perjantai 11. syyskuuta 2020

Rautavaaran retki 26.8.20

Minulla oli vapaapäivä keskellä viikkoa ja sisko vielä kesälomalla, niin päätettiin ottaa suunta Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Sää vaikutti etukäteen lupaavalle tälle päivää, mutta meinasi vähän jo hymy hyytyä kun menomatka Rautavaaralle saatiin ajella melkeinpä kaatosateessa! 😅 Sade kuitenkin lakkasi juuri kun päästiin perille ja puraistiin vielä autossa pikaista aamupalaa. Juurakot jne. oli polulla paikoitellen aika petollisen liukkaita märkinä, mutta aivan auringonpaisteessakin saatiin matkaa taittaa kohti Venäjänhiekkaa!













Venäjänhiekalla alettiin rakennella nuotiota ja tulen tekeminen osoittautuikin sateen jäljiltä melkoiseksi haasteeksi! Puut vajassa olivat taas todella kosteita ja eivät kyllä meinanneet hyvin palaa sittenkään kunhan vähän onnistuttiin pienemmillä tikuilla tulta alulle saamaan. Pitkällisen prosessin jälkeen saatiin kuin saatiinkin kuitenkin sen verran hiillosta aikaiseksi, että saatiin makkarat paistettua. Taukoon hujahti kyllä kaikkineen varmaan pari tuntia!
















Venäjänhiekalta lähdettyä käytiin hieman fiilistelemässä Uiton kämpän pihalla ja jatkettiin sitten käppäilyä lähtöpisteeseen. Ihan pari pientä tippaa tuli vettä jossain vaiheessa, mutta päästiin taas autolle asti ennen kuin alkoi sataa uudemman kerran. Ihan kunnolla sitä märkää sitten taas tulikin, kun ajeltiin takaisin päin!























Matkalla tehtiin pysähdys tervehtimässä Oilin tytärtä Miinaa (Miskajasmin Unelmiina). Muutamaan vuoteen en ollutkaan Miinaa nyt nähnyt, mutta ihan yhtä suloinen se oli kuin ennenkin sekä luonteeltaan kuin ulkonäöltään. 💓Hyvin tulivat kaikki tytöt edelleen juttuun keskenään. Ei mitään ongelmaa.

Miina 5,5v.


Miina


Oili ja Miina

Lempi, Oili, Raija ja Miina

maanantai 7. syyskuuta 2020

Kesäloman huipennus

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin myös kesäloma! Kesäloman viimeisenä päivänä saatiin vieraiksi Heli ja Severi (Miskajasmin Olkihattu). Vietettiin mukava päivä ja käytiin myös moikkaamassa Helkaa Kuuslahdessa. Suorastaan pakollinen puolisisaruskuva saatiin taas aikaan ja varsin onnistunut yhteiskuva myös meidän koko lapinkoiraporukasta. 😊

Helka (Miskajasmin Kuunsäde) 13v. ja Severi (Miskajasmin Olkihattu) 11v.



Hilda (Miskajasmin Ukuliina), Lempi (Miskajasmin Ihalempi),
Severi (Miskajasmin Olkihattu), Raija (Jehnajan Tusina),
Oili (Dagolas Qultsi) ja Helka (Miskajasmin Kuunsäde).




























Kaikenkaikkiaan ehdittiin nähdä kyllä mukavasti kavereita ja koirakavereita loman aikana. Tuli käytyä vierailuilla ja tehtiin useampia lenkkejä. Ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen loman antiin! Jospa näillä jaksaisi taas pusertaa pimenevän kylmenevän loppuvuoden joulua kohden..!

Retkeilyviikko

Viimeinen kesälomaviikkoni sujui retkeilypitoisissa merkeissä. Sunnuntaina 16.8. ajeltiin Tiian, Saivan ja Hilpan kera testaamaan Volokinpolkua Sonkajärvellä. Käveltiin vain pätkä kaiken kaikkiaan miltei 30km pitkästä reitistä. Meillä matkaa taisi kertyä kuutisen kilometriä, mutta tällä osuudella se oli varsin sopiva, kun maatokin oli varsin vaativaa ja eteensä sai kyllä todenteolla muistaa katsoa. Retken päätteeksi nautiskeltiin vielä makkaraa ja eväitä laavulla.

Retkikoirat Raija, Lempi, Saivan ja Lempin emä Hilpa. Oili vietti päivän
kotoisissa merkeissä. Maasto olisi ehdottomasti ollut sille liian rankkaa
ja haastavaa.


Seuraavana päivänä Volokinpolun retkestä startattiin siskoni ja Lempin kanssa auton nokka pohjoisen suuntaan ja ajeltiin ensin Posiolle Riisitunturille retkeilemään. Sää oli melko vaihtelevaa jo lähestyttäessä määränpäätä ja vaihtelevissä sääoloissa saatiin viettää alkupätkä retkestä kävellessäkin. Moneen kertaan jouduttiin veivaamaan alkuun vaatetta päälle ja pois, kun ensin satoi vettä ja sitten paistoi taas aurinko ja kohta taas toisin päin. 😄 Pientä kommellusta oli mukana alkumatkasta, kun tunturin päälle kavuttuamme lähdettiinkin syystä tai toisesta väärään suuntaan ja käytiin käppäilemässä lisälenkiksi n. 4km:n Riisin rääpäsy! Hieman kyllä hikeä ja tuskaa nostatti pintaan, kun toista kertaa kiivettiin tunturin päälle, mutta siitä päästiin kuitenkin nyt sitten jatkamaan oikeaan suuntaan Riisin riettaalle, kunhan oltiin tovi ihailtu ja kuvailtu kauniita maisemia tunturin huipulta. Tunturin päältä matka taittui pääasiassa alamäkeä majapaikalle Uudenlammin laavulle. Teltta saatiin pystyyn lammen läheisyyteen varvikkoon ja sitten virittelemään nuotiota tihkusateessa. Haastetta vähän olikin hiilloksen aikaansaamisessa kun vettä tihuutteli ja välillä tuulenpuuskat sammuttivat alullaan olevan tulen. Hiillokset lopulta saatiin ja nautiskeltii makkarat ja muut eväät ennen kuin väsyneinä köllähdettiin telttaan. Lempikin kävi heti unten maille telttaan päästyään.

















Yö sujui melko katkonaisilla unilla ja varpaita hieman palelsi, sen verran oli viileä yö. Aamupalailtiin rauhassa aurinkoisessa viileähkössä aamussa ja matka jatkui teltan kasaamisen jälkeen eteenpäin. Nyt mentiin hieman metsäisemmissä ja soisemmissa meiningeissä seuraava taival ja pysähdyttiin Soilun laavulle hengähtämään ja nauttimaan aamupala nro. 2! 😃 Soilun jälkeen lähdettiin taas kapuamaan ylöspäin ja loppumatka kuljettiin taas tunturimaisemissa. Puolen päivän jälkeen saavuttiin jo lähtöpisteeseen ja niin oli takana päälle 10km:n Riisin rietas (höystettynä sillä edellispäiväisellä lisälenkillä..! 😄)














Riisitunturilta otettiin taas suunta Kuusamoon, jossa täytettiin vähän mahaa ennen kuin matka jatkui seuraavaan kohteeseen, Hossan kansallispuistoon. Iltapäivästä/alkuillasta starttasi sitten Ölökyn ähkäsy! Maasto oli selvästi vaativampaa kuin Riisitunturilla ja nousua ja laskua riitti. Jalkojakin piti taas muistaa välillä vähän katsella! Huikeat oli rotkonäkymän Julmalla-Ölkyllä. Käytiin mennessä ylittämättä myös pienemmälle reitille johdattava riippusilta rotkon yli, jotka jälkeen palattiin taas takaisin jatkamaan pidempää kierrosta. Lempi kulki taas todella reippaasti riippusillalla. Ei sitä tuntunut jännittävän vaikka silta vähän heiluikin. (Hihnan toinen pää saattoi kyllä ehkä olla hieman tutisevimmin jaloin liikkeellä..! 😅)

























Ylhäisemmistä kalliomaisemista laskeuduttiin lopulta alemmas, kun reitin puoliväli alkoi häämöttää. Kallioiden juurelle ihanasti solisevan ojan läheisyyteen Ölkynperän laavun viereen kasattiin sen yön ulkoilmahotelli. Hankalaa oli löytää teltalle sopivan tasaista paikkaa, kun oli niin juurakkoista tai muuten epätasaista. Nuotio syttyi tällä kertaa hyvin ja iltaa istuttiin eväiden äärellä aivan omassa rauhassamme. Lempiä väsytti päivän aktiviteetit taas niin, että se painui telttaan asettumaan jo hetkeä ennen meitä.













Yöllä oli rauhallista (eikä puhelimetkaan laulaneet, kun kaikki kentät olivat poissa!), mutta unet jäivät taas melko pinnallisiksi, osittain mukuraisesta alustastakin johtuen. Aamu valkeni aurinkoisena ja sää lämpesi paisteessa melko äkkiä kun matka jatkui eteenpäin aamulla. Tovi jos toinenkin ihailtiin hienoja näkymiä matkalla ja puolen päivän tietämillä oltiin taas tultu lähtöpisteeseen. Matkakertymää Ölökyn ähkäsyllä oli merkalla kymmenisen kilometriä.

Hossassa pistäydyttiin vielä vähän ex tempore Hossan poropuistossa kahvilla ja teellä, sekä moikkaamassa poroja. Seuraava pysähdys tehtiin Kajaanissa katselemassa linnanraunioita lähiympäristöineen. Tovi kierreltiin melko kuumassakin auringonpaisteessa. Lempikin kaipasi pariin kertaan jo viilentelyjä vedessä. Siitäpä sitten enää muutaman tunnin huikonen ja kotoisalla Siilinjärven maaperällä taas oltiin. Kyllä uni maistui meille kaikille mainiosti seuraavana yönä omassa sängyssä ja tyytyväisenä hienoon antoisaan retkeen! 😊





Lammaspaimennus Jyväskylässä 15.8.20

Lempin kanssa käytiin Jyväskylässä Rantalan Mirvan lammaspaimennuskoulutuksessa 15.8. Matka taittui nopeasti kimppakyydillä Tiinan ja Annin kanssa, ja aamulla klo 7 oltiin jo treenejä aloittelemassa paikan päällä. Lempin harjoitukset sujuivat ihan mukavasti, vaikka Lempillä olikin välillä vähän liiaksikin kytöä päästä käymään minun lähelläni. Lempi piti hyvää etäisyyttä lampaisiin ja ne liikkuivatkin sille hyvin, eivätkä jääneet jumittelemaan. Kiertämistaipumusta sillä oli havaittavissa myös. Emäntä oli tapansa mukaan ajoittain aika pihalla mitä pitää tehdä ja minne päin koiraa ohjata. 😅 Kovaa hommaa oli kyllä Lempillekin paimennustreenit ja kotimatkalle lähti ihan väsähtänyt pikkukoira. Vielä illalla kotonakin uni maistui hyvin.

Kuvasta kiitos Jenna Lindroosille!


Lapinlahden match show 1.8.2020

Lähdettiin kesälomani alkajaisiksi koko omalla koirapoppoollani (Oili, Raija ja Lempi) Lapinlahdelle mätsäriin 1.8., kun sain siskonkin houkuteltua mukaan apuhandleriksi. Oilille ei veteraaniluokassa sijoitusta ja Lempi sai punaisen nauhan isoissa aikuisissa, muttei sijoittunut. Raija sai myös punaisen nauhan isoissa aikuisissa ja sijoittui siskoni esittämänä punaisten kolmossijalle.

Mukava päivä ja kaikki koirat esiintyivät hyvin. Lempinkin esiintyminen oli tällä kertaa varsin kivaa. Muutamaa viikkoa aiemmassa mätsärissä nenä veti maahan ja muutoinkin huomasi ettei aikoihin oltu missään koiratapahtumissa oltu.

Alla olevista kuvista kiitos Niina Johanna Laukkaselle.



Martiskaisen Paula nappasi myös kivan poseerauskuvan Lempistä:



Raija 7 vuotta

Raija täytti keväällä jo 7 vuotta. Eipä Raijassa toki vielä ikä näy - koira parhaassa iässä! Turkki on vuoden takaisen steriloinnin jälkeen saanut uusia muotoja. Kaulaan ja takapuoleen on kyllä tullut turkkia ja hapsottavaa karvaa lisää. Oksanpätkät jne. tuntuu niihin kyllä myös valitettavasti tarttuvan. Pohjavillaa vaihtoi kyllä nyt kesällä aika hyvin, joten se systeemi ei ole aivan sekaisin mennyt.













Hampaiden suhteen Raijalla oli tälle vuodelle harmia vähän lisääkin, kun toisenkin puolen iso yläposkihammas halkesi heinäkuulla. 😞 Olivat pihalta löytäneet jonkin vanhan ja ilmeisen herkulliseksi muhineen nauhanluun, jota sitten kaikki vähän vuoron perään kalusivat parina edeltävänä päivänä, kun sitten huomasin Raijan epätavallisesta suunlivoskelusta ettei nyt kaikki ole kunnossa. Poistoonhan se tämäkin hammas sitten meni, oli siitä sen verran iso soiro halki ja tulehdus oli tähänkin jo ehtinyt juureen alulle kun poistopäivä koitti. Tämäkin operaatio meni hyvin ja parilla hieman vaisummalla päivällä Raija tästäkin selvisi. Mutta nyt meni oikeat luut kyllä pannaan Raijalta (ja muiltakin koiriltani). Tulipa aika kalliiksi muutaman euron luut! 😳 Epäilen kyllä, että olisiko Raijalla yleisesti jotenkin vähän heikompi hammasluu.. Onhan meillä aiemminkin syöty oikeita luita satunnaisesti, eikä kellään ole koskaan aiemmin tällaisia lohkeamisongelmia ollut. Voi toki olla, että on vaan erittäin huonoa tuuriakin. Kuulin kuitenkin tässä vastikään, että myös Raijan edesmenneellä emällä oli jouduttu samainen poskihammas poistamaan luunsyönnissä tapahtuneen lohkeamisen vuoksi. Sekin vähän herätti mietintöjä heikommasta hammasluusta.

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Helka 13v.

Eilen 8.3. Helka täytti 13 vuotta.



Helka on vielä hyvässä kunnossa. Lenkkeilee normaalisti, leikkii ja pitää muun koiralauman kurissa ja nuhteessa. Synttärilahjaksi saatuja leluja vahdittiin silmä kovana. Kuulo Helkalla on jonkin verran heikentynyt viimeisen vuoden aikana ja unta riittää enemmän kuin nuorempana.

Onnea sankarille ja monia hyviä terveitä päiviä! Helkan sisaruksista on elossa vielä kaksi: Nekku ja Pyry, jotka nekin ovat kuulemma hyvässä voinnissa vielä.