Tunnin verran vierähti sivakoidessa ja Oili jaksoi hienosti juosta edellä vetoapuna puoleen väliin matkaa saakka. Sitten takaisin päin tultaessa oli havaittavissa jo väsymystä ja se lönkötteli juosta vieressäni välillä ja välillä kierittiin hangessakin. Välillä tuli kuitenkin silloinkin hienoja vetospurtteja. Mutta Oili vaikuttaisi kyllä vallan kivalle kaverille tuollaiseen touhuun. Sillä on intoa liikkua, eikä se arastele suksia tippaakaan vaikka sellaiset nyt ensimmäistä kertaa näkikin. :) Vetovaljaat on tällä hetkellä vähän pienet(ne tarttuivat joskus vuosia sitten matkaan Mustin ja Mirrin loppuunmyynnistä ja saivat nyt vasta käyttöä), mutta jos nyt tästä enemmän innostutaan, niin ehkä sitten joskus vuoden päästä katsellaan sopivampia, kun Oili on toivottavasti jo enemmän aikuisen koiran näköinen. Lihaksisto jne. varmasti kehittyy tässä vielä paljon, kun ihan lapsihan se vielä on. Katsellaan. Tässä vielä yksi kuvamuisto päivältä:
