Tänään käytiin Kertun & Helkan ja Satun & Lilli-cockerin kanssa mätsärissä Sorsasalossa. Sää oli ollut koko päivän sateinen ja mukavastihan sadetta riittikin koko mätsärin ajaksi. Välillä vettä tuli vähemmän ja välillä enemmän. Onni oli kyllä, että osasin varustautua hyvin, enkä juuri kastunut kenkien kostumista lukuunottamatta! Koiria oli mätsäriin sateisesta säästä huolimatta ilmoitettu 185 kpl, jotta voisiko siitä päätellä, etteivät koiraihmiset ole kovin sadetta kammoavaa sakkia.. ^^ Mene ja tiedä - liekkö vaan jonkinsortin hulluutta. Koska koiria oli siis reippaasti, niin vierähtikinhän siellä sitten melko pitkään ennen kuin edes kehään päästiin. Paikanpäälle mentiin vähän jälkeen viisi ja nyt sitten palailtiin noin vartin yli yhdeksän.
Kertun ilmoitin kehään ja pienoisten pohdintojen jälkeen myös Helkankin. Ensin kehässä käväisi Kerttu tuloksella veteraanien punaisten 4.(yhteensä 9 veteraania). Ennen kuin Kerttu meni punaisten kehään, juoksin esittämään Helkaa pikkupentuihin(ja sieltä kun päästiin pariarvostelusta niin kipitin taas pikaisesti veteraanikehälle). Helka esiintyikin yllättävän hyvin varsinkin silloin, kun oltiin parin kanssa kehässä. Ravasi kauniisti ja piti kontaktia sekä malttoi seistäkin ihmeen hyvin paikallaan. Helkan parina oli saluki ja Helka sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä se sitten ei oikein ollut ihan mukana touhussa, vaikka ravasikin muuten ihan hyvin ja seisoi myös. Liekkö jo väsymystä ollut vai eikö vaan kiinnostanut enää. Pikkupentuja oli yhteensä 46 kpl ja Helkan hieno esiintyminen oli ylläri, joten olen erittäin tyytyväinen vaikkei Helka sijoittunutkaan.
Muuten en välttämättä ollut Helkan käytökseen mätsäripaikalla niin älyttömän tyytyväinen.. Alkuun se vain halusi hau hau hau haukkua ja jännitti kovasti muita koiria. Sitten se kyllä reipastui ja uskalsi tutustua muutamiin koiriin, mutta mätsärin loppuvaiheilla ilmeni ihmeellistä äksyilyä muille koirille esim. repustani! Se ärähtikin siitä Lillille ja sitten myös lapinkoiranpentu Unnalle se ärähti maassa hetki sitten olleista makupaloista, joita olivat vähän aikaa sitten juuri maasta molemmat keräilleet. Kotona se sitten vielä äksyili repun päällisiä jopa Kertulle, joten minä sitten pyöräytin sen maahan ja olin sille äkäinen. Sitten oli hyvin nöyrää tyttöä sen jälkeen ja tehtiin vielä harjoitusta repun kanssa niin, että Kerttu ja Helka saivat kumpikin syödä vuorotellen nimun luvallani lihapullan palasia repun päältä. En tiedä teinkö tilanteessa lähellekään oikein, mutta kun tuntui vaan että jotakin oli tehtävä ja asiaa jotenkin työstettävä. Ajattelin, että josko tuollainen harjoitus vaikka helpottaisi Helkaa vähän tajuamaan sitä, että reppu ei ole vain hänen, siihen saa koskea muutkin ja minä hallinnoin sitä. Tuollaista käytöstä en kyllä siltä suvaitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti