääniä. Hierojatätikin piti sitten haukkua siinä jännitystilassa ennen kuin huomasi ettei se mikään hirvitys ollutkaan.Liikkeitä ja yleisolemusta tarkasteltiin pikaisesti käytävässä ja kerroin omia huomioitani Helkasta ja sen liikkeistä. Kävellessä se menee usein melko kyyryssä ja takaliikkeet ovat melko lyhyet ja voimattomat.

Huoneeseen päästyä Helka oli sitä mieltä, että ou nou nyt kyllä taisi tulla noutaja ja koitti piiloutua penkin alle. ;) Hierontamatolle sen sai vetää väkisin, mutta sitten kun kyljelleen päästiin, niin rentoutuminen alkoi!

Tunnin verran Helka siinä sitten käsittelyä sai ja olihan sillä jumeja niinkuin olin jo havainnutkin. Selässä oli kireyksiä, lapojen ja lonkkien ympäristössä myös. Saatiin kotiin ohjeita joilla nyt koitetaan sitten irroitella ylösvetäytyneitä lapoja alemmas ja saataisiin lonkkien seudulta pinkeyksiä pois ja sitä kautta ehkä hieman parempaa liikettä takapäähän ja ryhtiä olemukseen. Helkan takaliikehän on aika tahtonut olla kamalan lyhyt ja melko voimaton. Osittain tämä lyhyt takaliike voi varmasti johtua Helkan takapään rakenteesta(pitkä lanne ja jyrkkä lantio), mutta kuten olen itsekin aiemmin epäillyt, niin myös fyssari oli sitä mieltä että osittain syynä voi olla myös Helkan luonne. Se vetää ujon luonteensa puoleen varmasti jo itseään kyyryyn ja sitten tämä voi vähän oravanpyörän tavoin vähitelle aiheuttaa jumiutumisia ja kerryttää niitä enemmän ja enemmän pikkuhiljaa.

Hyvin Helka kuulemma käsittelyssä pehmeni, eikä mitään erityisempia puolieroja kuulemma löytynyt. Hienosti Helka aina lopulta käsittelyyn rentoutuu, kunhan alun jännityksestään pääsee. Kaksi kertaa aiemminkinhan Helka on hierottavana käynyt(selästä löytyi jumitusta silloinkin), siitä lienee varmaankin jo parisen vuotta aikaa. Silloinkin oli melkolailla sama juttu, että alkuun jännitti ja sitten erittäin hienosti rentoutui käsittelyyn. Ensimmäisellä hierontakerrallaan Helka sai silloin oikein kehuja siitä, kun rentoutui käsittelyyn kuin vanha tekijä!

Käsittelyn lopuksi Helka sai fyssarilta koirankeksin palkaksi ja sittenpä Helka oli sitä mieltä, että tää onkin kyllä aivan huipputäti kun niin mukavasti paikkoja hieroskeli ja vielä herkkuakin sai! ;) Ovesta lähti sitten ulos varsin rentoutuneen oloinen ja hyvällä mielellä oleva koira häntä pystyssä, aivan selkeästi erilainen kuin mitä sisään tuli! Kotonakin eilen ja tänään Helka on tuntunut olevan hyvin hyväntuulinen ja rento!

Nyt jatketaan kotiohjein ja koitetaan saada parempi olo ylläpidettyä!

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Viikko sitten reissailtiin Oilin kanssa Laukaassa, jossa lauantaina ensin vietettiin päivä katsellen lappalaiskoirien rotumestaruustottelevaisuuskoetta ja sunnuntaina sitten pyörittiin hengailtiin näyttelytouhujen katveessa. Yö vietettiin Helin ja Severin kera Laukaassa Vuolake-hotellissa, jota voin kyllä lämpimästi suositella, jos sieltä päin majapaikkaa kaipailee - erittäin miellyttävä ja kohtuuhintainen paikka! Oili oli reissulla matkassa vain turistina ja ehkä hyväkin niin, koska karva alkoikin olla siinä vaiheessa irti jo isoina tuppoina (tällä hetkellä pohjavillat ovatkin jo historiaa ja Oili viettää taas hetken bikinimuodissa). :P Paula ikuistikin Oilin taas muutamilla kuvilla erkkarin yhteydessä.

Oli kyllä taas kerran varsin mukava ja rentouttava erkkarireissu! Tuli tähän väliin kyllä oikein tarpeeseen! Juuri ennen erkkaria minulla tuli päätökseen neljän viikon harjoittelujakso Kuopion Eläinlääkärikeskuksella ja muutama viikko sitten sain jo opinnäytetyönkin palautettua. Nyt sitten opiskeluni päättyvät virallisesti ensi viikon perjantaina ja odottelen paperia tulevaksi postitse! Pitkän välimatkan takia en enää palaa Paimioon päättäjäisiin. Syksy on kyllä ollut erittäin kiireistä ja stressaavaakin aikaa koulujuttujen puoleen. Nyt sitten pitäisi taas mietti tulevaisuutta ja erityisesti sitä, että mitä seuraavaksi?

Eilen patikoitiin taas pitkästä aikaa Millan ja koirien kanssa Kinahmissa. Sää oli mahdottoman upea: pikkupakkasta, kuuraa ja aurinkoa! Se yhdistettynä hyvään seuraan ja kauniiseen luontoon, niin voiko enää parempaa olla! Koirat saivat taas juoksennella pitkin metsiä. Helka ja Oili tosin vain vuoronperään - vuoden takaisesta en halunnut ottaa toisintoa! ;) Kilometrejä kertyi jalkojen alle parisenkymmentä, välissä evästeltiin makkaralla ja koiranmakkaralla laavulla nuotion ääressä ja pimeän paluumatkan hienoisten pulmatilanteiden jälkeen päästiin samalla kokoonpanolla lähtöpaikkaan takaisin. Tänään ollaankin sitten otettu vähän rennommin ja verrytelty jumiutuneita lihaksia. ;) Alla pari otosta retkeilyltä.

Kerttu on voinut viime aikoina melko hyvin ja voisi sanoa, että erittäin hyvin verrattuna viime kesään.. Lääkityksiä menee aamua iltaa, mutta ne on nyt saatu kohdilleen ja Kertun olo on ollut parempi. Lenkit mennään Kertun kanssa nyt spesiaalisti jaksamisen mukaan lyhempinä, vaikka mielellään se Kerttu edelleen kävelisi ja lenkillelähtö on nykyäänkin vielä huippujuttu! Toivotaan, että tämä parempi olo nyt säilyy jatkossakin ja elämänpilke silmäkulmassa!



Syyskuvia tytöistä löytyy lisää galleriastamme!

Köyliön ryhmis

Ei näköjään onnistu mitenkään tämä asiallisin välein päivittely.. :P Paimiossa on nyt vietetty Oilin kanssa jo neljä viikkoa ja enää yksi viikko lähijaksoa edessä ja tulevana perjantaina lähdetään jo taittamaan matkaa kohti Savoa! Juurikaan mitään mainittavan erikoista ei ole tapahtunut, normaalia eloa ja oloa vaan vietetty.

Mainittavin asia viime viikoilta on ehkä se, että syyskuun 1. päivä käytiin Oilin kanssa näyttelyssä Köyliössä. Tuomari Kirsi Honkanen arvioitsi Oilin näin:

"Erittäin hyvän tyyppinen narttu, joka esiintyy tänään niukassa karvapeitteessä. Linjakas nartun pää. Miellyttävä ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula, selkä sekä häntä. Hyvä rintakehän malli. Sopiva raajaluuston vahvuus. Riittävät kulmaukset. Saisi liikkua paremmalla askelpituudella. Hieman pehmeä karvanlaatu. Esiintyy ja esitetään hyvin. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

AVO EH2

Vaikka tuomari kehuukin arvostelussa esiintymistä, niin minusta se oli kyllä vallan huonoa. Kyllähän se paikallaan tönötti mainiosti ja antoi tutkia moitteetta, mutta se liikkuminen.. 8-) Nenä vain viistäisi koko ajan maata tai sitten sitä saa oikein vetää perässään. Ei vaan kiinnosta esiintyminen sitten yhtään.. Mitä ihmettä minä aina koirilleni onnistun tekemään, kun esiintyminen on aina tällaista epäkiinnostunutta! Huoh.. Tosin Kerttua ei ole koskaan tarvinnut laskea tähän kastiin, sitä kyllä on kiinnostanut! Tämän päivän palkintosija tuli kuulemma erityisesti tuosta karvapeitteen puuttumisesta. Totesin lopuksi tuomarille, että oikeastaan sitä ei tällä hetkellä edes puutu, kun se on parhaimmassa mahdollisessa karvassaan tällä hetkellä! Vähän tuomaria huvitti. ;)

Joo, mutta nyt taidetaan pitää ihan jonkin verran taukoa kehistä ainakin Oilin osalta. Turkki kun on mitä on (olematon!) ja muutenkin kokonaisuus luustoltaan niin kevyt, eikä esiintyminenkään kiinnosta, niin hoitakoot muut sen kehänauhojen sisällä pyörimisen.. Syyserkkariinkaan en nyt tänä vuonna ilmoita ketään, lähden vaan kameran kera katselemaan ja muita kannustamaan.

Kotoa on nyt kuulunut sellaisia kuulumisia, että Kerttu on nyt lääkesäätämisten ja fysioterapian tuloksena ollut hieman paremmassa voinnissa. Ilmeisesti se lantion muutos siellä nyt on aiheuttanut kipua. Toki osaltaan myös lonkatkin voivat vaikuttaa, mistäpä sen voi varmaksi ihminen tietää, kun ei ne koirat osaa kertoa..

Romaania kesästä

No niin, paljon on aikaa edellisistä kuulumisista. Mistähän sitä aloittaisikaan!

Toukokuun lopulla koulu päättyi taas kesän ajaksi ja minulla oli viikon loma kotopuolessa ennen harjoittelujakson alkua. Lomalla ollessani käytin Kerttua eläinlääkärissä, koska se oli kevään aikana alkanut läähättelemään paljon enemmän ja tuntui että ylämäkiä noustessa hengästyi herkemmin jne. Sydämeen kohdistui epäily erityisesti, mutta Jynkässä sydän sitten kuunneltiin ja ultrattiin perusteellisesti, eikä sieltä mitään poikkeavuutta tai moitetta toiminnasta löytynyt. Lääkäri sitten tutki Kerttua muutenkin ja takajalkoja taaksepäin taivutellessa Kerttu ulahti. Lonkkien seudulta löytyi kipua ja tultiin sitten siihen tulokseen, että katsotaan lonkkien tilanne röntgenkuvista, kun Kerttuahan ei ole aiemmin koskaan kuvattu. Niinpähän sieltä sitten melko voimakkaita nivelrikkomuutoksia löytyikin ja lannerangasta ristiluun ja viimeisen lannenikaman välistä myös jotain muutosta. Tässä linkit Kertun lonkkakuvaan ja lannerankakuvaan. Oikea lonkka näyttää selkeästi huonommalle. Eikähän nuo lonkat varmasti ole nuorempanakaan mitään aivan priimaa olleet.. Kerttu sai sitten tulehduskipulääkekuurin, neljän kerran Cartrophen-pistossarjan ja särkylääkettä tarvittaessa annettavaksi.

Kesäkuun alkupäivinä muutettiin Oilin kanssa majamme kesäksi Joensuuhun. Sain alivuokralle huoneen kolmiosta aivan Joensuun keskustasta. Oili sopeutui mainiosti kaupunkielämäänkin. Se oli jo ensimmäisenä iltana niin kuin olisi asunut kaupungissa ja kerrostalossa aina! 4.6. kesäkuuta aloitin sitten kesän harjoittelun Eläintohtori Kivuttomalla. Kesäkuulla oli myös parit isot koiratapahtumuta Kuopiossa ja olin TOKO:n SM -kisoissa ja Agirodussa katselemassa menoa. Agirodussa tapasin ensimmäistä kertaa pentulaatikon jälkeen myös Helkan Pyry-veljen(Miskajasmin Kuunkehrä). Helkakin oli mukana veljeä tapaamassa. Varsin kiva koira tämä Pyry ja hienosti sujui agilityssä kisailutkin! :)


Helka ja Pyry

Kuun vaihteen tienoilla kotiporukat olivat käyttäneet Kerttua sitten uudelleen lääkärissä, kun tuntui että särkylääkeestä huolimatta se läähätteli edelleen voimakkaasti. Kerttu sai lisäksi reseptin voimakkaampaan hermoston kautta vaikuttavaan kipulääkkeeseen varuilta ja testattavaksi nesteenpoistolääkettä. Nesteenpoistolääkkeelläkään ei kuitenkaan ollut selkeitä helpottavampia vaikutuksia oloon. Heinäkuun alussa Kertun poski sitten taas turposi samaan tapaan kuin viime kesänä, mutta tällä kertaa oikealta puolelta! Olo sillä muuttui myös kovin levottomaksi ja läähätteleväksi. Yöllä se ei oikein saanut nukuttua ja päivisinkin eläminen oli vaan sellaista vaeltelua ja lähelle tunkemista. Poistaahan se hammas sitten piti ja taas kerran oli lääkärireissu tehtävä. Röntgenissä oli näkynyt selkeästi paise/tulehdusmuutoksia P4-hampaan juuressa ja osa juurista oli ilmeisesti myös tulehduksen takia ollut jo syöpymässä pois. Kuulemma tämä tilanne on voinut muhia jo viikkoja ja jopa kuukausia, vaikkei siitä ollutkaan päällepäin ennen poskeen tullutta paisetta huomattu mitään! Poisto meni hyvin ja toiveissa oli, että jospa tämä nyt tästä helpottaisi ja Kerttu sai 3 viikon tujun antibioottikuurin, jolla pitäisi kaikki tulehduksen poikaset lähteä leukaluusta!

Ei kuitenkaan helpottanut.. Hampaanpoistoaukko parani kyllä normaaliin tapaan ja nopeaan, mutta muuten Kertun olo oli ajoittain todella vaikeaa. :( Millään ei pystynyt asettumaan aloilleen, läähätti kovasti ja koko ajan halusi olla ihmisten lähellä. Välillä se tuntui olevan melkein koko päivän jalkeilla ennen kuin pystyi rauhoittumaan lepäämään aloilleen, mikä alkoikin sitten näkymään jo takapäässä. Monta lääkärireissua tuli porukoitten asian tiimoilta tehtyä eikä vahvemmasta kipulääkkeestäkään ollut Kertulle apua. Se ei soveltunut Kertulle yhtään ja oli aiheuttanut jotain harhoja jne.! Kuitenkin sitten, kun tilanne alkoi jo näyttää toivottomalle ja vaihtoehdotkin melkolailla olemattomille, tapahtui jostain syystä käänne parempaan! Kerttu pystyi taas nukkumaan öisin ja rauhoittumaan levolle päivisinkin, eikä elämä ollut vain edestakaisin ja ympäriinsä ravaamista ja läähätystä. 

Heinäkuulla puolessa välissä minulla oli viikko lomaa ja silloin oli kesäreissun aika. 14. päivä aloitettiin reissu Leivonmäeltä ryhmänäyttelystä, jonne Helka oli ilmoitettu. Helka esiintyi avoimessa luokassa saaden laatumaininnan EH ja tuomari Jaana Hartus kirjoitutti arvosteluun Helkasta näin:

"Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea narttu, jolle toivoisin aavistuksen enemmän raajaluustoa. Hieman kevytpiirteinen pää. Kookkaat pyöreät silmät & teräväkärkiset korvat. Hyvä kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat. Tyypilliset sivuliikkeet. Ahdas takaa. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

Varsin hyvin siis meni ja ihanhan tuo Helkaa kuvaava arvostelu olikin! :) Helka pääsi esiintymään myös Miskajasmin kennelin kasvattajaryhmään, joka saavutti tällä kertaa tuloksen KASV1. Kunniapalkintoa ei ryhmälle tullut tällä kertaa kuulemma siksi, etteivät turkit olleet kaikilla aivan parhaimmillaan. Hienointa oli kuitenkin, että saatiin ryhmä esitettyä! :)

Vasemmalta alkaen: M. Kuunsäde "Helka", M. Talventähti "Senja", M. Priitta "Priita" ja M. Ruustiina "Ruusa"

Ryhmänäyttelyssä oli mukana myös Helkan velipuoli Severi(Miskajasmin Olkihattu) Heli-emäntineen ja yhdessä heidän kanssaan jatkettiin sitten matkaa Leivonmäen kansallispuistoon vähän matkan päähän, johon oli tarkoituksena leiriytyä yöksi. Paikkaa vähän haeskeltiin ja kansallispuiston alueella käveleskeltiin ja saatiinpa telttakin viimein pystytettyä varsin mallikkaasti miellyttävään paikkaan! Yöllä nukutti makiasti ja koirat makasivat myös reporankoina päivän jäljiltä. ;) Aamulla herättiin virkeinä ja aamupalailtiin mukavasti järven rannalla! Sitten telttavermeet pussiin ja Joutsassa kaupassakäynnin jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Orilammen Majaa Valkealassa - Lappalaiskoirien kesäleirille siis! Näissä samoissa maisemissahan oltiin Kertun kanssa mukana vuonna 2005 ensimmäisellä lappalaiskoiraleirillämme! :) 

Leiri sujui mukavasti, vaikka vettä tuntuikin haluavan sataa ihan joka välissä ja vaatteita sai kyllä olla kuivattelemassa vähän väliä! :P Leirin aikana osallistuttiin illanviettoihin, kuunneltiin luentoa koirahieronnasta, seurailtiin jalostustarkastuksia, pohdittiin visaisia kysymyksiä luontopolulla ja harjoiteltiin koirien kanssa harrasteryhmissä. Oilin kanssa kävimme kerran opiskelemassa jäljestystä makkararuudun ja lyhyen oikean jäljen muodossa. Mukavasti Oili tähän hommaan rauhoittui ja keskittyikin ja teki varsin hienot suoritukset! :) Helkan kanssa oltiin kaatosateessa hakumetsässä ja tehtiin helppo harjoitus näkölähtönä. Helka oli innoissaan, kun tajusi mikä oli homman nimi, mutta oli sitten itse harjoituksen aikana kovin hämillään tilanteesta ja arasteli hieman. Jotenkin tuntui, että tämä harjoitus oli Helkalle vähän liian helppo, kun olihan se tottunut Kannus-aikoina jo etsimään valmiiksi piiloutuneita "ukkoja". Yhtenä iltana käytiin myös tutustumassa rally-tokon maailmaan molempien tyttösten kanssa ja suoritettiin alokasluokan rataan molempien kanssa. Ihan ei mulle vielä tälläkään kertaa tämä rally-tokon maailma ja hohto auennut, mutta ihan hauskaa oli lajiin tutustua. ;)


Oili kiihdytyskilpailussa.

Aika leirillä hujahti kyllä nopeaan hyvässä seurassa ja kaikenlaista puuhaillessa. Kotiinlähtöpäivä koitti pian, mutta vielä sinä aamupäivänä vietettiin leirin päätöstä leirinäyttelyn muodossa. Severi edusti ensin hienosti itsensä urosten 3. sijalle! Helka ja Oili esiintyivät narttujen luokassa molemmat ihan mallikelpoisesti ja Helka esiintyi Helin kanssa jopa narttujen kauneimmaksi asti - mitä kummaa! :D  Lopuksi näyttelyn kauneimmat uros ja narttu kisasivat vielä vastakkain ja komea Halti(Lukumon Carvajal) vei voiton ansaitusti! Helkaa jo vähän kyllästytti ravaaminen siinä vaiheessa. ;) 

Helka leirinäyttelyssä.

Lapinsalmen riippusiltaa ylittämässä Repoveden kansallispuistossa.

Leirin päätöskahvien jälkeen kurvattiin vielä Repoveden kansallispuiston kautta, kun minä olin himoinnut Lapinsalmen sillalle menoa ja kun kerran sääkin oli kuiva! Pieni matka siinä käveltiin ja ihmeteltiin luonnon ihmeitä. Sillan kävin ylittämässä ensiksi Helkan ja Oilin kanssa ja sitten vielä Severin kanssa, kun Heli ei houkutteluista huolimatta siltaa ylittämään! :D Reippaasti koirat ylittivät riippusiltaa, vaikka erityisesti Severiä vähän jännitti, kun alla näkyi pitkä pudotus ja vettä. :) Kotimatka sujui sekin seurassa nopeaan, kun Heli tuli Severin kanssa meille seuraavaan päivään asti, jolloin käytiin mölliagilitykisoissa Sorsasalossa. Kokonaisuutena ei voi todeta kuin että mahti reissu! :)

Heinäkuulla meillä kyläili myös serkkujemme kera kultainennoutaja Tofu(Too Icy Highwayman) ja saatiinpa porukasta uintiretken jälkeen ihan kiva yhteiskuva. :)

Nyt on sitten jo elokuu kohta puolessa ja ilma on muuttunut jo selkeästi syksyiseksi. Viikko sitten minä olin Sawo Show'ssa junior handler -kehällä talkoohommissa ja sunnuntaina ehdin seurata lapinkoirakehänkin. Lauantaina myös Oili oli mukana turistina, kun näyttelyyn oli saapunut myös Oilin Max-veli(Dagolas Qultapoju) Norjasta ja Nilla-sisko(Dagolas Quningatar) ja Simo-isä(Aegirsson Duncan Mac Leod), jotka ovat nyt asuneet muutaman vuoden Ranskassa. Sukulaisilla olikin erittäin hieno viikonloppu ja velipoika otti Suomen muotovalion arvon lisäksi myös RYP3 ja RYP4 -sijoitukset isoissa kehissä, isä tuli myöskin Suomen valioksi ja sisko sai ensimmäisen SERT:insä! :) Minä elin jännittäviä hetkiä kehänlaidalla kannustaessa! ;) Siskokset Oili ja Nilla saatiin myös yhteiskuvaan ja onpa niissä paljon samaa, vaikka niin paljon eroavaisuuksiakin! Tämä molempien rillipääväritys on kyllä aivan ihana! Muutenkin Nilla oli kyllä luonteeltaan aivan valloittava! Hyvin paljon Oilin oloinen, melko vilkas ja väräh Oilin fiksumman oloinen. ;) Tässä koko Q-pentueessa on kyllä luonnegeenit osuneet kohdalleen! Kaikki vaikuttavat olevan sopeutuvaisia, ystävällisiä ja sosiaalisia luoteeltaan, kuten vanhempansakin. :)

Sisarukset Oili ja Nilla

Max-veli

Simo-isä

Minun työharjoitteluni Joensuussa loppui nyt viime torstaina ja nyt olisi vielä viikon verran lomaa edessä ennen kuin koulu jatkuu taas Paimiossa. Harjoittelujakso oli varsin antoisa ja ehkä jotain uutta oppia tarttui taas mukaan! Joensuu oli kaupunkina ihan miellyttävä ja mukavia muistoja jäi tältä kesältä. 

Kertun pitkä antibiootti on nyt viimein loppunut. Vointi on nyt ollut heinäkuuta parempaa, mutta nyt sitten viime viikon lopulla Kerttu oli karannut pihasta ja käynyt juoksemassa reilun puoli tuntia metsässä, niin jalat on sen jälkeen olleet melko kankeat. Nyt mennään päivä kerrallaan voinnin mukaan toivoen toki, että niitä hyviä päiviä vielä olisi useampia jäljellä.

Blogin muutto

Blogimme on nyt muuttanut Vuodatuksesta Bloggeriin. Blogikirjoittelussa onkin nyt ollut pitkä tauko, kun Vuodatuksen blogipalvelu on ollut korjauksen alla kesäkuun lopulta lähtien. Kaikki vanhat kirjoitukset on nyt siirretty tänne Bloggeriin, jossa blogikirjoittelu jatkossa jatkuu. 

Hieman on vielä uuden ulkoasun muokkailu kesken ja vanhoihin kirjoitukseen koitan parhaani mukaan vähitellen palautella Vuodatuksen ongelmien takia bittiavaruuteen kadonneita kuvia.

Kesän kuulumisia päivittynee lähiaikoina! Kaikenlaista on tapahtunut.

Kertun mätsäröintejä

Kerttu oli helatorstain ja menneen viikonlopun aikana esiintynyt mätsärikehissä siskoni kanssa kahteen kertaan. Mummukoiralla oli ollut tosi KIVAA, esiintymiset olivat menneet kuulemma hyvin ja tuloksetkin mukavia! :) Hyvä!

17.5. Suomen Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston järjestämässä mätsärissä Lemmikki Oy:n pihalla Kuopiossa tuloksella veteraanien punaisten 2. Osallistujia oli veteraaneissa ollut tällä kertaa hienot 9 kpl! :)

19.5. KPSH ry:n match show'ssa Kuopiossa Telkkistentien hallilla sijoitus oli ollut veteraanien 3. Osallistujia yhteensä 4.

Viralliset tulokset

Tänään oli tullut s-postiin Oilin viralliset lonkka- ja kyynärkuvauslausunnot:

Lonkat: C/C
Kyynärät: 0/0

Niinhän siinä vaan kävi, että ikävä aavistukseni lonkkatuloksesta piti paikkansa. Mitään lisähuomautuksia ei lausunnossa lonkkienkaan suhteen ollut, vaan johan sen kuvista näki, että löysyyttä ja melko matalat lonkkamaljat on. Harmittaahan se, mutta eiköhän Oili noilla ihan entiseen malliin vauhdikkaasti ja iloisesti koko koiranelämänsä elä.

Nyt olisi vielä tämä ja seuraava viikko koulua Paimiossa jäljellä. Sitten viikoksi lomalle kotopuoleen ja kesäkuun alussa alkaa työharjoittelu Joensuussa, minne pitäisi sitten väliaikaisesti muuttaa asumaan. Kyllä tulee näköjään Suomen eri sopukat hyvin tutuiksi asumisen suhteen näin opiskelun merkeissä! Oilille odottelisin juoksua kohta puoliin saapuvaksi. 6kk edellisen alusta tuli juuri näinä päivinä täyteen ja muutama viikko päälle 6kk on Oilin juoksuväli aina melko tarkkaan ollut.