maanantai 22. joulukuuta 2008

Joulunodotusta


Niin se vaan on joulukuu vierähtäny vauhdilla ja Joulukin on enää muutaman päivänä päässä. Voittajanäyttelyreissu tuli päälle viikko sitten tehtyä ja olipas mukavaa taas kerran. Nyt viime päivien ajan on sadellut lunta tiuhaan tahtiin ja näyttäisipä sääkin nyt pakastuvan, vaikka melko lauhaa on ollutkin. Koirat nauttivat ja piehtaroivat lumessa. Helkakin on nyt löytänyt lumessakierimisen ihanuuden ja mönkii hangessa kuin mikäkin maunomato! :)


Muutama jouluinen kuva tytöistä - Hyvää Joulua!:


Helka ja Kerttu
Helka ja Kerttu


Helka ja Kerttu
Helka ja Kerttu


Kerttu esittelee taitojaan
Kerttu esittelee taitojaan

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Kerttu jälleen Best In Show!


Piipahdettiin tänään taas Kertun kanssa match show'ssa Kuopiossa ilmeisestikin viimeistä tälle vuotta. Helka sai juoksuisena jäädä kotiin. Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat olivat taas saaneet aikaan hienon ja hyvinjärjestetyn mätsärin. Tuomarina veteraaneilla toimi Tuija Hynynen ja Best In Show'n pähkäilivät yhdessä miehensä Petri Hynysen kanssa.


Arvostelu sujui sutjakasti ja junior handlereiden ja nuorten koirien jälkeen Kerttu pääsi siskon kanssa kehään. Veteraaneja oli tänään ilmaantunut paikalle 4 kappaletta Kerttu mukaanluettuna. Neljänneksi sijoittui tanskandoggi, kolmanneksi villakoira ja whippetin kanssa Kerttu kävi vielä muutaman kierroksen taiston kahdestaan, ennen kuin tuomari valitsi Kertun ykköseksi.


Kerttu veteraanikehässä
Kerttu veteraanikehässä


Aikuisten ja pentujen luokkien arvostelujen ajan odoteltiin ja sitten alkoi BIS-kehä, johon osallistui kaikkien luokkien voittajat, eli yhteensä 7 koiraa. Yksi toisensa jälkeen koiria sijoitettiin järjestykseen ja Kerttu jäi lopulta kehään kaksin löwchenin kanssa. Taputuksien saattelemana mentiin vielä kehää ympäri ja tuomarit ojensivat punaisen ruusukkeen Kertulle!


Tuomarit ja BIS-koira esittäjineen
Tuomarit ja BIS-koira esittäjineen


Kyllä Kerttu taas nautti saamastaan erityishuomiosta ja päästessään esiintymään! :) Vähän se meinasi taas välillä olla kärsimätön makupalaa odotellessa, mutta ihan kivasti esiintyminen sujui ja häntä viuhtoi innoissaan edestakaisin. Menestyksensä se tuntuu jotenkin aina tajuavan ja kuvaa otettaessa pomppi innoissaan yläpystyä. :D Kotiinviemisinä mukaan lähti Royal Canin -ruokasäkki, muovinen ruuansäilytysastia, keltainen koirapyyhe, jätti-iso pokaali, pari kappaletta ruusukkeita, salukinmuotoinen pipari ja heijastin.


Nyt rouva BIS-koira köllöttelee tyytyväisenä pihalla kiepissä miettien varmaan päivänsä saavutuksia.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Juoksut


Helka 16.11. Kannuksessa
Helka muutama viikko takaperin Kannuksessa


Helkan kolmannet juoksut alkoivat viikko sitten maanantaina. Aika hyvin meni nappiin, kun tuota edellistä viikkoa veikkailinkin alkamisajankohdaksi. Huomasin illalla, että Eemeli kuljeskeli nokka tiiviisti Helkan perässä kiinni ja nuoleskeli lattiaa Helkan siinä istuttua. Tarkistin sitten heti peräpään ja joo, juoksuhan se oli. Melko tarkalleen viisi kuukautta on aikaa edellisestä juoksusta eli pikkuisen vähemmän kun edellisten välillä. Pihalla ulkoilut menevät nuuhkutellen ja neiti on ihan omissa maailmoissaan välillä.


Sikäli ihan hyvää saumaan tuo tuli, että ehdittiin kotiin parhaiksi päiviksi, eikä pojilla ole Kannuksessa kamalaa kiusausta herkkupepusta. Ja tosiaan, nyt ollaankin sitten Siilinjärvellä parin kuukauden ajan lukuunottamatta viikkoa kolme ensi vuonna. Asiat meni nyt niin, ettei ole edes työssäoppimista tehtävänä koko aikana, joten ihan on omassa vallassa että miten sitä muutaman kuukauden käyttäisi.. Lomaillen ainakin juu. Sen tarpeessa alkaa viime aikojen tapahtumien jälkeen ollakin. Vaan saas nähdä mitenkä pian kyllästytään. Voisin veikata, että Kannusta alkaa taas äkkiä kaivata.


Kerttu jakselee hyvin ja on kasvatellut tuuheampaa turkkia. Kovasti se on mielissään, kun taas kuukauden tauon jälkeen tultiin kotiin. Innoissaan leikittäisi Helkaa pihalla.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Helkan viralliset lonkka- ja kyynärtulokset ja muutama köh


Helkan lonkka- ja kyynärkuvat oli nyt sitten pari päivää sitten virallisesti lausuttu Kennelliitossa ja tulokset olivat kerrassaan yllättävät! Sain ruokatunnilla Minnalta käskyn soittaa hälle heti ja olin jo ihan paniikissa, että mitä ihmettä on tapahtunut! ;) Soitin sitten ja sain kuulla, että Minna oli kysynyt ohimennen muita asioita kysellessään, että onko Helkan kuvat jo lausuttu. Ja olihan ne. Sain ensin kuulla että toinen lonkka oli saanut arvion B ja ajattelin sitten jo mielessäni, että voi ei se on tietenkin se parempi lonkka, eikä sekään ollut A:n arvoinen kuten epäilin. Vaan sitten Minna sanoikin, että toisen lonkan tulos on A, joten tämän B-lonkan piti siis olla se huonompi osapuoli, jonka löysyyttä ja tuomiota olen kovasti muehtinut!! :D Tulos siis lonkkien osalta B/A eli hurjan tyytyväisiä ollaan ja B:n lonkastakaan ei mitään erityistä huomioitavaa, vaan kuin että se on vähän löysä. :) Kuvannut eläinlääkärihän arveli, että tämä löysempi lonkka voisi vielä asteen verran kiinteytyä ajan mittaan ja sen voisi sitten kuvauttaa uusiksi joskus, mutta kyllä tämä tieto on jo ihan tarpeeksi hyvä, jotten tunne mitään tarvetta uusintakuville. Niin joo ja kyynärät saivat myös oletetun tuloksen ja tulos on 0/0 eli kaikki kunnossa niiden osalta. Kyynärtulokset meinasi mennä puhelimessa ihan ohi ja piti niitä vielä kysyä ihan uudelleen lonkkajärkytyksissä. :D


Mutta joo nyt on hyvät fiilikset ja keskiviikko meni kieltämättä vähän pilvilinnoissa lennellessä. ;) Ehkä minä nyt sitten kuitenkin sain agilitykoiran. :) Helkan kannalta oon tuloksesta tietenkin erityisen mielissäni ja ihanaa tietää, että se on luustollisesti terve eikä sen tuskin tarvitse tuntea tuskaa ainakaan sen asian suhteen. Terveys on sellainen asia mitä todella arvostaa.


Helka yskähteli nyt myös muutamana päivänä tällä viikolla lievästi ja vaikka yskä ei ollutkaan ihan samankuuloista kuin mitä edellisillä kerroilla, niin voisi olettaa kuitenkin että se oli jonkinlainen lievä esiintymä kennelyskästä. Mutta se meni nyt sitten jo ohi ja eikä sinänsä ole haittaa, kun parin viikon karanteenissa ollaan muutenkin ja mitään näyttelysuunnitelmiakaan ei tälle vuotta ole.


Lisäys: Niin ja unohtui mainita, että Kerttu teki viime viikonloppuna, 16.11., taas hienon mätsärituloksen siskoni kanssa voittaen veteraaniluokan(tosin Kertulla oli vain yksi kilpakumppani) ja vieden ykkössijan myös Best In Show'ssa! :) Kerttu oli tällä kertaa kuulemma esiintynyt oikein erityisesti edukseen. Ruokasäkkiä ja ruusuketta oli taas tullut palkinnoksi. Hyvä Kerttu! <3

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Köhää Kannuksessa, hiljaiseloa muuten


Taas on kennelyskä löytänyt Kannukseen ja muutaman viikon ajan on siellä täällä koirat röhineet. Myös meillä Iisakkilassa on yskitty, mutta Helka on vielä tähän asti säästynyt köhältä. Saas nähdä pääsisikö Helka tällä kertaa ilman yskää tästä epidemiasta. *kopkopkop* Erityistä mainittavaa ei reenailuista nyt ole, kun ulkona vallitseva kylmä, pimeä ja märkä ilmanlaatu ei ole viimeaikoina järin houkutellut harjoituksia pitämään.. Kannuksessa nyt on tosin jo toiseen otteeseen luntakin juuri tällä hetkellä ja Helka on mielissään.


Koulua olisi nyt vielä muutama viikko jäljellä ennen yleisainejakson alkua, jolloin teen todennäköisesti työssäoppimista kotimaisemissa joulu-tammikuun ajan. Helkan lonkka- ja kyynärnivellausuntojakin voisi varmaan kohta alkaa odotella tulevaksi, kun pari viikkoa on kuvauksista ja kuulunut. Vähän hirvityksellä tuloksia odotellaan, vaikkakin Helka itse tosin on autuaan tietämätön tästä ja pistelee menemään entiseen malliin. Seuraava juoksukin vaikuttaisi jo antavan ennusmerkkejä itsestään ja niinhän se alkaakin jo kohta puoliin olemaan puoli vuotta edellisestä. Voisin veikata, että kuukauden sisällä juostaan taas.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Helka terveystarkeissa + kulunutta viikkoa


Tänään käytin Helkaa läpivalaistavana Kuopiossa Jynkän eläinlääkäriasemalla. Kas kummaa, Helkaa alkoikin polvien tarkastuksen jälkeen kummasti nukuttamaan ja noin vartin päästä se oli jo untenmailla. Polvet saivat parhaimmat mahdolliset tulokset(0/0). Helkan ollessa kuvattavana minä kulutin aikaa odotushuoneessa ja kylläpä vaan tuntuikin pitkälle aika odottaessa! Kun onnistuneet kuvat oli saatu, Helka kannettiin autoon odottamaan(= jatkamaan uniaan) ja minä pääsin kuulemaan tuloksia. Ensiksi katseltiin selkäkuvia, jotka näyttivätkin hienolle, eikä mitään normaalista poikkeavaa löytynyt. Kyynärät näyttivät myös erinomaisilta. :) Lonkissa sitten taas oli niin hyvää kuin huonoa. Oikeanpuoleinen lonkka oli kaunis ja napakka, josta lääkäri arveli tulevan priiman tuloksen, mutta vasen lonkka oli löysä. Minun mielestäni todella löysä varsinkin kun vertasi toiseen. :/ Siitä siis tuskin on mitään kovinkaan ruusuista tulosta odotettavissa, mutta katsotaan mitä tuleman pitää, kunhan saadaan lopulliset lausunnot Kennelliitosta..


Kuluneella viikolla ollaan tunneilla käyty pariin kertaan agiliitämässä ja tokoiluakin harjoitettu. Maanantaina vietettiin käytännöntunti pelkästään agilityn parissa treenaten keppejä, putkea, kontaktiesteitä sekä muutaman hypyn ja putken sarjoja erilaisin ohjauksin. Myös rengasta Helka pääsi kokeilemaan ekaa kertaa. Välissä tehtiin myös muutama seuruupätkä. Ei kai mitään ihmeellistä mainittavaa - Helka oli mielissään agilityilyistä kuten aina. Kepeilläkin alkaa ehkä pikkuhiljaa tapahtumaan jonkinlaista edistystä, joskin nyt halli oli jokseenpin vaikeampi uusi ympäristö ja hieman piti palata taaksepäin ja ohjata enemmän. Tiistaina tokoiltiin enemmän: seuraamisia ringissä, paikallaoloa, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Jostakin syystä maahanmeno ei nyt meinannut millään toimia. Tai siis maahan kyllä mentiin reippaasti, mutta jostakin syystä Helka lähti useaan kertaan perääni! Tehtiin sitten liikettä helpotetusti ja saatiin onnistuneet suoritukset loppuun. Tokoilujen ohessa käytiin tekemässä irtoamistreeniä hyppyjen ja putken voimin. Ensin vain yhden esteen takaa, sitten putken ja siitä kasvattaen vielä pari estettä lisää mukaan suoralle. Helkalla oli tosi paljon intoa ja se juoksi vauhdilla palkalle. Hauskaa oli jopa niin paljon, että taisipa varastaa putkeenmenonkin pariin kertaan.. ;) Agilityssä on siis tapahtunut edistystä, mutta saas nyt nähdä miten agilityuran käy, kunhan saadaan lopullinen tuomio erityisesti siitä löysästä lonkasta..

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Syyslomaviikko vierähti lomaillen


Niin se vaan meni jo, syysloma siis. Lomaillen meni tosiaan joo. :) Mitään niin merkittävää ei tehty, paitsi yhtenä päivänä tosin pikkuisen pompittiin agihyppyjä kotipihalla kummankin tytön voimin ja Helkan kanssa saatiin aikaiseksi muutama ilmaisuharjoituskin siskon toimiessa ukkona. Hienosti tuli letkunpätkä tuotua minulle, vaikka viimeisellä kerralla matkaakin oli jo vähän enemmän ja ukko vaikeammin piilossa. Lenkkeilyä ollaan tietenkin harjoitettu päivittäin lomailun ohessa.


Tytöt agiliitää:


Kerttu hyppää
Konkarin taidonnäyte


Helka pomppaa
Helkakin alkaa jo päästä jyvälle



Sen verran sain loman aikana aikaiseksi, että kyselin luustokuvausaikoja Kuopioon ja sainkin sitten varattua sellaisen perjantaille 31.10. Sitten läpivalaistaan Helkan lonkat, kyynärät ja selkä, sekä tutkitaan polvet.


Tänään käytiin kuitenkin loman lopetukseksi ihmisten ja koirien ilmoilla näyttäytymässä. Kasurilaan ei lappalaislenkille ollut tällä kertaa löytänyt muut kuin lapinkoirapojat Uski ja Luca hihnanpäänsä kanssa. Kiipeiltiin rinteenpäälle katselemaan Kasurilan upeita maisemia ja kylläpä vaan otti taas kunnon päälle mäennousu! Koirilla ei niinkään tainnut tuntua missään. Helka sai juoksennella vapaana poikien kanssa ja Kerttu tyytyi myyrästämään vimmatusti kuoppia kaivellen hihnassaan. Hieman tintturana Helka taas tänään oli ja pienelle Luca-pojalle sanoi pariin kertaan äkäisesti. Loppuajan Luca sitten pysytteli etäämpänä Helkasta, vaikka Helka yrittikin saada sen kanssa leikkiä aikaan haukun säestyksellä.


Huomenna vaihdetaan taas pariksi viikkoa maisemaa Kannukseen. :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Näytelmiä


Reissattiin tänään Kertun ja karvatuppo-Helkan voimin Jyväskylän Laajavuoressa erkkarissa. Helkan tulos NUO EH arvostelulla: "Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erittäin hyvä nuori narttu. Hyvä pään malli. Silmät saisivat olla tummemmat. Kookkaat korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä luusto ja raajoje kulmaukset. Hyvä rinnansyvyys, mutta kyljet voisivat kaareutua paremmin. Oikea karvalaatu. Hieman voimaton liikunta." Tuomarina siis Paula Rekiranta, jonka tuomaroimana Helka teki tammikuussa -08 junnuluokan näyttelydebyyttinsä, silloinkin EH:n arvoisesti.


Esiintymisissä niin hyvää kuin huonoakin. Seisomiset sujui hyvin ja maltilla, mutta ravaamiset olivat jotain hyvin tahmeaa.. Oli kuin jotain kivirekeä olisi perässään vetänyt. ;) Muuten käytös näyttelypaikalla suhteellisen jees. Pörinää kuului jos neidin lähelle yritettiin epätuttavallisesti tungeskella, mutta muuten osaa ottaa oikein lunkisti. Kevythäkissäkin pötkötteli taas muutaman tunnin verran tyytyväisenä unilla kehän jälkeen. Kerttu toimi seuraneitinä ja olipa sekin pötkötellyt raajat oikosenaan Laajavuoren aulassa, kun olivat äitin kanssa lämmittelemässä. :D Mukaanpääsystä reissuun Kerttu oli tottakai todella mielissään. :) Päivä erkkarissa vierähti taas nopeasti ja vasta BIS-kehän jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti.


Ja nyt lähtee taas Helkalta villat! Kyllä se aina osaakin sopivasti näyttellyiden alla alkaa karvojaan pudottelemaan. Olihan se jo aika karmea näky tänään ja harjalla en uskaltanut koskea juuri kuin sen kaulukseen vaan ennen kehää ja nypin vaan pahimmat tursottavat tupsukat pois. Vaan nytpä on sitten reilusti aikaa seuraaviin näyttelmiin, jotka tulevat todennäköisesti olemaan jalostuspäivät helmikuulla, joten eipä ole kiire turkkia kasvatella. Tosin saattaisihan se pohjavilla kivasti lämmittää syysviimoillakin, mutta se ei näköjään Helkaa kauhistuta, kun nyt päätti bikiniasuun heittäytyä. ;)


Kerttu kävi myös viikko sitten(26.9.) esiintymässä Kuopion Lemmikkiareenalla mätsärissä. Veteraaneja oli paikalla ollut 5 kpl ja Kerttu oli sijoittunut toiseksi. Ruokasäkki ja ruusuke oli taas tullut kotiinviemisiksi ja Kerttu oli tapansa mukaan taas nauttinut kovasti huomiosta. :)

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Kadonneiden ukkojen metsästystä


Tänään oltiin käytännöntunnilla Kokkolan raunioradalla treenaamassa. Alkuksi otettiin yksi haku näkölähtönä ja ukko juoksi piiloon kasan taa. Helka lähti vauhdilla käskyn kuultuaan ja piiloutunut löytyi. Seuraavaksi kaksi maalimiestä piiloutui Helkan huomaamatta ja Helka pääsi taas etsimään. Ensimmäinen löytyi heti betonilaatan takaa piilosta ja lähetin Helkan etsimään toista. Toinen ukko oli piilossa "tornin" vieressä lankkujen alla. Helka kartoitti maalimiehen sijaintia kovasti ja pitkään aluetta nuuhkien tarkistellen myös vähän kauempaa, mihin haju loppuu. Muutamaan kertaan se mennä viipotti ihan piilon vierestäkin, mutta haju ei kuitenkaan vaan tullut sopivasti. Helka kiipesi myös ylös "tornin" tasanteelle siltaa pitkin ja kurkki nuuhkuttaen reunoilta alas. Olin jo vähän kauhuissani, että aikooko se sieltä hyvpätä alas! :D Ei onneksi sentään, mutta sainkin vielä kauhistua, kun Helka päätti poistua tasanteelta kävelemällä tikapuita pitkin pois! Sitten pyörittiin vielä muutama kerta "tornin" ympärillä ja sitten Helka sai hajunlähteen rajatuksi ja piilottelija löytyi. Oli kyllä hienoa ja keskittynyttä työskentelyä! Vaikka löytämisessä menikin kauan, Helka oli koko ajan hommassa mukana eikä touhunnut muuta ja teki keskittyneesti hommia nenällä. Yllättävää myös, että se ei tunnu myöskään olevan riippuvainen minusta etsiessään irroten hyvin kauemmas eikä pyytele minulta jelppiä! Ilmaisuja ei ollut mukana etsinnöistä, ne kun niin vaiheessa edelleen rullantuonnin tökkiessä.


Lopuksi otettiin vielä pikainen kierros ja Helka näki taas kun maalimies lähti juoksemaan kohti piiloa röykkiön taa. Vauhdilla taas lähdettiin, eikä ongelmaa löytämisessä. Tästä Helka tykkää!! :)

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Hiljaisempi viikko


Tämä viikko on mennyt treenailujen suhteen molko hiljaisissa merkeissä. Jostakin syystä itsellä on vaan ollut motivaatio hukassa.


Torstaina 11.9. oltiin käytännöntunnilla jälkipellolla. Pohja oli vähän erilaista kuin mitä viimeaikoina, eli nyt oli enemmälti heinää ja maakin aika kovaa. Tuuli tuli taas hieman vinkkelistä. 150 askelta sain jälkeä aikaiseksi tällä kertaa. Alku lähti hyvin tahmeasti liikkeelle. Helka haisteli aina muutaman askeleen ja söi namit ja yritti sitten sivuille ja taaksepäin. Tämä toistui useita kertoja ja vasta n. puolessa välin koira alkoi keskittymään jälkeen. Tämäkin meni kyllä eri tapaan kuin ennen ja Helka jäljesti suurin piirtein vaan vasemman puoleista askelta pitkin, kun yleensä se on ollut hyvin tarkka ja tarkastanut jokaisen askeleen. Namejakin jäi nyt paljolti syömättä ja loppupäässä alkoi tulla kiire lopun palkalle. Että eipä ihan parhaimmasta päästä suorituksia.


Perjantaina 12.9. tokoiltiin lenkin jälkeen pihalla. Seuraamispätkiä, joissa paikka oli väljä ja hihna tuntui häiritsevän. Tehtiin sitten ilman hihnaakin, mutta väljyyttä oli silti ilmassa. Pitkästä aikaa tehtiin myös luoksetulo kunnon matkalla ja yllätyksekseni siinä olikin ihan mukavasti vauhtia. :) Lopussa ohjasin vielä hieman, että sain sen tulemaan eteen. Sitten tehtiin maahanmenoja ja istumisia eri etäisyyksiltä ja paikoista, nyt kun on ollut työn alla tuon istumisen vahvistaminen. Mukana kävelemisen yhteydessäkin testasin istum ista muutaman kerran ja tuntuu, että vähän paremmin sujuu jo, eikä apua tarvinnut olla ihan niin paljon kuin ennen. Tehtiin myös seisomisia niin, että kutsuin Helkaa luo pieneltä matkalta ja pysäytin sen käsimerkillä, jonka jälkeen palkkasin heittämällä makkaranpalan sen taa. Nopsaan jo pysähtyy ja voisin varmaan ruveta sanallistakin käskyä pikkuhiljaa liittämään ja tekemään eri kulmista. Lopuksi leikittiin Helkan uudella lempparilelulla, vinkuvalla kissanleluhiirellä. Kylläpä oli koirassa intoa ja se jopa toi hiirtä minun lähelle pyydettäessä! :D Kokeilin sitten hiiripalkalla seuraamista vielä lopuksi ja jopas tämä kuumui(--> hauhau!!)! Seuraaminen oli hyvin ponnekasta ja alkuun koitti edistää, mutta sain lennätettyä hiiren hyvän seuraamisen kohdalla.


Lauantaina 13.9. käytiin iltapissatuksen yhteydessä treenikentällä. Otin muutaman seuraamisen, joissa taas vähän väljyyttä. Kontakti ei kuitenkaan katkea. Sitten tehtiin keppejä pariin kertaan eri puolilta ja huomasin, että aloituksen helka alkaa varsinkin hakea jo hyvin. Kepeillä kuumuu myös ja haukahtelee. Keinu käytiin kävelemässä myös läpi ja keinun liike vähän kauhistuttaa. Pidin pannasta kiinni ja palkkailin keinua laskiessani. Sitten testailtiin hyppyä matalan riman kanssa hyppäämistä erilaisilla ohjauksilla. Alkuun Helka kummasteli, että mitä pitää tehdä, kun ei aiemmin olla montaakaan kertaa vielä rimojen kanssa hyppyjä otettu. Siitä se sitten lähti. Tehtiin sitten loppuun ikään kuin pieni rata ja ohjasin hypyltä A:lle(pysähtyy hienosti alastulokontaktille!), jonka jälkeen kepeille.


Sain perjantaina myös näyttelyilmoittautumisen postitettua ja seuraava näyttely on sitten Jyväskylän erkkari lokakuussa ja Helka esiintyy ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Seuraava näytelmä meneekin sitten varmaan ensi vuoden puolelle, Kuopion jalostuspäiville. Messariin joulukuussa lähden minä viettämään laatuaikaa ihan ilman narunjatkeita! ;)

lauantai 6. syyskuuta 2008

Lilli-cockeri vieraisilla


Cockerspanieli Lilli kävi tänään tyttöjen luona kylässä. Meno oli vauhdikasta kun nuoret pistivät juoksulla ympäri pihaa ja painivat välillä. Kerttu joutui tyytymään katselemaan touhua narunnokasta, mutta Lilli muisti aina kohteliaasti välillä käydä moikkaamassa suurta idoliaan. :) Hauskaa oli ja riekkumisten jälkeen käytiin vielä lenkkeilemässäkin. Lisää riekkukuvia löydät Picasa-albumistamme.


Helka ja Lilli vauhdissa
Helka ja Lilli vauhdissa


Lilli vaanii Helkaa
Lilli vaanii Helkaa


Lilli moikkaamassa ihanaa Kerttu-tätiä!
Lilli moikkaamassa ihanaa Kerttu-tätiä


Helka välillä paikoillaan
Helka välillä paikoillaan


Kertun poseeraus
Kertun poseeraus

torstai 4. syyskuuta 2008

Helka jäljellä


Helka nuuhkutteli tänää käytännöntunnilla sadan askeleen mittaisen jäljen pellolla. Pohja jonkin verran kovempaa ja heinäisempää kuin viimeksi ja tällä kertaa tuulikin tuli takaa. Ehkä paras suoritus Helkalta tähänastisista jäljistä (minun ymmärrykselläni ^^) ja jäi ihmettelemään vain kaksi kertaa. Namitkin tuli syötyä kahta lukuunottamatta kaikki. Paistaa se päivä risukasaankin - niinhan sitä sanotaan. :)


Illalla käytiin sitten lenkkeilemässä Emmin ja Dica-flatin kanssa metsässä, jonka jälkeen hengailtiin tokokoulutuksien aikana kentän reunalla. Helkaa meinasi välillä vähän pörisyttää, mutta sain tehtyä onnistuneita palkkauksiakin korrektisti olemisesta. Jotenkin tuntuu, että kesän jälkeen on taas ollut vaikeampaa ohittaa toisia koiria ja murrausta kuuluu.. En tiedä onko tullut vaan takapakkia, vai onko sillä taas jokin pahempi epävarmuuskausi meneillään.


Touhukas päivä ei kuitenkaan jäänyt vielä tähän ja vähän illemmalle eksyttiin vielä kerran treenikentälle. Tein muutaman seuraamispätkän, jotka oli ihan ok. Vähän paikka oli väljä, mutta kontakti hyvä. Agikepit pujoteltiin pariin kertaan ja tehtiin paikkamakuu kolmen muun koiran seurassa. Helka teki hienon suorituksen ja makasi valppaana rauhallisin mielin ja teki tähän astisen ennätyksen ajalla 2 minuuttia ilman välipalkkauksia. :) Kahta minuuttia ollaan tehty ennenkin, mutta yhdellä välipalkalla. Nyt ajattelin testata pitävyyttä ja kaksi minuuttia sujuikin ainakin tällä kertaa hienosti! Jatkamme harjoituksia ja lähdetään taas pikkuhiljaa lisäämään kestoa.


Liikkeestä seisomisen kasaamista aloiteltiin tällä viikolla myös palkkailin sitä naksun kera pysähdyksistä minua kohti tullessa. Hyvin vaikutti oivaltavan ja teki mielellään. Viimein on alulla sekin.


Huomenna sitten taas parin viikon tauon jälkeen kotiin Kerttua moikkaamaan! :)

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Tokoa, jälkeä ja epäepäepäonnistuneita ilmaisuharjoituksia


Käytännöntunnilla tänään ohjelmassa tokoilua, jäjestystä ja hakua.


Tokot: Ensin otettiin paikallaoloa ja saatiin häiriöksi talutusharjoituksissa ollut vasikka! :D Helka katsoi vasikkaa silmät pyöreänä ja pysyi välipalkkauksilla hyvin paikoillaan silloin kun se oli etupuolella. Sitten vasikka kiersi koirien taa ja silloin Helkan oli sitten pakko kääntyä pariin kertaan taakse katsomaan. Laitoin sen sitten maahan takaisin ja vasikan poismenon jälkeen maattiin vielä vähän aikaa. Luoksepäästävyys kokeenomaisesti seuraavaksi - ei ongelmaa. Sitten tehtiin odotellessa muutamia seuraamispätkiä vaihtelevilla matkoilla. Kontakti pysyi taas kivasti, mutta paikka oli vähän väljä. Ehkä intoa olisi saanut tekemiseen olla hiukka lisää. Sain Helkan jopa leikkimään pitkästä aikaa kentällä, kun otin kissanleluhiiren esiin! :D Se tuntui olevan kovasti mieleen ja leikkien välissä tehtiin muutama seuraaminenkin hiiripalkalla. ^^ Sitten vielä kaukoja. Lähinnä istu-maahan -juttuja muutaman metrin matkalta, mutta seisomisiakin istumasta ja maasta testailtiin myös. Nekin näyttäisi siitä nyt ihan kivasti lähtevän, vaikka minulla onkin ollut vähän alkuvaikeutta sen suhteen, että miten saan koiran ohjattua seisaalleen niin etteivät takajalat liiku. Seisomasta istumaan -juttuun pitää myös panostaa enempi. Siinä tahtoo liikuttaa takajalkojaan etujalkojen sijaan.


Jälki: 80 askelta multaisella hyvin niukkaheinäisellä pellolla. Namit joka askeleella ja tuulensuunta lähes vastatuuli(jaa, miten niin ei en hokaissut taas katsoa suuntaa tarkkaan ennen jäljen tekoa :P). Alku lähti hyvin: Helka rauhoittui ja keskittyi hyvin jäljen alkuun ja lähti hyvin syömään nameja jäljeltä. Jossain vaiheessa vetäisin vähän liian kovaa hihnasta ja Helka jä tuijottamaan minua --> lähti "jälki"-vihjeellä jatkamaan. Pari kertaa se sitten vielä pysähtyi ennen loppua ja tuijotti edessä kuulunutta jonkin koneen meteliä päin. Loppu sujui taas ok jaloppu löytyi. ;)


Ilmaisut: Haetutin Helkalla rullaa ensin maasta ja toi minulle ihan kivasti. Sitten siirryttiin metsän puolelle ja rulla ilmaistavalle muutaman metrin päähän meistä. Helka lähti hyvin ja vauhdilla hakemaan, mietti ukolla vähän aikaa ja otti rullan suuhunsa. Kutsuin sitä luo ja tulemaanhan se lähtikin, vaan pudottipa rullan sitten puoleen väliin. Noh, otettiin sitten uusiksi ja Helka otti rullan taas suuhunsa, mutta se tippui taas vähän ennen edellistä tiputuspaikkaa. Viimeinen yritys ja se jäi vielä edellisiäkin laihemmaksi ja rulla tippu suusta jo heti ukon viereen.. Ääh, että taas sujuu niiiiiiin valtavan hyvin!! Pitää vaan yrittää vielä jatkaa häiriöttömämmässä paikassa. Kotonahan tuo on toiminut jo tosi hyvin.


Muuten Helka on nyt tällä viikolla ollut jo paljon virkeämpi, eikä ole enää tarvinnut tehdä pesää tai hoitaa vauvoja. Suht helpolla taidettiin tästä sittenkin päästä vaikka aika voimakkaalle alkuun näyttikin.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Helka ja Helkan vauvahaaveet...


Helka on nyt viimeisen viikon ajan ollut kovin masentunut, lähtee etenkehtaisesti ulkoilemaan ja lymyillyt vaan sängyn alla. Perjantaina käytännöntunnilla sitä ei kiinnostanut lainkaan hakea esineitä minulle, vaikka sitä onkin nykyisin ihan mielellään tehnyt. Ensin olin kieltämättä jo hieman kauhuissani, että mikä sillä on, mutta kuulin erään tutun puhuvan koiransa valeraskaudesta, yhdistyivät viimeaikaiset outoudet juhannuksen tienoilla pidettyyn juoksuun. Ilmiselvää valeraskauttahan tuo on. Kai se oli vaan niin vaikeaa tajuta, kun Kertunkin valeraskauksista on jo jokunen vuosi aikaa.


Nyt kotona viikonlopun vietossa ollessa Helka on kaivanut pesää sänkyihin ja sänkyjen allakin on viihtynyt. Lelut ovat myös kulkeutuneet "pesiin" ja olen niitä sieltä yrittänyt poistaa. Tänä aamuna Helka oli huvittava yhden "pentunsa"(vinkulelubeagle, joka tosin enää vain suhisee) kanssa: ensin se yritti tyrkyttää sitä minulle ja minä luulin sitten sen haluavan heittää sitä. Heitin sitten lelun lattialle ja Helkalle tuli hätä, että miten se hänen "vauvaansa" kohtelee ja meni vinkuen sen hakemaan. Tämän jälkeen se kömpi sohvalle ja peitteli ensin "vauvan" viltin alle, muokkaisi vilttiä mukavaksi ja käpertyi sitten itse vahingossa lelun päälle. "Pennusta" kuului sitten suhina, kun Helka litisti sitä ja Helka siirtyi "pennun" viereen viltille makaamaan. ;) Nyt päivällä Helka oli sitten ulkona kaivanut vimmatusti pesää aitan alle ja sisälle tullessaan oli kovin hengästynyt kovasta työstä. ^^


Hmm, että sellaista vaihetta elellään tällä hetkellä ja odotellaan vaiheen ohimenoa. Jokseenkin erilaistahan tuo on kuin mitä Kertulla aikoinaan ja sanoisin, että jonkin verran voimakkaampaa. Kertulla pentuhaaveilut jäivät pesäntekoon ja maidontuotantoon ja se pystyi kuitenkin touhuamaan ja lenkkeilemään normaalisti. Helkalla taas ilmenee pesätekoa, lastenhoitoa sekä mieli on maassa ja lenkkeily ja ulkoilu ei hirveämmin jaksa kiinnostaa. Maitoa siltä ei vaikuttaisi tulevan eikä nisätkään ole kasvaneet. Hassua, kun minun pieni koirani tuntee nyt olevansa kovin aikuinen ja äiti.

torstai 14. elokuuta 2008

Käytännöntunnilla


Tänään käytännöntunnilla koulussa aloiteltiin näyttämällä opettajille mitä oltiin kesän aikana saatu aikaan. Helkan kanssa pari lyhyttä seuraamispätkää, eteentuloja ja liikkeestä maahanmenemisiä. Seuraamispätkissä se oli innolla mukana, paikka pysyi hyvänä jne. Ei moittimista. Eteentuloissa tein harjoituksia vähän eri matkoilta ja yhden kerran Helka taisi kovasti kuvitella tekevänsä kaukoja, kun napsahti pariin otteeseen mahaan. :D Istutin sen uudelleen ja saatiin eteentulo tehdyksi, vaikkakin minusta Helka vaikuttikin tullessaan vähän hölmistyneeltä siitä, ettei nyt tehtykään sitä mitä se kuvitteli.. ;) Maahanmenoja loppuun niin, että kävelin vaan koira mukana ei-käskynalla ja sanoin "maahan"-käskyn. Jokainen kerta meni nappiin ja toiminta oli nopeaa. Maahanmeno onkin kyllä oikein Helkan lemppari. :) Seuraamispätkät näytti kuulemma sen verran hyvälle, että voitaisiin alkaa vähän pidentämään.


Kun kaikki olivat taitonsa näyttäneet, lähdettiin maastoon. Tehtiin jäljet ja esineruututreeniä. Helkalle tein 60 askeleen jäljen ja vanhemtumista ennen sen ajamista ehti tapahtua puolisen tuntia. Ensiksi Helka oli jäljen alussa vähän kysymysmerkkinä, mutta sitten muistui mieleen että mikä juttu tämä oli. Loppu meni hyvin ja joka askeleelta taisi tulla veriplätyt syödyksi. Itselläni parannettaavaa hihnankäytössä jäljellä, vaan kai sitä joskus vielä oppii.. ^^ Helka käyttää nenäänsä kuulemma todella hyvin ja sehän sille aina on mieleistä ollutkin.


Jäljen jälkeen esineruututreeniä, joka ei meidän osalta kyllä ollut kovinkaan hohdokasta. Helkalla oli alkuun taas vaikeuksiapäästä jutun juoneen mukaan kun heitin etsittävää hanskaa hihnanmitan päähän ja piti heittää vielä uusiksi ennen kuin sain sen tuomaan. Toisella kerralla heitin vähän kauemmas ja koira lähti innolla hakemaan, nappasi hanskan suuhunsa ja lähti tulemaan kohti --> vaan mitä tekee ohjaaja --> päättää lähteä suorituksen vauhdittamiseksi hieman juoksemaan taaksepäin ja kompastuu takanaolleeseen putkikasaan!! Helka tietenkin säikähti ja pudotti hanskan sammalikkoon. Kun sain kömmittyä putkikasasta ylös se mielisteli kummissaan. Tehtiin loppuun sitten vielä yksi onnistunut hanskantuonti hihnanmitan päästä, mutta siihen ei saanut enää sitä ripeyttä mitä oli tuossa minun tyrimässäni. Pitää vaan yrittää tehdä tuota enempi. Jokseenkin hankalaa tuntuu olevan.

maanantai 11. elokuuta 2008

Kannus kutsuu taas


Viime päivät on menneet ohti sateisina ja jostakin syystä touhun täyttäminä. Tänään pitäisi sitten taas kasata kimpsut ja kampsut kasaan, tehdä rästiinjääneet hommat(tai ainakin yrittää ^^) ja huomenna lähdetään varmaan puolen päivän tienoilla ajelemaan kohti Kannusta Helkan kanssa.


Loma meni taas nopeasti ja on kiva päästä taas kouluun. Viime päivinä onkin mielenpäällä ollut sellainen mukava tunne, jonka muista ala-asteen ensimmäisiltä luokilta kesäloman loppuessa. Silloin tosin lomakin kului hitaasti koulun alkua odottaessa, mutta nyt taas monen vuoden tauon(ja hyvin päinvastaisten tunnelmien) jälkeen tämä samainen tunne on palannut. Mukavaa kun koulu alkaa! Tosin mukavaa tästä tekee myös mielenkiintoisen oppimisen lisäksi mukava seura, josta suurin kiitos Ii(k)sakkilan porukalle! ;)


Helka varmaankin on vielä autuaan tietämättömänä pian tapahtuvasta paikkakunnan vaihdoksesta.. Voi kun tietäisi mitä sillä on ajatuksissa kunhan huomenna autoon pakkaudutaan! :D

perjantai 8. elokuuta 2008

Lappalaiseurassa treenimässä ja treenailuja muutenkin


Oltiin Helkan kanssa illalla Siilinjärvellä Saharan kaukalolla treenailemassa n. 7 muun innokkaan kanssa. Menossa mukana myös yksi "vääränrotuinen" lapinkoirien lisäksi. ;) Kontaktitreeniä tuli mukavasti, kun mentiin yhdessä ympyrää ja vastakkain toisten kanssa. Helka haki innolla kontaktia ja yritin palkkailla hyvistä seuraamispaikoista. Jokunen vauhtiluoksetulo ja eteentuloharjoituksia. Ihan jees. Vauhtiluoksetuloista voisin iloita sellaista, että jätin Helkan vain paikoilleen istumaan ja juoksin karkuun - ja Helka pysyi hienosti paikoillaan lähtien kutsun kuultuaan tulemaan! :D Tein myös puolen minuutin ja minuutin mittaisia paikkamakuita ja jossain välissä vaikeutin kiertelemällä ympäriinsä, kävelemällä kauemmas ja pysyin jopa kiertämään Helkan ympäri niin että se pysyi paikoillaan! Ehkä tuo paikallaolokin tuosta vielä suttaantuu, vaikka se(kin! :D) tuntui jossain vaiheessa niin ylivoimaisen vaikealle.


Muuten Helka oli koirajoukossa suht korrektisti. Alkuun sitä taas vähän jänskäsi, kun tultiin viime minuuteilla ennen aloitusta mukaan ja jouduttiin suoraan hommiin. (Jos ei olisi onnistunut ajatuksissaan ajelemaan yhden tienhaaran ohi mennessä, niin olisi ehtinyt tekemään ne tavanomaiset rauhalliset treeneihin valmistautumiset..) Jäykisteli, tuijotti muita ja sitten kun joku tuijotti takaisin niin piti pörrätä. Nooh siitä se sitten taas meni, kun päästiin tekemään. Rinkiä kiertäessä yhdessä muiden kanssa sitä ahdistaa jos joku tulee liian lähelle taakse ja sitten pitää vilkuilla pahalla silmällä. Muutenkin toisten koirien tuijotus on yleensä sellainen asia joka saa Helkan tuntemaan olonsa epävarmaksi.


Niin ja eilenkin muuten treenailtiin ja jopa kummankin otuksen kanssa! Käytiin Millan ja Wagnerrin & Napin luona Räisälässä kyläilemässä. Alkuun käytiin pitkällä parin tunnin mittaisella lenkillä, jonka jälkeen paluumatkalla pysähdyttiin sorakentälle treenaamaan. Otin alkuun Kertun puuhailemaan Millan tehdessä juttuja Wagnerin kanssa. Paikallaoloa, seuraamista, luoksetua ja liikkeestä maahanmenoa. Paikallaolo oli aika fiasko.. Tähtäsin minuutin paikallaanoloon, mutta se olikin aivan supervaikeaa Kertulle tänään! Ties kuinka monesti palautin sen takaisin makuupaikalle sen lähtiessä innoissaan minua kohti ja aloitettiin minuutti uusiksi.. Viimein rouva uskoi ja pysyi paikoillaan. Itse kyllä piti jo melkein laskea kymmeneen. ;) Seuraamisissa paikka on sillä nykyään hyvin epäpätevä ja edistää innoissaan paljon. Intoa siinä kyllä on ihan kamalasti! En ole niin jaksanut sen kohdalla enää nipottaa edistämisistä ja vinoista perusasennoista, kun ei tokoiluilla enää ole sen kummempaa tavoitetta kuin tehdä Kerttu iloiseksi. Liikkeestä maahan menee vauhdilla ja luoksetulo sujuu edelleen.


Kertun jälkeen pääsi vuoroon Helka, jonka kanssa aloittelin seuraamispätkillä. Tein useamman askeleen mittaisia ja vau että oli kerrankin hienoa seuraamista Helkalta!! Paikka oli kiva ja silmistä paistoi ilo tekemiseen! :) Tein ihan vain muutaman pätkä välillä vapauttaen perusasennosta ja välillä lennosta. Eteentuloja eri matkoilta tehtiin taas ja Helkasta on mukavaa tulla eteen istumaan(alkuun sekin oli niin hankalaa ja ällöttävää). Se saattaa jopa tarjoilla eteentuloja muulloinkin. Sitten hömpöteltiin maahanmenojen ja istumisten kanssa. Kävelin eteenpäin ja koira ei käskyn alla --> käsky "maahan" tai "istu". Maahan on edelleenkin hyvin varma ja istumisissa saattaa tarjota maahanmenoa. Lopuksi paikallaoloa parin alle minuutin ja minuutin kestoilla. Odottaa hyvin ja pysyy valppana, paitsi yhdellä kerralla lopussa yritti yllätyksekseni nousta perusasentoon ennen kuin vapautin. Tätä kummastelen siksi, että en ole montaakaan kertaa käskenyt sitä maasta perusasentoon paikallaolon jälkeen( - ja ihan juuuri tuosta syystä). Hmm, eipä noista koirien aivotuksista aina tiedä.


Rullatreenejä ollaan Helka kanssa tehty myös lähes päivittäin viime aikoina kotipihassa ja muutama metsikössä. Rulla alkaa tarttumaan suuhun jo ihan automaattisesti ja sitten juostaan kovaa minun luo. Rulla tipahtaa matkan varrelle vieläkin joskus, mutta olen sitten vaan käskenyt tuomaan loppuun saakka. Näytölle menon se on alkanut nyt tajuta oikein kunnolla ja yrittää jopa varastaa sinne käskyä odottaessa.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Lisää kehäilyä (Sawo Show'ssa jälleen)


Sawo Show -viikonloppu sai tänään päätöksensä ja käväistiin Helkan kanssa vielä toiseenkin kertaan kehässä. Tänään tuomarina lappalaiskoirissa melko uusi tuttavuus Unto Timonen. Helka esiintyi kauniisti ja sai tänään EH:n hyvällä arvostelulla. Kilpailuluokassa sijoittui kolmanneksi ERI:n ja EH:n saaneiden jälkeen. Arvostelu:


"Hyvät mittasuhteet. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Etuosa tarvitsee vielä aikaa. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Pohjavilla voisi olla runsaampi. Liikkuu hyvin ikäisekseen."


Myös Kerttu pääsi tänään käymään lappalaiskehän ajan näyttelypaikalla ja olihan se mielissään ja tärkeänä, kun oli päässyt mukaan! :) Helkan kanssa vietettiin sitten loppupäivä kehän jälkeen alueella kojuja kierrelle ym. ja sitten seurailtiin ryhmäkilpailut ja Best In Show't ennen kotiinlähtöä. Tai noh, Helkalla kehien seurailut tosin menivät nukkumiseen rankan päivän jälkeen. ;)


Helkan arvosanasaldossa H:t ja EH:t ovat tasoissa jälleen. Kolme kumpaakin ja sitten toki se yksi yllätys-ERI joukossa. :D

perjantai 1. elokuuta 2008

Litimärkänä Sawo Show'ssa


Tänään oli sitten kolmipäiväisen Sawo Show'n aloituspäivä ja Helkalla kehäänmeno. Aamu alkoi pahaenteisesti sateella ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun sade taukosikin ennen lähtöä. Ei vaan olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa! Sade jatkui taas puolessa välin matkaa Sorsasaloon. Rokotusten tarkastukseen oli pitkät jonot ja jouduttiin siinä sateessa sitten odottelemaan pitkä tovi ennen kuin saatiin tarkastuasia hoidetuksi. Sadetta riitti ja tuntui, että minulta meinasi kerrassaan loppua kädet koiran ja tavaroitten kanssa! Onneksi Satu oli jelppimässä Helkan ja kevythäkin kanssa sen aikaa - ISO kiitos! Noh olihan siinä sitten jo vesilätäkössä uimassa hetken aikaa niin Helkan rekisteripaperit kuin sunnuntain numerolappukin.. :S Löydettiin sitten lapinkoirien kehälle ja siinä vaiheessa sateen vieläkin jatkuessa rivakasti oli Helka jo ihan litimärkä ja samoin myös hihnanpään housut ja kengät(sateenvarjo onneksi suojasi muuten). Helka sitten odotteli häkissään urosten arvostelun ajan, jossa Helkan veljet Onni(M. Kuunloiste) ja Kassu(M. Kuunlumo) pärjäsitä hyvin saaden erinomaiset! Teki kyllä jo mieli jättää tämä hyvin märkä olio sinne häkkiin piiloon, mutta pääsipähän sekin sitten kuitenkin esille. Tavallisestikin ohuen jalat näyttivät nyt viimeistenkin tassukarvojen kastuttua entistäkin ohuemmilta ja korvakarvojen kastuttua Helkan kauniit suipot ja teräväkärkiset korvatkin olivat edukseen. Esiintymiset sujuivat hienosti, niin liikkumiset kuin seisomisetkin. Helkan arvosana tanään JUN H eli hyvä.


Jari Forsin arvostelu Helkasta:
"Musta vaaleinruskein merkein. Keskikokoa pienempi. Kovin siron yleiskuvan antava kevytpiirteinen pää. Teräväkärkiset korvat. Vielä kapea ja kevyt runko. Oikea-asentoiset hyvin kulmautuneet raajat, joskin luusto saisi olla vahvempaa. Hyvä häntä. Turkki keskeneräinen. Kevyet liikkeet. Luonne oikea."
Tulos: JUN H


Arvostelu on hyvinkin Helkaa kuvaava ja korvatkin olivat saaneet oman maininnan! ;)


Katseltiin sitten lapinkoirien arvostelut loppuun ja sen jälkeen suunnattiin Helkan kanssa junior handler -kehälle kehään avustamaan. Palkintojen kanssa oli hieman ongelmaa, mutta löytyiväthän ne sitten ja saatiin vedettyä homma kunnialla läpi parissa tunnissa. Helka otti asian rauhallisesti ja veti sikeitä koko kilpailun ajan kehäteltan vierellä. Junnukehän jälkeen pyörittiin hetki katselemassa myyntikojujen tarjontaa ja katseltiin ryhmäkilapilut BIS-kilpailu mukaanlukien. Tämänkin ajan Helka käytti hyödykseen lepäämällä. Turhaa stressiä se ei pitkistäkään näyttelypäivistä ota. :) Sateista alkua lukuunottamatta saatiin sitten viettää loppupäivä onneksi kuivemmassa säässä.


Huomenna taas, mutta tällä kertaa ilman koiraa! Sunnuntaina Helka sitten taas kehässä ja kuulumisia on luvassa sen jälkeen.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Sehän vähän niin kuin ilmaisee!!


Tänään otettiin taas rullantuontiharjoituksia pihalla siskon avustuksella ja myös eilen tehtiin ulkona rullan hakemisia + näyttöjä. Eiliset harjoituksen muistuivat hyvin mieleen ja Helka haki rullaa juoksulla siskon luota! Ensin tehtiin niin, että sisko oli Helkan näkyvissä ja muutama viimeinen kerta niin, että meni jo näkymättömiin. Olen sitä vielä kannustanut rullan tuontiin minulle melko reippaasti ja palautus saattaa välillä jäädä vähän puolitiehen. Saattaa tipauttaa siis rullan suusta ihan vähän ennen minua. Mutta eiköhän sekin siitä. Olen tosi iloinen kuitenkin, että se on alkanut tajuta homman jujun ja tekee sen vielä juoksulla, eikä lönkytellen! :)


Että ehkä se joskus vielä ilmaisee..!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Match show'ssa Kuopiohallilla


Kerttu kävi tänään Kuopiohallilla KPSH:n vuotuisen koiratapahtuman mätsärissä esiintymässä. Pikkupentujen ja pentujen esiintymisten jälkeen pääsivät näyttäytymään veteraanit, joita oli kilpailemassa Kerttu mukaanluettuna yhteensä 6 kpl. Kerttu esiintyi pirteästi ja iloisesti pitkästä aikaa minun kanssani. Tuomari tykkäsi kovasti Kertusta ja kehui sen pirtsakkaa esiintymistä ja iloista olemusta. Kertun "pahimmiksi" kilpakumppaneiksi osoittautui tänään japaninpystykorvanarttu ja 13-vuotias erinomaisessa kunnossa oleva cockerspanieliuros. Japaninpystykorva sijoitettiin sitten kolmanneksi ja vielä yhden kehäkierroksen jälkeen tuomari valitsi Kertun voittajaksi! Palkinnoksi veteraanikehästä Kerttu sai 3 kg Eukanuban veteraaniruokaa, kakkapussirullan ja ruusukkeen.


Heti veteraanikehän loputtua piti sitten suunnata jo Best In Show -kehään, jossa kilpailivat veteraanien voittajan lisäksi monirotuisten voittaja sekä pikkupentujen, pentujen, nuorten ja aikuisten koirien sarjojen punaisen nauhan saaneiden voittajat. Kerttu esiintyi edelleen moitteetta, vaikka pitkä seisominen sitä meinasikin välillä vähän pitkästyttää. :) Koira toisensa jälkeen osoitettiin sijoituksille vastakkaiselle sivulle ja Kerttu jäi kehään viimeiseksi tanskandogin kanssa. Mentiin vielä ympäri ja niin vain kävi, että Kerttu sitten valittiin voittajaksi! :D Saatiin kaksi 3 kg:n ruokasäkkiä lisää palkinnoksi, sekä toinen kakkapussirulla ja vielä edellistä suurempi punainen ruusuke.


Kerttu BIS1!


Kerttu BIS1!


Kertulla oli taas hurjan kivaa ja yleisön taputuksista se oikein innostui! :) Ihanaa, kun toinen niin tykkää! <3


Helka oli myös matkassa mukana Kerttua kannustamassa, mutta se sai tyytyä vain tähän kannustajan rooliin tällä kertaa - pääsee sitten viikon päästä perjantaina ja sunnuntaina Sawo Show'ssa kehään. Helkan käytös oli mätsäripaikalla pääsääntöisesti hyvää. Makasi rauhallisesti paikoillaan odotellessa ja muutamia hyvin epäilyttävän näköisiä koiria lukuunottamatta ei juuri pörräiltykään. Odotellessa leikittiin taas pienen kepinpalan piilotusta ja keppi löytyi nurmikolta taas jok'ikisen kerran. Nenä toimii!


Viime päivinä ollaan vietetty aikaa ihan vaan kotosalla ja yritetty päästä lenkkeilemään kastumatta. Eilen sitten käytiin auringonpaisteessa soutelemassa järvellä koirien kanssa ja samalla Kerttu ja Helka pääsivät uimaankin. Jostakin syystä Helka nyt vähän jännitti uiminen, mutta sain sen kuitenkin houkuteltua nameilla uimaan pienesti. Rullantuonti-harjoituksia tehtiin myös Helkan kanssa sisällä siskon avustuksella jokunen päivä sitten ja sujui mukavasti. Pitäisi varmaan alkaa siirtää harjoittelua uloskin.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kesäleiri- ja erkkariraportti


Torstai 17.7. - Leirin alku, hakutreeniä ja lenkkeilyä


Aamusta klo 7 jälkeen lähdettiin leiriseuramme, Riian ja Justiinan(Fihtolas Justiina), kanssa ajelemaan peräkanaa kohti Rokuaa ja leiripaikkaa Rokuanhovia. Poiketen edellisvuotisesta Lammin leirireissusta, tällä kertaa pääsimme perille ensimmäisellä yrittämällä(tähän oli navigaattorillakin ehkä hieman asiaa) vähän alle kolmen tunnin matkaamisen jälkeen. Ennen kahtatoista ja leirin alkua ehdittiinkin sitten asettua jo mukavasti taloksi mökkiimme, joka oli varsin viihtyisä ja hyvin varusteltu. Hakuluennon jälkeen suuntasimme Helkan kanssa muun treeniporukan perässä harjoittelemaan läheiseen metsään. Alkuun koirille tehtiin makkararingit, joissa monikin koira tuntui ujostelevan jostakin syystä. Helka oli omalla suoritusvuorollaan kuitenkin hyvin reippaana ja siitä oli hauskaa saada namia helpolla! :P Makkararingin jälkeen metsään piiloutui kolme maalimiestä eri puolille ja lähetin Helkan etsimään. Ensimmäisestä "ukosta" Helka sai nopeasti vainun nokkansa korkealle nostaen ja kävi syömässä hältä namit. Kahdesta muusta piiloutuneesta hajut eivät niin hyvin kantautuneet tuulen suunnan vuoksi, mutta toinenkin sitten löytyi. Kolmas tuotti eniten päänvaivaa ja Helka pääsi jo melko lähelle tätä ennen kuin sitten haistoi siellä olevan piiloutuneen. Enempiin hakuihin ei ollut aikaa melko suuren ryhmäkoon vuoksi ja tämä riitti meille molemmille oikein mainiosti pitkästä aikaa. :)


Treenien jälkeen moikkailtiin sitten Helkan Onni-veljeä(Miskajasmin Kuunloiste) pitkästä aikaa ja heti tuntuivat sisarukset taas olevan kavereita. Illalla käytiin vielä kuuntelemassa lappalaiskoirien silmäsairauksista kertovaa mielenkiintoista luentoa ja lenkkeiltiin koirien kanssa kauniissa lähimaastossa, jossa Helka ja Justiina painelivat menemään vapaina. Kovin menohaluinen Kerttu sai ikäväkseen pysyä hihnan päässä.


Perjantai 18.7. - Tokoilua, lenkkeilyä ja näyttelytreeniä


Aamupalan jälkeen suunnattiin Kertun kanssa tokotreeneihin. Muisteltiin ohjattuina perusasentoja, lyhyitä seuraamispätkiä, luoksetuloja sekä liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia. Kerttu oli alkuun intoa pullollaan ja luoksepäästävyydestäkään ei meinannut tulla mitään kun se oli niin innokkaana "tuomaria" menossa tervehtimään sivulle tulokin oli kovasti vaikeaa, kun ei olisi millään malttanut kuin hössöttää! :) Kylläpä Kerttu nautti treeneistä vaikkakin tunnin kuluttua alkoikin tahti jo hidastua, kun enin into meni ja aurinko alkoi kuumottaa. Mukavaa kyllä tehdä välillä tokoa Kertunkin kanssa ja olinpa vaan unohtanut mitenkä erilaista sen kanssa on hommia tehdä! Sillä on ihan erilainen into ja touhu päällä tehdessä kuin Helkalla. Toisaalta Helka taas tekee eri jutut huomattavasti Kerttua tarkemmin.


Tokoilujen jälkeen kiirehdittiin mielenkiintoiselle jälkiluennolle, josta sai taas uutta mietittävää hautumaan pääkoppaan. Jätettiin tällä kertaa jälkitreenit väliin ja mentiin Helkan kanssa vuorostaan tokoilemaan. Suunnilleen samoja juttuja tehtiin Helkankin kanssa ja ihan mukavasti meni. Ei erityisemmin valittamista, vaan koira toimi ihan kivasti. Sitä intoa saisi kyllä edelleenkin olla tekemiseen enemmän. Tokotreenien ohessa toisen ryhmän ollessa tekemisvuorossa ja me pienellä tauolla, piilottelin Helkalle keppiä sammalikkoon. Keppi löytyi joka kerralla hienosti ja sain sen vielä palautetuna takaisinkin!


Illalla juoksutettiin taas Riian kanssa koiria metsässä ja Riia näpsi kuviakin koirista. Lenkin jälkeen Riian ja Justiina sitten suuntasivat jo takaisin kotiin Siilinjärvelle meidän jäädessä vielä jatkamaa leireilyä. Ehkä vartin levon jälkeen lähdettiin sitten taas lenkkeilemään samaan maastoon Onnin, Maikin(Sydäntalven Yötuulenkuiske), Karman(Miikolan Ketotuuleenlento) ja hihnanpäiden kera. Helkalla oli edelleen jotain Maikkia vastaan ja ne sitten pariin otteeseen vähän ottivatkin mittaa toisistaan irti ollessaan, mutta muuten vapaana juoksentelut sujuivat hyvin. Hienoja yhteisposeerauksiakin saatiin otettua, ennenkuin sitten kaatosade yllätti ja suuntasimme takaisin Rokuahoville päin. Koko paluumatkan ajan sitten kivasti satoikin ja oltiinpa sitten ihan litimärkiä kun perille päästiin. Sateen loputtua (ja vaatteet vaihdettua) mentiin vielä porukalla pitäään viime hetken näyttelytreenit kentälle. Näytelmätreenien jälkeen painuttiin koirien kanssa sitten pikaisesti nukkumaan ja kylläpä uni tulikin nopeasti!


Lauantai 19.7. - Erikoisnäyttely ja illanviettoja


Erkkaripäivä koitti nopeasti sikeään nukutun yön jälkeen. Kävin aamupalan jälkeen ensiksi pystyttämässä Helkalle kevythäkin kehän reunalle ja se saikin sitten jo jäädä sitten odottelemaan kun menin tarkastuttamaan rokotukset ja ilmoittautumaan. Kerttu jäi hyvin nyrpeänä mökille odottamaan. Suomenalpinkoirien arvostelu alkoi klo 10 junuioriluokan uroksilla. Onni esiintyi hienosti EH-laatumaininnan arvoisesti ja sijoittuen kilpailuluokassa toiseksi. Junioriluokan narttuihin asti kuvailin koiria ja sitten suunnattiin Helkan kanssa kehään. Yhteensä 12 narttua oli junioriluokassa paikalla muutaman jäätyä pois. Koko näyttelyn isoimpia luokkia siis tämä. Ensiksi kaikki pääsivät yht'aikaa kehään ja tuomari Raimo M. Viljanmaa mittasi ja tarkasti kaikkien purennat. Helka seisoi rauhallisena täysin paikoillaan mittaamisen ja hampaiden katsomisen ajan, josta olen erityisen iloinen, kun monet edellä olleista junnunartuista hieman arastelivat mittailuja! Viljanmaa totesikin Helkan mitattuaan ja hampaita katsoessaan, että "te olettekin tainneet harjoitella salaa!" :) Yksilöarvostelussa Helka ravasi taas hieman laiskasti, mutta seistä se jaksoi hyvin ja tuomarin kopeloinnit eivät tuottaneet ongelmaa. Esitin Helkan nyt ensimmäistä kertaa häntä selälle nostettuna, kun sain hieman painostusta asiaan edellisestä päivästä lähtien. :D Liekkö sitten johtunut hännästä vai mistä, mutta tuomari yllättäen tykkäsikin Helkasta kovasti ja Helkalle ojennettiin vaaleanpunainen ERI-nauha!! Huh huh, en olisi kyllä millään silmiäni uskonut! o.O Kilpailuluokassa Helka sijoittui sitten toiseksi ja erinomaisen saaneita koiria oli luokassa yhteensä kaksi.


Arvostelu on erinomaisen mainio:
"Rullaavasti liikkuva. Erittäin kaunis pää. Hyvät korvat. Tiivis jäntevä mittasuhteiltaan oikea. Hyvä rinta. Sopivan järeät oikea-asentoiset raajat. Hyvä musta turkki vaalentuvin merkein. Hännän kaari saisi olla huomattavasti tiiviimpi." Tulos JUN ERI2.


Helka JUN ERI2


Katselin siinä sitten lapinkoirat loppuun asti ja näyttelyn päätyttyä vein Helkan mökille lepäämään Kertun seuraksi ja itsekäästi ilman koiria suunnattiin ihmisporukassa pizzalle! :P Syömisten jälkeen illalla tehtiin Kertun ja Helkan kanssa keskenään tunnin mittainen lenkki, jonka puolessa välin saatiin tietenkin taas sadetta niskaamme. Kuivatteluiden jälkeen käytiin koirien kanssa katsomassa suopunginheitto-kisassa ollutta "poroa"(=porontalja ja sarvet puukehikon päällä). Reippaasti Helkakin poroa nuuhti, vaikka hieman olemuksesta olikin jännitystä aistittavissa, mutta Kerttu kävi hyvin tottuneen oloisena taljan haistamassa. Kovasti se toki molempia tyttöjä kiinnosti. Samalla reissulla katseltiin koirien kiihdytyskilpailuja ja kannustettiin Onnia ja Maikkia kisassa. Onni-veli pinkoikin kisassa niin hienosti, että oli suomenlapinkoirista paras sijoittuen viidenneksi! Me ollaan Helkan kanssa kovin ylpeitä Onnin suorituksesta! :)


Klo 10:30 pääsi Kerttu sitten vuorostaan viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa kanssani, kun mentiin nuotion äärelle tietokilpailemaan joukkueissa. Todella hauskaa oli kilpailun merkeissä ja ehkä sieltä jotain uutta (tai jo kertaalleen unohtunutta ^^) koiratietoa tarttuikin mukaan kysymysten muodossa, vaikkei joukkueemme aivan parhaaksi yltänytkään! :D


Sunnuntai 20.7. - Kotiinlähtöpäivä


Aamulla aamupalan syönnhin jälkeen käytiin kuuntelemassa muutama tunti mielestäni erittäin mieleenkiintoista Lappalaiskoirien värit-luentoa ja sieltä tuntui löytyvän paljon uutta oppia rotujemme värikirjosta. Luennon jälkeen vielä kahviteltiin (tai mehuteltiin :D), kuunneltiin kilpailujen ja kalenterikuvakilpailun tulokset sekä leiriläisille jaettiin diplomeja. Näyttelystä ylijääneet muutaman pienet ruokasäkit arvottiin ja kävipä muutaman päivän sisällä toinenkin ihme ja minä voitin arvonnasta jotain(huonon arpaonneni takia en yleensä osallistukaan kuin arpajaisiin, joissa joka arvalla voittaa ^^)! Koirille sain siis namia kotiinviemisiksi.


Klo 13 jälkeen päästiin sitten lähtemään kotimatkalle mukana taas paljon mukavia leirimuistoja! Ensi vuonna taas ehdottomasti uudestaan! :) Kiitokset loistavasta leiriseurasta kuuluvat Riialle & Justiinalle, Minnalle & Onnille, Titalle & Maikille sekä Hannalle & Karmalle!

torstai 10. heinäkuuta 2008

Taistelu koodeja vastaan ja sukulointia tiedossa


Sain tänään taisteltua päälle kaksi tuntia blogin kimpussa ulkonäköä mieleisemmäkseni muutellen. Kovan työn ja tuskan takana oli, mutta monien epäonnistuneiden (ja epätoivoisten) yritysten jälkeen sain aikaan jotain mikä sai kelvata. Noita laatikoita olen aina haaveillut ja niissä nyt onnistuin, mutta silti muutama juttu jäi vielä häiritsemään.. Niin ja sainhan lisäksi vielä kotisivujen yläpalkinkin vaihdettua lumisista tunnelmista hieman vehreämpiin, vaan tuli siitäkin aikalailla hutaistu ja sen se on kieltämättä näköinenkin! :D Ehkä työstän sellaisen uuden joskus jos saan aikaiseksi, tai sitten en. Kesäisempää fiilistä nyt kummiskin kuin edeltäjässä. ^^ Muuten kuvapäivitykset sun muut odottavat vielä vuoroaan, hmm. Ja se himputin Freewebs-mainosnappi tuottaa harmaita hiuksia, kun en millään saa sitä laitettua tuonne niin, että koodi pysyisi validina!! >:(


Huomenna heti aamusta suunnataan etäämmäksi Suomea, Vampulaan, sukuloimaan jokuseksi päiväksi ja sieltä palattua sitten alkaakin pian jo leireily Rokualla. Treenailut edelleen hyvin pitkälti jäissä ja voi olla, ettei asia muutu vieläkään nyt tulevien päivien aikana.. Lenkkeilty ollaan sentään paljolti normaalia pidempiä lenkkejä nyt viikon sisällä ja eilenkin käytiin tekemässä Kertun, Helkan sekä kaverini Millan ja Wagner-koiruuden kanssa monen tunnin lenkki aurinkoisessa säässä Patakukkulan maastossa. Oli hurjan kivaa! :)

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Lomaillen, leiriä odotellen


Niin selviydyttiin taas viikon Kannuksen reissusta ja 7. kennelvuoroni hoitolalla hoitui sekin kunnialla. Mukavaa oli vaikka välillä väsymys meinasikin hiukan painaa suuresta koiramäärästä ja vähistä unista johtuen. Helkan viikko oli tylsän puoleinen ja kului lähinnä huoneessamme yksinään. Yhteistä touhua ei tullut juuri kuin ruokintahetket ja melko pikaiset tarpeillakäynnit. Pihalla tosin nyt pystyikin pitämään Helkaa mukavasti irti, kun koulun alue oli autioutunut kesäloman ajaksi ihmisistä ja koirista. Niin juu, yhtenä päivänä saatiin tosin vähän jotain yhteistreeninpoikasta kehitellyksi ja Helkakin pääsi vähän tokoilemaan.


Kotona ollaan nyt oltu viikon verran ja se on mennyt kyllä ihan lomailun ja ei-mitään-tekemisen merkeissä. Treenailut ovat olleet taas ihan unholassa ja pitäisi varmaan taas yrittää hiukan ryhdistäytyä. Edelleen minulle on vaan niin vaikeaa orientoitua treenaamiseen yksikseen.. :P Lisäksi Helka on ollut nyt melkolailla ei-kiinnostunut vakavammista treenailuista juoksujen aikana, enkä ole senkään takia viitsinyt alkaa mitään hupitemppuilua kummempaa jankkaamaan, mutta nyt nekin ajat alkavat olla jo ohi.


Lappalaisten kesäleiriä odotellaan jo kovasti paljon ja ensi viikollahan se onkin jo sitten edessä!! :) Sitä ennen tässä tämän viikon aikana suunnataan näillä näkymin myös jokuseksi päiväksi sukuloimaan Vampulaan.

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Juoksuilua


Helka päätti sitten eilen aloittaa 2. juoksunsa (väliä edelliseen juoksuun aika tarkalleen 6kk). Ja tietenkin juuri samana päivänä kun sukulaiset Rollo-koiransa kanssa tulivat kylään useammaksi päiväksi. Meininki on tällä hetkellä sellaista, että Rollo sanoo "slurpsslurps piippiip" ja Helka kurtistelee nokkaansa murinan kera.


Ensi maanantaina suunnataan sitten viikoksi Kannukseen kennelvuoron tekoon ja Helka lähtee mukaan, vaikka sitten siellä Haru-kämppiksellä saattaakin olla vuorostaan vaikeuksia pysyä nahoissaan.. Haluan kuitenkin Helkan itse vahtia ja kyllähän sen saa oven (ja lukon) taa piiloon omaan huoneeseen, kun oletettavasti juoksun parhaat päivätkin sattuvat ensi viikolle.


Se hyvä puoli tässä nyt on, että jos juoksuilla on kestoa sama kolmisen viikkoa kuin viimeksikin, niin lappalaiskoiraleirin aikaan juoksun pitäisi olla jo ohi. En tiedä saadaanko sitten harrastusryhmiin osallistua, mutta mukaan se joka tapauksessa lähtee, kun tulin sen kesäerkkariinkin ilmoittaneeksi.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Koiranpesupäivä - mintuntuoksuisia lapinvesikoiria


Vuosittainen koiranpesupäivä. Helkakin pääsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa osallistumaan koiranpesuperinteeseen, joka suoritetaan meillä kerran vuoteen aurinkoisena päivänä kesäloman alettua.


Uhriksi joutui ensiksi Helka, joka pahaa-aavistamattomana tuli innokkaana makupalojen perässä pesuhuoneeseen. Hieman oli epäilyksiä, että minkähänlainen show tästä saadaankaan aikaan, mutta Helka otti asian hyvin tyynesti ja seistä jökötti vain paikoilla toimenpiteen ajan popsien aina välillä makupaloja. Kerttukin sujahti tänä vuonna harvinaisen nöyrästi ilman suurempia komenteluja pesuhuoneeseen ja tuttuun tapaan seisoi jäyhänä jöpöttäjänä kyrsiintynyt ilme naamallaan pesun ajan. Helka kävi pesuhuoneessa kurkkimassa vielä Kertun pesun aikanakin, joten ei sille näyttänyt ihan kauheita traumoja pesusta jääneen. ;) Testattavana meillä oli tänään molempien koirien turkkeihin ihanan mintuntuoksuinen uutuusshampoo, josta sain näytteen työssäoppimispaikaltani. Tuoksu oli ainakin kovasti minun mieleeni ja kyllähän tuolla tuntui koirat puhtaaksi tulevan.


Lopuksi vielä kuvanäytteitä päivältä:


lapinvesikoira Kerttu
lapinvesikoira Kerttu


lapinvesikoira Helka
lapinvesikoira Helka


Helka ja Helkan suipelokorvat
Helka ja Helkan suipelokorvat


Kerttu
Kerttu ja Kertun piiiiikä kieli


Loput kuvat pesupäivältä löydät täältä.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Uintia ja veneilyä


veneilemässä


Tänään käytiin veneilyretkellä järvellä kera koirien. Aluksi käytiin istuksimassa laiturilla, jossa innoissaan touhutessaan ja pyöriessään ympäriinsä Kertun peräpää sitten molskahti veteen ja siitä sitten koko koira. Hetihän se ui rantaan ja oli sitten taas kohta keikkumassa laiturilla. ;)


Ennen kuin päästiin vesille veneellä, siihen piti siskoni veistellä tappi, minkä aikana minä leikitin Helkaa rannassa kepeillä. Helka oli tapansa mukaan intona vesitouhuissa ja kohta se olikin ihan märkä päätä ja häntää myöten. Keppejä ja vesiheiniä kun täytyy sukellella pää korvia myöten vedessä. :D Pikkuisen se tuli uineeksikin samalla keppiä kauempaa hakiessa, mutta vähän sitä tuntuu kauhistuttavan tunne, kun jalat irtoavat pohjasta. Hauskempaa tällä hetkellä tuntuu olevan kahlailu ja vedessä leikkiminen siihen asti kun tassut yltää koskemaan pohjaa.


Soudeltiin siinä sitten muutaman kilometrin päähän kauniissa kesäsäässä ja aaltojen liplatellessa. Kerttu tosin yritti rikkoa rauhan ja hiljaisuuden piippaamalla. Kai sen mielestä oli vähän tylsää olla vain paikoillaan. Nähtiin erilaisia lintuja ja lokinpoikasiakin vihaisine vanhempineen veneestä käsin. Paluumatkalla minun ollessa airoissa ajeltiin sitten lähempänä kaislikkoa ja hups vaan yht'äkkiä olikin yllättävän matalaa! Kerttu innostui heti tilaisuutensa koittaneen ja loikkasi veneestä kaislikkoon Helka tottakai perässä. Muutaman metrin kierroksen jälkeen palailivat takaisin veneelle ja Kerttukin ihme kyllä tuli kutsuista luo vaikka ympäristö oli vähintäänkin mielenkiintoista sen mieleen. :P Saatiin hyppyytettyä taas vaihteeksi märiksi kastuneet koirat paattiin takaisin ja päästiin lopulta lähtöpisteeseen.


Illalla Helka oli kovin väsynyt, eikä paljon eväänsäkään heilauttanut ennen nukkumaanmenoa aittaan. Kesäkausi aloiteltu siis pihalla nukkumisenkin suhteen. Kamerakin oli mukana iltaisella retkellä, kun himoitsin kauniita veneilykuvia, mutta laihaksi jäi saalis, kun kamera hyytyi akun loppumisen takia yhden otoksen jälkeen. Noh, ehkä sitten ensi kerralla muistaa tarkistaa akun virtatilanteenkin paremmin ennen lähtöä..

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Etenemistä ohituksissa ja kuulumisia


Kiitos koiraterapiatuntien neuvojen, muiden koirien ohitukset ovat meillä Helkan kanssa menneet mukavan harppauksen eteenpäin. :) Ollaan päästy harjoittelemaan asiaa tunneilla järjestetyissä kohtaamisissa ja muutama erittäin onnistunut ohitus ollaan onnistuttu tekemään koulun alueella jo ihan oikeissakin tilanteissa.


Agilitykentällä käytiin taas tässä jokunen päivä sitten ja intoa riitti jälleen. Ohjailin vähän eripuolilta ja kulmista putkeen, tehtiin keppejä molemmilta puolin ohjaten, kiipeiltiin A:ta ja puomia sekä treenattiin ohjauksia rimattomilla hypyillä.


Tänään illalla kyykötettiin Helkan kanssa pihalla reilu tovi nyppimässä voikukkia ja muuta kasvillisuutta pois tarhasta. Helka oli innokkaana apulaisena mukana puuhassa nakerrellen irroittelemiani voikukanjuuria, kaivelemalla kuoppia ja syömällä heinää. Nyppimisten jälkeen piipahdettiin kentällä. Helkalla tuntui olevan intoa tehdä ja aloiteltiin alkuun vain sillä, että palkkailin sitä kontaktista kuljeskellen ympäriinsä. Sitten yritettiin seurata hihnassa.. Tosiaankin yritettiin. Helka hakeutui perusasentoon hyvin ja ilman apuja, mutta lyhyet seuraamiset olivat taas jotain kamalaa.. Kyllä se kontaktia pitää, mutta en tiedä haittasiko sitä hihna, kun ei millään olisi voinut olla oikealla seuruupaikallaan. Toisaalta nyt kun mietin, niin ollaan yleensäkin otettu seuraamisia melko paljon ilman hihnaa. Parin testauksen jälkeen helpotin sitten harjoitusta avusamalla namilla muutaman askeleen seuraamisen ja sain sen palkattua lähempänä seuraamisesta. Tuo seuraaminen kyllä nyt tökkii ihmeesti, huoh.


Epätoivoisten seuraamisyritysten jälkeen juoksutin Helkan sitten pariin otteeseen kiemuraputkista. Vauhdilla menee. Kepittelyjä tehtiin myös molemmilta puolilta ja siitä Helka oli todella innoissaan! Meinasi taas päästä ihan haukkukin, kun oli niin hauskaa. Viimeisellä kerralla en ohjannut aivan niin tarkasti aloitukseen, mutta näköjään se hakee siihen oikeaan väliin jo kivasti - tai sitten se oli vain sattumaa. :D Innokkaasti sujuneitten keppien jälkeen ajattelin sitten lopettaa siihen ja kytkin koiran. Kuljettiin A-esteen ohi ja eiköhän tämä ollut jo A:n ylösmenokontaktilla menossa! Ohjasin sieltä alas ja kohtapa Helka sitten keikkui jo A:n harjalla ennen kuin ehdin mitenkään uudelleen reagoida! Nostin sen sitten sieltä syliin ja koira oli ihan villinä kun päästin sen maahan. Kyllä sen taitaa tuosta agilitystä saada innostumaan, vähän siltä vaikuttaisi. :)


Huomenna on sitten viimeinen koulupäivä tältä keväältä(tai ehkä tässä vaiheessa voisi jo sanoa, että kesältä) ja illalla ajellaan Siilinjärvelle viikoksi kesälomalle. Ensi viikolla Helka pitää käyttää rokotuksilla, mutta juurikaan muuta ei ole suunnitteilla. Niskan kumma pahkurakin on nyt pienentynyt lähes olemattomaksi, joten ei sitten sen takia tarvinnut eläinlääkärille lähteä. Pitää kuitenkin yrittää rokotusreissulla kysellä, että mistä se olisi voinut aiheutua. Muuten on nyt muutaman viikon ajan ollut hieman sellaiset merkit ilmassa, että toinen juoksu on lähestymässä. Ulkona on alkanut pissaamaan huomattavasti useammin kuin yleensä ja poikakoirat nuuhkivat pepun tarkkaan ja perusteellisesti. Puolisen vuottahan alkaa ekasta juoksusta olla, joten senkin puoleen on hyvinkin todennäköistä, että se toinen sieltä kohta ilmaantuu. Harmittavasti kuitenkin lappalaisten kesäleirikin lähestyy nyt samaan aikaan, että saas nähdä miten Helkan leireilyille käy..

torstai 5. kesäkuuta 2008

Agilityä ja seuraamisia


Tänään hipsittiin illan viilennyttyä treenikentälle kera verilettujen. Helka oli innoissaan letunpalasista ja aloiteltiin harjoitteluja parilla lyhkäisellä seuraamispätkällä, jotka sujuivat hienosti! Eilisen jälkeen odotukset eivät olleet kauhean korkealla niiden suhteen.. Nyt kuitenkin paikki pysyi hyvänä ja tiiviinä, kontakti ei katkennut ja meno oli iloista ja innokasta, jes! Parin pätkän jälkeen oltiin siirtymässä vähän eri paikkaan tekemään vielä yksi seuraaminen, mutta siinä A-esteen ohi kulkiessamme Helka sitten päätti, että nyt mennään A:lle! Siellähän se sitten kohta killuikin jo A:n harjalla katseli, että "etkö sä jo tuu sieltä!" Oudointa tässä on se, että kertaakaan aiemmin ei A:ta olla menty. Liekkö se sitten muistuttaa puomia sen verran, että Helka oli niin intona menossa ja menikin ihan sen äköisenä kuin olisi aina ennenkin niin tehnyt. Ohjasin neidin sieltä sitten alas ja testattiin nyt sitten Helkan mieliksi A:ta ihan kunnolla kertaalleen. Taas kiipesi reippaasti ylös ja tuli rauhassa namin perässä alas ja sain sen jäämään kontaktipinnallekin hienosti. Pakko vielä kerran toistaa, että outoa. A:n jälkeen tehtiin vielä se yksi pieni seuraaminen, eikä siinä moitteita.


Seuraavaksi pujottelua. Ohjasin Helkan kahdesti oikealta ja kerran vasemmalta puolelta kädellä avustaen kepeistä läpi. Oikealta päin ohjattaessa ei tarvitse ihan niin paljoa apuja kuin vasemmalta. Uutena juttuna keppeihin oli myös tullut nyt paljon intoa mukaan ja Helka piti oikein "väh väh väh" -ääntä pujotellessaan.


Puomi ja alastulokontaktit pariin kertaan, eikä ongelmaa. Pysähdyksille saan vielä toki ohjata, mutta jää siihen sitten hyvin ja odottaa vapauttavaa käskyä. Puomin alta kiermurteli sitten kaksi aika mutkaista putkea edellisten treenaajien jäljiltä ja hyödynnettiin sitten niitäkin. Läpi tultiin ja innolla.


Loppuun sitten harjoiteltiin rimattomien hyppyjen lävitse menoa erilaisilla ohjauksilla ja kulmista, sekä parin esteen taakse odottamaan jäämistä. Ketteryystikapuut käveltiin myös läpi.


Tällä kerralla Helkalla oli kyllä aivan erilainen into mukana agilityillessä kuin mitä aiemmin, vaikkei tosin kyllä montaakaan kertaa edes olla varsinaisesti harjoiteltukaan. Ja tuo A nyt oli varsinainen ylläri, kun sitä ei vielä ollut tarkoitus mennäkään! :D Erinomaisesti onnistuneet treenit, kerrankin. :)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Ja taas väännettiin tokoa


Tänään taas pihalle ruokakupin kanssa tokohommiin. Alkuun taas lyhyesti seurailtiin, mutta siinä ei kyllä ollutkaan sitten oikein muuta maininnan arvoista kuin perusasennot ja liikkeellelähdöt. Muuten jätätti ja oli liian kaukana sivusuunnassakin.. Voi että oon sitten ilmeisesti taas mennyt sössimään jotain!!


Eteentulemiset sujui taas ihan kivasti. Parit maahanmenot ja istumiset myös. Luoksetulonkin otin pidemmällä matkalla. Helka jäi hyvin paikoilleen ja pysyikin siellä mainiosti kutsuun asti. Tuli ripeästi ja palkkasin ilman mitään loppuasentoja.


Loppuun sitten väännettiin vielä ihan pari pikku seuruuta, jotka sujui vähän paremmin, kun helpotin harjoitusta hieman. Viimonen otettiin sitten niin, että jätin loput kupissa tähteenä olevat naput maahan ja lähdettiin jokusen metrin päästä seuraamaan. Ekaksi kontakti tipahti kuppia kohti jo aika alussa, jonka jälkeen uusittiin homma ja nyt kontakti pysyi, ei ollut jätätystä ja sain vielä palkattuakin siitä onnistuneesti päästäen kupille syömään loput.


Päivällä saatiin Helkan kanssa koiraterapeuteilta jelppiä ohitusvaikeuksiin. Ihan toimivalta vaikutti, kun tehtiin jo vähän harjoitusta valvonnan alla. Katsotaan josko tää nyt tästä lähtis. Muuten sitten sellainen uusi mieltä vaivaava asia on Helkan niskassa oleva ehkä noin puolikkaan kananmunan kokoinen ihon alla oleva epäsymmetrinen möntti. Se on nyt kasvanut tässä kokoa jonkin verran ja alkujaan epäilin, että se olisi tullut edellisen eläinlääkärikäynnin jäljiltä pistämisestä, vaikka en kyllä edes tiedä onko se mahdollistakaan. Mitään puremajälkeäkään siinä ei näy. Iho vaan tuntuu tosi paksulle siitä kohtaa. Kipeä se ei tunnu olevan, vaikka olenkin sitä hiplannut ja painellut. Pitää nyt seurailla vielä tässä viikonlopun ajan. Sitten on varmaan pakko etsiytyä lääkärille tuota näyttämään, jos ei ala häviämään/kasvaa edelleen..

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Iltatokoilut


Tänään pidettiin illalla pienet tokoilut tuossa asfalttipihalla turvotettujen iltaruokanappuloitten voimin. Alkuun ihan vaihtelevia, kuitenkin lyhyitä seuruupätkiä välillä lopettaen perusasentoon ja välillä suoraan seuraamisesta palkaten. Intoa oli ihan mukavasti, vaikka nyt välillä tokoilu on ollut jokseenkin laimeaa, mitäänsanomatonta.. Olen mietiskellyt, että mahtaisivatko toiset juoksut olla jo tuloillaan, kun pihalla käydessäkin saattaa nykyään pissata jopa kaksikin kertaa, joka on siis puolet enemmän kuin normaalisti. ;) Hyvin se hakeutuu oikealle paikalle perusasentoon ja liikkeellelähdöt on mielestäni hyviä. Välillä seuraamisissa meinaa himpun jätättää. Mutta nyt siis ihan jees nuo kaikki.


Sitten otin maahanmenoja ja istumisia vaihtelevasti eri etäisyyksiltä ja liikkeestä. Maahanmeno on edelleenkin voimakkaampi ja sitä koittaa välillä tarjota istumisiinkin liikkeestä suoraan tehdessä. Huomasin, että maahanmeno onnistuu myös melko etäällä minusta. Istumisissa pitää olla lähempänä, jotta toimaa.


Hmm. Sitten jokusen eteentulonkin tulin ottaneeksi. Minun silmään tulee ihan kivalle paikalle eteen ja suurimmaksi osaksi jo ihan suoraankin. Testasin myös sivulletuloa edestä. Toimihan se, mutta Helka se ei vaan tajua käyttää sitä peräpäätään niin, että sivulle kiepsahtamisen lenkki hieman pienenisi.. Sen täytyy aina tehdä se oma hyvin stereotyyppinen kiemuransa. :D Pääasia tietty kai, että se tulee suoraan ja oikeaan kohtaan.


Loppuun paikallaoloa. Meni ekalla käskyllä alas ja jätin "odota"-käskyllä makaamaan. Tarkoituksena makuuttaa 1min ja kävin kahdesti välillä palkkaamassa. Lopussa sitten juuri kun kello lähestyi minuutin tavoitetta alkoi itikka pörrätä Helkan pään ympärillä ja eiköhän tuon pitänyt sitten nousta ja louskauttaa suullansa itikka pois päiviltä, äsh! Noh, sitten uudestaan makuulle ja toistin saman kuin äsken kahdella välipalkkauksella. Minuutin tienoilla kävin vapauttamassa.


Käännöksiä mallailin sisällä tänään itsenäisesti ilman koiraa. Pyörin ympäri huonetta sillä tuloksella, että Helkakin jo katsoi minua kummasti ja tuli innoissaan katsomaan, että mitäs nyt leikitään!! Voihan vaikeus, kun ilman koiraakin oman kävelyn hallitseminen on jo niin vaikeaa! En tiedä mitenkä osaisin ne oikein opettaa niin ettei ihan hirveän syvälle sysimetsään menisi.. Samaten se liikkeestä seisominen - en vaan osaa millään päättää, että miten siitä lähtisi opiskelemaan.

lauantai 31. toukokuuta 2008

Nappi ja Wagner päivähoidossa


Kertun ja Helkan koirakaverit Wagner(suomenajokoira-suomenpystykorvamix) ja isänsä Nappi(suomenpystykorva) olivat tänään meillä päivähoidossa. Koiraherrat käyttäytyivät kylässä oikein mallikkaasti ja tulivat tottakai juttuun hyvin tyttöjen kanssa. Tosin ovathan nämä jo ennestäänkin tuttuja toisilleen. Kerttu ja Nappi aloittelivat aikoinaan agilityharrastuksen samaan aikaan samasta alkeisryhmästä ja Wagner on Kertulle tuttu jo ihan alle luovutusikäisestä asti. Näitten kavereitten kanssa on Kerttu kokenut yhtä jos toista ja ollaan reissattu yhdessä mm. leireillä. Helkakin on muutaman kerran näitä kavereita tavannut, tosin ihan muutaman kerran vaan ehditty näkemään nyt kun koulut on vieneet eri puolille Suomea.


Ohessa muutama kuvanäyte poikien hoitopäivältä. Loput kuvat löydät täältä.


Nappi
Nappi


Wagner
Wagner


Kerttu, Wagner ja Nappi
Kerttu, Wagner ja Nappi


Kerttu ja Helka, taustalla Nappi
Kerttu ja Helka intoutuivat välillä painimaan keskenään


Wagner ja Nappi
Pojat pitivät huolen pihan vahtimisesta

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Kerttu mätsärissä tuloksella BIS4!


Kerttu pyörähti Juankoskella mätsärissä voittaen punaisen nauhan saaneet veteraanit(yhteensä veteraaneja kilpailemassa 4kpl) ja sijoittuen sitten vielä Best In Show'ssa kahdeksan koiran joukosta upeasti neljänneksi! :) Esiintyminen oli kuulemma sujunut taas oikein mallikelpoisesti ja Kertulla ollut kivaa! Kotiinviemisiksi Kerttu oli saanut komeiden ruusukkeiden lisäksi 13kg kuivamuonaa sekä turkinhoitosetin ja pari puruluupakkausta.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Reissu Kokkolaan: mm. hakua raunioradalla & tokoilua


Tänään koko päivä käytäntöä ja tehtiin reissu Kokkolaan, jossa vierailtiin hienolla isolla raunioradalla tottiskenttineen, hyvin pimeässä rakennuksessa ja ritilasillalla.


Päivä aloiteltiin haulla. Ensin maalimies meni helppoon piiloon yhden suoraan edessä olevan rauniokasan taa. Helka tuntui vielä pitkän tauonkin jälkeen muistavan hyvin mitä on tiedossa ja lähti hyvin "ukko"-käskyllä etsimään. Ensimmäinen löytyi hyvin helposti, kun ei tarvinnut kuin vaan juosta ja kiertää rauniokasa. Sitten maalimies piiloutui kauemmas ja vaikeammin useamman raunioröykkiön taakse. Helka lähti hyvin ja kiipeili kasojen yli ja niinhän sieltä "ukko" löytyi. Helposti tuntui saavan hajun. Molemmat nämä niin, että Helka sai nähdä maalimiehen lähdön, mutta piiloutumista oli tietenkin hankala nähdä röykkiöiden takaa. Niin ja ilmaisua ei vielä nähty, kun on niin vaiheessa.. ;)


Ensimmäisten hakujen ja hihnanjatkeiden aamupalan jälkeen jatkettiin tokoilulla. Alkuun otettiin ympyrässä toisten koirakoitten läpi pujottelua. Kontakti pysyi toisia kierrettäessä lähes täydellisesti eikä toisten luo ei ollut kiinnostusta mennä. Perusasennossa paikallaan istumiseen keskittyminen toisten pujoitellessa tuntui olevan välillä vähän vaikeaa ja Helka nousi välillä tullen eteeni. Minusta itsestäni oli jotenkin hankalaa nähdä koiraa takkiin sun muihin vaatteisiin toppautuneena ja jotenkin tuntui, että Helkakin sen takia pyrki paremmalle paikalle kontaktia ottamaan.. Vaan tiedäppä tuosta varmaksi. Seuraavaksi tehtiin perusasennosta maahanmenoja(jotka sujuivat hyvin ja nopeasti) ja maasta perusasentoon nousemisia. Nuo nousut tuotti ongelmaa - Helka vaan tuijotti minua maasta, että "mitä ihmettä, eiks tää nyt ollutkaan se mitä sä halusit??" ja sain sitten käyttää käsiapuja istumaan nousemiseen. Joitakin kertoja ollaan tehty tuota aiemminkin(missä en muista olleen ongelmaa), mutta nyt tarvittiin vähän avustusta. Sitten ryhmäpaikkamakuu melko pienillä väleillä. Poistuin ehkä n. 5 metrin päähän ja Helka tuntui pysyvän hyvin. Sainkin palkattua sen onnistuneesti välillä kerran ennen kuin se nousi. Palautin takaisin paikalleen, minkä jälkeen pysyi hyvin ja sain sen palkattua onnistuneesti kolmeen kertaan välissä, jes.


Siirryttiin siitä sitten kuka mitäkin yksilöliikettä touhuamaan koirinemme. Helkan kanssa otin lyhyitä erimittaisia seuraamispätkiä lähtien parista askeleesta. Paikka pysyi mukavasti ja kontaktikin lähes koko ajan. Perusasentoon hakeutui taas hyvin aluissa ja lopuissa. Jokusen liikkeestä maahanmeno ja istumisen otin sitten niin, että käskytin sen vaan suoraan liikkeestä sen kummempia seuruuttelematta kun oli kontaktissa. Maahanmeno tälläkin kertaa varmempi, mutta istuminenkin meni tällä kertaa aika hyvin. Joskin käsiavulla. Maahanmeno luontuu yleensä jo ihan pelkällä käskyllä ja se tuntuu olevan hirmuisen mieluinen.


Pidettiin taas välissä ruokataukoa ja sitten taas hakua. Ensimmäinen samankaltainen kuin aiemmat(eri paikkaa kuitenkin). Ensiksi lähetyksen jälkeen jokusen metrin päässä Helka päätti kerätä maasta löytyneet namit ja jatkoi siitä sitten hienosti matkaa ja sai vainun "ukosta", joka sitten löytyikin helposti. Toisessa Helka sai vähdä maalimiehen menoa noin puoleen väliin saakka ja sitten käänsin sen poispäin siksi aikaa kun se piiloutui näkymättömiin suuren betonirenkaan sisään. Lähetyksestä lähdettiin taas vaihdilla ja innolla. Suunta ihan oikea ja piilon luona Helka sai selvästi hajun, jonka perässä sitten kierteli pitkään jonkin matkan päässä piilosta käyden varmistamassa sen, ettei haju tullutkaan sieltä. Kun Helka sai "ukolta" haisevan ja ei haisevan alueen rajattua se paikansi maalimiehen piilon. Kierteli alkuun renkaan ympärillä ja mietti miten pääsisi kurkkaamaan sisään, vaikkei olisi mitenkään yltänytkään. Löydöstä tuli sitten nakkipalkka ja Helka sai lopettaa hyvin onnistuneeseen löytämiseen. Olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt siitä, mitä sitkeästi ja innokkaasti se jaksoi etsiä, vaikka löytymiseen menikin aika kauan ja kovinkaan paljoa ei olla hakua vielä otettu! Niin ja nenä tuolla tuntuu kyllä toimivan kiitettävän arvoisesti! :) Tämän viimeisen haun jälkeen käytiin sitten kiipeilemässä rappusia sellaiseen ihmeen "torniin". Helka arasteli alkuun puisia askelmia, mutta rohkaistui sitten kuitenkin ja päästiin kiipeämään ylös ensimmäiselle tasanteelle. Alastulo sujui paljon paremmin ja helpommin kuin ylösmeno.


Sitten vauhdettiin kokonaan maisemaa raunioradalta jollekin hyyyyyyvin pimeälle rakennukselle. Ensin kun siellä ilman koiria käveltiin ja katseltiin paikkoja, niin tuli koettua se millaista on kun on oikeasti ihan täysin pimeää! Minkään sortin valoa ei näkynyt mistään, eikä se ollut silmien tottumattomuudestakaan kiinni, kun paikat vain edelleenkin pysyivät ihan täysin pimeinä! :) Aika jännää kyllä kävellä mitään eteensä näkemättä.. Otettiin yhdessä suuressa huoneessa siellä sitten etsimishajoitus koirille niin, että omistaja menee piiloon pimeään(nyt tosin taustalta kajasti hieman valoa viereisen huoneen ovesta ja pystyi näkemään suunnilleen mitä koira tekee, mutta koirat tuskin näkivät juurikaan mitään, kun pimeimpää nurkkaan piilouduttiin). Helka lähti tulemaan ihan hyvin nuuhkutellen. Havaitsi sitten minut ja pysähtyi ensiksi noin puoleen väliin huonetta. Jatkoi siitä sitten matkaa minua kohti hyvin hitaasti ja epävarman oloisesti. Muutaman metrin päässä minusta se sitten taas pysähtyi ja jäi miettimään, että uskaltaako tulla. Kuiskasin sille sitten hiljaa, että "hyvä" ja se tuli nuuhkaisuetäisyydelle, jolloin tunnisti minut. Aika jännä juttu oli Helkalle ja muillekin koirille! Helka oli kyllä ihan sen oloisena ollessaan muutaman metrin päässä minusta pysähtyneenä, että olisi varmaan juossut karkuun ja kovaa jos olisi huutanut että "pöö!!" :D


Koululle päin lähtiessä pysähdyttiin sitten vielä ritiläsillalla, josta kävelytettiin koirat yli ja vielä takaisin. Helka pisti heti alkuun ihan junkkeriin ja mietiskeli siinä jonkin aikaa, että uskaltaisiko tulla vai ei. Sain sen sitten houkuteltua ja rohkaistua siitä eteenpäin ja edettiin melko hitaanlaisesti sillan toiseen päähän. Niin paljon jännitti, ettei namitkaan maistuneet ja kyllähän sen olemuksestakin huomasi, kun oli käveli matalana ja korvat sivuilla ritiläpohjaa pitkin. ;) Takaisin päin sujui kuitenkin paremmin ja Helka vaikutti olevan aavistuksen rentoutuneempi kävellessä tulomatkalla. Ja taas oli jännää pienellä koiralla!


Mutta oli kiva reissu ja tuli ainakin koirille äksöniä. Helkallekin uni maistui sen jälkeen, eikä minun tarvinnut potea ainakaan tänään huonoa omaatuntoa siitä, ettei koira olisi kennelvuoron takia saanut liian vähän tekemistä.. ;) Ja tulipa tästäkin oikein romaani! :D

maanantai 19. toukokuuta 2008

Jäläkee ja epätoevosta esineruutua


Käytännön tunnilla Helka sai tänään kokea elämänsä ensimmäiset jäljet. Aiemmin siis ollaan vaan makkararuutuiltu.


Jälki nro1: Minä, kappas vaan tässäkin asiassa onneton keltanokka :D, sain kuin sainkin ohjeistettuna aikaan 20 askeleen jäljen melko multaiselle ja pehmeälle pellolle. Vanhentua se ehti puolisen tuntia, ennen kuin Helkan nenä sitten pääsi töihin. Minun askeleet oli liian harallaan ja kaukana toisistaan ja vähän oli Helkalla hankaluuksia päästä hommaan kiinni. Sain sen syömään namin joka askeleelta, mutta ihan väärin se olis mennyt ellen olis jarrutellut matkaa. Loppuun päästiin parin pysähtymisen ja ihmettelyn jälkeen ja kävin heti perää tekemässä toiselle pellolle(pohjaltaan aika samanmoinen) toisen vähän parannellun version. ;)


Jälki nro2: Alkuun taas rauhoitin Helkan ja päästin siitä sitten menemään. Askelia tällä kertaa 25 ja askeleet ehkä hieman enempi normaalikävelyä muistuttavasti kuin edellisessä. Eivät ihan kiinni toisissaan kuiteskaan. Hyvin Helka lähti alusta asti menemään nenä maassa liukuen nuuhkimalla koko askelmat läpi ja jatkoi minusta aika passelilla vauhdilla loppuun saakka. Eikä tällä kertaa tarvinnut pysähdellä kyselemään minulta jelppiä, kun olin vähän paremmin osannut askelmat tallata. ^^ Kertaalleen taisin joutua sitä vähän pidättelemään hihnalla ettei ottanut väärää namia, mutta muuten sujui kivasti ja voidaan kuulemma seuraavalla kerralla pidentää matkaa puolella.


Jäljestyksien jälkeen otettiin sitten esineruutua. Helkan kanssa ei ikinä ennen olla mitään tähän liittyvää tehty ja olin hieman epäilevällä mielellä tämän suhteen, että mahtaisiko se nyt muka innostua metsässä jostakin esineestä. Alkuun yritin saada sitä kiinnostumaan teddykarvaisesta vähän jo repeytyneestä tossusta ja se vaikutti kiinnostavankin innostuksien jälkeen ja heitin se sitten vähän matkan päähän tallatulle alueelle. Helka otti tossun suuhunsa ja minä yritin houkuttaa sen luokseni, mutta njääh, siihen loppuikin sen mielenkiinto ja oli paljon kivempaa alkaa haistella sammalmättäitä ja ilmaa. Kerättiin siitä sitten tossumme ja mentiin vähän kauemmas tallaamattomalle alueelle vähän leikkimään tossulla ja hanskalla. Sain sen mukavasti innostettua molempiin esineisiin ja sain pariin kertaan Helkan lähtemään esineen hakuun hihnanmitan päähän. Yritin taas saada sitä tuomaan esineen minulle, mutta Helkan mielestä aarre oli kivempi pitää itsellä sitä tapporavistellen, joten sain sitten lopulta hieman vedellä sitä hihnalla lähemmäs, jotta sain niistä otteen. Lopetin sitten siihen, kun tiedän, että Helkan into tuollaista kohtaan tahtoo lopahtaa hyvin nopeasti. Että näin. Jatketaan tästä nyt sitten näillä harjoitteilla ja mietin, että voisin koittaa naksuakin tähän apuna sisätiloissa vaikka jotain leluja ja muuta helppoa tuotavaa hyödyntäen.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Koiranvaihto ja Helkan kanssa jotain rullailmaisun alkeen tapaisia


Niin vaan vilahti viikko Kannuksessa taas nopsaan ja viikonlopun viettoon suunnattiin kotiin. Kerttu tuntui olevan mielissään viikon lomasta Kannuksessa vaikka mitään hirmuisen ihmeitä ei viikolla touhuiltukaan. Paitsi muutamia agiesteitä käytiin vähän muistelemassa reilun parin vuoden tauon jälkeen. Kepit meni hienosti kummaltakin puolelta ohjaten ilman apuja ja Kerttu oli intona. :) Puomi muistui myös hyvin kontakteineen. Kentälle oli TOP-jakson aikana ilmestynyt myös ketteryysesteet ja pitihän nekin Kertun kanssa testata. En tiedä esteiden oikeita nimiä, mutta kaikki kolme kappaletta meni hienosti Kertulta kuten osasin aavistellakin. Kerttua ei paljoa uudet ja oudot asiat hetkauta. Jotenkin outoa, kun on nyt niin tottunut epävarmaan Helkaan!


Tänään sitten iski jokin minulle harvinainen koulutusinto ja tutustuttiin Helkan kanssa naksuttimen avulla mustaan putken pätkään, jonka olisi tarkoitus jollakin tapaa muistuttaa rullaa. Ensin naksuttelin vaan ihan putkeen koskemisista, nostamisista ja sitten viimeiseksi hyödynsin apulaisia, joiden käsistä Helka sai käydä hakemassa rullaa minulle. Yllättävän mukavasti se sitten pysyi suussa minulle asti metrin - parin päähän! Kestoa pitää kyllä vielä kasvattaa paljon, mutta ehkä tuo on jo hyvää alkua, minullakaan kun ei ole aivan älyttömästi tietoa siitä miten tuo pitäisi tehdä. Hmm, joskohan tuo pikkuhiljaa alkais tuosta lähteä..


Muuten ei kauhean ihmeitä. Helka on päässyt nenäpunkkitirskumisistaan ja molempien tyttöjen silmätkin ovat nyt ok. Huomenna sitten taas ainakin pariksi viikkoa Helkan kanssa Kannukseen ja tuleva viikko on Helkalle todennäköisesti taas vähän tylsä viikko, kun minulla on kennelvuoro. Toivottavasti kuitenkin ehdittäisiin edes jonkin verran osallistua käytännöntunneille, vaikka kuulinkin huhuja että ensi viikko olisi mukavasti täyttä hoitolassa..

maanantai 12. toukokuuta 2008

Ettei elämä vaan vahingossakaan kävisi liian helpoksi..


Helkalla on ilmeisestikin nenäpunkkeja ja perjantaina se alkoi aivastella paljon ja välillä ryysti ilmaa sisään nenän kautta. Aika selkeät nenäpunkki-oireet siis. No lauantaina molemmat tytöt kävi sitten eläinlääkärillä Stronghold-reseptin toivossa. Eläinlääkäri ei uskonut juurikaan nenäpunkkien olevan syynä, vaan jonkin "kevätflunssan", joka on kuulemma koirilla yleistä tähän aikaan vuodesta.. o.O Ylipäätänsäkin uskoo kuulemma enemmän Joulupukkiin kuin nenäpunkkeihin. Hmm. Noh, oli sitten kuitenkin laittanut Helkan niskaan jonkin Strongholdia vastaavan liuoksen. Lisäksi molemmat tytöt saivat silmätippoja(tai ennemminkin sellaista tahnaa), kun molemmilla silmät hieman tulehtuneet. Helkan silmätulehduksen oli sitten kai katsonut vielä niin pahaksi(minusta hyvin lievä vain), että oli antanut sitten antibioottikuurinkin, tai sitten se oli siihen "kevätflunssaan". En tiedä varmaksi, kun itse olin töissä silloin. Vaikka sun mitä myrkkyä oli tytöille antanut ja tuo antibiootti kyllä tuntui minusta aika turhalle. Kertulle ei sitten kuitenkaan ollut antanut reseptiä/laittanut nenäpunkkikarkoitetta, joten se hommattiin sitten erikseen eri lääkäriltä..


Summa summarum, nyt on sitten kumpikin koiruus myrkytetty nenäpunkkeja vastaan, viikon verran laitellaan silmätippoja ja Helkalla 8 vrk:n antibioottikuuri. On tämä kevät nyt ollut kyllä jotenkin ihan uskomaton - miten paljon kaikkea voikin sattua näin pienen ajan sisällä! Mitähän seuraavaksi..


Eilen olin viimeistä päivää TOP:issa Viiksessä ja tänään aamulla sitten oli taas aika suunnata Kannukseen kouluun. Tai eipä kyllä hirmuisesti oikeaa koulua ole, käytäntöä ja navettaa vaan. Helkaa en uskaltanut ottaa ihan oman mielenrauhani takia vielä mukaan, vaikka kuulemma se olisikin ollut ihan ok. Tänäänkin aamulla kuitenkin vielä niiskutteli ja pärski hämähäkkiensä kanssa, joten kai siellä jotain elävää on vielä pakko olla.. Niin ja se on muutenkin ollut nyt vähän apaattinen nenäpunkkien aikana, varmaan tuntuu olo ikävälle kun nenässä käy vilinä tai jotain muuta. Otin sitten Kerttu-rouvan kaverikseni mukaan ja Kerttu saa nyt viettää täällä lomaa arjesta perjantaihin saakka. Olipa Kerttu kyllä kummissaan, kun pääsikin aamulla mukaani ja automatkankin se näytti jotenkin kummastuneelta. Koululle päästyä se tuntui heti tietävän mikä on meidän asumuksemme ja suuntasi tarpeet tehtyään heti oikealle ovelle(tosin onhan se kahdesti pikaisesti täällä käynytkin aiemmin). Sisällä se etsii vielä hieman omaa paikkaansa ja vaeltelee ympäriinsä. Yksin jäädessä vähän itkettää. Käytännöntunnilla se oli tänään myös mukana. Oltiin maastossa hakuilemassa ja pääsipä Kerttukin pari kertaa juoksemaan minun perässä metsään. Eipä sen kanssa sen kummempia oikein pystynyt tekemään, mutta luulenpa, että Kertulle jäi hyvä mieli noistakin. :) Kärriin se meni pariin kertaan reippaasti, mutta itkeskeli siellä useaan otteeseen ja toivoi poispääsyä.

maanantai 5. toukokuuta 2008

Iltatokoilua


Eilen illalla klo 21 jälkeen intouduttiin päivän viilennyttyä vielä tekemään lyhkäiset tokoilut pihalla ihan vaan kuivamuona nappuloiden voimalla. Pitkästä aikaa.


Ensin otin Kertun touhuamaan, kun ajattelin sen nostavan hieman Helkan motivaatiota, kun saa katsella  Kertun tekevän minun kanssa ensin. ;) Alkuun otettiin Kertun kanssa suoria seuraamispätkiä alkuineen ja loppuineen. Perusasennon oikea paikka löytyi melkein, mutta enpä jaksa Kertun kanssa enää siitä aivan niin tarkka olla, varsinkin kun se oikean paikan löytäminen on aina ollut sille aika vaikeaa sen jälkeen kun olin kerran opettanut sen väärään paikkaan. Kontakti pysyi koko ajan katkeamatta, mutta alkuun seurasi vähän kaukana sivulla. Normaalisti Kertun ongelma on ollut reilu edistäminen. Pysähtyessäni se istui nopeasti perusasentoon. Suorien pätkien jälkeen pyysin sitten Kerttua vaan seuraamaan ilman perusasentoja ja tehtiin siinä sitten käännöksiä oikealle ja vasemmalle, sekä yksi täyskäännös. Käännökset sujuvat kyllä kivasti ja tuntuipa hassulle tehdä käännöksiä koiran kanssa joka tajuaa ne! :D Liikkeestä maahanmenossa sain antaa pari käskyä ja avustaa hiljentämällä vauhtia, mutta menihän se sitten. Luoksetulo onnistui, mutta se oli laiska. Loppuun sitten hyödynnettiin Kertun temppuarsenaalia ja tehtiin jalkojen välistä pujotteluja, kierimisiä ja pyörimisiä. Ne on hurjan paljon Kertun mieleen! :)


Sitten vielä Helka. Oli heti innokkaana mukana touhussa ja tuli "sivu"-käskyllä ripeästi sivulle oikeaan paikkaan. Tehtiin siitä sitten jokunen erimittainen seuraamispätkä. Ihan muutamasta askeleesta n. 5-6 askeleeseen. Tällä hetkellä mennään seuraamista nyt niin, että liikkeellelähdettäessä annan perusasentokäskyn ja Helka pyrkii siis koko ajan vaan perusasentoon. Se toimii Helkalla ainakin tällä hetkellä hyvin. Muuten kivaa seuraamista hyvine aloituksineen ja lopetuksineen, mutta hieman se oli ehkä vinossa seuratessaan. Jokusen eteentulon eri etäisyyksiltäkin otin, alkaa jo aika kivasti tajuta käskyn ja hakeutuu jo hieman oikean paikan suuntaan. Apuja joutuu kyllä vielä hyödyntämään runsaasti ja suoraan tulemisen kanssa pitää olla tarkkana. Vähän tahtoo jäädä vinoon. Lopuun tehtiin vielä liikkeestä maahanmeno ilman perusasentoja ja se oli kyllä hieno ja todella nopsa, eikä minun tarvinnut edes vauhtia hiljentää, kun Helka meni maahan! Niin ja pari liikkeestä istumista myös maahanmenon jälkeen. Ekalla kerralla tarjosi itselleen mieluisen, eli maahanmenon, mutta toiselle kerralla kun hiljensin hieman vauhtia ennen käskyä sain sen istumaan. Sen jälkeen heiteltiin käpyä lopetukseksi. Liikkeestä seisomistakin pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa mietiskelemään, että miten sen opettaisin.. Kertun kanssa se oli varmaan vaikein liike ja sitä oli hankalaa opettaa. Hmm. Täyskäännöksen tekotapaa mietitään myös ja kokeilin muutamaa erilaista nyt myös Helkan kanssa, niin että se vaan ilman mitään käskyä kulki namikäden perässä. Paikallaolojakaan ei nyt tullut otettua yhtään, vaikka niihinkin pitäisi panostaa kun ovat Helkalle vieläkin hankalia enkä pysty vieläkään makuuttamaan sitä kuin ihan lyhyeltä matkalta ja ihan vähän aikaa.


Loppuyhteenvetona iltatreenailuista voisi todeta, että tytöt touhusivat kyllä mielellään ja innoissaan. Helkakin oli todella kivasti mukana tekemässä ja siihen pyritäänkin kummankin kohdalla, vaikkei Kertun suhteen nyt mitään tavoitteitakaan ole mieltä virkistävää vaikutusta lukuunottamatta. :)

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Kerttu koreili mätsärissä, Helka heitti talviturkin


Kerttu kävi tänään esiintymässä mätsärissä Kuopion Lemmikkiareenalla siskoni kanssa. Minä olin töissä aamuvuorossa, joten en harmi kyllä päässyt mukaan. Esiintymiset oli sujuneet kivasti pientä ruohomaton nuuhkuttelua lukuunottamatta ja Kerttua oli kehuttu hyväkuntoiseksi ja iloisesti esiintyväksi. :) Isojen veteraanien sarjassa kilpaili yhteensä 3 koiraa, joista Kerttu sijoittui sitten toiseksi voiton mennessä hienolle cockeriveteraanille. Palkinnoksi pussillinen ProFormancea ja hyvä mieli tottakai. Kertun ja Helkan Lilli-kaveri(cockeri) oli myös esiintynyt upeasti ottaen ensimmäisen sijoituksensa mätsärissä sijoittuen sinisten 3. pienissä aikuisissa - onnittelut! :)


Illalla poikettiin sitten iltalenkin yhteydessä koirien kanssa järvelle. Helka oli irtaallaan pysyen hienosti kuulolla ja tykkäsit hirmuisesti läträtä vedessä hakemassa keppejä ja pyydystämällä heiniä. Sillä on myös hauska tapa tunkea koko kuono veteen heiniä vedestä saalistaessa ja välillä meni veden alle lähes koko pää silmiä myöten! ^^ Vähän se tuli uineeksikin samalla, joten se on nyt sitten viimeinenkin talviturkki sen osalta heitetty. Kerttukin kahlaili mieluusti, mutta se ei vielä halunnut talviturkistaan luopua. Kahlailujen jälkeen tytöillä oli kovasti virtaa ja spurttailivat rannassa sen minkä Kerttua rajoittavalta flexiltä pääsivät. Leikit jatkuivat sitten vielä ala-asteen kentällä kotiin päin mennessä ja kyllä olivat hetken aikaa kivasti hiekalla kuorrutettuja jaloistaan. :D Helka innostui myös jalkapallon peluusta ja paineli menemään pallon perässä kannellen sitä välillä suussaan ja yrittäen tapporavistella sitä. Kylläpä oli hauskaa kaikilla ja mukavaa vaihtelua tavallisiin iltalenkkeihin!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Rukkasnahkatarpeita


Kerttu taas tänään päätti aamuisen postinhakureissun jälkeen, että se on nyt menoa ja lähti pihasta hirveällä vauhdilla kohti metsää. Ja arvatenkin Helka perässä. Reilun vartin huutelin koiria tuloksetta metsässä ja sitten kyrsiintyneenä lähdin pyöräilemään ja etsiskelemään hurttia. Sieltähän ne sitten tienvarresta(ei kuitenkaan onneksi mitenkään vilkasliikenteisen tien, kuten vaikka tuon ihan liki menevän 75-tien) vähän päälle puolen tunnin karkureissun jälkeen löytyivätkin. Helka oli jo ihan uupuneena tiellä ja katseli kauempana touhuavaa Kerttua. Kahlitsin sitten molemmat hihnaan ja ajeltiin pyörällä tietä alaspäin ja kotio. Kerttu ei edes näyttänyt mitenkään anteeksipyytäväiseltä reissunsa jälkeen, mutta Helka oli aika nöyrää, ja ennenkaikkea väsynyttä, tyttöä.


Mutta se on nyt selvä, että nyt on Kertun vapauden päivät lopullisesti ohi. Sitä ei kerta kaikkiaan pysty enää laskemaan irti missään, vaikka pihassa se on aiemmin suht mukavasti pysynytkin valvonnan alla. Helka taas on semmoinen tyyppi, että en usko sen lähtevän ilman Kerttua reissuamaan. Sillä ei vaan kantti kestä sitä. Kertun kanssa sitten tottakai, kun on tuki ja turva mukana. Joukossa tyhmyys tiivistyy - näinhän se on ja se on moneen kertaan todettukin, ikävä kyllä. Kertulle suunnittelin hankkivani jonkin sellaisen 20-30 metrisisen narun, jossa se voi olla mukamas vapaana, kuitenkin narun toinen pää käsillä, jos menohalut taas yllättävät. Ensimmäinen temppuhan tämä ei varsinkaan Kertulta ollut, mutta tähän astisista reissuista selvästi pisin. Seuraavan pituutta ei uskalla kokeilla.


Muuten viimeiset pari viikkoa ovat menneet melko kiireessä. Ensin vietin viikon koulun hoitolalla vuorossa tämän autonryttäys -episodin jälkeen ja nyt olen sitten palaillut taas työhommiin Viikseen, ja puoli päivää vilahtaa nopsaan ohi siellä. Treenailla ei ole juuri Helkan kanssa jaksanut. Muutamaan kertaan ollaan sisällä parilla namilla otettu perusasentoja ja lyhkäisiä seuraamisia, sekä eteentuloja, mutta siihenpä se on sitten rajoittunutkin. Kun ei itse vaan jaksa tällä hetkellä, ei silloin mun mielestä ole järkeä alkaa koiraa väkisin treenaamaan. Vaan ehkä se treeni-into sieltä vielä joskus palailisi. Tällä hetkellä vaan tuntuu, ettei tää meidän homma edisty yhtään mihinkään.


Blogikin(+ kotisivut) kaipaisi jonkinsorttista keväistä uudistusta, mutta saas nähdä milloinka sitä saisi aikaiseksi..

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Mukkelis makkelis auton kanssa Viitasaarella...


Eilen saatiinkin(tai ehkä enemmänkin jouduttiin) kokemaan vähän erilainen matka Kannukseen kennelvuoron tekoon.. Aamulla ajokeli oli todella huono ja sen tiedostaen ajeltiin tietenkin varovasti kohti määränpäätä. Kuitenkin Viitasaarella erään mutkan kohdalla auto lähti hieman luisumaan sivuttain, jonka yritin vielä parilla ohjausliikkeellä pelastaa, mutta ei auttanut ja auto pyörähti perä edellä ojaan ja jäi kuskinpuoleiselle kyljelleen killumaan. Onni oli matkassa eikä minulle tai Helkallekaan käynyt mitään, vaikka helposti olisi varmasti osannut käydä pahemminkin. Auto kuitenkin vähän kärsi rysäyksessä ja takalasi sekä vasemman puoleisen takalasin ikkuna kilahti rikki. Myös peili irtosi, etuvalo rikkoontui ja takaovessa näytti olevan jonkinmoinen lommo. Minä kiipeilin heti tömähdyksen jälkeen autosta ulos ylöspäin jääneestä oikeanpuolesta ovesta(joka muuten oli hyvin raskas avata ylöspäin..) ja kun paikalle saapui auttajia, sain Helkankin nostettua autosta ulos. Helka oli jonkin verran säikähtänyt, tärisi ja sytkyili hihnassa hetken aikaa autosta päästyä, mutta nopeasti se sitten rauhoittui.


112:teen soitin tietenkin rymäyksen jälkeen ja poliisit siinä sitten kävi paikalla katsomassa tilanteen ja me sitten otettiin tavaramme autosta talteen ja suunnattiin poliisiauton kyydissä Viitasaaren ABC:lle. Matkalla ABC:lle tuli jo hinausauto vastaan ja oli menossa hakemaan meidän autoa ojasta pois. Jonkin aikaa siitä ABC:n eteisessä sitten tuumittiin, että mitä tehdään ja miten päästään jatkamaan matkaa. Raahauduttiin siitä sitten monine tavaranyssäköinemme vähän matkan päähän linja-autoasemalle, josta melkein heti päästiin ajelemaan kohti Saarijärveä linja-autokyydissä. Helka ei suuremmin ihmetellyt linja-autoon menoa, vaikkei aiemmin olekaan sellaisessa kyydissä ollut.


Saarijärvellä odoteltiin sitten tunnin verran Kannukseen päin menevää linja-autoa ja noin 3 tunnin linja-autossa istumisen jälkeen oltiin Kannuksessa. Kyllä tuntui välillä aika epävakaata olevan linja-autojenkin meno syrjäteillä, mutta onneksi emme joutuneet ojaan enää toista kertaa samana päivänä.. Noh, Kannuksessa oltiin n. klo 15.15(n. 5 tuntia aiottua myöhemmin) perillä ja jatkettiin siitä sitten matkaa jalkaisin koululle päin. Tavarat painoi mukana ihan kamalasti(en todellakaan ollut ajatellut joutuvani kantamaan sitä määrää edellisiltana tavaroita pakatessani..) ja kädet tuntuivat venyvän kaksimetrisiksi. Onneksi sitten opettajat sattuivat juuri ajamaan meitä vastaan ja pelastivat meidät kävelymatkalta ottaen meidät kyytiin ja vieden koululle. Kiitos tuhannesti(kuten myös muille meitä auttaneille)!!


Illalla sitten pääsin jo kennelvuoroon hyvin mukaan, enkä kuitenkaan ehtinyt jäädä juurikaan mistään paitsi. Vaan olihan seikkailua eilen.. Toivottavasti vaan semmoinen "kerran elämässä" -juttu, ei kiitos uudestaan koskaan enää. Onnea meillä oli kyllä kiitettävästi ja onneksi mitään ei sattunut minulle tai Helkalle. Että tällaista tällä kertaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Kerttu mätsärissä BIS3!


Kerttu kävi tänään taas mätsärissä esiintymässä siskoni kanssa, sillä aikaa kun minä olin töissä. Myös Helka oli mukana Kerttua kannustamassa. Kerttu oli ainoa Kuopion Lemmikkiareenalle paikalle saapunut veteraani, joten luonnollisesti se sitten voitti veteraaniluokan. ;) Best In Showssa noin 7 koiran joukosta Kerttu oli sitten valittu 3. ja sitä oli kehuttu hyväkuntoiseksi veteraaniksi. Esiintymiset oli mennyt nappiin ja Kerttu oli taas esiintymisestä nauttien esiintynyt oikein kauniisti ja iloisesti. :) Palkinnoksi Kerttu oli saanut kaksi 3 kg:n ruokasäkkiä, kauniin ison pokaalin, kaksi ruusuketta ja jonkin belggariyhdistyksen kuvalla varustetun lasikoristeen. Ruokapalkinnot olivat tietenkin varmasti eniten Kertun mieleen.. ;)