tiistai 6. tammikuuta 2015

Pentuhaaveita: Oili ja Otto















Dagolas Qultsi "Oili"
s. 29.1.2010
lonkat: C/C, indeksi 99 (11/2014)
kyynärät: 0/0
polvet: 0/0
selkä: kuvattu terveeksi 5/2012
silmät: OK (10/2014, 9/2013, 5/2011)
prcd-PRA: A (terve)
Pompen tauti: N (terve)
Näyttelyt: VASERT

Kuva: Taru Vallius














Utuniityn Jäänmurtaja "Otto"
s. 15.3.2012
lonkat: A/A, indeksi 113 (5/2013)
kyynärät: 0/0
polvet: 0/0
silmät: OK (5/2013)
prcd-PRA: a (terve)
Pompen tauti: n (terve)
Jalostustarkastus: hyväksytty (Oulu 10/2014)
Näyttelyt: ERI

Yhdistelmän tiedot KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä.

Yhdistelmällä on jalostustoimikunnan hyväksyntä (4.11.2014).

Pentueen laskettu aika on 30.1.2015.


OILI

Oili on pian 5-vuotias narttu ja pentue on sille ensimmäinen. Yleisesti Oili on luonteeltaan hyvin varma ja sen kanssa on aina voinut mennä huoletta minkalaiseen vaan tilanteeseen. Se ei hätkähtele kovia tai erikoisia ääniä ja on ollut aina sosiaalinen kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä kohtaan. Se on aina innolla menossa jokaisen luo! Lapset ovat aina olleet jostain syystä sen erikoissuosikkeja. Muiden koirien suhteen Oili on aina ollut kiinnostunut ja innokas, ja voisin sanoa että se on tullut toimeen ihan kaikkien sen kohdalle osuneiden koirien kanssa. Niin pentujen kuin kaiken ikäisen narttujen ja urostenkin kanssa. Oililla ei ole ikinä ollut tarvetta pomottamiseen tai omien tavaroidensa vahtimiseen(tosin ei se ruokakupilleen tai luulleen muiden anna tulla). Ei kuitenkaan ole mikään nöyristeleväinen tai pelokas. Leikkii muiden koirien kanssa edelleen jonkin verran, pentuna ja nuorena enemmänkin. Se on ollut pennusta asti itsevarma koira, joten luulen ettei sillä siksikään ole tarve korostaa itseään taikka tuntea itseään epävarmaksi koiraporukassa. Kissojen kanssa Oili on tullut hyvin toimeen sisätiloissa, mutta kyllä se ulkona kissan nähdessään ajaa sen puuhun. Vanhempieni kilpikonnasta ei välitä mitään. Oili on elänyt elämänsä aikana niin yksikseen kuin koiralaumassakin. Nykyisin laumaan kuuluu myös 1,5-vuotias Raija.

Pentu- ja nuoruusaikansa Oili on elänyt omakotitalossa, mutta muuttanut kanssani sittemmin pariin kertaan ja asuu tällä hetkellä kerrostalossa. Muutoissa se on sopeutunut uuteen kotiin aina ongelmitta ja kerrostaloelämäkin sujuu hyvin. Ei ole koskaan metelöinyt yksinollessaan tai rappukäytävän äänille. Jos vieraita tulee kylään, niin silloin saattaa ovikellolle joskus pariin kertaan haukahtaa. Ainoana hankaluutta on tuottanut viime vuotinen hissilliseen taloon muutto, koska Oili pelkäsi alkuun kovasti hissin liikettä! Muutaman viikon jälkeen kulki kuitenkin hississä jo kuin vanha tekijä, kun huomasi ettei hissin liikkeestä seuraakaan mitään huonoa. Vanhempieni luona omakotitalossa ollessa se kyllä ilmoittaa vahtihaukulla pihaantulijat.

Jo heti Oilin kotiuduttua 7-viikkoisena huomasin sen itsenäisen luonteen. Se tutki reippaana uutta aluettaan pihalla ja eikä sillä ollut mitään hätää, vaikka minä jäin näkymättömiin sen suunnatessa askeleensa talon taakse. Pentuna Oili oli myös melkoisen villi, mitä monen nykyään sen tuntevan on vaikeaa uskoa. Aikuistuttuaan siinä noin 3 vuoden iän korvilla siitä tuli varsin rauhallinen ja kuuliainen kaveri. Pentuna meno oli välillä niin villiä, että vauhdin hurmassa korvatkin taisivat unohtua jonnekin.. Oli se hieman itsepäinenkin. Hampaitaan se oli kova käyttämään, mutta ei kuitenkaan koskaan tainnut tuhota kotoa mitään. Pentuaikana jokusia päiviä kotiutumisen jälkeen Oilille sattui ikävä tapaturma, kun se sai omalta koiraltani Helkalta hampaasta. Sen päivää Oili oli hieman vaisu ja eikä ollut kiinnostunut Helkasta, mutta jo seuraavana päivänä kaikki tämä tuntui unohtuneen ja sai jo toppuutella pennun intoa mennä Helkan luo. Eikä sille mitään traumaa jäänyt tapahtumasta muitakaan koiria kohtaan, vaikka sellaisia kauhukuvia tietenkin itse pelkäsin. Helkalla meni noin kuukausi hyväksi tämä villi koiralapsi, mutta sen jälkeen ne ovat olleet hyvät kaverit ja Oili tuntuu olevan Helkalle edelleen aivan erityisen tärkeä.

Oppimaan Oili ei ole ehkä ollut muihin koiriini, Kerttuun ja Helkaan, verrattuna niin nopea, mutta ei nyt todellakaan toivotonkaan tapaus. Ja kun Oili jonkin asian oppii, niin se suorittaa sen ihanan täsmällisesti. Oilin kanssa ollaan hieman harjoiteltu tokon alokasluokan liikkeitä ja ruokapalkalla(Oili onkin aina ollut tavattoman ahne ruualle!) se on erittäin hyvin motivoitavissa ja suorittaa mielestäni ihan näppärästi esim. seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, paikkamakuuta ja jonkinlainen noutokin sillä on olemassa(hieman jäystää kapulaa samalla). Agilityä ollaan vain muutamia kertoja pintaraapaistu, muttaa hyppiihän se hyppyjä makupalan perässä ihan mielellään. Korkeammat esteet, kuten puomi, A-este ja keinu tuntuvat sitä vähän epäilyttävän. Ehkä sellainen pieni huojuva liike tai korkeus hämmentävät sitä, koska myös hissin liikehän kammoksutti sitä alkuun ja se saattaa epäröidä oudompien paikkojen avoportaissa. Harrastuspuolelta Oililla olisi lahjoja jäljestämiseen. Sillä on hyvä ja tarkka nenä, motivaatiota haisteluun ja itsenäisyyttä suorittamiseen.

Oili on ollut aina perusterve koira. Lääkärikäyntejä ollaan tehty vain rokotuksille ja kerran Oilin selkä venähti metsässä juostessa, jolloin piti käydä hakemassa särkylääkeresepti. Nenäpunkkeja sillä on ollut kerran. Juoksut Oililla on olleet aina säännölliset(n. 6-7kk:n välein) ja juoksujen välillä sillä on nuoruusaikaa lukuunottamatta ollut aina jonkinlaisia valeraskausoireita. Pesäntekoa ja lievää maidoneritystä. Oililla on normaali napa ja kaikki 42 hammasta. Ei allergioita. Ei pelkää laukauksia, ukkosta tai uuden vuoden paukutteluita.

Ulkomuodollisesti Oili on luustoltaan hieman kevyt, mutta mielestäni se on rakenteeltaan kuitenkin ihan tasapainoinen kokonaisuus. Jonkinlaisesta tasapainosta kertoo ehkä sekin, ettei Oililla ole ollut koskaan ongelmaa siitä, että se menisi helposti jumiin lihaksistoltaan. Se on raajoiltaan hieman niukasti kulmautunut sekä edestä että takaa. Eturinta sillä on hieman kapea. Pääkin on teeman mukaisesti ehkä hieman kevyehkö, mutta kuono ihan normaalin mitoissa. Silmät väriltään ihan ok ja korvatkaan eivät ole huisin isot. Takaosan rakenne on minusta ihan hyvä, lanne ei ole huisin pitkä ja lantio on suht hyväasentoinen. Häntä on myös ylöskiinnittynyt. Päällikarva Oililla on melko lyhyttä ja sitä saisi mielestäni olla enemmälti. Pohjavillaa on ihan hyvin, mutta sekään ei ole mitaltaan pitkää. Laadultaan peitinkarva on sinällään ihan hyvää(ei tartu lumi ja roskat), mutta aina se voisi karkeampaakin olla. Raajoissa sillä ei ole juurikaan ns. tehostekarvoitusta, jota lapinkoiran rotutyypilliseen ulkomuotoon toivoisi. Takaraajoissa sillä on kannukset.

Luonnossa liikkuminen ja lenkkeily ovat aina olleet Oilille kovasti mieleen. Sillä on jonkin verran kiinnostusta riistan perään, mutta sitä on kuitenkin aina pystynyt pitämään vapaana pihalla ja metsissä. Tuoreita jäniksen jälkiä se lähtee seurailemaan ja jos näkee jänön, niin sitten kyllä käy ajattamassa sitä hetken. Oravia se on taitava bongaamaan ja niitä täytyy joskus hieman intoutua haukkumaankin. Hirveen ollaan törmätty kerran ja Oili oli kovasti kiinnostunut, mutta sen perään se ei lähtenyt.

Kuva: Taru Vallius
OTTO

Urokseksi Oilille valikoitui maaliskuulla 3 vuotta täyttävä Otto, jolle tämä on myöskin ensimmäinen pentue. Otto tuntui täydentävän mukavasti seikkoja Oilissa eli toisin sanoen myös kriteereitäni uroksen suhteen. Toiveissa oli hyväluonteinen rakenteeltaan normaali perusuros, jolla olisi lisäksi hyvä luustoterveys, rintakehä, turkki ja karvanlaatu. Olin nähnyt Oton ekan kerran Maailman Voittaja -näyttelyissä ja jo silloin kiinnitin huomiota sen hienoon käytökseen ja rauhalliseen olemukseen. Pidin siitä myös ulkoisesti. Sillä hetkillä en ajatellut Ottoa vielä Oilin sulhaseksi ja muutenkin ei ollut vielä mitään varmaa tietoa, että menisikökään Oilin pentuhaaveet toteutuslistalle. Kun mahdollisia uroksia ruvettiin sitten Anna-Maijan kanssa yhdessä pohdiskelemaan, niin kiinnostus Ottoa kohtaan heräsi enemmälti. Lisäksi Otto oli puolittain vieläpä minulle ja Anna-Maijalle tuttua linjaakin. Oton isä Onni(M. Kuunloiste) on Helkan veli.

Ottoon tutustuttiin paremmin ja lähemmin marraskuun alkupuolella, jolloin se emäntineen vieraili luonamme Kuopiossa. Tykästyin tähän kaveriin kovasti! Otto käyttäytyi reippaasti ja kuuliaisesti pihalla, ei välittänyt läheisen tien hälinästä tai muustakaan. Elämänsä ensimmäiseen hissikokemuseen se asteli reippaasti ja mitään siitäkään välittämättä ja sisätiloissakin se oli mukavan oloinen kaveri. Rapsuteltavana ja ihmisten läheisyydessä viihtyi. Eikä hötkyillyt turhia, vaikka Raijalla oli juuri muutamia päiviä sitten alkanut juoksu. Kahvipöydässä olon aikana se rentoutui kyljeelleen nukkumaan keittiöömme. Astutuskäynneillä se oli myös erittäin lunkisti ja herrasmiesmäisesti. Otto elää useamman koiran laumassa maalla ja se tulee kuuleman mukaan hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Se ei juurikaan hauku, eikä sillä ole tarvetta pullistella muille uroksille.

Otto on pienehkö uros, jolla on mukava perusrakenne. Edestä se on mielestäni hyvin rakentunut, etukulmia on ihan mukavasti ja sillä on hyvä leveä eturinta ja rintakehä. Vankka selkä ja takaraajat riittävästi kulmautuneet. Muutenkin hyvässä lihaskunnossa. Häntä ehkä hieman alaskiinnittynyt. Karvanlaatu Otolla oli aivan upean karhea ja peitinkarvajouhet olivat pitkiä. Turkki tuntui minusta erittäin hyvälle, vaikkei Otto kuulemma ollutkaan tapaamishetkillä täydessä pohjavillassaan. Nätit ja runsaasti karvoittuneet pienet korvat ja nätti ilme. Raajoissa hyvät tehostekarvat. Otto on perusterve koira ja sillä on hyvä luustoterveys ajatellen sitä, että Oilin C:n lonkat ovat hieman löysät ja matalat maljoiltaan. Oton jalostustarkastuslausunto on luettavissa tuoreimmasta Lapinkoira-lehdestä(4/2014).

ODOTETTU JÄLKIKASVU

Oili ja Otto tapasivat marraskuun lopulla kahteen kertaan astutuksen merkeissä, 28. ja 29.11. Astumiset onnistuivat ensikertalaisilta hyvin. Joulun jälkeen Oilissa alkoi näkyi tiineyden merkkejä: vyötärön ympärysmitta oli kasvanut 4cm, nisät olivat kasvaneet jonkin verran ja juominen lisääntyi selkeästi(ja sitä myötä myöskin pissaamistarve tiheni). Nyttemmin maha ja tissit ovat kasvaneet lisää, joten odottelemme jälkikasvua saapuvaksi tammikuun viimeisen viikon tienoille.

Yhdistelmällä on siis jalostustoimikunnan hyväksyntä ja sairauksien(kaihi, kilpirauhasen vajaatoiminta, epilepsia, addisonin tauti, cuchingin tauti) osalta riskit menevät jalostustoimikunnan raja-arvoja alle. Sukusiitosprosentti yhdistelmällä on 8 sukupolven mukaan KoiraNetin laskemana 1,23%.

Kaikenkaikkiaan odotan yhdistelmästä tasapainoisia ja sosiaalisia normaalirakenteisia koiranalkuja. Yhdistelmän vanhemmat ovat molemmat kovasti mieleisiäni tasapainoisia, hyvähermoisia ja sosiaalisia normaaleja perhekoiria. Todennäköisimmin värien suhteen on tiedossa kokomustia rillipäitä, mutta myös parkit ovat mahdollisia, jos Oili sattuu parkkigeeniä(Oilin emänemä on parkki) kantamaan.

Pennut syntyvät ja kasvavat Anna-Maijan luona Maavedellä Miskajasmin kennelin pääpaikalla. Pennut myydään sopiviin koteihin rekisteröityinä, mikrosirutettuina ja madotettuina. Kasvaessaan pennut tottuvat muihin monen ikäisiin koiriin, vieraisiin ihmisiin ja saavat ulkoilla isolla aidatulla pihalla.

Pentuja voi tiedustella puhelimitse tai sähköpostitse joko minulta tai Anna-Maijalta. Miskajasminin viralliset nettisivut löytyvät osoitteesta: http://www.miskajasmin.fi.

Sanna: 040-5245881 / parviasa(ät)gmail.com
Anna-Maija: 050-4057838 / anna-maija(ät)miskajasmin.fi