torstai 24. huhtikuuta 2008

Rukkasnahkatarpeita


Kerttu taas tänään päätti aamuisen postinhakureissun jälkeen, että se on nyt menoa ja lähti pihasta hirveällä vauhdilla kohti metsää. Ja arvatenkin Helka perässä. Reilun vartin huutelin koiria tuloksetta metsässä ja sitten kyrsiintyneenä lähdin pyöräilemään ja etsiskelemään hurttia. Sieltähän ne sitten tienvarresta(ei kuitenkaan onneksi mitenkään vilkasliikenteisen tien, kuten vaikka tuon ihan liki menevän 75-tien) vähän päälle puolen tunnin karkureissun jälkeen löytyivätkin. Helka oli jo ihan uupuneena tiellä ja katseli kauempana touhuavaa Kerttua. Kahlitsin sitten molemmat hihnaan ja ajeltiin pyörällä tietä alaspäin ja kotio. Kerttu ei edes näyttänyt mitenkään anteeksipyytäväiseltä reissunsa jälkeen, mutta Helka oli aika nöyrää, ja ennenkaikkea väsynyttä, tyttöä.


Mutta se on nyt selvä, että nyt on Kertun vapauden päivät lopullisesti ohi. Sitä ei kerta kaikkiaan pysty enää laskemaan irti missään, vaikka pihassa se on aiemmin suht mukavasti pysynytkin valvonnan alla. Helka taas on semmoinen tyyppi, että en usko sen lähtevän ilman Kerttua reissuamaan. Sillä ei vaan kantti kestä sitä. Kertun kanssa sitten tottakai, kun on tuki ja turva mukana. Joukossa tyhmyys tiivistyy - näinhän se on ja se on moneen kertaan todettukin, ikävä kyllä. Kertulle suunnittelin hankkivani jonkin sellaisen 20-30 metrisisen narun, jossa se voi olla mukamas vapaana, kuitenkin narun toinen pää käsillä, jos menohalut taas yllättävät. Ensimmäinen temppuhan tämä ei varsinkaan Kertulta ollut, mutta tähän astisista reissuista selvästi pisin. Seuraavan pituutta ei uskalla kokeilla.


Muuten viimeiset pari viikkoa ovat menneet melko kiireessä. Ensin vietin viikon koulun hoitolalla vuorossa tämän autonryttäys -episodin jälkeen ja nyt olen sitten palaillut taas työhommiin Viikseen, ja puoli päivää vilahtaa nopsaan ohi siellä. Treenailla ei ole juuri Helkan kanssa jaksanut. Muutamaan kertaan ollaan sisällä parilla namilla otettu perusasentoja ja lyhkäisiä seuraamisia, sekä eteentuloja, mutta siihenpä se on sitten rajoittunutkin. Kun ei itse vaan jaksa tällä hetkellä, ei silloin mun mielestä ole järkeä alkaa koiraa väkisin treenaamaan. Vaan ehkä se treeni-into sieltä vielä joskus palailisi. Tällä hetkellä vaan tuntuu, ettei tää meidän homma edisty yhtään mihinkään.


Blogikin(+ kotisivut) kaipaisi jonkinsorttista keväistä uudistusta, mutta saas nähdä milloinka sitä saisi aikaiseksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti