torstai 24. huhtikuuta 2008

Rukkasnahkatarpeita


Kerttu taas tänään päätti aamuisen postinhakureissun jälkeen, että se on nyt menoa ja lähti pihasta hirveällä vauhdilla kohti metsää. Ja arvatenkin Helka perässä. Reilun vartin huutelin koiria tuloksetta metsässä ja sitten kyrsiintyneenä lähdin pyöräilemään ja etsiskelemään hurttia. Sieltähän ne sitten tienvarresta(ei kuitenkaan onneksi mitenkään vilkasliikenteisen tien, kuten vaikka tuon ihan liki menevän 75-tien) vähän päälle puolen tunnin karkureissun jälkeen löytyivätkin. Helka oli jo ihan uupuneena tiellä ja katseli kauempana touhuavaa Kerttua. Kahlitsin sitten molemmat hihnaan ja ajeltiin pyörällä tietä alaspäin ja kotio. Kerttu ei edes näyttänyt mitenkään anteeksipyytäväiseltä reissunsa jälkeen, mutta Helka oli aika nöyrää, ja ennenkaikkea väsynyttä, tyttöä.


Mutta se on nyt selvä, että nyt on Kertun vapauden päivät lopullisesti ohi. Sitä ei kerta kaikkiaan pysty enää laskemaan irti missään, vaikka pihassa se on aiemmin suht mukavasti pysynytkin valvonnan alla. Helka taas on semmoinen tyyppi, että en usko sen lähtevän ilman Kerttua reissuamaan. Sillä ei vaan kantti kestä sitä. Kertun kanssa sitten tottakai, kun on tuki ja turva mukana. Joukossa tyhmyys tiivistyy - näinhän se on ja se on moneen kertaan todettukin, ikävä kyllä. Kertulle suunnittelin hankkivani jonkin sellaisen 20-30 metrisisen narun, jossa se voi olla mukamas vapaana, kuitenkin narun toinen pää käsillä, jos menohalut taas yllättävät. Ensimmäinen temppuhan tämä ei varsinkaan Kertulta ollut, mutta tähän astisista reissuista selvästi pisin. Seuraavan pituutta ei uskalla kokeilla.


Muuten viimeiset pari viikkoa ovat menneet melko kiireessä. Ensin vietin viikon koulun hoitolalla vuorossa tämän autonryttäys -episodin jälkeen ja nyt olen sitten palaillut taas työhommiin Viikseen, ja puoli päivää vilahtaa nopsaan ohi siellä. Treenailla ei ole juuri Helkan kanssa jaksanut. Muutamaan kertaan ollaan sisällä parilla namilla otettu perusasentoja ja lyhkäisiä seuraamisia, sekä eteentuloja, mutta siihenpä se on sitten rajoittunutkin. Kun ei itse vaan jaksa tällä hetkellä, ei silloin mun mielestä ole järkeä alkaa koiraa väkisin treenaamaan. Vaan ehkä se treeni-into sieltä vielä joskus palailisi. Tällä hetkellä vaan tuntuu, ettei tää meidän homma edisty yhtään mihinkään.


Blogikin(+ kotisivut) kaipaisi jonkinsorttista keväistä uudistusta, mutta saas nähdä milloinka sitä saisi aikaiseksi..

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Mukkelis makkelis auton kanssa Viitasaarella...


Eilen saatiinkin(tai ehkä enemmänkin jouduttiin) kokemaan vähän erilainen matka Kannukseen kennelvuoron tekoon.. Aamulla ajokeli oli todella huono ja sen tiedostaen ajeltiin tietenkin varovasti kohti määränpäätä. Kuitenkin Viitasaarella erään mutkan kohdalla auto lähti hieman luisumaan sivuttain, jonka yritin vielä parilla ohjausliikkeellä pelastaa, mutta ei auttanut ja auto pyörähti perä edellä ojaan ja jäi kuskinpuoleiselle kyljelleen killumaan. Onni oli matkassa eikä minulle tai Helkallekaan käynyt mitään, vaikka helposti olisi varmasti osannut käydä pahemminkin. Auto kuitenkin vähän kärsi rysäyksessä ja takalasi sekä vasemman puoleisen takalasin ikkuna kilahti rikki. Myös peili irtosi, etuvalo rikkoontui ja takaovessa näytti olevan jonkinmoinen lommo. Minä kiipeilin heti tömähdyksen jälkeen autosta ulos ylöspäin jääneestä oikeanpuolesta ovesta(joka muuten oli hyvin raskas avata ylöspäin..) ja kun paikalle saapui auttajia, sain Helkankin nostettua autosta ulos. Helka oli jonkin verran säikähtänyt, tärisi ja sytkyili hihnassa hetken aikaa autosta päästyä, mutta nopeasti se sitten rauhoittui.


112:teen soitin tietenkin rymäyksen jälkeen ja poliisit siinä sitten kävi paikalla katsomassa tilanteen ja me sitten otettiin tavaramme autosta talteen ja suunnattiin poliisiauton kyydissä Viitasaaren ABC:lle. Matkalla ABC:lle tuli jo hinausauto vastaan ja oli menossa hakemaan meidän autoa ojasta pois. Jonkin aikaa siitä ABC:n eteisessä sitten tuumittiin, että mitä tehdään ja miten päästään jatkamaan matkaa. Raahauduttiin siitä sitten monine tavaranyssäköinemme vähän matkan päähän linja-autoasemalle, josta melkein heti päästiin ajelemaan kohti Saarijärveä linja-autokyydissä. Helka ei suuremmin ihmetellyt linja-autoon menoa, vaikkei aiemmin olekaan sellaisessa kyydissä ollut.


Saarijärvellä odoteltiin sitten tunnin verran Kannukseen päin menevää linja-autoa ja noin 3 tunnin linja-autossa istumisen jälkeen oltiin Kannuksessa. Kyllä tuntui välillä aika epävakaata olevan linja-autojenkin meno syrjäteillä, mutta onneksi emme joutuneet ojaan enää toista kertaa samana päivänä.. Noh, Kannuksessa oltiin n. klo 15.15(n. 5 tuntia aiottua myöhemmin) perillä ja jatkettiin siitä sitten matkaa jalkaisin koululle päin. Tavarat painoi mukana ihan kamalasti(en todellakaan ollut ajatellut joutuvani kantamaan sitä määrää edellisiltana tavaroita pakatessani..) ja kädet tuntuivat venyvän kaksimetrisiksi. Onneksi sitten opettajat sattuivat juuri ajamaan meitä vastaan ja pelastivat meidät kävelymatkalta ottaen meidät kyytiin ja vieden koululle. Kiitos tuhannesti(kuten myös muille meitä auttaneille)!!


Illalla sitten pääsin jo kennelvuoroon hyvin mukaan, enkä kuitenkaan ehtinyt jäädä juurikaan mistään paitsi. Vaan olihan seikkailua eilen.. Toivottavasti vaan semmoinen "kerran elämässä" -juttu, ei kiitos uudestaan koskaan enää. Onnea meillä oli kyllä kiitettävästi ja onneksi mitään ei sattunut minulle tai Helkalle. Että tällaista tällä kertaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Kerttu mätsärissä BIS3!


Kerttu kävi tänään taas mätsärissä esiintymässä siskoni kanssa, sillä aikaa kun minä olin töissä. Myös Helka oli mukana Kerttua kannustamassa. Kerttu oli ainoa Kuopion Lemmikkiareenalle paikalle saapunut veteraani, joten luonnollisesti se sitten voitti veteraaniluokan. ;) Best In Showssa noin 7 koiran joukosta Kerttu oli sitten valittu 3. ja sitä oli kehuttu hyväkuntoiseksi veteraaniksi. Esiintymiset oli mennyt nappiin ja Kerttu oli taas esiintymisestä nauttien esiintynyt oikein kauniisti ja iloisesti. :) Palkinnoksi Kerttu oli saanut kaksi 3 kg:n ruokasäkkiä, kauniin ison pokaalin, kaksi ruusuketta ja jonkin belggariyhdistyksen kuvalla varustetun lasikoristeen. Ruokapalkinnot olivat tietenkin varmasti eniten Kertun mieleen.. ;)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Näytelmää kummallekin karvaiselle


Siis mätsärissä käytiin Siilinjärvellä tänään kummankin karvaisen voimin. Aika hassulta tuntuu, mutta Kerttu ja Helka kisasivat molemmat samassa, yli 40-senttisten koirien luokassa. Helka kun on kuitenkin niin kersa vielä, että jotenkin metkaa, että se kisasi Kerttua vastaan. ;)


Onneksi joku koira jätti tulematta kisaamaan, vaikka olikin ilmoittautunut ja niimpä parijärjestelmä vaihtui sen verran, että Kerttu ja Helka kisasivatkin eri pareissa. Kertulla oli parina bullmastiffi ja Helkalla saluki ja tuomarin pitkien pohdintojen jälkeen kummankin kohdalla Kerttu ja Helka saivat sitten punaiset nauhat kumpainenkin. Kerttu esiintyi taas tuttuun tapaansa oikein iloisesti ja reippaasti. Se vaan oikein loistaa kehässä, kun pääsee esiintymään! Näkee, että se tykkää puuhasta! :) Helka nyt on vähän etenkehtaisempi esiintyjä, mutta hyvin sekin menee, vaikka huomaa kyllä ettei se hommasta nauti sillä tavalla kuin Kerttu. Punaisten kehässä Kerttu sitten arvatenkin (ja ansaitusti) veti Helkaa pidemmän korren ja sijoittui neljänneksi. Helkalle ei sijoitusta. Kerttu sai nätin pienen ruusukkeen lisäksi palkinnoksi pari pussillista Piggy-donitseja, näytepussukoita ja sellaisen hauskan plussapallo-pehmolelun. :D


Helka pääsi eilen tosiaan myös kutkaavista villoistaan ja nyt se on oudon nakun tuntuinen esim. silitellessä. ;) Yllärikseni se ei kuitenkaan ulkoa päin näytä niin kamalan kaljulle, kuin mitä odotin. Ei siitä oikeastaan pahemmin huomaa pohjavillan puuttumista, ellei kokeile. :D


Muuten kaikki on ihan ennallaan. Helka on mielissään kotonaolosta pitkästä aikaa(ja vielä suht runsas lumenmäärä täällä tuntuu olevan myös kovasti mieleistä Helkalle, Kannuksessa kun alkoi olla lumet jo aika pitkälti historiaa) ja Helkan kanssa painelevat taas menemään pitkin pihaa peräkanaa aina kun on mahdollisuus. Sisälläkin toki pitää aina välillä ottaa pieni painimatsi. ;) Huomenna Helka saakin sitten mennä päiväksi tarhaan Kertun kanssa, kun minä aloittelen työssäoppimista eläinhoitola Viiksessä.

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Helkalle EH Lestijärveltä!! Tänään lähtee villat!


Aamusta startattiin Kannuksesta kohti Lestijärveä ja näyttelypaikalla oltiin jo vähän vaille 9. Helka ei autosta päästessään edes haukkunut ja murissut muille koirille, kuten aiemmin - vau! Alkuun kierreltiin paikkoja ja sitten asettauduttiin kevythäkkeinemme kehän viereen ja seurailtiin ennen suomenlapinkoirien arvostelun alkua itäsiperianlaikojen, lapinporokoirien ja pohjanpystykorvien arvostelut. Suomenlapinkoiria oli ilmoitettu näytille 20 ja yksi oli tänään poissa. Helkan luokassa(juniorinartut), joista toinen sai ERI:n ja toinen EH:n. Helkan esiintyminen meni mukavasti nappiin. Antoi tuomarin kopeloida, eikä kauhistunut edeshieman ronskiotteista mittakepin käyttöä, joka tuntui yllättävän monelle koiralle tänään olevan paha paikka. Ravaamisosuudetkin onnistui ja Helkalle tuloksena EH ja kilpailuluokassa sijoitus 3.


Pikkuisen meni yli odotusten tuon tuppotursakkeen kanssa! :) Arvatenkin olemme erittäin erittäin tyytyväisiä saavutukseen! Arvostelukin on mukava: "Musta vaalein merkein. Keskikokoa hieman pienempi(43cm). Mittasuhteiltaan hieman pitkä. Hieman kevytpiirteinen pää. Tiivis runko. Raajaluusto saisi olla vahvempaa. Hyvät kulmaukset. Turkki kehittyy vielä. Hieman taka-asentoinen häntä. Kevyt liike. Miellyttävä luonne."


Oli myös ihanaa huomata, että Helka on oppinut hienosti rentoutumaan kevythäkissään. Nytkin se meni mielellään odotteluajalla omaan rauhaan ja makoili siellä tyytyväisen oloisena. :)


Onpa kiva nyt jäädä näyttelytauolle ja odotella Helkan uutta tulevaa villanuttua. Tänään saavat kyytiä nuo edelliset aivan pikapuoliin.. ;) Myöhemmin mahdollisesti kuvia uudesta bikiniasusta.